Muistatko lapsuuden kuumat automatkat? – Näin ilmastointi saatiin nopeasti yleistymään autoissa

Ilmastoitu auto on nykyään perusvaatimus, mutta sen yleistyminen otti Euroopassa yllättävän kauan aikaa. Toista se oli Yhdysvalloissa.

Nykyauto ilman ilmastointilaitetta tuntuu lähes käsittämättömältä. Kesähelteillä viileä matkustamo on tullut vuosien varrella itsestäänselvyydeksi autoilussa. Euroopassa ilmastointilaite on ollut vakiovaruste merkistä riippumatta jostain 2010-luvun alusta alkaen.

Siitä ei ole kuitenkaan kuin reilut parikymmentä vuotta, kun ilmastointi oli vielä harvinainen ylellisyysvaruste, joka löytyi lähinnä vähän paremmin varustelluista autoista, samalla kun monista perusautoista se jäi erinäisistä syistä pois.

Seuraavaksi otamme lyhyen katsauksen siihen, miten autojen ilmastointilaitteet syntyivät ja yleistyivät. Kuten kohta näette, eurooppalainen autoteollisuus on ollut tässä takapajulan asemassa. Autojen ilmastointilaitteiden historia tulee pääosin Yhdysvalloista ja kertoo paljon siitä, miten tekniikka kehittyi ja miten mukavuudesta tuli osa perusautoilua.

Lue myös: Oliko tämä amerikkalaisen autohistorian erikoisin muotivillitys?

Chryslerin Airtemp-järjestelmä oli edistyksellinen. Chrysler vetikin 1950-luvun alussa pisimmän korren autovalmistajien kilpailussa ilmastointilaitteiden yleistymisessä.

Alustus: ilmastointi yleisesti – siis ennen autoja

Viileyden ylläpitäminen on ollut ihmisten päämäärä vuosituhansien ajan. Jopa itse Leonardo da Vinci (1452-1519) suunnitteli erilaisia ilmanvaihtopuhaltimia, tavoitteenaan viilentää ilmaa. Kaikesta innokkuudesta huolimatta ilmastointijärjestelmät aina 1900-luvulle asti melko tehottomia.

Heti 1900-luvun alussa tapahtui kuitenkin läpimurto, jonka seurauksena alkoi tapahtumaan. New Yorkin pörssirakennus sai ensimmäisen ilmastointinsa vuonna 1902. Samana vuonna myös Missourin Kansas Cityssä sijaitsevasta Armor Buildingista tuli ensimmäinen toimistorakennus, johon asennettiin ilmastointijärjestelmä.

Vuoden 1904 St. Louisin maailmannäyttelyssä ilmastointia esiteltiin ensimmäistä kertaa isolle yleisölle. Kaksi vuotta myöhemmin Buffalossa Frank Lloyd Wrightin suunnittelema Larkinin hallintorakennus oli vuorostaan ensimmäinen toimistorakennus, jossa ilmastointi otettiin huomioon jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa.

Lue myös: Muistatko karvanopat auton taustapeilissä? – Tästä mystinen tapa sai alkunsa

Ilmastoinnin ensiaskeleet autoissa nähtiin jo 1930-luvulla

Kuten edellä kuvatut esimerkit osoittavat, ilmastointilaite on syntynyt vahvasti amerikkalaiskäsistä. Asuntojen ilmastoinnin jälkeen samaa perusideaa käytettiin tietenkin myös autoissa. Tätä voi olla vähän vaikea uskoa, mutta ensimmäiset ilmastointikokeilut auton viilentämiseksi tehtiin jo vuosia ennen toista maailmansotaa.

Ensimmäiset ilmastoinnit asennettiin autoihin vuonna 1933. Kyseessä oli pienimuotoinen toiminta New Yorkissa sijaitsevassa yrityksessä, joka asensi ilmastointilaitteita lähinnä limusiineihin ja arvokkaisiin luksusautoihin.

Patentti auton ilmastoinnille haettiin 7.10.1935. Hakijana oli keksijä ja insinööri Ralph Peo, joka teki uransa aikana yli 150 patenttia. Lopulta Automobiles Air Cooling Unit -nimiselle laitteelle myönnettiin Yhdysvaltain patentti 16.11.1937.

On kuitenkin oleellista ymmärtää, että tässä vaiheessa autojen ilmastointilaitteet olivat yleismallisia, joita asennettiin hyvin harvoihin autoihin jälkivarusteisena. Autovalmistajat eivät itse olleet vielä millään tavalla mukana ilmastointilaitteissa.

Loistoautoja valmistava Packard toi ensimmäisenä ilmastoinnin lisävarusteena mallivuodelle 1940. Kallis kokeilu kuitenkin lopettiin jo vuoden jälkeen.

Packard aloittaa tarjoamaan tehdasasenteista ilmastointia

Ensimmäisenä autovalmistajana ilmastoinnista innostui amerikkalainen Packard vuonna 1939, tarjoten sitä uusiin mallivuoden 1940 autoihin. Packardin kohdalla ilmastointilaite oli vielä lisävaruste eli kaikkia mallivuoden 1940 Packardeja ei suinkaan tarjottu vielä ilmastoinnilla, mutta sellainen oli mahdollista hankkia heti tehtaalta uuena.

Ilmastoinnin asennustyö oli melko kankea, sillä sitä ei kuitenkana voitu asentaa autoon Packardin Detroitin tehtaalla, jossa itse auto valmistettiin. Valmistunut auto, johon asiakas halusi ilmastoinnin, lähetettiin Detroitista 170 mailin päähän Clevelandiin, jossa ilmastointilaite lopulta asennettiin autoon.

Clevelandissa yritys nimeltä Bishop and Babcock (B&B) asensi autoon ilmastointilaitteen, joka kantoi nimeä Bishop and Babcock Weather Conditioner. Viileää tarjoavan ilmastoinnin lisäksi järjestelmään kuului myös lämmitin.

Ensimmäisten ilmastointijärjestelmien haittapuoliin lukeutuivat suurikokoisuus ja kömpelö käyttöliittymä. Varhaisten järjestelmien tarvitsemat yksiköt asetettiin usein auton tavaratilaan, josta ne veivät karkeasti puolet koko tavaratilan koosta. Lisäksi säätömahdollisuudet olivat alkeelliset. Kuljettaja saattoi lähinnä valita, oliko ilmastointi päällä vai ei.

Ilmastointilaite ei saanut tuoreeltaan kovin suurta suosiota. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi merkittävä haaste tuli hinnasta, sillä ilmastointilaite maksoi 275 dollaria, mikä vastaa nykyrahassa noin 6 500 dollaria. Vain noin 2 000 asiakasta päätti lopulta ottaa autoonsa ilmastoinnin, minkä seurauksena varusteoptio katosi jo seuraavasta mallivuodesta 1941 eteenpäin.

Vuonna 1953 aika oli kypsä sille, että ilmastointikilpailu alkoi uudelleen. Tässä kilpailussa Chrysler pärjäsi parhaiten.

Ilmastointi lyö lopulta läpi 1950-luvulla

Myös muut autovalmistajat tekivät omia ilmastointikokeiluja, mutta yhtä lyhytjänteisin tuloksin. Cadillacin pinna oli yhtä lyhyt kuin Packardilla eli se totesi jo yhden vuoden (mallivuosi 1941) jälkeen, ettei ilmastointikokeilua kannata jatkaa.

Chrysler kokeili samaa mallivuosina 1941 ja 1942, mutta teki saman johtopäätöksen: toisen maailmansodan aikana tälle varusteelle ei yksinkertaisesti tulisi löytymään tarpeeksi kysyntää.

Uusi yrityskierros ilmastointilaitteen alkoi 1950-luvun alkupuolella – ja jälleen kerran Yhdysvalloissa. Tällä kertaa Chrysler oli automerkeistä ensimmäinen, joka palautti ilmastoinnin mukaan malliensa varusteluihin mallivuosiksi 1951 ja 1952.

Vuodesta 1953 voidaan puhua jossian määrin ilmastointilaitteen todellisena läpimurtona. Chryslerin lanseeraama Airtemp-ilmastointilaite oli noussut alansa kehittyneimmäksi laitteeksi. Airtempissä oli jo mahdollista valita laitteelle kolme eri puhallusnopeutta.

Samana vuonna 1953 myös Cadillac, Buick ja Oldsmobile lisäsivät ilmastoinnin lisävarusteena joihinkin malleihinsa mallivuodeksi 1953. Kun useat automerkit alkoivat tarjota samaa varustetta, kilpailu kasvoi nopeasti, mikä myös kehitti tekniikkaa. Nopeasti kompressorit alkoivat pienenemään samalla kun laitteiden yleinen luotettavuus kasvoi.

Ilmastointilaite alkoi näin ollen lyödä itseään viimein läpi. Silti on oleellista ymmärtää, että ilmastointi oli yhä luksusvarusteena. Monille autoilijoille riitti yhä monesti se, että ikkunan sai auki. Lisäksi ilmastointitrendi koski vain uusia autoja ja kun tiet olivat yhä täynnä ”vanhoja autoja”, kaikki eivät päässeet vielä nauttimaan ilmastointilaitteesta autoissa.

Vuonna 1964 Cadillac tuo markkinoille ensimmäisen automaattisen ilmastoinnin, joka pitää lämpötilan haluttuna ilman jatkuvaa säätämistä.

Ilmastointi muuttuu 1960-luvulla vaatimukseksi

Kun uusi innovaatio oli lyönyt itsensä viimein 1950-luvun alussa läpi, ilmastointilaitteita alkoi olla Yhdysvalloissa myytävissä autoissa yhä enemmän ja enemmän.

Vuoteen 1960 mennessä noin 20 prosentissa kaikista Yhdysvaltojen autoista oli ilmastointi. Kaikista eniten ilmastointeja myytiin Lounais-Yhdysvaltojen lämpimillä alueilla, joissa prosenttiosuus nousi jopa 80 prosenttiin.

Seuraava ilmastointiin liittyvä kehitys odotti sekin jo nurkan takana. Ensimmäinen auton lämpötilaa seuraava ja sen mukaan toimiva automaatti-ilmastointi esiteltiin mallivuodeksi 1964 Cadillacin toimesta. Cadillacin Comfort Control -järjestelmässä avainasemassa oli termostaatti, joka sääti lämpötilaa tarpeen mukaan.

Toinen merkittävä ilmastointiaiheinen virstanpylväs nähtiin mallivuona 1968, kun American Motors Corporation (AMC) teki ilmastoinnista vakiovarusteen kaikkiin AMC Ambassador -malleihin. Ilmastointi vakiovarusteena halvemman hintaluokan autossa oli kova juttu, sillä tätä ennen ilmastointi oli vakiovarusteena lähinnä Cadillacin ja Rolls-Roycen kaltaisissa luksusautoissa.

Vuonna 1969 jo yli puolet (tarkalleen 54 prosenttia) Yhdysvalloissa myydyistä uusista autoista on varustettu ilmastoinnilla. Autoilijat ovat pääosin tottuneet jo ilmastointilaitteisiin ja siitä alkaa tulla yleinen vaatimus autoille.

Ilmastointilaitteita markkinoi erinomaisesti käytettyjen autojen jälleenmyyntimarkkinat: mikäli autossa oli ilmastointi, se piti jälleenmyyntiarvonsa erinomaisesti ja oli haluttua kamaa myös käytettynä. Yhtä valoisa tilanne ei ollut ilmastoimattomilla autoilla. Sama ilmiö nähtiin suomalaisessa autokaupassa vuosituhannen vaihteessa, mutta Yhdysvalloissa tämä koettiin jo 1960- ja 70-luvuilla.

AMC Ambassador tuli tunnetuksi siitä, että vuonan 1968 ilmastointi oli jo vakiovarusteena autoissa.

Eurooppa tulee vuosikymmeniä jälkijunassa

Tarina on keskittynyt tähän mennessä lähinnä Yhdysvaltoihin ja Euroopasta, saati Suomesta ei ole mainittu sanaakaan. Tämä ei ole ihme, sillä siinä missä ilmastointi oli jo lyönyt Yhdysvalloissa läpi, Euroopan puolella varuste oli aivan lapsenkengissä.

Ero Yhdysvaltain ja Euroopan välillä voi selittyä sillä, että ilmastointilaite oli vahvasti amerikkalainen keksintö, jolloin sitä suosittiin ”omana innovaationa”. Euroopalla ei ole ollut yhtä suurta painetta hyödyntää ja kehittää ilmastointilaitteita.

Toisaalta myös polttoaineen hinta lienee vaikuttanut asiaan. Ilmastointilaite nostaa auton kulutusta. Yhdysvalloissa polttoaineen kanssa ei ole tavattu muutenkaan nuukailla, joten ilmastoinnin tuoma lisäkulutus ei kiinnostanut. Toista se oli Euroopassa, jossa kulutusta on tavattu seurata enemmän.

Lisäksi rautaesiripun jakamassa Euroopassa liikkui paljon itäblokissa valmistettuja teknisesti varsin alkeellisia autoja, joissa mukavuuksia ei ollut lainkaan. Autoilukulttuuri Yhdysvaltain ja Euroopan välillä oli suurta. Yhdysvalloissa auto oli enemmän statussymboli, Euroopassa taasen pikemminkin arkista käyttötavaraa.

Euroopan mittakaavassa Suomi sijoittuu autoissa heikompaan porukkaan. Meillä ei ollut omaa merkittävää autoteollisuutta, samalla kun autot olivat raskaasti verotettuja ja ihmisten asenne autoja kohtaan oli sellainen, ettei mukavuusvarusteita arvostettu. Lisäksi Suomen kylmä talvi tarkoitti luonnostaan sitä, että ilmastointia tarvittiin aika harvoin.

Lue myös: Tämä pikkiriikkinen lava-auto oli Suomessa myyntihitti, kunnes valtiovalta halusi lopettaa sen myynnin

Euroopassa ilmastointilaitteiden yleistyminen oli hidasta. Energiakriisi 1970-luvulla hidasti yleistymistä, mutta 1980-luvulla alkoi tapahtumaan niin sanottu läpilyönti.

Ilmastointi tulee viimein Eurooppaan

Vasta 1970-luvulla ilmastointi alkaa yleistyä luksus- ja edustusautoissa myös Euroopassa. Ajankohta yleistymiselle on hieman hauska, sillä 1970-luku muistetaan energiakriisin aikakautena, jolloin energian hinnannousu ja erilaiset ympäristökysymykset toivat ilmastointien yleistymiselle haasteita.

Varsinainen läpilyönti alkoi lopulta hiljalleen 1980-luvun loppupuolella. Ilmastointi alkoi olla luksusautoissa arkipäivää, mutta myös ammattiautoilijat ja autoihin enemmän panostavat kuluttajat alkoivat valitsemaan ilmastointilaitteita autoihin lisävarusteina. Vielä oli kuitenkin pitkä matka siihen, että ilmastointi olisi autoissa vakiovaruste.

Tilastojen mukaan vuonna 1990 vain alle kahdeksan prosenttia Euroopassa myydyistä autoista oli varustettu ilmastoinnilla. Onneksi 1990-luvulla ilmastointi alkoi yleistyä nopeasti ja päätyi sitä kautta myös kokoluokkaa pienempiin autoihin.

Tultaessa 2000-luvulle ilmastointi ei ollut enää luksusta vaan lähes perusvaruste. Monet uudet autot toimitettiin jo vakiona jonkinlaisella manuaalisella ilmastoinnilla, ja samalla myös automaattinen ilmastointi yleistyi rinnalla nopeasti. Kehitystä nopeutti myös se, että käytettyjen markkinalla ilmastoituja autoja suosittiin paremmilla hyvityshinnoilla.

Muitakin ilmastointiaiheisia uutuuksia nähtiin. Järjestelmistä tuli aina vain älykkäämpiä. Automaatti-ilmastoinnit kehittyivät kaksialue- ja myöhemmin kolmialueilmastoinneiksi, jotka mahdollistivat eri lämpötilat eri matkustajille.

Lue myös: Tiedätkö missä sarjatuotantoautossa esiteltiin ensimmäistä kertaa xenon-ajovalot?

Nykyään ilmastointilaitteet ovat hyvinkin kehittyneitä. Jopa halvassa keskiluokan autossa automaattinen ilmastointi alkaa olla oletus.

Pitkä matka ylellisyydestä välttämättömyydeksi

Nykyään ilmastointi on ollut jo vuosia täysin arkipäivää autoissa. Jos menet ostamaan 2010-luvun autoa, et todennäköisesti lähde edes tarkistamaan, onko autossa ilmastointia – luotat siihen näkemättä, vaikka kyseessä olisi halpa pikkuauto tai yksinkertainen pakettiauto.

Autojen ilmastointilaitteiden historia on tarina ylellisyydestä, joka muuttui ensin houkuttelevaksi lisävarusteeksi ja lopulta välttämättömyydeksi. Alun kömpelöistä ja tilaa vievistä järjestelmistä on päästy huomaamattomiin, tehokkaisiin ja älykkäisiin kokonaisuuksiin. Yhdysvalloissa kehitys oli nopeaa, Euroopassa se otti enemmän aikaa.

On syytä muistaa, että ilmastointi ei tarkoita pelkkää viilentämistä. Se huolehti myös ilman kuivaamisesta, suodattamisesta ja ilmanlaadusta. Siitepölysuodattimet ja aktiivihiilisuodattimet tekivät matkustamisesta miellyttävämpää allergikoille ja kaupunkiliikenteessä ajaville.

Nykyautoilija ei ehkä tule ajatelleeksi, että vielä pari sukupolvea sitten kuuma matkustamo oli normaali osa ajokokemusta. Tänään ilmastointi on yksi tärkeimmistä mukavuus- ja turvallisuusvarusteista – ja sen kehitys todennäköisesti jatkuu edelleen kohti entistä energiatehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää autoilua.

Lue myös: Tässä BMW-luksusautossa esiteltiin 5 ominaisuutta, joita pidät tänään itsestään selvänä