Oliko tämä amerikkalaisen autohistorian erikoisin muotivillitys?

Entisaikaan puu oli nimenomaan farmariautojen juttu. Kun teräs ohitti puun tärkeimpänä materiaalina, tulivat kuvioihin feikkipuusomisteet.

Jos sinulta kysyttäisiin, että mitä materiaaleja autoissa käytetään, mitä vastaisit ensimmäisenä? Todennäköisesti puhuisit ensiksi teräksestä, alumiinista, hiilikuidusta, kumista ja muovista. Ensimmäisten mieleen juolahtaneiden materiaalien kohdalla tuskin nostaisit puuta esiin automateriaalina.

Vaikka tätä voi olla nykyään vähän jopa vaikea uskoa, niin puu oli takavuosikymmeninä hyvinkin yleinen materiaali autoissa. Parhaimmillaan koko autojen korirakenteet saattoivat perustua pitkälti puumateriaalin varaan.

Myöhemmin teräs ja metallit syrjäyttivät puun, mutta siitä seurasi omituinen asia: nostalgiasyistä autoihin haluttiin yhä puuta, joten puun kaipuuta paikatakseen autoihin alkoi ilmaantua erialisia feikkejä puusomisteita. Tässä artikkelissa otamme katsauksen niin sanottuun woodie-ilmiöön.

Lue myös: Kuka muistaa Kartano-Volvon? Nimen alkuperä on yhä osittain mysteeri

Chevrolet Caprise Estate Wagon on suorastaan ikoninen amerikkalaisauto. Ei siis ihme, että myös se liitetään usein woodie-ilmiöön.

Autot puuta, miehet rautaa

Vielä 1990-luvulle asti Yhdysvaltain teillä liikkui suhteellisen paljon autoja, jotka nykykatsojan silmissä näyttävät lähinnä liikkuvilta leikkimökeiltä. Erityisesti farmariautojen kylkiä peittivät laajat puukuviot, ikään kuin auton kori olisi rakennettu vanerista. Ilmiö tunnetaan nimellä woodie, ja se on yksi amerikkalaisen autohistorian erikoisimmista muotivillityksistä.

Jotta tähän erikoiseen muotivillitykseen pääsee paremmin sisälle, täytyy muistela historiaa. Puupanelointi ei alun perin ollut pelkkää koristeellisuutta, vaan silkkaa käytännöllisyyttä. Puu oli halvempaa kuin teräs ja sitä oli helpompi käsitellä. Lisäksi ensimmäiset automobiilit tehtiin tietoisesti muistuttamaan hevosvankkureita, jotka nekin olivat yleensä puisia.

Vuosikymmeniä sitten autojen korityöt saattoivat kuulua puusepän toimenkuvaan.

Myöhemmin teräs otti vallan autoissa, mutta erityisesti farmariautot kehittyivät hitaammin. Farmariautot nähtiin enemmänkin ”työjuhtina”, joiden määrä oli kantaa isoja kuormia joko ihmisten tai tavaran muodossa. Täten suosittiin halpoja ratkaisuja, minkä ansiosta farmariautot pysyivät muita korimalleja pidempään puisina.

Vaikka muut autot olivat jo 1930- ja 1940-luvuilla hyvin pitkälle metallisia, monet farmariautot rakennettiin yhä oikeasti osittain puusta. Viimeisiä ihan oikeaa puuta olevia farmariautoja valmistettiin Yhdysvalloissa vielä 1950-luvun alussa, kunnes teräs otti materiaalina sielläkin ratkaisevan niskalenkin.

Kuvan Chrysler Town & Country on vuodelta 1941 ja käyttää autoa puuta. Puinen korirunko oli tehty valkoisesta saarnesta ja paneelit olivat honduraslaista mahonkiviilua.

Puu menee, mutta koristelu tulee

Farmariautojen muutos puusta teräkseen tuntui ahdistavan autoilevaa kansaa, joten tilanteeseen keksittiin omituinen ratkaisu. Monet autovalmistajat alkoivat 1950-luvulta lähtien jäljitellä puupintoja vinyylipinnoilla ja teippauksilla, jonka seurauksena farmariautojen kylkiin ilmestyivät ruskeat paneelit, jotka yrittivät jäljitellä jalopuun muotoja.

Erityisen suosittuja puukoristeet olivat suurissa amerikkalaisissa farmareissa, kuten Ford Country Squire, Chevrolet Caprice Estate ja Chrysler Town & Countryssa. Edellä mainitut autot olivat laadukkaita ja keskiluokan suosiossa, ja kun näissä autoissa on joku tällainen helposti tunnistettava yksityiskohta, se alkaa helposti leviämään myös muihin autoihin.

Pääasiassa woodie-ilmiö oli nimenomaan farmariautojen juttu, mutta sitä saattoi nähdä myös muissa ajoneuvoissa. Koska ilmiö oli käytännössä täysin amerikkalainen, puupaneeleita saattoi nähdä muissakin amerikkalaisten suosikkiautoissa, kuten pickupit tai Jeep Grand Wagoneerin tyyppiset katumaasturit.

Puupaneloinnit ja -teippaukset eivät olleet täysin huoltovapaita, joten autonhoidon laiminlyönnit näkyivät myöhemmin auton ulkoasussa.

Erilaisia piilomerkityksiä

Woodie-ilmiölle kerrotaan olleen vaikka mitä piilomerkityksiä. Puukuvio viesti paitsi perinteitä, myös kodikkuutta, vaurautta ja hieman ylellisempää elämäntapaa kuin tavallinen perussedan. Toisaalta se on myös eräänlainen vapauden symboli, sillä jossain vaiheess woodie yhdistettiin läheisesti myös surffaajiin ja surfrock-musiikkigenreen.

Myös ulkomaiset autovalmistajat joutuivat lähtemään woodie-ilmiöön mukaan Pohjois-Amerikan markkinoilla. Kuvassa japanilainen Honda Civic Country.

Eurooppalaisesta näkökulmasta ilmiö on aina tuntunut oudolta. Ajatus siitä, että auto koristellaan näyttämään puiselta, ei istunut funktionaaliseen ja pelkistettyyn muotoiluperinteeseen. Yhdysvalloissa tunnelma oli toinen: auto oli osa kotia, ja farmari nähtiin liikkuvana olohuoneena, jossa estetiikka sai olla lämmin ja kutsuva.

Toki emme me eurooppalaiset ole jäänet aivan paitsi puusomisteista. Erityisesti 1980-luvuilla laadukkaan saksalaisen auton saattoi tunnistaa sisätilan materiaaleissa käytetyistä jalopuusomisteista. Nämä jalopuulistat ja -paneelit katosivat autoista 1990-luvulla ja viimeistään 2000-luvun alkuvuosina, eikä trendi ole tehnyt paluuta.

Myös Euroopassa autoja koristeltiin puusomisteilla, mutta meillä se tehtiin pääasiassa auton sisäpuolella. Kuvassa Mercedes-Benz W126:n jalopuulistoja.

Puu katoaa autoista kokonaan

Vasta 1990-luvulle tultaessa puupanelointi alkoi hiljalleen kadota katoista. Syitä ilmiölle on useita. Ensinnäkin farmariautot menettivät suosiotaan tila-autoille ja myöhemmin katumaastureille, eikä puukuvio enää sopinut ajan henkeen.

Toisaalta alkuperäisiä ja oikeaa puuta käyttävät autot olivat nekin jo niin kaukana historiassa, ettei kukaan osannut kaivata niitä enää samalla tavalla. Niissä ei ollut siis samanlaista nostalgia-arvoa, mitä niissä ehkä 1950-, 1960- ja 1970-lukujen aikana vielä oli.

Kolmantena syynä voidaan nostaa puupanelointien vaikeahko ylläpidettävyys. Puupaneelit eivät olleet täysin huoltovapaita, vaan niitäkin piti huoltaa, jotta niiden hehku pysyy. Lisäksi paneelien ja pellin väliin saattoi kertyä ajan mittaan likaa, joka altisti auton ruostevaurioille.

Nykyään woodie näkyy lähinnä retroautoissa

Vaikka puukoristelut katosivat farmariautojen kyljistä, ilmiö ei päässyt kuitenkaan aivan kokonaan kuolemaan. Vielä 2000-luvun puolellakin nähtiin satunnaisia retrohenkisiä automalleja, joissa autoa on koristeltu puusomistein. Lisäksi harrastajapiireissä woodie-autot ovat tänä päivänä haluttuja keräilykohteita, joten vanhoista autoista pidetään varmasti huolta.

Nykyään puupaneloidut jenkkifarmarit herättävät lähinnä hymyn ja nostalgian. Ne muistuttavat ajasta, jolloin autojen ei tarvinnut näyttää aggressiivisilta tai urheilullisilta, vaan kuluttajille riitti, että autot olivat suuria ja pehmeitä – vähän kuin mökki pyörien päällä. Ja ehkä juuri siksi niihin liittyy yhä jotain vastustamattoman sympaattista.

Tämän vuosituhannen puolella puukoristeita on nähty enää lähinnä poikkeuksellisissa retroautoissa. Kuvassa vuosimallin 2003 Chrysler PT Cruiser, jossa on erillinen “Woodie-package”.

Lue myös: Piilofarmari – autoilijoiden rakastama, verokarhun vihaama auto