Oliko tämä mallisarja Mercedes-Benzin historian paras auto?

Etsittäessä maailmankaikkeuden kestävintä autoa, Mercedes-Benzin W123-mallisarja nousee todennäköisesti puheeksi.

Harva automalli on saavuttanut maailmassa yhtä suurta arvostusta kuin saksalaisen Mercedes-Benzin valmistama W123-mallisarja. Vuosina 1976–1985 valmistettu mallisarja tunnetaan ympäri maailmaa poikkeuksellisesta kestävyydestään, korkeasta laadustaan ja osaltaan myös ajattomasta muotoilustaan.

Monille autoilijoille W123 ei ole pelkästään Mercedes-Benzin klassikkomalli, vaan myös symboli aikakaudesta, jolloin autot suunniteltiin kestämään vuosikymmeniä ja satojatuhansia kilometrejä ilman suuria ongelmia. Tämä nykyaikaan peilattuna jopa suorastaan uskomaton kestävyys onkin ollut yksi syy sille, miksi W123 nousi automaailmassa legendojen joukkoon.

Mutta minkälainen auto W123 todella oli ja mitkä muut tekijät nostivat sen kenties historian parhaimman Mercedes-Benzin maineeseen? Otetaan siihen seuraavaksi katsaus.

Lue myös: Mercedes-Benz W210 – mistä tulee lempinimi Väyrynen?

Komia rivi eri-ikäisiä ja erikuntisia W123-Mersuja ikuistettuna talteen Mercedes-Benz Klubin kesäpäivillä 2026.

Muodot haettiin S-sarjasta

Mercedes-Benz W123 on käytännössä nykyisen E-sarjan esi-isä. E-sarja tunnetaan erityisesti taksi-Mersuina, sillä se on sopiva kompromissi tilaa, edustuksellisuutta ja vielä jotenkuten maltillista hinnoitteluakin.

Auton ensiesiintyminen nähtiin tammikuussa 1976, vaikka tuotanto oli ponkaistu pienimuotoisesti käytiin jo marraskuussa 1975. Uusi W123-mallisarja korvasi aiemman W114/W115-sukupolven, joka tunnettiin Suomessa usein lempinimellä “Pystylamppu”.

W123:n edeltäjä tunnettiin mallinumeroilla W114/W115. Sen lempinimeksi tuli “Pystylamppu”. Valojen muoto muuttuikin kahden sukupolven välillä melkoisesti.

Jo ”Pystylamppu-Mersun” aikakaudella Mercedes-Benz oli onnistunut rakentanut maineensa luotettavien ja teknisesti edistyksellisten autojen valmistajana. Samoista tekijöistä tuli avaintekijöitä myös seuraavan sukupolven menestyksessä.

Uusi W123 erosi ulkoisesti merkittävästi edeltäjästään. Muotoilu oli aiempaa modernimpi: kulmikkaat linjat ja ennen kaikkea Mercedes-Benz W116:n eli S-sarjan muutama vuosi aiemmin tutuksi tuomat vaakasuorat ajovalot loivat tulokkaalle arvokkaan ilmeen, joka teki autosta yhtä aikaa tyylikkään ja nykyaikaisen.

Arvostettu S-sarja eli W116 oli ensiesitelty vuonna 1972 eli neljä vuotta ennen W123-mallia. W116:sta tuli jonkin verran tyylivaikutteita myös “pikkuveljen luokkaan”.

Suuri kysyntä synnytti hetkeksi “mustan pörssin”

Vaikka W123 oli ulkoisesti uudenlainen, ostajat eivät vieroksuneet sitä yhtään – pikemminkin päinvastoin. Heti ensiesiintymisestään lähtien W123-mallisarja herätti ostajissa poikkeuksellisen suurta kiinnostusta. Suuren kysynnän ansiosta tarjonta ei pysynyt mukana, ja alussa uusien autojen toimitusajat saattoivat venyä jopa yli vuoden mittaisiksi.

Pitkät jonot loivat mahdollisuuden trokaamiselle, jota sitäkin nähtiin. Erityisesti ensimmäisinä mallivuosina oli yleistä, että vähän käytetyistä W123-autoista maksettiin enemmän kuin uusista, sillä ostaja sai sen käyttöönsä välittömästi. Tämä kertoo paljon siitä, kuinka haluttu automalli W123 aikanaan oli.

Jotain Mercedes-Benz W123:n suosiosta kertoo sekin, että vuonna 1980 se kykeni ohittamaan jopa Volkswagen Golfin Länsi-Saksan myydyimpänä automallina. Voitto on merkittävä, sillä Golf on ollut vuosikymmeniä Länsi-Saksan myyntitilastojen ykkönen, ja W123:n kohdalla autojen hintaero on melkoinen, minkä vuoksi halvemman ”kansanauton” lyöminen on todella vaikeaa.

Monipuolisen korimallivalikoiman ansiosta W123 taipui moneksi. Kuvassa Mercedes-Benz 230 C C123.

Äärimmäisen korkeaa laatua

Yksi merkittävimmistä syistä mallin menestykseen oli sen erinomainen rakennelaatu. Mercedes-Benz ei ollut vielä siirtynyt kustannustehokkuuden korostamiseen samalla tavalla kuin myöhempinä vuosikymmeninä, joten autoihin käytettiin runsaasti aikaa ja tarkasti valikoituja materiaaleja.

Auton korkea laatu näkyi monella tavalla. Ovet sulkeutuivat raskaalla ja vakuuttavalla äänellä, sisustusmateriaalit kestivät kovaa käyttöä ja korirakenne tuntui poikkeuksellisen jämäkältä. Monet omistajat kuvailivatkin W123-mallia autoksi, joka tuntuu enemmän pankkiholvilta kuin tavalliselta henkilöautolta. Väitteessä on varmasti perää, kun muistelee sitä, minkälaisia autoja monet 1970-luvun henkilöautot olivat.

Korkea laatu näkyi myös konepellin alla. Teknisesti katsoen W123 oli monipuolinen mallisarja. Saatavana oli useita erilaisia bensiini- ja dieselmoottoreita, joiden tehot vaihtelivat vaatimattomista perusmalleista aina suorituskykyisiin kuusisylinterisiin versioihin.

Erityisesti dieselmoottorit nousivat suorastaan legendaariseen maineeseen. Esimerkiksi 240D- ja 300D-mallit tunnettiin kyvystään kulkea valtavia kilometrimääriä ilman merkittäviä moottoriremontteja. Ei ollut harvinaista, että taksikäytössä olleet autot ylittivät puolen miljoonan tai jopa miljoonan kilometrin rajapyykin.

Korkean teknisen laadun juuret tulivat todennäköisesti siitä, että valtaosa W123:n moottoreista oli jo ”vanhoja tuttuja” mallisarjan julkaisun aikaan. Vaikka auto oli ulkoisesti nykyaikainen, teknisesti katsottuna se edusti enemmän tuttua ja turvallista.

W123 oli tarjolla myös dieselinä, mikä ei ollut välttämättä ihan läpihuutojuttu 1970-luvulla.

Turvallisuutta ja mukavuutta

Turvallisuus oli yksi Mercedes-Benzin tärkeimmistä suunnitteluperiaatteista. W123 korirakenne sisälsi huolellisesti suunnitellut törmäysvyöhykkeet, jotka suojasivat matkustajia onnettomuustilanteissa.

Polttoainesäiliö sijoitettiin taka-akselin etupuolelle turvallisempaan paikkaan, ja mallisarjaan oli saatavilla aikansa edistyneitä varusteita, kuten lukkiutumattomat ABS-jarrut sekä kuljettajan turvatyyny. Nämä ominaisuudet olivat vielä 1980-luvun alussa harvinaisia monissa kilpailijoissa, ”tavallisesta kansanautosta” nyt puhumattakaan.

Vaikka W123 suunniteltiin 1970-luvun alussa, se tarjoaa yhtä tänäkin päivänä miellyttävän ajokokemuksen. Jousitus on pehmeä ja mukava, ohjaus rauhallinen ja matkanteko vakaata vähän huonommillakin teillä.

Mukava kyyti yhdistettynä äärimmäiseen suureen luotettavuuteen on aiheuttanut sen, että auto on ollut hyvin suosittu hankinta vähän enemmän käytettynä moneen köyhempään maahan. Esimerkiksi Albania on yksi Euroopan maista, joihin vanhoja W123-malleja on päätynyt paljon ja ne ovat suhteellisen yleisiä näkyjä maan katukuvassa yhä 2020-luvulla.

W123-sukupolvi muistetaan myös siitä, että sen myötä Mercedes-Benz siirtyi kunnolla farmariautoaikakauteen. Farmarikorinen S123 on tänä päivänä haluttu auto.

Monipuoliset korivaihtoehdot: S123, C123, V123 ja F/VF123

W123 mallivalikoima oli poikkeuksellisen laaja. Perinteisen sedanin lisäksi tarjolla oli tyylikäs coupé, käytännöllinen farmarimalli sekä pidennettyjä versioita esimerkiksi taksi- ja edustuskäyttöön – unohtamatta tietenkään raskaampaan ammattikäyttöön suunnitellut alustamallit.

Myynti alkoi tavallisilla sedan-malleilla (W123), mutta korimallitäydennystä saatiin coupé-mallin muodossa, joka esiteltiin yleisölle maaliskuussa 1977. C123:ssa oli hitusen lyhyempi akseliväli (2 710 mm), mutta sitä kautta tarjolle tuli tyylikkäämpi tai sporttisempi versio autosta.

Kaikista merkittävin korimalli nähtiin huhtikuussa 1977, kun farmarimallinen S123 ensiesiteltiin. S123 oli saksalaismerkin historian ensimmäinen tehdasvalmisteinen henkilöautofarmari. Aiemmin harvalukuiset farmarimallit oli tehty mittatilaustyönä erillisillä alihankkijoilla.

Lang-malli tuli tunnetuksi etenkin taksikäytössä – joskin yleisempi taksi-Mersu oli niin sanotusti tavallinen tai farmarikorinen W123.

Seuraavaksi elokuussa 1977 vaihtoehdoksi tuli pidemmän akselivälin V123-malli. Lang-nimellä tunnettua mallia käytettiin erityisesti taksikäytössä, mutta myös erilainen edustuskäyttö oli yleistä – etenkin jos oli tarpeen kuljettaa enemmän ihmisiä, joihin S-sarja ei oikein istunut.

Viimeinen lenkki monipuoliseen korityyppivalikoimaan tuli niin sanotusta alustaversiosta F123 (F = Fahrgestell, alusta). Tämä oli periaatteessa riisuttu versio pitkän akselivälin Lang-mallista, mutta pelkällä ohjaamolla. Näistä alustoista alihankkijat kuten Binz tai Miesen loihtivat erikoisajoneuvoja, jotka olivat useimmiten ambulansseja tai ruumisautoja. Autoja oli kahta eri akseliväliä, joista F123 oli lyhyempi ja VF123 pidempi.

Nykypäivänä W123:n lukuisista korimalleista keräilijöiden suosiossa ovat juurikin farmarit ja coupét, sillä niitä valmistettiin vähän ja ne ovat sitä kautta harvinaisia. Myös V123 on haluttu kohde harrastajien keskuudessa. VF123/F123 vuorostaan on jo huomattavasti marginaalisemman kohdeyleisön haluama malli.

W123 taipui taksikäytön lisäksi muunlaiseen urakointiin. Moni auto päätyi ambulanssiksi tai ruumisautoksi. Näistä malleista käytetään usein mallinimeä F123 tai VF123, riippuen akselivälin mitasta.

Oliko kyseessä Mercedes-Benzin historian paras malli?

Nykyään W123 kuuluu kiistatta klassikkoautojen arvostettuun joukkoon. Hyväkuntoisten yksilöiden hinnat ovat nousseet tasaisesti, ja esimerkiksi suomalaisissa museoautotilastoissa mallisarja pärjää oikein erinomaisesti.

Monet harrastajat pitävät W123-mallia kaikkien aikojen parhaana Mercedes-Benzinä. Parhaan ajoneuvon titteliä voidaan jakaa monin perustein, mutta yritetään tässä vähän pohtia sitä, että onko maineella katetta.

Lähtökohtana voidaan todeta, että W123 on kaiken kaikkiaan erinomainen auto. Se on yhdessä sen seuraajan, W124:n kanssa valmistajansa legendaarisimpia malleja. Se, onko Mercedes-Benzin paras mallisarja W123 vai W124 riippuu pitkälti henkilökohtaisista mieltymyksistä. Karkeasti voidaan jaotella, että W123 on yksikertainen ja kestävä, W124:n ollessa jo selvästi modernimpi auto.

Vuonna 1985 W123:n valmistus lakkasi farmarimallia lukuun ottamatta ja tilalle tuli sen seuraaja, W124. Tämä kaksikko on omaa luokkaa, kun puhutaan Mercedes-Benzin parhaimmasta mallisarjasta.

Yksi lähestyminen aiheeseen voidaan tehdä myyntilukemien kautta. W123-mallisarjaa valmistettiin 2,697 miljoonaa kappaletta ja W124-mallisarjaa 2,562 miljoonaa kappaletta. Valmistusluvuilla mitattuna W123 otti pidemmän lenkin seuraajastaan – ja itse asiassa kantaakin yhä valmistetuimman Mercedes-Benzin mallisarjan titteliä.

Toki molemmat autot ovat hyviä ja W124:ssä saa nykypäivänä ehkä vähän paremmin rahalle vastinetta. Etenkin oikein kattavasti varustelluissa W124-malleissa ilmastointeineen ja vakionopeudensäätimeineen on mahdollista saada sellaiset varusteet, jotka kilpailevat jopa 2000-luvun alun autojen kanssa.

Nykyään W123 on suosittu harrasteajoneuvo.

W123 oli aikansa tuote

Kun puhutaan W123:n tuotantomääristä, silloin täytyy ymmärtää yksi asia. Luvut ovat sen verran kovia, että niitä tullaan tuskin koskaan enää Mercedes-Benzillä rikkomaan. Automaailma on muuttunut puolessa vuosisadassa paljon, mikä näkyy myös saksalaisvalmistajan tavassa tehdä autoja.

Mallisarjoista W123 ja W124 on joskus leikkisästi todettu, että ne ovat vielä autoja, jotka on suunniteltu insinöörityö, ei taskulaskin edellä. Etenkin 1990-luvulla W124:n seuraaja W210:n myötä Mercedes-Benzin laatu suorastaan romahti, sillä enää ei nähty tarpeen tehdä samanlaisia äärimmäisen kestäviä autoja, mitä 1970- ja 80-luvuilla oli nähty.

Mercedes-Benzin W123-mallisarja ansaitsi legendan asemansa pitkän käyttöikänsä, luotettavuutensa ja poikkeuksellisen laatunsa ansiosta. Se on muistutus aikakaudesta, jolloin insinöörit saivat suunnitella auton ennen kaikkea kestämään. Ehkä juuri siksi W123 herättää edelleen suurta kunnioitusta niin harrastajien, keräilijöiden kuin tavallisten autoilijoidenkin keskuudessa ympäri maailman.

Lue myös: Tiesitkö että Pohjois-Korea teki tökerön kopion Mercedes-Benz W201:stä?