Jerrykanisterin huolella tehty ja poikkeuksellisen nerokas suunnittelu on pitänyt lähes koskemattomana aina tähän päivään asti.
Vanhat konstit ovat sanonnan mukaan monesti parempi kuin pussillinen uusia. Hölmöhkössä sanonnassa on perää, sillä välillä arkiselta tuntuvat tuotteet ovat yllättävän vanhoja, ja niiden perusidea on kantanut vuosikymmenien ajan lähes koskemattomana aina tähän päivään saakka.
Polttoaineen pienmäärien kuljettamiseen tarkoitettu jerrykanisteri on hyvä esimerkki vanhasta innovaatiosta, joka on kantanut vuosikymmenten läpi muuttumattomana. Jerrykanisteri lienee tuotteena tuttu lähes kaikille, sillä monet meistä ovat joskus kuljettaneet sillä polttoainetta erilaiseen kotikäyttöön. Pienen ja ketterän kanisterin avulla tämä onnistuu näppärästi.
Sinällään varsin koruttomalta ja perustuotteelta tuntuva jerrykanisteri pitää sisällään aivan uskomattomia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat oikeastaan niin nerokkaita, ettei niitä tahdo normaalissa käytössä edes tajuta tai kyseenalaistaa.
Nämä jerrykanisterit ehtivät nähdä toisen maailmansodan. Vasemmalla WD-merkityt kanisterit ovat brittituotantoa, oikealla oleva kanisteri on taas saksalainen Wehrmacht-Einheitskanister.
Jerrykannu tai jerrykanisteri – alkuperä on saksalainen
Jerrykannun, tai paremmin suomeksi sanottuna jerrykanisterin juuret ovat 1930-luvun Saksassa, jossa Adolf Hitler oli noussut valtakunnankansleriksi. Jerrykanisterilla tuli olemaan merkittävä vaikutus etenkin toisen maailmansodan alkuvaiheissa.
Näihin päiviin asti kantanut lempinimi on peräisin briteiltä ja englanninkielisestä termistä “jerry can”, jossa jerry viittaa saksalaisiin (englanniksi german). Britit olivat “haukkuneet” saksalaisia jerryiksi jo ensimmäisessä maailmansodassa.
Termi jerry can on suomennettu hieman oikoen “kannuksi”, jota tuote ei varsinaisesti ole. Termeillä “kannu” ja “kanisteri” on merkittävä ero, sillä kannu on usein avonainen, mutta kanisteri umpinainen ja suljettava. Käytännössä jerrykannun tulisi olla nimeltään jerrykanisteri, mutta oikeaoppinen nimi on monesti jäänyt jerrykannu-nimen jalkoihin.
Tältä näytti kotimainen polttoainehuolto jatkosodan alkuvaiheessa syksyllä 1941. Suomessa armeija luotti suurikokoisiin tynnyreihin.
Polttoainetalous lapsenkengissä
Palataan takaisin jerrykanisteri historian alkuvaiheisiin ja 1930-luvun Saksaan. Vaikka jerrykanisteri liitetään usein toiseen maailmansotaan, on kanisterin historian alkupiste jo vuodessa 1936. Tuohon aikaan Hitlerin Saksa oli valmistautumassa kovaa vauhtia uuteen maailmansotaan, jossa se lähtisi hakemaan revanssia katkerasti hävitylle ensimmäiselle maailmansodalle.
Jerrykanisterilla oli merkittävä rooli uudenlaisessa saksalaisessa sotastrategiassa nimeltä salamasota, jota Saksa tuli käyttämään syksyllä 1939 Puolassa. Salamasota-strategiassa on määrä edetä raivokkaasti ja nopeasti luottaen yllätyksellisyyden voimaan. Kaiken tämän taustalla piilee eri aselajien keskinäinen saumaton yhteistyö.
Kaikenlaisen huollon toimivuus on salamasodan onnistumisen kannalta avainasemassa. Polttoainehuolto taas oli yksi Saksan armeijan huollon merkittävimpiä alalaji, sillä vahvasti moottorisoitu armeija hyytyy välittömästi, jos sotakoneisto ei saa polttoainetta.
Moni armeija luotti vielä hevosiin toisen maailmansodan alkaessa 1930-luvun lopulla. Koska moottoroitu armeija oli suhteellinen tuore käsitys, ei ollut toisaalta ihmekään, että polttoainehuolto lepäsi vielä pahasti lapsenkengissä. Alkeellinen polttoainehuolto liikkui mitä erilaisemmissa kanistereissa, joissa käyteyt kanisterit olivat monenkirjavia.
Sen lisäksi, että kanisterit olivat monenkirjavia, polttoainetaloutta häiritsi myös toinen asia: käytettävät kanisterit olivat yksinkertaisesti huonolaatuisia ja kaikilla tavoilla vaikeasti käytettäviä. Polttoaineen kuljettaminen oli vaikeaa, kulki kanisteri sitten sotilaan käsissä tai kuorma-auton lavalla. Samaan aikaan syntyi paljon polttoainehukkaa, kun kanisterit eivät kestäneet käyttöä tai niistä oli vaikea kaataa läikyttämättä.
Saksalaiset kanisterit ennen ja jälkeen. Vasemmalla ennen jerrykanisterin yleistymistä käytössä ollut kanisterityyppi.
Ei vain saksalaisten ongelma
Polttoainehuollon ongelma ei ollut vain saksalaisten oma haaste, vaan oikeastaan kaikki armeijat painivat enemmän tai vähemmän saman ongelman kanssa. Yleisesti tiedettiin kertoa, että brittien polttoainehuolto oli hyvinkin heikossa jamassa, kun taas saksalaisten tilanne oli huomattavasti parempi.
Vaikka saksalaiset olivat siinä mielessä hyvissä lähtökohdissa, että heillä polttoainehuolto oli jopa ennen jerrykanisterin keksimistäkin suhteellisen hyvässä tilanteessa, tilanne ei riittänyt saksalaisille. Polttoainehuoltoa piti parantaa entisestään ja helpoin tapa sen parantamiselle on suunnitella huolellisesti hyvä kanisteri, johon koko polttoainehuolto pohjautuu.
Tarkkaan saksalaiseen toimintatapaan perustuen uudelle kanisterille oli asetettu lukuisia erilaisia vaatimuksia. Vaatimuksista kolme oli kuitenkin selvästi ylitse muiden: uuden kanisterin tulisi olla kestävä, helposti käytettävä ja järkevästi mitoitettu.
Näistä lähtökohdista syntyi sotavoimien virallinen kanisteri, Wehrmacht-Einheitskanister. Sen kehitystyöstä vastasi westfalenilainen yritys nimeltä Eisenwerk Müller & Co., ja kanisterin pääsuunnittelijana toimi Vinzenz Grünvogel. Vuonna 1936 Saksan armeijalle lähetettiin ensimmäinen 5 000 kappaleen erä jerrykanistereita testattavaksi.
Kun uusi kanisteri oli saatu valmiiksi, sen toimintaa haluttiin testata heti nimenomaan tositoimissa. Ennen toisen maailmansodan “tosikoitosta” Saksan armeijan monenkirjavaa kalustoa testattiin yleisesti mm. Espanjan sisällissodassa. Ei ollut siis ihme, että myös jerrykanisteria käytiin “koeajamassa” Espanjassa.
Tässä kuvassa jerrykanisteri kulkee Volkswagen Kubelwagenin kyydissä…
Jerrykanisterin viisi nerokasta ominaisuutta
Jerrykanisteri toimittiin nopeasti erinomaiseksi ja toimivaksi kapistukseksi, eikä siihen ollut tarve tehdä enää juurikaan muutoksia. Jerrykanisterilla oli alusta asti suuri merkitys saksalaisten nopeassa etenemisessä toisen maailmansodan alkuvaiheessa, jossa Saksa valtasi nopeasti Eurooppaa pala kerrallaan. Monet jerrykanisterin tarkoin harkituista ja “piilotetuista ominaisuuksista” toimivat erinomaisesti.
Jerrykanisterin kohdalla ominaisuuksista voidaan hyvinkin puhua “piilotettuina ominaisuuksina”, sillä niin typerältä kuin se kuulostaakin, jerrykanisterin kaikkia nerokkuuksia ei osattu kopioida vihollisen leirissä, vaikka vastapuoli saikin erilaisten sattumusten kautta jerrykanistereita haltuunsa tutkittavaksi jo ennen toista maailmansotaa – näistä kuvioista saatte kuulla pian lisää.
Mutta mitä kaikkia nerokkaita ominaisuuksia jerrykanisteri kätki sisäänsä? Tässä viisi sinällään hyvin pientä, mutta käytännössä hyvinkin merkityksekästä yksityiskohtaa.
Jerrykanisterin neliskanttinen ja kapea pystymuoto mahdollistaa sen, että kanistereita on mahdollista asettaa hyvinkin ahtaisiin paikkoihin, eikä hukkatilaa juurikaan pääse syntymään.
Ominaisuus 1: tarkkaan harkittu koko
Kenties itsestään selvin hyvä ominaisuus kanisterille tulee sen koosta, joka on aina eräänlainen kompromissi. Luonnollisesti polttoainetta tulisi saada kuljetettua mukana mahdollisimman paljon, mutta toisaalta liian raskaana kanisteri olisi vaikea kantaa ja myös kaataminen voi olla hankalaa.
Saksalaiset arvioivat, että 20 litraa on sopiva tilavuus kanisterille. Tämä tarkoitti sitä, että täytenä jerrykanisteri painoi täytenä 20,5 kiloa, mikä oli sellainen paino, jonka tavallinen rivisotilas jaksoi kantaa vielä yhdellä kädellä. Tyhjälle kanisterille jäi vastaavasti painoa 5,2 kilogrammaa.
…mutta liikkui se polttoaine myös aasin kyydissä, kuten saksalaiskuva osoittaa.
Ominaisuus 2: kolme tuiki tärkeää kahvaa
Tilavuuden ohella myös kuljettamiseen oli käytetty poikkeuksellisen paljon suunnitteluaikaa. Yksi jerrykanisterin tunnetuimpia yksityiskohtia on kolmesta ohuesta kahvasta muodostuva kanisterin yläosa. Sinällään hyvin yksinkertaisen mallinen kahva sopi hyvin kaikenlaisiin kanisterin käyttötarpeisiin.
Kahvoihin liittyvät valinnat olivat siinä mielessä merkittäviä, että hyvin usein polttoaineen viimeinen lyhyt etappi kuljetuksesta toteutettiin sotilaan avulla, jolloin myös kanisteria kantava sotilas piti ottaa huomioon suunnittelussa.
Täynnä oleva ja sitä kautta painavimmillaan oleva parinkymmenen kilogramman kanisteria oli tarkoitus kantaa pareittain, yksi kanisteri molempiin käsiin. Näissä tilanteissa sotilas pystyi tarttumaan kolmeosaisen kahvan keskimmäiseen osaan, jolloin kanisterista sai tukevan ja tasapainoisen otteen.
Reunimmaisille kahvoille tarve muodostui siinä vaiheessa, kun tuli tarpeen siirtää kanistereita tyhjänä. Siinä missä sotilaan tuli pystyä kantamaan kahta täyttä kanisteria kerrallaan, niin vastaavasti tyhjiä kanistereita tuli pystyä kantamaan tuplaten eli neljää kerrallaan. Neljän kanisterin kantaminen hoitui näppärästi, kun laitettiin kaksi kanisteria vierekkäin ja kantaja tarttui nyt reunimmaisiin kahvoihin.
Kolme kahvaa mahdollisti toisaalta myös sen, että kaksi henkilöä voi kantaa yhtä aikaa kanisteria yhdessä. Tässä tapauksessa tartutaan jälleen kerran reunimmaisiin kahvoihin.
Kolme kahvaa on yksi jerrykanisterin tunnetuimpia yksityiskohtia, joiden perimmäinen tarkoitus ilmenee hyvin kuvasta.
Ominaisuus 3: kulmikkuuden monet hyödyt
Neliskulmaisen muodon yksi hyöty kerrottiinkin jo, eli oikein muotoilemalla kanistereita saatiin kannettua kerralla enemmän. Muutenkaan neliskanttinen muotoilu kanisterille ei ole silkkaa sattumaa, vaan se tehtiin minimoimaan hukkatila.
Aiemmin eri maiden armeijat olivat kokeilleet kaikenlaisia ja kaiken muotoisia kanistereita aina pyöreistä kolmionmuotoisiin malleihin, lastattavuus nousi usein suureksi ongelmaksi. Kun kanisterin muoto ei ole neliskanttinen, tällöin kanistereiden väliin jää hukkatilaa ja polttoainehuolto kuljettaa “ilmaa” mukanaan.
Neliskanttisia kanistereita oli helppo lastata kyytiin, etenkin kun kaikki armeijan käyttämät kanisterit olivat keskenään samanlaisia. Fiksun muotoilun ansiosta jerrykanistereita saatiin mahdutettua pieniinkin tiloihin. Yhteen armeijan kuorma-autoon saatettiin suht helposti lastata jopa 150 jerrykanisteria, mikä tarkoitti reilua 3 000 litraa polttoainetta.
Brittisotilas tankkaa kuorma-autoa jerrykanisterin avulla.
Ominaisuus 4: kuin korkkina kanisterin päällä
Lisäksi jerrykanisteri luotti pystymalliseen asetteluun, missä korkki oli suunnattu kanisterin yläosaan. Pystymallinen kanisteri oli sekin yksi nerokas oivallus, sillä kallellaan tai kumollaan olevassa kanisterissa on aina läsnä vuotoriski.
Luonnollisesti myös jerrykanisterin korkki oli monella tapaa tarkoin harkittu. Korkki oli kiinteä osa kanisteria, sillä tämä poisti riskin korkin hukkaamisesta. Moni muuten ehjä kanisteri nimittäin muuttui taistelujen tiimellyksessä käyttökelvottomaksi, kun korkki pääsi katoamaan.
Katoamisen ohella myös korkkien hajoaminen oli ollut kanistereiden ainainen riesa. Yksi yleisin tapa korkin rikkoutumiselle tapahtui niin ikään taistelun tiimellyksessä, kun kierrekorkit väännettiin väärille jengoille ja se rikkoi korkin tiiveyden. Kierrekorkeissa oli myös muita haittoja, kuten hitaus ja niiden vaatima tarkkuus suljettaessa.
Jerrykanisterissa nämä ongelmat ratkaistiin yksinkertaisella tavalla. Kanisterin korkista tehtiin käännettävä ja kiinteä osa kanisteria. Tällä tavoin kanisterin korkki ei päässyt missään tilanteessa hukkumaan, ja se oli myös helppo laittaa nopeasti kiinni. Kaiken huipuksi korkin tiiveyttä pystyttiin parantamaan ketterästi erilaisilla ja yksinkertaisilla sokkaviritelmillä.
Korkin sijoittaminen yläosaan toi kanisterille vielä yhden lisäedun, sillä hyvä kanisteri toimii usein vain välivarastona polttoaineelle, joten kanisterista tulee pystyä kaatamaan polttoainetta, mutta samoin polttoainetta on monesti tarve kaataa kanisteriin.
Hieman suppilomallinen kaatopää helpotti polttoaineen kaatamista suuntaan jos toiseenkin. Jerrykanisterin vaatimuksiin kuului, ettei sen käyttö vaadi ylimääräisiä suppiloita, ratteja tai muitakaan työkaluja, ja tämänkin vaatimuksen saksalaiset osasivat täyttää. .
Viimeisenä silauksena kaatamistyön helpottamiseksi jerrykanisteriin suunniteltiin kaatopäähän ilmakanava, jonka kautta kanisteri sai korvausilmaa kaataessa. Ilman tätä ilmakanavaa polttoaine alkaisi jossain vaiheessa läikkymään holtittomasti, mikä ensinnäkin hidastaisi kaatamista ja toisekseen aiheuttaisi turhaa hukkaa, kun polttoainetta valuu läikkymisen vuoksi väärään paikkaan.
Brittisotilaat tutkivat Pohjois-Afrikassa saksalaisten suht tuoretta versiota jerrykanisterista, jonka kylkiin oli ilmestynyt tähtikuvio. Juuri Pohjois-Afrikan taistelut olivat merkittävässä roolissa uuden kanisteripäivityksen suunnittelussa.
Ominaisuus 5: kestää ja joustaa
Viimeisenä vaan ei suinkaan vähimpänä – kenties juuri päinvastoin, nostettakoon esiin jerrykanisterin yleinen luja kestävyys. Kestävyysasiat ovat aina avainasemassa paikoittain rajussakin käytössä olevalle armeijan kalustolle, mutta kanisterin kohdalla kestävyys merkitsi vieläkin enemmän. Pienikin reikä tai halkeama tekisi jälleen kerran nestettä kuljettavasta kanisterista käyttökelvottoman.
Jerrykanisterin valmistustapa erosi merkittävästi muista aikalaisista kanistereista. Jerrykanisteri koostuu kahdesta “kanisterinpuolikkaasta”, jotka on hitsattu yhteen. Perusidea on samanlainen kuin vaikkapa pääsiäisen suklaamunissa.
Kestävyyden maksimoimiseksi puolikkaiden välinen hitsaussauma on upotettu uraan, joka on mahdollista havaita jerrykanisteria hypistellessä. Tämäkin sinänsä pieni yksityiskohta paransi jälleen kerran kanisterin kestävyyttä.
Jerrykanisterista tuli lopulta hyvinkin kestävärakenteinen, eikä se hajonnut edes täytenä pudotettuna. Kanisteriin saattoi toki tulla lommoja, mutta reikiä, halkeamisia tai hitsisauman pettämisiä kanisterille tapahtui vain ani harvoin.
Ulkoiset iskut tai pudottamiset eivät ole ainoa asia, mikä voi rikkoa kanisterin käytössä. Kun kyseessä on polttoaine, myös sen lämpölaajeneminen voi rikkoa kanisterin. Asia korostui erityisesti toisen maailmansodan Pohjois-Afrikan taisteluissa, jotka käytiin kuumissa olosuhteissa. Paahtavassa auringossa moni liittoutuneiden kanisteri turposi ja halkesi, sillä niissä ei oltu osattu ottaa huomioon lämpölaajenemista.
Jälleen kerran jerrykannu veti tässäkin pidemmän korren. Jerrykanisterin yksi ikonisimpia yksityiskohtia on sen sivuilla oleva prässätty tähtimuoto. Tunnistettavan kuvion ideana oli siis antaa kanisterille joustovaraa, jota lämpimässä laajentuva bensiini tarvitsi. Vuoteen 1941 asti jerrykanistereiden kyljissä jäykistyksenä oli vain suuri prässätty rasti, mutta myöhemmin kuvio korvaantui toimivammalla tähtikuviolla.
Vuoteen 1941 saksalaiskanisterit luottivat “rastiin”. Myöhemmin kuvio korvattiin “tähdellä”, joka kestää paremmin polttoaineen lämpölaajenemista kuumassa ilmastossa.
Jerrykanisteri Suomessa toisessa maailmansodassa
Suomi kävi toisen maailmansodan aikana kolme eri sotaa, joissa jerrykannu ehti olla mukana pienessä roolissa.
Talvisotaan Suomi lähti heikosti varustautuneena ja pitkälti omillaan, joten saksalaisia jerrykanistereita ei käytännössä nähty Suomessa. Saksa ei ollut tässä vaiheessa vielä sodassa Neuvostoliiton kanssa, joten kanistereita ei voinut päätyä Suomen puolelle edes sotasaaliina.
Jatkosotaan Suomi lähti yhdessä Saksan kanssa, mutta toisin kuin voisi ehkä luulla, aseveljeys ei tuonut Suomen armeijalle juurikaan Wehrmacht-Einheitskanistereita. SA-kuvien arkistossa jerrykanisteri on todellinen harvinaisuus, vaikka polttoainehuollosta löytyykin melko hyvin kuvia.
Marsalkka Mannerheim JR-52:n luona Repolan Rukajärvellä 12.9.1942. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Marskin saksalaisvalmisteinen Steyr-maastoauto, jossa lepää yksi jerrykanisteri.
Suomeen jerrykanistereita päätyi lähinnä sattuman kautta, useimmiten saksalaisen kaluston hankinnan yhteydessä. SA-kuvissa kanistereihin törmää nimittäin lähinnä Saksasta ostettujen kalustojen, kuten Steyr, StuG III, PzKpfw IV, RSO-telavetäjä, Kübelwagen ja Vidal G 1200 Tempo kauppojen yhteydessä.
Sen sijaan Suomeen ja erityisesti Lappiin tulleet saksalaisjoukot käyttivät yleisesti Wehrmacht-Einheitskanistereita. Sodan tiimellyksessä kanistereita katosi ja niitä myös hylättiin. Tästä syystä pohjoisessa Suomessa liikkuessa alkuperäinen Wehrmacht-Einheitskanister on aika yleinen näky ja kuuluu lähes jokaisen paikallisen sota-aiheisen museon kalustoon.
Tämä vuosimallin 1944 saksalaisilta Lappiin jäänyt Wehrmacht-Einheitskanister on kuvattu Sturmbock-Jaraman museon näyttelyssä.
Vastapuolella ei tajuttu kanisterin mahtavuutta
Kuten jo aiemmin artikkelissa luvattiin, jerrykanisterin kaikki nerokkuudet eivät tulleet saksalaisten vastapuolella selväksi. Ei edes silloin, vaikka vastapuoli saikin haltuunsa erilaisten sattumusten kautta jerrykanistereita tutkittavaksi aikaisimmillaan jo ennen toista maailmansotaa.
Ensimmäisenä jerrykanisteri päätyi amerikkalaiskäsiin. Juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1939 amerikkalainen insinööri Paul Pleiss matkusti Saksasta Intiaan itse rakennetulla ajoneuvolla. Matkan valmisteluiden viime metreillä Pleiss tarvitsi jotain, millä varmistaa polttoaineen riittävyys. Paikalliset saksalaiset toimittivat ystävällisesti amerikkalaiselle matkaajalle mukaan kolme jerrykanisteria.
Pleiss itse vaikuttui välittömästi kanisterin hyvistä ominaisuuksista. Hän lähetti yhden jerrykanisterin Yhdysvaltain armeijalle Washingtoniin. Yhdysvaltain armeija otti kanisterin vastaan ja tutkikin sitä ja sen ominaisuuksia, mutta amerikkalaiset eivät lämmenneet saksalaiskanisterille. Yhdysvaltain armeijan kanta oli se, että nykyiset kanisterit ovat kyllin hyviä, eikä jerrykanisterille ole sellaisenaan käyttöä.
Amerikkalaisen Jeepin kyydissä on amerikkalaisen versio jerrykanisterista. Huomaa kierrekorkki ja saksalaisversiota isompi koko.
Myöhemmin amerikkalaiset tosin tekivät myös jerrykanisterista omannäköisensä version, joka erosi merkittävästi alkuperäisestä saksalaismallista. Uuden amerikkalaismallin muoto oli kutakuinkin sama, mutta jenkkiversiossa hitsaussaumat olivat toteutettu eri tavoin, mikä teki kanisterista heikosti kestävän. Amerikkalaismalli luotti myös perinteiseen kierrekorkkiin, jonka avaamiseen tarvittiin erillinen jakoavain ja kaatamiseen ylimääräinen suppilo.
Myös britit saivat haltuunsa jerrykanistereita, mutta pääosin sotasaaliina. Ensimmäiset kanisterit brittiarmeijalle tulivat Saksaa vastaan käydyistä Norjan taisteluista vuonna 1940. Britit innostuivat amerikkalaisia enemmän kanisterista ja päättivät alkaa kopioimaan sitä joiltakin osin.
Briteille kävi kopiointiyrityksessä kuitenkin yksi pahalaatuinen virhe, sillä he eivät tajunneet kylkien tähtikuvioiden merkitystä lämpölaajenemisen estämisessä. Tämä virhe kostautui etenkin Pohjois-Afrikan taisteluissa 1942, jossa liittoutuneet menettivät rutkasti polttoainetta lämpölaajenemisen rikkomiin kanistereihin. Samaan aikaan vastapuolella saksalaisethan eivät moisesta ongelmasta kärsineet.
Jerrykanisteri oli merkittävässä roolissa, kun liittoutuneet tekivät Normandian maihinnousun kesällä 1944. Pelkästään tähän kuvaan on osunut arviolta pari sataa jerrykanisteria.
Jerrykanisteri kopioidaan sellaisenaan vastapuolellakin
Viimeistään Pohjois-Afrikan epäonniset tapahtumat vakuuttivat myös kaikki liittoutuneiden joukot jerrykanisterin kestävyydestä ja käytännöllisyydestä. Vuodesta 1943 alkaen jerrykanisteri päätettiin ottaa tuotantoon myös liittoutuneiden puolella – lähes suoraan saksalaisilta mallina.
Saksalaisille jerrykanisterin suora kopiointi näkyi viimeistään toisen maailmansodan käännekohtana pidetyssä Normandian maihinnousussa kesäkuussa 1944. Kyseisessä maihinnousussa Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Kanadan ja Vapaan Ranskan armeijat onnistuivat hyökkäämään Normandian rannikon kautta Saksaa vastaan, mikä pakotti saksalaiset kahden rintaman sotaan.
Normandian maihinnousuun liittyvissä kuvissa näkyy usein amerikkalaisten Jeep-autoja, joiden perässä on usein vararenkaan vieressä “puolikas” eli viiden gallonan jerrykanisteri- jonka malli on siis käytännössä suoraan varastettu saksalaisilta.
Jerrykannujen roolia Saksan kukistamisessa ei voi väheksyä. Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt totesikin marraskuussa 1944, että ilman jerrykannuja liittoutuneiden olisi ollut mahdotonta edetä Ranskan halki saksalaisten salamasotaakin vauhdikkaammin.
Toisen maailmansodan viimeisinä vuosina jerrykanisteri oli käytössä sodan molemmilla osapuolilla ja molemmat osapuolet valmistivat niitä täyttä häkää. Kysyntää tuotteille oli enemmän mitä tehtaat ehtivät valmistaa. Arvioiden mukaan pelkästään Yhdysvaltain armeijan versiota jerrykanisterista ehdittiin valmistaa lähes 20 miljoonaa kappaletta toisen maailmansodan päättymiseen mennessä.
Sotien jälkeen jerrykanisteri yleistyi käyttöön myös Suomen puolustusvoimissa. Kuvan RG-32M:stä löytyy yksi jerrykanisteri. Kuva on otettu lippujuhlan paraatista Lappeenrannassa kesäkuussa 2014.
Jopa miljardeja kappaleita – ja yhä käytössä
Jerrykanisteri on merkittävä sotilaallinen keksintö, jota käytetään lähes jokaisen maan armeijassa – joskin kanistereiden malleilla voi olla pieniä eroja. Jerrykanisteria käyttää yhä myös NATO, jonka vuoksi kanisterista saattaa joskus kuulla käytettävän termiä “NATO-kanisteri”.
Jotain jerrykannun ainutlaatuisuudesta kertoo se, että sitä käytetään yhä. Kaiken huipuksi kanisterin malli on pysynyt lähes koskematta jo 85 vuoden ajan, eikä alkuperäistä Wehrmacht-Einheitskanisteria ole päästy enää juurikaan parantamaan.
Joitakin jerrykanisteriversioita on kuitenkin jäänyt paremmin historiaan. Yksi tällainen esimerkki on kotimaista tekoa, kun teollinen muotoilija Eero Rislakki suunnitteli muovisen jerrykanisterin. Muovilla haettiin kanisterille keveyttä. Muoviversiossa korvausilmaa varten tehtiin erillinen ilman sisäänottoaukko.
On myös syytä muistaa, että vaikka jerrykanisteri suunniteltiin polttoainekuljetuksiin, on samaa kanisteria voitu käyttää myös muiden nesteiden kuljettamiseen. Monissa armeijoissa myös vesihuolto on toiminut jerrykanistereiden kaltaisten muovikanistereiden avulla.
Joka tapauksessa jerrykanisterilla on merkittävä rooli toisen maailmansodan merkittävimpien innovaatioiden keskuudessa. Sen rooli on myös siinä mielessä erikoinen, samalla kanisterilla on rooli niin sodan syttymisessä, mutta myös sen loppumisessa.
Ei vain polttoainetta varten. Tässä kuvassa virolaissotilaat käyttävät jerrykanisteria vesihuoltoon.
Lähteet: Verkkouutiset
Nyt luetuimmat