Tandemtraktori oli aikansa huikein – tajuatko kuvasta miksi siinä oli tuplasti tehoa?

Nykymittapuulla eksoottiselta näyttävän tandemtraktorin etuihin lukeutuivat tavallista suurempi teho, nelivetoisuus ja runko-ohjattavuus.

Koeajolle.com kirjoitti taannoin suomalaisesta rakennelmasta, jossa Puolustusvoimat keksi liittää kaksi Valmet 500 -traktoria toisiinsa, seurauksena erikoisen näköinen mutta sitäkin hurjempi maastossa kulkeva traktori. Tätä kahden ”telakoituneen” traktorin varusmiehet kutsuivat leikkisästi nimellä Homotin.

Samaisessa artikkelissa totesimme, että erikoiselta vaikuttanut Puolustusvoimien traktori-idea ei ollut kuitenkaan varsinaisesti edes uniikki, sillä vastaavia tandem-tyyppisiä rakennelmia oli nähty jo aiemmin traktoreissa ulkomailla. Suomessa ratkaisu oli toki varsin harvinainen.

Mainitsimme tuossa artikkelissa Fordson-pohjaisen tandemtraktorin, joita tehtiin noin vuosikymmenen ajan ihan sarjatuotantona asti. Nyt tässä artikkelissa otamme tarkemman katsauksen tähän legendaariseen traktoriin – sekä yleisesti tandemtraktorien historiaan.

Doe Triple D oli aikakautensa huipputraktoreita.

Alustus: tehot kasvavat, mutta neliveto ei yleisty

Lyhyenä alustuksena tandemtraktoreihin kerrottakoon se, että tarinan avainasemassa on traktorien nopea kehittyminen ja toisaalta myös toisen maailmansodan jälkeiset jälleenrakentamisen ja kasvun vuodet, jossa kysyntää yksinkertaisille, mutta toimiville traktoreille riitti erinomaisesti.

Ensimmäiset nelivetotraktorit tulivat markkinoille toisen maailmansodan jälkeen, mutta niiden yleistyminen otti aikaa. Nelivetotekniikka oli kallista, mutta samaan aikaan myös rikkoutumisaltista. Lisäksi nelivetoisuus lisäsi traktorin kankeaa ajettavuutta, joten näistä syistä takavetoisuus riitti valtaosalle käyttäjistä vallan hyvin.

Jotain nelivetoisuuden epävarmuudesta kertoi myös se, että traktorivalmistajat eivät olleet yleensä innokkaita suunnittelemaan ja tekemään niitä. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä oli kohtalaisen yleistä, että erilaiset pienet konepajat jatkojalostivat omin päin ja omin ratkaisuin tavallisista traktoreista nelivetoja. Tämän seurauksena nelivetoratkaisuistakin tuli hyvin kirjavia.

Nelivetoisuutta huomattavasti nopeammin yleistyi traktorien teholuokan kasvu. Tästä syntyi ihan oikeasti kilpailua traktorivalmistajien kesken ja traktorien keskimääräinen teho nousi suunnilleen vuosi vuodelta, kun markkinoille tuli uusia ja päivitettyjä malleja.

Tältä lähtötilanne näytti suunnilleen. Kuvassa vuoden 1956 Fordson Major.

Ernest Doe ja monipuoliset vaiheet maatalousbisneksessä

Historian tunnetuimman tandemtraktorin historia alkaa vuodesta 1958 ja Ulting-nimisestä kylästä Essexissä, Iso-Britanniassa. Paikallinen maanviljelijä George Pryor oli ideoinut mallin, jossa kaksi traktoria yhdistettäisiin toisiinsa, lopputuloksena nelivetoinen ja teholtaan järeä kumipyörätraktori. Idean perimmäinen tarkoitus oli korvata telatraktori tehokkaalla pyörämallilla.

Paikallinen konekauppias otti tästä projektista kopin. Seppä Ernest Doe oli perustanut pajan vuonna 1898, jossa tämä kengitti hevosia ja korjasi maatalouskoneita. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Ernest Doen poika Ernest Charles suostutteli isänsä ostamaan armeijan ylijäämätraktoreita ja myymään niitä eteenpäin. Näin konekauppa lähti käyntiin.

Toisen maailmansodan aikana yritys keskittyi maatalouteen, mutta siinä sivussa myi myös traktoreita Fordson-, David Brown-, Allis Chalmers- ja Case-merkeille. Myös ensimmäiset sivukonttorit syntyivät sodan aikana.

Tultaessa 1950-luvulle yritys, tuolloin sukupolvenvaihdoksen myötä nimeä Ernest Doe & Sons kantaneena päätti keskittyä pelkästään yhteen traktorimerkkiin ja merkiksi valikoitui Fordson. Fordson oli Fordin brändinimi, jonka alla tehtiin traktoreita ja kuorma-autoja. Fordin tavoin itsenäistä tuotantoa oli vähän eri maiden alaisuudessa, mutta 1950-luvulla Fordson-traktorien tuotanto oli keskittynyt pääasiassa Englantiin.

Kuvasa Doe Dual Drive vuodelta 1965.

Tandemtraktori syntyy

Takaisin tandemtraktoriin. Ernest Doe & Sons oli siis Fordsonin virallinen jälleenmyyjä, joten sillä oli ensinnäkin piha täynnä uusia traktoreita, toisaalta sepäntaustansa ja yleisen maatalouskoneosaamisen vuoksi myös mahdollisuus jatkojalostaa niitä. Yhtälössä tuskin oli pahitteeksi sekään, että suhteet Fordsoniin olivat nekin kunnossa ja Fordson myötämielinen tämäntapaiseen toimintaan.

Ensimmäinen paikallisen maanviljelijän ideasta syntynyt tandemtraktori syntyi vuonna 1958 ja se syntyi kahden Fordson Power Majorin yhdistelmästä. Perusidea oli hioutunut valmiiksi heti. Molemmista traktoreista poistettiin etuakselit ja ne yhdistettiin hydraulisen nivelen avulla. Yhdistelmää ajettiin taaemmasta traktorista käsin.

Traktoria pystyi ajamaan yksi kuljettaja, mutta ohjastaminen oli hitusen säätämistä. Traktorissa oli useampi vaihdevalitsin, joista ensimmäisestä valitaan vaihteen numero ja toisesta, kertojan nimellä olevasta valitsimesta nopeusalue. Doen traktorissa etummaisesta traktorista valittiin pelkästään vaihteen numero, mutta jätettiin kertoja vapaaksi. Taaemmasta traktorista laitettiin sitten sama vaihde päälle ja kertojasta yhdistelmälle haluttu nopeusalue.

Käytäntö toimi sinällään mallikkaasti, mutta siinä oli yksi haitta. Vaihtaakseen vaihdetta traktori piti aika pysäyttää, ja käydä vaihtamassa ensiksi etummaisen traktorin vaihde, jonka jälkeen palattiin takaisin taakse ja lähdettiin uudelleen liikkeelle.

Traktorien välissä oli 90 astetta taittuva nivel, joka teki traktorista runko-ohjatun.

Lue myös: Tiedätkö mistä Valtran nimi tulee? Vinkki: vastaus ei ole ”Valtion traktori”

Brändätty kolmen D:n traktori

Pienten konepajojen ja kyläseppien traktoreissa oli etenkin ennen vanhaan se haaste, että niiden nimet ovat sekavia (jos kaupallista nimeä ylipäätään on olemassa), eivätkä brändiasiat olleet yleensä näiden käytännönläheisten ihmisten vahvuusaluetta. Ernest Doe & Sonilla tilanne oli kuitenkin erinomainen, sillä he keksivät brändätä luomansa koneen.

Ensimmäinen Doen tandemtraktori kantoi nimeä Doe Dual Power. Melko nopeasti alettiin puhumaan kuitenkin nimestä ”Triple D” eli kolmen D-kirjaimen traktorista. Kolme D-kirjainta muodostuivat tietenkin sanoista Doe Dual Drive. Lisäksi myöhemmin ominaista Triple D:lle olivat traktoreiden oranssit konepeitot.

Tuotteen brändäämistä tarvittiin viimeistään siinä vaiheessa, kun traktoria alettiin valmistamaan pienimuotoisena sarjatuotantona. Alustana olevat Fordson-traktorit nimittäin vaihtuivat aina sen ajan uusimpiin malleihin sitä mukaa kun valmistajalta tuli markkinoille traktoriuutuuksia.

Ensimmäinen Fordson Power Majoriin pohjautunut traktori kehitti 100 hevosvoimaa. Vuonna 1960 lanseerattiin uusi Fordson Super Major, josta syntyi 104-hevosvoimainen malli. Fordsonin päivitykset olivat usein aina muutaman hevosvoiman edeltäjäänsä tehokkaampia ja näin ollen Doen malleissa tehot kasvoivat kahden moottorin ansiosta tuplavauhtia.

Fordsonin nimi vaihtui 1960-luvulla Fordiksi, mutta yhteistyö jatkui. Ford 5000 -mallista syntyi 130-hevosvoimainen tandemtraktori ja viimeinen merkittävä Doen tandemtraktori oli teholtaan jo 150 hevosvoimainen perustuen traktoriin nimeltä Ford Force 5000.

Lue myös: Valtran J-sarja – oliko tämä traktori, mönkijä vai golf-auto?

Tandemtraktori oli voimassa omaa luokkaansa, mutta tavalliset työkoneet eivät aina soveltuneet siihen.

Tandemtraktorin oli etuja…

Omintakeisella tuplatraktorilla oli monia etuja. Etuihin voidaan listata nelivetoisuus, joka oli etenkin Doe-traktorin alkuvaiheessa harvinaisuus. Monet muut kyläseppien tekemät nelivetotraktorit rakennettiin vain lisäämällä traktoriin vetävä etuakseli, joka oli usein jostain kuorma-autosta. Nämä akseliratkaisut eivät olleet järin kestäviä, joten kestävyyden osalta Doen ratkaisu oli erinomainen.

Ainakin teoriatasolla tandemtraktori olisi ollut tarpeen tullen muutettavissa kahdeksi tavalliseksi traktoriksi, jolloin tandemin voisi kasata ainoastaan niihin tilanteisiin, missä tarvitaan voimaa ja pitoa. Käytännön tasolla kuitenkin tandemin rakentaminen otti sen verran aikaa ja erikoisjärjestelyjä, että harvemmin sitä purettiin ainakaan hetken mielijohteesta kahdeksi erilliseksi traktoriksi.

Myös tehopuoli oli tandemtraktorin vahvuus. Ratkaisun myötä käsissä oli yksi markkinoiden voimakkaimpia traktoreita. Tandemtraktoria oli oikeastaan mahdoton lyödä tehoissa, sillä se sai aina tuplana sen tehon, mitä tavallinen traktori – tavallisen traktorin tehojen kasvaessa tandem sai saman höydyn peräti tuplana. Alkuvuosina oikeastaan kukaan ei pystynyt haastamaan tehojen osalta Doen traktoreita.

…mutta myös haittojakin löytyi

Ihan kaikessa kasvava teho ei ollut kuitenkaan automaattisesti hyvä asia. Hurjan tehon myötä Doen traktorit eivät kyenneet käyttämään aivan kaikkia normaaleja maatalouskoneita, jotka oli suunniteltu puolta pienemmälle teholle. Tämä ei ollut kuitenkaan Doelle ongelma, vaan Ernest Doe & Sons suunnitteli ja myi omat tandemiin soveltuvat työkoneet.

Tandemtraktorin ajaminen oli vaikeaa. Vaikka Doen traktori oli edistyksellinen ja yhden kuljettajan ajettava, vaati senkin ohjastaminen melkoista loikkimista. Yhdistelmä oli pitkä ja kuljettaja sijoittui aivan ajoneuvon takaosaan. Etenkin runko-ohjauksen ja pitkän etuylityksen myötä kuljettaja saikin olla ahtaissa paikoissa tarkkana siitä, missä traktorin keula menee.

Kustannuspuoli taasen ei ollut tandemtraktorin vahvuus. Traktori syntyi kahdesta traktorista, työstä ja erikoistyökoneista, joten tandemilla ajaminen rasitti maanviljelijän lompakkoa. Myös huolloista maksettiin tietenkin tuplahinta, samalla kun todennäköisyydet kaikenlaisille murheille nekin käytännössä kaksinkertaistuivat.

Vääräleuat ovat joskus todenneet, että tandemtraktorin suurin etu on se, että siinä kulkee näppärästi mukana toinen varakone, kun se ensimmäinen tulee kuitenkin hajoamaan nopeasti jossain vaiheessa.

County alkoi tekemään Fordson- ja Ford-traktoreista nelivetoja 1960-luvun puolivälissä. Siitä tulikin pahin kilpailija Doelle.

Lue myös: Näin tylysti Massey Ferguson pilkkasi ja kampitti Volvo BM Valmetin uutta “pohjoismaista traktoria”

Nämä tappoivat Doen tandemin

Viimeinen Doen valmistama tandemtraktori nähtiin vuonna 1970. Sen jälkeen Doe lopetti tandemit eikä näitä nähty enää 1970-luvulla enää oikeastaan missään muuallakaan. Aika oli ajanut näiden ratkaisujen ohi monessakin mielessä.

Doen pahimmat kilpailijat olivat County ja Roadless, jotka molemmat tekivät omia Fordson- ja Ford-pohjaisia nelivetomalleja. Kaksikon nelivetotraktorit pohjautuivat yksinkertaisemmin yhteen koneeseen, ja hiljalleen laadun kasvaessa perinteisempi traktorimalli ohitti käytännön syistä tandemtraktorit.

Toinen kuolinisku tuli moottoritehon nopeasta kasvusta. Kun tavalliset traktorit alkoivat lähestyä 100 hevosvoiman maagista rajaa, riitti niidenkin teho jo oikeastaan kaikkeen tarvittavaan maataloustyöhön. Vielä 1960-luvun alussa satahevosvoimaisia traktorin hankinta ei ollut itsestäänselvyys, mutta 1970-luvulle mentäessä vaihtoehtoja alkoi olla tarjolla jo runsain mitoin.

Kolmas kuolinisku tandemille tuli ohjaamojen yleistymisestä. Doe oli suunnitellut omaa turvaohjaamoa tandemtraktoriin, mutta ei ollut onnistunut siinä. Samaan aikaan 1970-luvulla turhaohjaamot alkoivat olla traktoreissa pakollisia, jolloin tandemiinkin olisi ollut aina kaksi ohjaamoa, joista toinen olisi ollut pääasiassa aivan turha.

Doe-tandemtraktoreita syntyi pääasiassa 1960-luvulla noin 300 kappaletta.

Nykypäivänä kulttisuosiossa

Vuosien 1958-1970 välillä syntyi peräti 300 Doe-traktoria. Lukemaa voidaan pitää kunnioitettavana, sillä monet muut ajan nelivetotraktorit saattoivat olla vain pienimuotoisia kyhäelmiä.

Pääasiassa valmistetut traktorit jäivät Englantiin, mutta muutamia toimituksia tehtiin muualle Eurooppaan, Skandinaviaan, Israeliin, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja jopa Venäjälle.

Nykypäivänä alkuperäinen Doe-traktori on hyvinkin haluttu keräilykohde. Agriland kertoi vuonna 2018 huutokaupasta, jossa vuoden 1961 Doe Triple-D vaihtoi omistajaa 42 000 punnan eli noin 48 000 euron hintaan. Se on enemmän kuin tuplat tavalliseen Fordson Super Majoriin nähden, jos ymmärrät mitä ajan takaa.

Doe Triple D:t ovat melko yleisiä ja haluttuja vieraita Englannin erilaisissa maatalouskonenäyttelyissä ja perinnepäivillä. Traktorien ympärillä on myös jonkinasteista kerhotoimintaa.

Nykypäivänä Doen traktorit ovat hyvinkin haluttuja ja arvostettuja

Mitä tapahtui Ernest Doelle?

Artikkelin loppuun vielä nopea katsaus Ernest Doen yritykseen. Miten yritys selvisi siitä, että sen ylivertainen tandemtraktori-idea jäi lopulta altavastaajaksi ja kuoli pois vahvasti kilpailluilla markkinoilla?

Kiitos kysymästä, hienosti selvisi!

Doella ei jääty murehtimaan yhden maatalouskoneen perään. Yhteistyö Fordin kanssa jatkui kuten ennenkin. Omaa konetuotantoa kokeiltiin ja Ford 5000 -mallistakin tehtiin pidennetty ja vahvistettu Doe 5100 -traktori. Tässä vaiheessa Fordilla ei jostain syystä arvostettu Doen omia viritelmiä ja tämän edistyksellisen traktorin tuotantomäärä jäi vain kuuteen yksilöön.

Mutta tähänkään murheeseen ei Doella kaaduttu. Yritys on yhä tänäkin päivänä olemassa ja myy suunnilleen kaikkea mahdollista maatalouteen, puutarhaan ja ulkoiluun liittyvää. Suomalaisista kilpailijoita Ernest Doe muistuttaakin jossain määrin valikoimaltaan meille tuttua Hankkijaa.

Ja mitä tulee traktoreihin, Ernest Doe toimii yhä New Hollandin jälleenmyyjänä. Jos ette sitä tiennyt, New Holland syntyi 1990-luvulla kun Fordin ja Fiatin traktorit fuusioituivat. Voidaan siis sanoa, että Ernest Doe jatkaa yhä Fordson-merkin parissa työskentelyä.

Lue myös: Oletko nähnyt kuusipyöräistä traktoria? Futuristinen Valmet 1502 ei lähtenyt lentoon

Lähteet: Ernest Doe, Farmers Guide, Vesa Rohilan kirja “Eilispäivän traktoreita”