Museorekisteröity Käyttökokemuksia-Mercedes viedään pian määräaikaiskatsastukseen. Sitä ennen on kuitenkin ratkaistava pari haastetta.
Käyttökokemuksia-juttusarjassa olemme keskittyneet seuraamaan pidempiaikaista käyttöä kahdella eri toimituksen käytössä olevalla autolla. Hieman tavallisempaa arkea seurataan Opel Astra K:n muodossa ja enemmän harrastuspainotteista touhuamista museorekisteröidyn Mercedes-Benz 500 SEL:n kanssa.
Elämme siinä mielessä jänniä aikoja, että museo-Mersu olisi tarkoitus viedä ensimmäiseen määräaikaiskatsastukseen, joka on meille muuten ensimmäinen kokemus museorekisteröidyn ajoneuvon määräaikaiskatsastuksesta. Mutta vielä ei ole aika varailla katsastusaikaa, vaan ensiksi varmistetaan auton toimivuus, jotta se läpäisisi varmasti katsastuksen!
Toimimaton tuulilasinpesuri
Tämän artikkelin pääpaino liikkuu tuulilasinpesureissa eli tuttavallisemmin pissapojassa. Tuo normaalissa käyttöautossa kaikille tuikitavallinen “varuste” on varmasti kaikille autoilijoille tuttu. Vaan tutuista lähtökohdista huolimatta näinkin pienestä asiasta voi syntyä melkoinen tarina.
Toimituksen käytössä olevassa Mercedes-Benzissa tuulilasinpesujärjestelmä ei ole koskaan ollut käytössä. Ihan täyttä varmuutta sille ei ole, että miksi näin on jo edellisen omistajan aikana tehty, mutta joka tapauksessa meidän käytössämme emme ole kertaakaan pesuria käyttäneet. Toisaalta ei ole ollut tarvekaan, sillä pääasiassa hyviin säihin rajautuva käyttö vähentää kummasti pesurin tarvetta.
Oli museoajoneuvon käyttö rajattu sitten millaisiin säihin, siinä tulisi kuitenkin autolta uutena vaadittujen turvallisuuslaitteiden toimia, ja myös pesurit kuuluvat näihin pakollisiin varusteisiin. Toisin sanoen pesurijärjestelmän tulisi olla kunnossa katsastuksessa, sillä muuten seurauksena voi olla huomio tai pahimmillaan jopa hylkäys katsastuksessa.
Näitä ajovalonpesureihin saa etsiä varaosia kissojen ja koirien kanssa. Siksi osa Mersu-kuskeista deaktivoi ne pois käytöstä.
Ajovalonpesurit tuovat harmaita hiuksia
Minkä takia sitten tuulilasinpesuri ei ole ollut toiminnassa? Meillä oli tähän hyvä teoria – korostamme siis imperfektiä OLI. Se teoria nimittäin valuu tämän tarinan vaiheissa vähän uudenlaiseen valoon.
Pidempään W126-Mersun kuulumisia seuranneet saattavat tietää, että se on ns. Suomi-auto ja hyvin pitkälle alkuperäisessä kuosissaan, niin hyvässä kuin pahassa. Osaltaan tämä tarkoittaa siis sitä, että autosta löytyy Suomi-autolle tiettyyn aikaan tyypilliset ajovalonpesurit.
Ajovalonpesurit ovat olleet Mercedeksessä suhteellisen harvinainen varuste, sillä vain harvat maat vaativat näitä pesureita autoon. Yleensä näiden asettaminen on ollut autoon joko auton kohdemaan lainsäädäntöjen vaatimaa tai sitten vain auton ostajan haluamaa lisävarustetta. Joka tapauksessa tämän vuoksi varuste on jokseenkin harvinainen, eikä niitä ole jokaisessa autossa – ainakaan kestäneenä näihin päiviin saakka.
Tästä päästäänkin sitten siihen puoleen, että pienimuotoisen harvinaisuuden vuoksi ajovalopesureita ei yksinkertaisesti tahdo löytää varaosina, jos sellainen syystä tai toisesta hajoaa. Erään “Esson baarissa” kuullun huhun mukaan pelkkä pienikokoinen pyyhkijäsulka maksaisi ajovaloumpioon noin 60 euron luokkaa – kaikista muista osista nyt puhumattakaan.
Vuorostaan tästä syystä monet museoautoharrastajat kannustavatkin tekemään jonkinlaisia deaktivointeja vanhojen Mersujen ajovalopesureille, sillä niiden ei ole pakko toimia, ja toisaalta käyttämättömänä ne kestävät todennäköisesti pidempään hyvänä sekä siistinä.
Sulakeboksissa kaikki hyvin.
Deaktivointia purkamaan – tai niin luulimme
Näistä lähtökohdista aloimme tutkimaan sitä, miksei tuulilasinpesunestettä lennä tuulilasiin. Oletus tietenkin oli, että koko pesurijärjestelmä tuulilasinpesuria myöten on vain deaktivoitu, ja palauttamalla sen toimintakuntoiseksi alkaa vesi lentää taas tuulilasille.
Alussa vastassa oli hieman hakuammuntaa sen suhteen, miten deaktivointi on oikein suoritettu. Sulakkeet olivat luonnollinen paikka lähteä tarkistamaan tilannetta, mutta tuulilasinpesurin sulake oli ehjänä paikoillaan. Tätä kautta sitä ei ainakaan ole deaktivoitu.
Tältä näyttää sanahirviö nimeltä lasinpesunestesäiliö.
Rutikuivaa on! Eikä todennäköisesti aivan syytä.
Seuraavaksi katseemme kohdistuu varsinaiseen pesuriin ja lasinpesunestejärjestelmään. Se oli helppo ymmärtää, että vettä ei tule tuulilasille, sillä lasinpesunesteen säiliö oli tyhjä. Jos ei ole vettä, ei varmasti lennä vesi – siispä vettä lisäämään.
Tässä kohti teimme ensimmäisen havainnon. Lasinpesunestesäiliöstä oli revitty kaikki letkut irti, eli nekin täytyi laittaa kiinni ennen veden kaatamista säiliöön. Letkujen liittäminen oli suhteellisen helppo urakka, vaikka pieni välikappale täytyikin askarrella.
Moottoritilasta löytyi kahdet letkut. Toinen meni tuulilasille ja toinen kohti keulaa, arvatenkin ajovaloille. Me keskityimme tuulilasin letkuihin.
Letkun pää ei istunut millään pesuriin – täytyi siis askarrella välikappale.
Välikappale valmistui helposti ja istui paikalleen varsin hyvin.
Näinköhän pientä puutarhaletkua muistuttaneet letkut ovat vaihtuneet paikalle alkuperäisten tilalle vuosien varrella, mutta vesi niissä ainakin pysyi, joten rumasta ulkoasusta huolimatta ne olivat kuitenkin käyttökelpoiset.
Letkuja asentaessa ymmärsimme myös sen, miksi lasinpesunesteen säiliö on rutikuiva – toisen letkun, eli ajovalopesureille menevän letkun kiinnike on poikki ja tämä aiheuttaa säiliöön reiän, josta vesi valuu ulos. Tätä reikää lähdettiin paikkaamaan vähän heikoin eväin, tässä tapauksessa akryylimassan avulla. Sillä saatiin aikaan välttävä paikka.
Vähän akryylimassaa toisen reiän tukkimiseen. Tästä ei tullut nättiä eikä toisaalta edes täysin vedenpitäväst toimivaa, mutta riittää toivottavasti yhden katsastuksen ajaksi.
Yhden viiksen auto teki temput
Ennen veden kaatamista järjestelmään halusimme vielä testata, että toimisiko tuulilasinpesujärjestelmä lainkaan. Kiitos pääasiassa hyviin keleihin kohdistuneen ajon, tätä järjestelmää ei ole koskaan oikeastaan edes tarvinnut käyttää.
Kuten autoileva kansa usein tietää, Mercedes-Benz luottaa autoissa hieman erikoisempaan yhden viiksen järjestelmään, jossa niin vilkkuja kuin myös tuulilasinpyyhkijöiden toimintaa ohjataan samalla viiksellä. Tässä yhteydessä tuli ensimmäistä kertaa testattua se, miten pesurista edes kuuluisi ampua vettä tuulilasille. Pienen selvittelyn jälkeen pesurin aktivointi vaati vilkkuviiksen painamista juurta kohti.
Tässä vaiheessa koimme pienen positiivisen yllätyksen, sillä pesurista kuului selvästi virkeä ääni. Voisikohan pesuri sittenkin imaista vettä, jos säiliön täyttäisi vedellä. Ei auttanut muu kuin kokeilla tuumasta toimeen.
Veden kaataminen oli suhteellisen helppo operaatio, vaikkakin pieni akryylimassan läpi tapahtunut tiputus laski mielialaa. Pääasia olisi, että auto saadaan nyt sellaiseen kuntoon, että sen voi hyvällä omatunnolla ajaa katsastusasemalle.
Vettä sisään ja kokeilemaan!
Kokeilu meni odotettua paremmin
Lopulta säiliö oli täynnä oli aika kokeilla pesuria. Viiksen painaminen sai aikaan ääntä ja lyhyen järjestelmän täyttymisen odottamisen jälkeen toisesta pissapojansuuttimesta alkoi tulla vettä – joskin pari pisaraa sen verran olemattomalla paineella, ettei vesipisarat lentäneet missään nimessä tuulilasille asti. Pääasia kuitenkin oli, että jotain tapahtui.
Seuraavana vuorossa oli letkujen ja suuttimien puhdistaminen. Emme keksineet tilanteessa mitään järjestelmään sopivaa pesuainetta, joten käytimme siinä vettä. Laitoimme varovasti kuitenkin paineilmaa letkuun, jos se saisi sieltä mahdollisen lian irtoamaan. Tämän ohella nuppineula oli hyvä työkalu sörkkiä suutinta puhtaaksi.
Jonkin verran suuttimesta löytyikin töhnää, jota saimme vaihtelevalla menestyksellä sieltä ulos. Muutaman toiston jälkeen kuljettajan puolen suutin oli saatu jo toimivaksi, joten oli aika siirtyä apukuljettajan puolelle.
Apukuskin puolen suutin jäi kuitenkin lopulta korjaamatta. Kärsivällisyys loppui jossain vaiheessa iltaa ja olimme pakotettuja lopettamaan. Päätimme lähteä rohkeasti leimalle yhden suuttimen voimin, sillä se kyllä pesee tuulilasin melko hyvin puhtaaksi yksinäänkin.
Leima tuli!
Autolle tuli lopulta leima – tästä seikkailusta lisää seuraavassa artikkelissa. Mitään mainintaa, kehua tai korjauskehotusta ei pesujärjestelmästä tullut, joten näinköhän katsastusinsinööri edes kokeili sitä. Joka tapauksessa järjestelmä toimii nyt ainakin joten kuten – kunhan sinne muistaa laittaa vettä.
Me kuitenkin tyhjensimme hieman tiputtelevan lasinpesunestesäiliön katsastuksen jälkeen. Mitäpä sillä tekisi, kun auto seisoo suurimman osan ajasta paikoillaan, eikä hyvillä keleillä ajaessakaan pesurille ole oikeastaan tarvetta. Ajatuksemme oli kuitenkin jossain vaiheessa korjata rikkinäinen säiliö ehjällä, jolloin vesi varmasti pysyisi järjestelmässä.
Nyt luetuimmat