Tiesitkö? Mustapohjainen rekisterikilpi ei tarkoita aina museoautoa

Mustapohjaiset rekisterikilvet voidaan antaa vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Mustat kilvet eivät kuitenkaan tarkoita museoajoneuvoa.

Koeajolle.com on tarinoinut paljon suomalaisista rekisterikilvistä. Tällä sivustolla on aiemmin esitelty legendaarinen LUU-5 -rekisterikilvellä varustettu poliisiauto, perehdytty diplomaattikilpien tarkoitukseen sekä käyty läpi erikoiskilpien hankintaa.

Tänään keskiössä ovat mustat rekisterikilvet, joihin törmää Suomessa harvemmin, mutta yleensä kesäaikaan. Tässä artikkelissa tyrmäämme myös sen yleisen harhaluulon, että mustapohjaiset rekisterikilvet tarkoittaisivat jollain tavalla museorekisteröintiin.

Mustaa ja valkoista – rekisterikilpien historia Suomessa

Suomessa käytettävien rekisterikilpien väri on vaihdellut historian aikana useita kertoja, mutta pääasiassa kilvet ovat olleet aina joko valkoisella tai mustalla pohjalla. Valtakunnallinen moottoriajoneuvojen rekisteripakko tuli Suomeen vuonna 1922, mikä käynnisti yhtenäisen rekisterikilpikäytännön koko maassa. Tätä ennen oli erilaisia kaupunkikohtaisia kilpijärjestelmiä.

Vuosina 1922–1929 Suomessa käytettiin ensiksi valkopohjaisia rekisterikilpiä, mutta 1930- ja 1940-luvuilla otettiin käyttöön varsin eksoottinen käytäntö. Sen mukaan parillisina vuosina rekisteröidyissä autoissa käytettiin mustapohjaisia kilpiä valkoisella fontilla ja vastaavasti parittomina vuosina rekisreröidyissä autoissa valkopohjaisia kilpiä mustalla fontilla.

Mustien kilpien aikakauteen

Vuonna 1950 Suomessa otettiin käyttöön mustapohjaiset rekisterikilvet, joissa oli aluksi maksimissaan viisi merkkiä. Aluksi rekisterikilpi muodostui tavallisesti kahdesta kirjaimesta ja maksimissaan kolmesta numerosta. Joissakin tapauksissa mustat kilvet saattoivat myös olla lyhyempiä, kuten kaksi kirjainta ja kaksi numeroa.

Alkuperäinen idea maksimissaan viidestä merkistä perustui siihen, että kahdesta kirjaimesta ensimmäinen kertoo ajoneuvon kotiläänin. Toinen kirjain ja kolme numeroa muodostuivat vuorostaan sattumanvaraisesti, mutta rekisterikilville ominaiseen tapaan samaa rekisteritunnusta ei saanut antaa yhtä aikaa kahdelle eri ajoneuvolle.

Tässä järjestelmässä oli kuitenkin pieni ongelma. Se salli ainoastaan 25 000 rekisterikilpivaihtoehtoa per lääni, jolloin väkirikkaissa lääneissä vapaat rekisterikilvet kävivät yllättävän nopeasti loppuun. Vuodesta 1962 eteenpäin tähän tulikin käytännönläheinen ratkaisu, eli kirjainten määrä nostettiin kolmeen, jolloin numeroita rekisterikilpiin tuli vain kaksi. Näin saatiin käyttön taas lisää vapaita rekisterinumeroita.

Autojen nopea yleistyminen 1960- ja 70-lukujen taitteessa toi aikaan sen haasteen, että maksimissaan viisimerkkiset rekisterikilvet alkoivat käymään väkisinkin loppuun. Oli aika ottaa käyttöön yksi ylimääräinen merkki, joka toisi käyttöön kolmen kirjaimen ja kolmen numeron mittaiset rekisteritunnukset.

Valkoiset rekisterikilvet yleistyvät

Vuonna 1972 käyttöön otettiin nykyäänkin tuttu rekisterikilpimalli, jossa on kolme kirjainta ja kolme numeroa valkopohjaisen rekisterikilven päällä. Tosin muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan ilmeisesti katsastusasemat ympäri Suomen saivat jakaa “varastossa olleet” rekisterikilvet vielä pois. Tästä syystä näitä vanhoja rekisterikipiä saattoi tavata uusistakin autoista vielä lähes 70-luvun puoliväliin asti.

Kuitenkin 1970-luvun alkupuolelta asti autot on Suomessa varustettu lähtökohtaisesti valkoisilla rekisterikilvillä. Jossain välissä mustat rekisterikilvet putosivat kokonaan pois valikoimasta, mikä toi ylimääräistä riesaa museoajoneuvoharrastajille. Harrastajat tahtoivat museoautoihinsa luonnollisesti alkuperäistä henkeä mukailevat kilvet, jolloin upouudet valkoiset kilvet eivät tietenkään istuneet hyvin vanhaan museoautoon.

Tästä historiasta johtuen Trafi on mahdollistanut nykypäivänä tiettyihin ajoneuvoihin mustia rekisterikilpiä. Palataan tähän käytäntöön uudelleen artikkelin loppupuolella.

Museoajoneuvojen rekisterikilvet

Koeajolle.com on kirjoittanut aiemmin oman artikkelin aiheesta museoajoneuvojen rekisterikilvet ja niiden historia, joten emme sukella tässä yhteydessä sen tarkemmin aiheen pariin. Lyhyesti tiivistettynä vaihtuneet rekisterikilpikäytännöt ovat kuitenkin aiheuttaneet vuosien varrella merkittävää päänvaivaa museoajoneuvoharrastajille, jotka haluavat autoon alkuperäistä henkivät rekisterikilvet.

Vuosi 1997 oli museoajoneuvoharrastajille eräänlainen vedenjakaja, sillä silloin museorekisteriin oli ensimmäistä kertaa mahdollista saada ajoneuvoja valkoisilla rekisterikilvillä. Tuolloin museorekisteröitävän ajoneuvon ikäraja oli 25 vuotta, ja valkoiset kilvet olivat olleet voimassa vuodesta 1972 asti.

Hieman hassusti moni autoharrastaja vierasti ajatusta valkokilpisestä museoautosta, vaikka valkokilpiset ajoneuvot olivat nyt päätyneet ansaittuun museoikään. Tästä seurasi erikoinen ilmiö, missä moni autoilija halusi museoajoneuvoonsa mustat kilvet.

Mustat rekisterikilvet eivät kerro yhtään mitään

Mustapohjaisilla rekisterikilvillä oli joskus virheellinen maine “museokilpinä”, vaikka todellisuudessa mustat rekisterikilvet eivät kerro autosta oikeastaan yhtään mitään. Kaikki mustapohjaisilla rekisterikilvillä varustetut autot eivät ole museorekisteröityjä – ja toisaalta taas auto voi olla museorekisterissä myös valkoisilla kilvillä.

Kuten jo artikkelin alkupuolella kerrottiin, ajoneuvolle on mahdollista tilata Trafilta mustapohjaiset kilvet tiettyjen ehtojen täyttyessä. Mustapohjaiset rekisterikilvet on mahdollista saada seuraavissa skenaarioissa:

• se on museoajoneuvo tai sillä aiemmin ollut rekisteritunnus on ollut mustapohjaisilla kilvillä
• aiempaa tunnusta ei ole annettu toiselle saman ajoneuvoluokan ajoneuvolle
• tieto aiemmasta tunnuksesta löytyy joko rekisteristä tai esim. rekisterikorttijäljennöksestä

Edellä kuvattujen tilanteiden lisäksi Trafi on mahdollistanut mustapohjaisten rekisterikilpien hankinnan myös seuraavanlaisiin ajoneuvoihin:

• 1972 tai aikaisemmin Suomessa käyttöönotetulle autolle
• 1972 tai aikaisemmin käyttöönotetulle perävaunulle
• 1973 tai aikaisemmin käyttöönotetulle moottoripyörälle
• 1971 tai aikaisemmin ulkomailla käyttöönotetulle tuontiajoneuvolle.

Mustapohjaisen rekisterikilven voi tilata autoon rekisteröintejä tekevältä katsastusasemalta. Kilvet toimitetaan auton vanhalle rekisteritunnukselle ja vaihdossa tulee antaa auton nykyiset rekisterikilvet konttorille. Mustat rekisterikilvet maksavat saman verran kuin muutkin uudet rekisterikilvet, eli noin parikymmentä euroa.

Tästä ajoneuvosta näkee jo kauas, että sen rekisteritunnus ei ole samalta aikakaudelta auton kanssa. Kuuden merkin mittainen mustapohjainen rekisterikilpi paljastaa tämän asian.

Mobilisti! Huomioi historia

Niille autoilijoille, jotka haluavat kiinnittää autoissa huomiota pieniin yksityiskohtiin, myös mustapohjaiset rekisterikilvet tarjoavat erään erikoisen historiallisen havainnon.

Kuten artikkelin alkupuolella todettiin, aiemmin mustapohjaiset rekisterikilvet olivat maksimissaan viisimerkkisiä. Niissä oli aina maksimissaan kolme kirjainta ja kaksi numeroa – tai toisin päin.

Sen sijaan nykyään yleisin rekisterikilpimuoto, jossa on kolme kirjainta ja kolme numeroa, ei ole koskaan “ennen vanhaan” ollut käytössä mustapohjaisten rekisterikilpien aikakaudella. Toisin sanoen kaikki mustapohjaiset ja kuuden merkin mittaiset rekisterikilvet ovat aina auttamatta “uustuotantoa”.

Asialla ei ole sinänsä mitään sen suurempaa merkitystä, mutta tämä yksityiskohta on hyvä pitää mielessä, jos oman museoauton haluaa oikeasti mukailevan kaikilta osa-alueiltaan omaa aikakauttaan.