Tiedätkö miksi Pate Mustajärven Popeda otti nimensä väärin kirjoitetusta neuvostoautosta?

Pate Mustajärven muistoa kunnioittaen tässä tarinassa keskitytään GAZ Pobedaan ja siitä nimensä vääntäneeseen Popedaan.

Suomalaisten joulu 2025 pysähtyi tapaninpäivänä, kun mediat uutisoivat suomalaisen rokkikukko Pauli Antero ”Pate” Mustajärven (1956-2025) poismenosta.  Uutinen rock-legendan kuolemasta yllätti varmasti kaikki, vaikka rokkarin sairastelusta olikin uutisoitu paria kuukautta aiemmin.

Pate Mustajärvi oli kova automies ja tykkäsi autoilusta monella tavalla. Tämä näkyy myös hänen tunnetuimman orkesterinsa, tamperelaisen Popedan tuotannossa useina kappaleina. Kenties kaikista eniten autot näkyvät orkesterin nimessä, sillä Popedan nimi tulee Neuvostoliitossa suunnitellusta autosta nimeltä GAZ Pobeda.

Tässä artikkelissa käsitellään sitä, mikä sai tamperelaiset rokkarit innostumaan itäautosta sen verran paljon, että se pääsi antamaan nimen kokoonpanolle. Lisäksi paneudumme siihen monesti unohdettuun yksityiskohtaan, että miksi Popeda halusi kirjoittaa auton nimen tahallaan väärin.

Tämäntapainen ruskea Pobeda on vilahtanut joskus tamperelaisen Popeda-yhtyeen somisteinakin keikkalavalla.

GAZ M20 – tuttavallisemmin Pobeda

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa syntyy uusi autoprojekti. Projekti annetaan Gorkin autotehtaalle, joka tunnetaan nimellä GAZ. GAZ oli tunnettu erityisesti hyötyajoneuvoista ja ennen toista maailmansotaa tehdas oli rakentanut amerikkalaisesta Ford Model A:sta lisenssillä erilaisia malleja.

Neuvostoliitossa ilmapiiri muuttui sodan keskellä positiivisempaan suuntaan vuonna 1943. Saksa oli hävinnyt pitkäksi venyneen Stalingradin taistelun, mistä alkoi saksalaisten perääntyminen itärintamalla ja samalla luotiin hitaat ensiaskeleet kohti sodan päättymistä.

Ilmapiirin muuttuminen näkyi myös tuoreessa autoprojektissa, sillä tuohon asti nimellä M20 kulkenut projekti sai paremmin kansan suuhun istuvan nimen. Nimeksi tuli Победа eli Pobeda, mikä tarkoitti yksinkertaisesti ”voittoa”.

Pobeda-projektin pääsuunnittelijana ansioitunut Andrei Lipgart. Täysiä vapauksia hän ei kuitenkaan projektiin saanut, sillä mm. auton kuusisylinterinen moottori vaihtui pienempään nelisylinteriseen moottoriin itse Josif Stalinin käskystä. Auton oli kuitenkin määrä tulla myyntiin pikimmiten sodan loppumisen jälkeen.

GAZ Pobeda kelpasi Neuvostoliitossa vaikka paraatijoukkojen tarkistamiseen.

Voitosta tulikin vaikeus

Popedan ensimmäinen prototyyppi valmistui ilmapiiriin sopivasti lokakuun vallankumouksen vuosipäiväksi vuonna 1944. Lokakuun vallankumous oli Venäjällä marraskuussa 1917 tapahtunut poliittinen mullistus, jossa sosialistinen bolševikkipuolue syrjäytti Venäjän väliaikaisen hallituksen ja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Tämä johti Neuvosto-Venäjän perustamiseen.

Ensimmäiset Pobedat saatiin tuotantoon vuosi toisen maailmansodan päätöksen jälkeen vuonna 1946. Sodan päättymisestä huolimatta tuotannon aloittaminen oli vaikeaa taloudellisten ja teknisten vaikeuksien vuoksi. Pobeda oli kehitetty nopeassa, vain 20 kuukauden aikataulussa, mikä altisti tuotannon erinäisille ongelmille.

Ongelmista johtuen vuoden 1946 tuotannosta ei voi puhua missään nimessä sarjatuotantona. Ensimmäisen valmistusvuoden aikana valmistui vain 23 autoa, ja niidenkin tuotanto oli sarjatuotannon sijasta lähinnä yksittäisten autojen kokoonpanoa.

Huhtikuun lopulla 1947 päästiin viimein sarjatuotantovaiheeseen, mutta ironisesti Pobeda ei ollut voittanut vieläkään kaikkia haasteita. Neuvostoliitossa oli sodan jälkeen pula laadukkaasta teräksestä, mikä näkyi etenkin autojen heikkona laatuna.

Ensimmäisten Pobedojen laatu oli heikkoa jopa itänaapurin standardeilla mitattuna. Laatuongelmaa lähdettiin korjaamaan Neuvostoliiton hallituksen antamalla käskyllä tuotannon väliaikaisesta alasajosta. Lisäksi GAZin johdolle jaeltiin potkuja ja muita rangaistuksia.

Ongelmien mittakaavan näkee hyvin autojen heikosta tuotantomäärästä. Lokakuuhun 1948 mennessä, eli kahden vuoden aikana tuotantoa oli kertynyt ainoastaan 700 kappaleen verran.

Myöhemmin Pobedasta tuli saataville myös avoautomalli.

Elämän symboli Neuvostoliitossa

Viimein 1940-luvun lopussa hankaluudet oli voitettu ja Pobedan tuotanto saatiin sille tasolle, mitä Neuvostoliitossa oli kaavailtu. Laatuongelmien hälvetessä Pobedasta oli tullut suorastaan tulevaisuuden auto, sillä siitä löytyi monia herkkuja, joita Neuvostoliitossa valmistetuissa autoissa oli voitu ennen vain haaveilla.

Pobedasta löytyi nimittäin ensimmäisenä neuvostoautona sellaisia herkkuja kuten suuntavilkut, kaksi sähköistä tuulilasinpyyhkijää, neljän pyörän hydrauliset jarrut, sähkölämmitin ja tehtaalla asennettu AM-radio.

Ehkäpä juuri tästä edistyksellisyydestä johtuen autosta tuli jopa toisen maailmansodan jälkeisen elämän symboli Neuvostoliitossa. Korkeat valmistusmäärät tekivät siitä yleisen näyn 1950-luvun Neuvostoliitossa.

Pobedasta tuli myös hyvin yleinen valinta taksiksi. Taksivalintaa puolsivat auton isokokoisuus ja hyvä etenemiskyky Neuvostoliiton huonoilla teillä. Etenemiskyky oli saatu hyväksi vankalla rakenteella, isoilla pyörillä, korkea maavaralla ja hitaaksi välitetyllä voimansiirrolla.

Kaikkien alkuhaasteiden jälkeen Pobedasta tuli varsin onnistunut itäajoneuvo. Sitä valmistettiin Neuvostoliitossa vuosien 1946-1958 aikana yhteensä 235 599 kappaletta. Sen jälkeen auto sai seuraajan, sillä vuonna 1956 seurasi uusi auto nimeltä GAZ M21, tällä kertaa tuttavallisemmin nimellä Volga tunnettu auto.

Vaikka tuotanto tuli päätökseen Neuvostoliitossa vuonna 1958, Pobedan tarina jatkui vielä lisenssivalmisteena. Puolassa autoa tuotettiin nimellä Warszawa vuosien 1951-73 välillä yhteensä 253 000 kappaletta – siis suunnilleen yhtä paljon kuin aiemmin Neuvostoliitossa.

GAZ Pobeda kuvattuna Imatralla 1950-luvulla. SP tarkoittaa Suomen Petroolia, joka taas oli Teboil-konsernin tytäryhtiö.

Käytännölliset syyt tekevät Pobedasta suositun Suomessa

Otetaan tarinassa askel lähemmäs Tampereen rock-piirejä ja siirrytään Suomeen. Takavuosikymmeninä erilaiset itäautot olivat suosittuja valintoja Suomen teillä, eikä GAZ Pobeda tuonut tähän poikkeamaa. Pobeda oli hyvinkin yleinen näky Suomessa, joskin vain melko lyhyen aikaa.

Pobedan suosion takana olivat poliittiset syyt, sillä länsimaisten hyödykkeiden tuonti oli valuuttapulan vaivaamassa Suomessa ankarasti säännösteltyä. Vaihtokauppatalous itänaapurin kanssa toi Pobedaa runsaasti Suomeen 1940- ja 50-luvuilla.

Toisaalta Pobedan suosiota Suomessa vankistivat täysin samat tekijät mitä itärajan toisella puolella. Auton hyvä etenemiskyky oli poikaa myös heikkojen teiden Suomessa. Auton isokokoisuus teki siitä suht yleisen taksin myös meidän puolellamme rajaa.

Vaan Pobedan suosio Suomessa ei ollut kuitenkaan ikuista ja auto katosikin melko nopeasti suomalaisesta katukuvasta. Jotain nopeasta katomiasesta kertoo sekin, että 1960-luvun alussa Suomen rekisterissä oli noin 6000 Pobedaa, mutta vuoteen 1970 mennessä niitä oli jäljellä enää 174 kappaletta. Heikko laatu ja korkea kulutus patistivat hankkimaan tilalle tuoreempia ja parempia autoja.

Aivan täysin Pobeda-suosio ei kuitenkaan kadonnut. Kenties juuri nopeasta katoamisesta johtuen Pobedasta tuli nopeasti suosittu auto keräilijöiden ja harrastajien piireissä. Nämä harrastajat ovatkin pitäneet Suomen Pobeda-kannan elossa aina näihin päiviin saakka.

Suosion suurvuosien jälkeen Pobedasta tuli suosittu harrasteajoneuvo. Kuvan Pobeda on kuvattu Classic Motor Show’ssa Lahdessa vuonna 2010.

Loistokas Cadillac vai arkinen Pobeda?

Pate Mustajärvi syntyi Tampereella 12. heinäkuuta 1956 kuusilapsisen perheen kuopukseksi. Pobeda oli siis yleinen auto Mustajärven lapsuusvuosien Suomessa. Mustajärvi tuli duunariperheestä, joten Pobeda edusti sitä autoluokkaa, joihin suomalaisilla työläisillä oli usein varaa – jos oli edes siihenkään.

Popeda-yhtyeen Mustajärvi perusti aikuisena vuonna 1977, mutta sen nimi-innoittajana toimi vuonna 1974 perustettu jyväskyläläisbändi nimeltä Rock Cadillac. Mustajärvi tutustui bändiin Suosikki-lehden sivuilta ja naureskeli kaverilleen Ilari “Ilpo” Ainialalle, että onpas bändi valinnut hölmön nimen itselleen.

Popedan tuotantoon on kuulunut aina huumori ja tämä huumori alkoi oikeastaan jo heti bändin nimeämisessä. Mustajärvi ja Ainiala päättivät peristaa Rock Cadillacia mukaillen orkesterin nimeltä Punk Rock Popeda. Cadillac oli amerikkalainen loistoauto, joten Mustajärvi halusi omalle bändilleen nimeksi vastakohdan – eli arkistakin arkisemman itäauton.

Cadillac liittyy parinkin mutkan kautta Popedan syntyyn. Kuvan auto on Cadillac Series Sixty-Two Sedan vuosimallia 1954 – samanlainen oli vaaleansinisenä Hurriganesin tunnetuimman levyn kannessa.

Mistä tulee Popeda-nimen ”kirjoitusvirhe”?

Tarkkasilmäisimmät ovat jo nyt huomanneet, että itäauto kirjoitettiin muodossa Pobeda ja Mustajärven orkesteri taas muodossa Popeda. Popedan ”ansiosta” moni suomalainen saattaakin kirjoittaa automallin nimen nykyään väärin, koska bändin virheellinen kirjoitusasu on iskoistunut niin hyvin suomalaisten selkärankaan.

Virheellinen kirjoitusasu ei ole kuitenkaan millään tavalla vahinko, vaan se on tietoinen juttu ja jälleen kerran osoitus Popedan huumorista. Tämän vitsin esikuva löytyy vuonna 1971 perustetusta helsinkiläisestä yhtyeestä nimeltä Hurriganes – joka oli noussut koko maan maineeseen.

Suosion myötä Hurriganes-triolta kysyttiin vuonna 1973, että minkä takia bändin nimi kirjoitetaan G-kirjaimella, kun englanninkielinen sana hurricane kirjoitetaan C:llä. Hurriganesin basisti Cisse Häkkinen kertoi G-kirjaimen tuovan nimeen ”jytinää”, rumpali Remu Aaltosen mukaan taas ”teksasii”.

Niin tai näin, Hurriganesin vuoksi myös Popedan piti vääntää nimeen ”pakollinen” kirjoitusvirhe ja näin pehmeästä B-kirjaimesta väännettin kova P. Hyvin nopeasti nimi myös typistyi pelkäksi Popedaksi.

Pate Mustajärvi oli Popedan nokkamies aina sen perustamisvuodesta 1977 vuoteen 2023, jolloin hän jätti yhtyeen ja siirtyi yksinomaan soolouralle. Popeda on jatkanut sittemmin keikkailua uuden keulamiehen, Olli Hermanin voimin.