Tunnistatko mikä Volvon työkone on tämän itseliikkuvan haupitsin alusta?

Myös Ruotsi on kunnostautunut puolustusteollisuuden tuotteissa. Archer-tykkijärjestelmän alustana toimii Volvon dumpperi.

Vaikka me suomalaiset tykkäämme välillä naljailla Ruotsin sotahistorialle, tästä huolimatta länsinaapurimme puolustusteollisuuden tuotteet ovat olleet kysyttyjä ihan kansainvälisestikin. Tämän takia Ruotsistakin löytää paljon mielenkiintoista sotilaskalustoa.

Tässä artikkelissa otamme katsauksen laitteeseen, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä Archer, mutta Ruotsissa se tunnetaan kenties parhaiten nimellä Artillerisystem 08. Itseliikkuva haupitsijärjestelmä on siinä mielessä hieno, että siinä yhdistyy monta tunnettua ruotsalaista konepajaa.

Laite on myös siinä mielessä omituinen, että vaikka kyseessä on selkeästi kumipyörien päällä liikkuva ajoneuvo, Archerista puhutaan usein tykistöjärjestelmänä – ei ajoneuvona. Osaltaan asia johtuu siitä, että tykistöase on periaatteessa siirrettävissä ”siirrettävissä” ajoneuvosta toiseen – ja itse asiassa uuden sukupolven sekä uutta alustaa käyttävät Archerit ovat jo olemassa.

Lue myös: Osaatko nimetä lunttaamatta nämä 13 autovalmistajaa, joilta löytyy traktorihistoriaa?

Archer eli Artillerisystem 08 on mielenkiintoinen ja pitkä tarina ruotsalaisesta puolustusteollisuuden tuotteesta.

Archerin historia alkaa vuodesta 1989

Vuonna 1989 Ruotsissa polkaistaan FMV:n eli Ruotsin puolustusmateriaalilaitoksen johdolla käyntiin projekti, jossa aletaan tutkia itseliikkuvien tykistöjärjestelmien tekemistä. Projekti oli kattava ja siinä pohdittiin mm. tulinopeuksien, kantamien, ammusten, tehon ja alustan vaikutuksia kokonaisuuteen.

Projektissa oli vahvasti läsnä myös ruotsalainen tykkivalmistaja Bofors, joka on ollut tunnettu tykkivalmistaja jo 1800-luvun lopulta asti. Boforsin tuotteista projektin keskiössä oli 1970-luvulla suunniteltu 155 millimetrin FH 77 -haupitsi. Ajan myötä huomio keskittyi haupitsin versioon nimeltä H 77B, joka oli varustettu L/52-piipulla.

Boforsin kannalta oleellista tässä tarinassa on se, että projektin alkuvaiheessa se oli vielä itsenäinen yhtiö, mutta sittemmin myös Bofors joutui ”kauppatavaraksi”. Vuonna 2005 Bofors ajautui osaksi brittiläistä puolustusteollisuuskonserni BAE Systemsiä, johon oli jo aiemmin liitetty niin ikään ruotsalainen Hägglunds.

Hägglundsin CV90-vaunuja suunniteltiin itseliikkuvan järjestelmän alustaksi, mutta se hävisi kilpailun Volvon dumpperille. Kuvassa Suomen Puolustusvoimien CV9030.

Alustaksi rynnäkköpanssarivaunu vai dumpperi?

Koska kyseessä oli itseliikkuva järjestelmä, haupitsi tarvitsi tietenkin alustan. Alustasta tuli kahden ruotsalaismerkin pieni kilpailu, jossa vastakkain olivat Hägglunds ja Volvo. Kahden eri valmistajan ratkaisut erosivat toisistaan hyvinkin merkittävästi.

Hägglunds tunnetaan ehtana puolustusalan yrityksenä. Hägglundsin ratkaisussa itseliikkuvalle haupitsille alustan tarjoaisi rynnäkköpanssarivaunu Stridsfordon 90, joka tunnetaan Suomessa nimellä CV90. Suomi tosin hyppäsi CV90-aikakauteen vasta vuonna 2000-luvulla.

Volvon ratkaisu tuli taas poikkeuksellisesti enemmän siviilimaailman puolelta. Alustana toimisi Volvon valmistama dumpperi, eli raskaaseen maansiirtoon tarkoitettu kippiauto. Ratkaisussa toki dumpperin lava jäisi pois, mutta muuten rakenne on hyvin pitkälle dumpperista tuttu.

Ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että tästä taistosta voittajana selviytyi Volvo. Vaikka nykyvalossa katsottuna Hägglunds ja Bofors kuuluvat samaan BAE-konserniin, valinnan aikana molemmat yhtiöt olivat vielä itsenäisiä. Siitä voidaan tietenkin jossitella, olisiko ratkaisu ollut erilainen, mikäli vaihtoehtona olisi ollut oman talon tuotteita.

Joka tapauksessa itseliikkuvan haupitsin alustana toimisi siis Volvo A30E -dumpperi. Valinta tehtiin sen pohjalta, että dumpperin nähtiin tarjoavan alustalle paremman liikutettavuuden ja nopeamman ryhmittäytymisen.

Volvo A30E-dumpperi sai toimia Archerin alustana. Vaikka alusta on muuttunut melkoisesti, yhtäläisyydet on helppo havaita. Runko on dumpperissa lyhyempi.

Lue myös: Kun Valmet ja Volvo BM fuusioituivat, Suomi vei ja Ruotsi vikisi

Vaikeudet ajoivat projektin pitkiin kantimiin

Projekti eteni aika rauhalliseen tahtiin. Volvon dumpperi valittiin alustaksi jo 1990-luvun alussa, mutta testit jatkuivat lähinnä yksittäisten prototyyppien ja pienten esisarjamallien kanssa.

Ruotsi sai projektiin kumppaneita naapurimaista. Tanska liittyi projektiin vuonna 2003, mutta poistui siitä jo keväällä 2006. Pari vuotta myöhemmin Norja kuitenkin liittyi mukaan projektiin vuonna 2008. Norjan mukaantulo olikin merkittävä askel sille, että sarjatuotantopäätös uskallettiin lukottaa. Tästä merkkipaalusta johtuen ajoneuvo kantaakin Ruotsissa nimeä Artillerisystem 08.

Mutta rauhallisuus jatkui yhä. Alun perin sarjatuotannon piti alkaa vuosina 2011-2012. Ruotsi ja Norja sitoutuivat molemmat tilaamaan 24 ajoneuvoa jo kolmisen vuotta ennen kaavailtua sarjatuotannon aloittamista.

Projekti kohtasi kuitenkin taka-askelia, kun Boforsin BAE Systemsin alihankkija ajautui konkurssiin ja sarjatuotantoon siirtyminen viivästyi entisestään. Kaiken huipuksi Ruotsin tykistö luovutti joulukuussa 2012 pois viimeiset kaksi 77B-haupitsiaan, joten projektin viivästymisen vuoksi Ruotsi toimi hetken aikaa ilman raskasta tykistöä. Paikkausta tälle siirtymäajalle saatiin tekemällä yhteistyötä Norjan kanssa.

Dumpperipohjaisen haupitsin varhainen versio 1990-luvun lopusta. Eroja myöhempiin sarjatuotantoversioihin on melkoisesti.

Syyskuussa 2013 BAE Systems Bofors pääsi luovuttamaan ensimmäiset ajoneuvot FMV:lle testeihin. Nämä yksilöt eivät valmistumisestaan huolimatta olleet vieläkään varsinaisia sarjatuotantomalleja. Kaiken lisäksi testeissä kuluisi vähintään kuukausia, ennen kuin ajoneuvot voitaisiin todeta kelvollisiksi ja luovuttaa ne armeijan käyttöön.  

Sarjatuotannon viivästyminen pakotti Norjan hallituksen vetäytymään projektista 6.12.2013. Norjassa katsottiin, että yhteistyösopimus ei viivästymisen myötä täyttänyt enää norjalaisten tarpeita. Täten Norjaan ei ehditty koskaan toimittaa ensimmäistäkään yksilöä. Myöhemmin Ruotsin valtio kertoi ostavansa Norjan ”hylkäämät” 24 ajoneuvoa.

Archer pääsi sarjatuotantoon vasta syyskuussa 2015. FMV pääsi puolestaan luovuttamaan ensimmäiset ajoneuvot Ruotsin armeijalle helmikuussa 2016. Tämä luovutus katkaisi viimein yli kolmeksi vuodeksi venyneen kiusallisen aikajakson, jonka aikana Ruotsin armeija oli ollut ilman raskasta tykistöä. Kaikki 48 Archer-yksikköä saatiin toimitetuksi vuoden 2022 loppuun mennessä.

Archer on nykyisenä Nato-aikakautena suht tuttu näky myös Suomessa järjestettävissä yhteisharjoituksissa. Kuva otettu Dynamic Front 25 -harjoituksesta.

Lue myös: Tämä hilpeä Valmet 500 ”Homotin” syntyi, kun Puolustusvoimat halusi väkisin nelivetotraktorin

Dumpperin hyödyt ja haitat

Pitkän historiallisen alustuksen jälkeen pääsemme viimeinkin itse ajoneuvoon. Kuten jo todettua, laite hyödyntää Volvo A30E 6×6:n alustaa. Alusta on hitusen pidempi mitä tavallinen dumpperi olisi mitoiltaan. Laitteen kokonaispituus on 14,3 metriä ja painaa noin 35 tonnia.

Varsinainen ajoneuvo-osa on hyvin liikkuva. Siinä on kuusi vetävää pyörää, joista kahdessa etummaisessa akselissa on jopa luistonestot, joten järeärakenteisesta työkoneestakin löytyy nykyään autoista tuttua tekniikkaa. Ajoneuvo on dumpperin tavoin runko-ohjattava.

Volvon dumpperissa on luonnollisesti Volvon oma D9B-dieselmoottori, teholtaan 343 hevosvoimaa. Ajoneuvon huippunopeus on jopa 70 kilometriä tunnissa, mikä takaa sille mahdollisuuden käyttää myös isompia maanteitä. Laitteen maasto-ominaisuudet ovat nekin hyvät. Ajoneuvo pystyy kahlaamaan jopa metrin syvyisessä vedessä ja lisäksi se pystyy ajamaan 30° pitkittäiskulmassa sekä 28° poikittaiskulmassa.

Archerin ohjaamo eroaa melkoisesti alkuperäisestä dumpperista. Ohjaamossa on erilaisia suojauksia luodeista sirpaleisiin ja jopa CBRN-uhkia vastaan.

Archer ei ole tulinopeudessa haupitsien terävintä kärkeä, mutta tarkkuudessa se pärjää hyvin.

Aseistus – ei nopeus, vaan tarkkuus

Miehistöä ajoneuvo tarvitsee 2-4 sotilasta: kuljettaja, päällikkö ja kaksi operaattoria. Hieman eksoottisesti päällikkö ja operaattorit voivat toimia myös etänä, jolloin Archer pystyy toimimaan pelkällä yhdellä kuljettajalla.

Ajoneuvon suurin pihvi tulee aseistuksesta. BAE System Boforsin kehittämä 155 millimetrin tykki, joka täyttää Nato-standardit. Tykkijärjestelmä on kehitetty siten, että se pystyy ampumaan kaikkia 155 mm:n Nato-kelpoisia tykistöammuksia, kuten Bonus- ja Excalibur- kranaatteja. ”Lippaaseen” mahtuu kerralla 21 ammusta.

Tulinopeudeltaan Archer ei ole markkinoiden nopein haupitsi, mutta tämäkin on valmistajan mukaan tietoinen veto. Tulinopeuden sijaan keskittyminen on ollut tarkkuudessa, sillä suuren tarkkuuden ansiosta ammuksia ei tarvitse ampua niin paljoa. Se pystyy silti ampumaan 3 laukausta 20 sekunnissa ja koko lippaan 21 laukausta tapahtuu kolmessa minuutissa.

Archerilla pystytään ampumaan 30-50 kilometrin päähän. Näin pitkät etäisyydet tarkoittavat sitä, että Archer voi ampua tuliasemastaan tarvittavat laukaukset ilmaan ja käytännössä ajoneuvo ehtii ottamaan hatkat asemastaan ennen kuin laukaukset ehtivät määränpäähänsä. Tämän ansiosta havaitsemisen ja vastaiskun riski jäävät hyvin pieniksi.

Ruotsi on lähettänyt Volvo-pohjaisia Archereita Ukrainaan jo 26 kappaletta ja todennäköisesti loputkin ajoneuvot päätyvät sinne ajan myötä.

Tulikaste Ukrainassa

Vaikka Ruotsin armeija päätyi lopulta hankkimaan kaikki 48 Archeria, on ajoneuvolla tätä nykyä jokseenkin kansainvälinen käyttäjäkunta. Näistä 48 ajoneuvosta toimitettiin Ukrainaan kahdeksan kappaletta loppuvuodesta 2023. Siellä Archerit ovat päässeet myös niin sanotusti tositoimiin.

Ukrainan toimitusten vuoksi myös Iso-Britannia on päätynyt Archerin käyttäjäksi. Britit ovat lähettäneet Ukrainaan omia AS-90-haupitsejaan, ja näiden jättämää aukkoa on Britanniassa paikattu Ruotsin vanhoilla Archereilla. Vuodesta 2023 alkaen Iso-Britannialla on ollut käytössään 14 Archeria.

Näiden käänteiden jälkeen Ruotsin Archer-vahvuus putosi aluksi 26 ajoneuvoon. Tämän jälkeen Ruotsi on lahjoittanut vielä toisen 18 kappaleen erän Archereita Ukrainaan, joten vahvuus Ruotsissa on enää vain kahdeksan kappaletta. Todennäköisesti loputkin Volvo-pohjaiset Archerit siirtyvät ajan myötä Ukrainaan, kun Ruotsi korvaa ne uudemmalla kalustolla.

Rheinmetallin valmistama RMMV HX2 8×8 on monikäyttöinen alusta. Nykyään se soveltuu myös haupitsin alustaksi.

Volvon dumpperi vaihtuu MAN:n kuorma-autoon

Uudemmasta kalustosta puheen ollen, tätä nykyä ”dumpperi-Archerit” alkavat olla jo mennyttä maailmaa. Samaa aseistusta tehdään yhä, mutta uudessa versiossa alustaratkaisu on vaihtunut huomattavasti tavanomaisempaan versioon.

Koska alkuperäiset Archerit eivät tehneet kauppaa juuri Ruotsin ulkopuolella, BAE Systems kehitti vientisyistä tykkijärjestelmää modulaarisemmaksi. Esimerkkinä tästä yritys kehitti kuorma-autoon asennettavan version, joka on asennettu Rheinmetallin MAN Military Vehicles RMMV HX2 8×8 -alustalle.

Uusi alusta on parantanut Archerin käyttömahdollisuuksia. Vaikka renkaiden määrä on kasvanut (8×8 vs 6×6), on HX2-pohjainen versio 13,1-metrisenä dumpperipohjaista lyhyempi. Myös MAN D2066:n moottorin myötä teho on kasvanut 441 hevosvoimaan ja kuorma-autopohjainen variantti kykenee maantiellä jopa 90 kilometrin huippuvauhtiin.

Uusi RMMV HX2 8×8 -alusta onkin piristänyt Archerin suosiota Ruotsin ulkopuolella. Latvia on jo tilannut 18 kappaletta ajoneuvoja, ja toimitusten on määrä alkaa vuonna 2026. Myös Romanian maavoimat on kiinnostunut tilaamaan 36 yksilöä. Niin ikään Kanada ja Yhdysvallat ovat potentiaalisia ostajia, mutta kauppoja ei ole toistaiseksi kätelty.

BAE System siirsi itseliikkuvan haupitsin dumpperista raskaaseen kuorma-autoon lähinnä vientipotentiaalin kasvattamiseksi.

Lue myös: Ponsse Dino ja Ponsse PAZ – näin syntyi Ponssen menestystarina