Automatkailijalle Suomi on takapajula ja Norja unelmien ihmemaa

Suomen ja Norjan rajalla liikkuva automatkailija tulee helposti pettymään suomalaisten tienvarsien fasiliteetteihin.

Norja on maa, jolle me suomalaiset olemme yleensä jollain tavalla kateellisia. Vauras naapurimme on luonut vaurautta mm. öljyllä, josta voimme Suomessa vain haaveilla. Samoin pientä kateutta herättää Norjan erinomainen menestys etenkin talviurheilulajeissa.

Norjaan kohdistuneella automatkalla opin uuden asian, josta voimme olla kateellisia naapurillemme. Norjassa on nimittäin erinomaiset fasiliteetit automatkailua varten. Ei, en puhu nyt pelkästään Norjan komeista maisemista, vaan pysäköinti- ja levähdyspaikkojen laadusta. Ero Suomeen on suorastaan järkyttävä – ainakin meidän suomalaisten kannalta.

Lue myös: Koeajo: Hobby Siesta De Luxe A65 GM – lähes 2000 kilometrin koeajo pohjoisessa

Norja – automatkailijan paratiisi

Norja tuntuu olevan automatkailijalle eräänlainen paratiisi. Etenkin pohjoisessa Norjassa maisemat ovat mahtavat. Autoilusta ei meinaa tulla mitään, kun huomio keskittyy ikkunasta avautuviin henkeäsalpaaviin maisemiin.

Hienoa on myös se, että erilaisia matkailuauton mentäviä pysähdys- ja levähdyspaikkoja on tarjolla todella paljon. Välillä tuntui vaikealta löytää hyvä pysähdyspaikka lähinnä siksi, että tarjolla oli toinen toistaan hienompia maisemia ja muutenkin palveluiltaan hyviä pysähdyspaikkoja.

Tältä norjalaiselta pysähdyspaikalta löytyi kaikki tarvittava. Roskikset, kolme vesivessaa, kolme avokotaa tulisijoineen, pöytiä ja puhelimen lataukseen tarkoitettu huone.

Reittiä ei tarvitse edes suunnitella pysähdysten ehdolla, kun voi luottaa siihen, että seuraava hyvä pysähdyspaikka tulee kuitenkin vastaan jopa alle kymmenen kilometrin sisään. Tämä on automatkailijan luksusta.

Suuri ja hyvä tarjonta tarkoittaa myös sitä, että ruuhkia ei juuri pääse syntymään. Edes sesongin kynnyksellä ei käynyt kertaakaan sellaista tilannetta, että johonkin olisi ollut kiva pysähtyä, mutta sinne ei yksinkertaisesti mahtunut. Vaikka joku auto olisikin saattanut olla jo pysähtyneenä paikalle, suuret tilat mahdollistivat sen, että paikalle mahtuu ketterästi myös muitakin autoja.

Ehkä parasta norjalaisissa taukopaikoissa oli kuitenkin siihen liittyvät palvelut. Ihan tavallinen ja ilmainen pysähdyspaikka on luvallinen paikka yöpyä, ja sieltä löytyy tilan ohella usein roskikset, pöytiä tuoleineen, siistit vessat (joskus jopa mallia vesi), tulentekopaikkoja ja jopa puhelimen latausta varten tehty huone. 

Samaisen norjalaisen pysähdyspaikan fasiliteetteja. Kuvassa kolme kappaletta vesivessoja ja vasemmalla vielä puhelimen latausta varten tehty huone.

Tämä puhelimien lataushuone sijaitsi ison valtatien varressa, ilmaisella ja lukitsemattomalla alueella. Norjalaisnuoriso ei ole rikkonut tai sotkenut paikkaa, mikä olisi Suomessa arkipäivää.

Paluu Suomeen lannisti

Viikon mittainen reissumme piti sisällään kaksi yötä Norjassa ja neljä Suomessa. Norjassa emme oikeastaan edes miettineet millekään maksulliselle leirintäalueelle menemistä, sillä maksuttomat tienvarsi- tai puskaparkit tarjosivat mahtavat eväät yöpymiselle.

Suomessa taas hyvien puskaparkkien löytyminen on varsin hankalaa. Monessa paikassa leiriytyminen on kielletty, jota automatkailijan tulee myös kunnioittaa, vaikka se harmittaisikin. Sitten taas sallituissa paikoissa tilat ovat usein ahtaat ja palvelut mitättömiä.

Esimerkiksi tienvarsivessat ovat tuntuneet kuolevan Suomesta kokonaan pois. Vai koska muistat itse käyttäneesi tienvarsien ulkohuusseja?

Piispankiven levähdyspaikalta löytyi roskikset ja jopa huussi, jossa ei tosin ollut paperia eikä se ollut järin siisti. Kokonaisuutena kuitenkin keskivertoa parempi suomalaiseksi pysähdyspaikaksi.

Mihin katosivat huussit tienvarsilta?

Yksi suurimmista syistä ulkohuussien katoamiselle suomalaisilta teiltä liittyy ilkivaltaan. Vessat tupataan yleensä vähintään sotkemaan, mutta valitettavan usein myös tuhoamaan.

Vain taivas tuntuu olevan rajana sille typeryydelle, millä tavoin vessoja voidaan tuhota. Yksi tussaa vessan täyteen hävyttömyyksiä, toinen tekee tarpeensa väärään paikkaan, kolmas haluaa kaataa huussin ja neljäs yrittää polttaa sen. Sitten ihmetellään, kun tienvarsivessoja ei haluta ylläpitää maassa, jossa raha on aina enemmän tai vähemmän rajallinen.

Norjan puolella vessat olivat poikkeuksetta hyvässä kunnossa, sillä niistä monet siivotaan kerran päivässä. Jotenkin kuvaavaa oli se, että vain yksi vähän pienemmän tien varressa ollut vessa oli saanut kokea pientä ilkivaltaa. Norjalaisen vessan seinään kirjoitetussa ”tägissä” luki, että Matti Virtanen kävi täällä paskalla 1.7.2024. Tuossa kohti hävetti olla suomalainen.

Vähän samaan sarjaan menevät myös erilaiset roskiin liittyvät asiat. Suomessa ajatusmallina tuntuu olevan se, että jos paikalle tuo roskiksen, sinne tuodaan kaikki lähitienoon irtain romu, jolloin tyhjentäminen maksaa taas rahaa, eikä sitä kukaan ota mielellään vastuulleen. Helpompaa on siis jättää roska-astiat asentamatta. Ei roskista, ei siisteyshuolia.

Masentava kuva Pelkosenniemeltä. Siellä levähdyspaikan ainoa palvelu on roskis, johon joku ääliö on dumpannut koko kesämökkinsä irtaimiston.

Suomalaiset eivät välttämättä tajua takapajuisuuttaan

Kuin parahiksi törmäsin reissuni aikana Helsingin Sanomissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa kirjoittaja oli huolissaan siitä, että automatkailijat sotkevat leiriytymisellään Suomen metsät. Kirjoittajan mukaan monet sieni- ja marjapaikat menevät piloille, kun automatkailijat ulostavat metsään.

Mielipidekirjoituksen ja sen kommenttien lukemisen jälkeen jäin miettimään sitä, että mitä ratkaisuja tässä edes voisi olla olemassa. Automatkailijat leiriytyvät metsän siimekseen ja tekevät tarpeensa sinne siitä yksinkertaisesta syystä, että muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Kaikki eivät halua olla joka yö jollain camping-alueella.

Paras mallihan olisi totta kai se, että Suomestakin löytyisi enemmän ilmaisia ja hyviä levähdyspaikkoja, mutta valitettavasti en pitäisi hengitystä näitä odotellessa. Kuten jo sanottua, näiden tekeminen ja etenkin ylläpitäminen maksaa paljon rahaa, jota ei tässä maailmantilanteessa tunnu olevan kenelläkään liikaa.

Tästä M-kirjaimesta tunnistaa usein säännöllisesti huollettavan pysähdyspaikan.

5 syytä sille, miksi Norja on paras maa automatkailijalle

Vaikka tämäntapaiset listaukset vaikuttavat usein iltapäivälehtien kohuotsikoilta, en malta olla vääntämättä Norjasta samanlaista. Tässä tulee siis viisi syytä sille, miksi norjalaiset pysähtymispaikat ovat automatkailijalle maailman terävintä kärkeä.

Pysähdyspaikkoja on paljon

Pysähdyspaikat eivät määrittele reissusi aikatauluja tai reittejä, sillä valinnanvaraa tuntuu riittävän. Vaikka joku pysähdyspaikka menisikin syystä tai toisesta ohi, joudut tuskin ajamaan kymmentäkään kilometriä seuraavaan vähintään yhtä hyvään paikkaan.

Pysähdyspaikat ovat siistejä ja hyvin varusteltuja

Pysähdyspaikoilla on hyvin tilaa, jolloin sinne mahtuu sopuisasti yhtä aikaa useita ajoneuvoja. Monen pysähdyspaikan varusteluun kuuluu useita pöytiä, joilla laittaa ruokaa ja syödä eväitä. Myös vessat ovat varsin yleisiä. Yleensä ne ovat huusseja, mutta parhaimmillaan jopa vesivessoja. Muita pysähdyspaikan varusteluja ovat suuret roska-astiat, ruuanlaittopaikat ja sähköpistokkeet.

Maisemat ja asettelu

Monilla norjalaisilla pysähdyspaikoilla on selvästi mietitty pysäkin sijaintia ja sijoittelua. Monesti paikalta aukeaa kaunis maisema, mutta myös vesi on lähellä, mikä helpottaa esimerkiksi pieniä peseytymisiä. Parhaimmilla paikoilla autoille on selvästi suunniteltu oma asettelu, jolloin ei ikkunasta ei tarvitse välttämättä tuijottaa naapuriautoa.

Hinta

Vaikka Norjaa haukutaan usein kalliiksi maaksi, oman reissuni kohdalla naapurissa yöpyminen oli hyvin halpaa, siis ilmaista. Kahden yön hinnaksi tuli pyöreät nolla euroa. Nollabudjetti ei kuitenkaan näkynyt oikein missään.

Rauhallisuus

Norjan puskaparkeissa oli todella rauhallista. Ihmiset osasivat käyttäytyä hyvin. Roskat vietiin sinne minne ne kuuluvat, ei meluttu tai soitettu musiikkia ja tarvittaessa kyllä tervehdittiin naapuria.