Tiedätkö miksi Opelit myydään Iso-Britanniassa Vauxhall-merkkisinä?

Britit eivät tykkää Opeleista, mutta kun saksalaisbrändin autoihin laitetaan Vauxhallin logo, auto kelpaa kuluttajille myös Iso-Britanniassa.

Jos olet joskus matkustanut Englannissa tai Irlannissa, olet saattanut nähdä jotain kummallista. Kadut ovat täynnä Opelin malleilta näyttäviä autoja, mutta näitä autoja koristaa meille suomalaisille täysin vieras logo. Tämä vieras logo on perinteikkään brittiautovalmistaja Vauxhallin.

Taustalla on varsin erikoinen järjestely. Vaikka Opel ja Vauxhall ovat pitkien perinteiden itsenäisiä automerkkejä, merkkien käyttämät autot ovat identtisiä – jopa mallinimiä myöten. Erikoinen kaksimerkki-ilmiö on ollut osa brittiläistä autokulttuuria jo yli puolen vuosisadan ajan.

Mutta miksi sama auto tarvitsee eri nimen ihan vain siksi, että se myydään kanaalin toisella puolella?

Kuvassa näkyy Zafiraa, Astraa ja Corsaa. Erikoista on kuitenkin se, että tutut autot eivät ole nyt Opeleita, vaan Vauxhall-merkkisiä.

Vauxhallin pitkä historia

Jotta pääsemme alkuun Opelin ja Vauxhallin vyyhdissä, tarinamme pitää aloittaa historiasta. Vaikka me suomalaiset emme Vauxhall-merkkiä juuri tunne, sillä on kuitenkin olemassa pitkät perinteet.

Vauxhall on yksi Iso-Britannian vanhimmista autonvalmistajista. Sen juuret ulottuvat vuoteen 1857, jolloin yritys toimi alun perin merimoottorien ja pumppujen valmistajana eteläisessä Lontoossa, Vauxhallin kaupunginosassa. Ensimmäinen Vauxhall-auto rakennettiin sekin jo vuonna 1903.

Autotuotantonsa alkuvaiheina 1900-luvun alkupuolella Vauxhall keskittyi nimenomaan luksusautojen valmistukseen – toisaalta tuona aikana ”kansanautojen” valmistusta ei käytännössä ollutkaan vielä olemassa. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että Vauxhall taisteli samoista markkinoista yhdessä Bentleyn ja Rolls Roycen kanssa – aika hurjaa nykyvalossa, eikö?

Vauxhallin matka luksusautojen segmentissä ei kestänyt kovinkaan kauaa. Ensimmäinen maailmansota ja siitä seurannut taantuma hyperinflaatioineen yhdistettynä autoalan kovaan kilpailuun ajoivat Vauxhallin taloudellisiin vaikeuksiin.

Taloudellisten haasteiden myötä Vauxhall päätyi vuonna 1925 amerikkalaisen autojätti General Motorsin omistukseen. General Motorsin alla oli jo tuolloin useita automerkkejä, mutta tarinan toisen osapuolen, Opelin se osti vasta myöhemmin. General Motors osti 80 prosenttia Opelista vuonna 1929 ja loput osakkeet vuonna 1931. Joka tapauksessa Vauxhallilla on hieman Opelia pidempi historia General Motorsissa.

Alkujaan Vauxhall oli luksusautomerkki, joka ei häpeillyt Rolls Roycen, Bentleyn, Daimler-Benzin tai Alfa Romeon rinnalla. Kuvan auto on Vauxhall 30-98 ja vuosi on 1921.

Konserniyhteistyö alkaa varovasti

Vaikka Vauxhall ja Opel olivat päätyneet samaan konserniin jo 1920-luvulla, yhteistyö merkkien välillä oli pitkään olematonta. Ensimmäinen merkittävä yhteistyö nähtiin vuonna 1963, jolloin alkoi pienen perheauton, Vauxhall Vivan valmistus. Tuota samaista autoa myytiin Saksan markkinoilla nimellä Opel Kadett.

Myöhemmin yhteistyö kahden automerkin välillä lämpeni entisestään. Osaltaan yhteistyötä oli todennäköisesti vauhdittamassa Vauxhallin erinäiset ongelmat. Etenkin 1960-luvun Vauxhallit olivat poskettoman arkoja ruostumaan, mikä vaikutti autojen laatumaineeseen. Vauxhallin laatua ei yksinkertaisesti pidetty hyvänä.

Lisäksi haasteita tuli siitä, että Britannian Vauxhall-tehtaiden tuottavuus oli heikko. General Motorsin sisällä saksalainen Opel oli koko Euroopan autotehtaista tehokkain, kun taas Vauxhallin tehtaiden tuottavuus oli noin 60 prosenttia Opelin vastaavasta. Sama ilmiö koski toki myös Fordia, sillä sen Saksan tehtaat olivat rutkasti Britannian tehtaita kannattavampia.

Kaiken huipuksi Vauxhall tuotti tappiota General Motorsille, siinä missä Opel teki voittoa. Ei siis ihme, että Yhdysvalloista käsin katsottuna Saksa alkoi ottaa maana niskalenkkiä Iso-Britannian autoteollisuudesta.

Vauxhall Chevette oli ensimmäinen Opeliin pohjautunut malli. Alkuvuosina Vauxhall muokkasi Opel-mallien keulat eri näköisiksi, jotta saatiin jonkinlainen pesäero Opelin tuotteisiin.

Keulailmeen muutosta voi verrata tähän. Kuvassa on Opel Kadett C, johon yläpuolen Vauxhall Chevette perustui. Auton takaosat olivat identtiset.

Opel ottaa vetovastuun

Edellä mainituista seikoista johtuen General Motors alkoi kehittämään 1970-luvulla koko konsernin ensimmäistä globaalia tuotetta, ja tätä projektia pääsi vetämään konsernista nimenomaan Opelin autotehdas. Alettiin puhumaan General Motorsin T-alustasta, jota tultaisiin käyttämään läpi konsernin automerkkien.

Niin sanottu T-auto lanseerattiin vuonna 1973 Opel Kadett C:n muodossa. Vauxhall sai niin ikään oman version T-autosta vuonna 1975, kun Vauxhall Chevette julkaistiin Iso-Britannian markkinoille. Vauxhall Chevette oli teknisesti täysin Opel Kadett C. Ainoat erot olivat auton keulan ilmeessä sekä moottorivaihtoehdoissa, jotka olivat Vauxhallin omaa tuotantoa.

Sama temppu toistettiin myös pykälää isommassa Vauxhall Cavalierissa, joka perustui vuorostaan Opel Ascona B:hen. Jälleen kerran auto oli muuten identtinen, mutta Vauxhall muokkasi Opelista tutun keulailmeen omanlaisekseen.

Samalla tavalla keulaa muokattiin Vauxhall Cavalierissa…

…joka perustui Opel Ascona B:hen.

Opel-aikakausi toi hyötyjä ja haittoja Vauxhallille

Vauxhallille Opel-nuorassa kulkeminen toi erilaisia haasteita. Iso-Britanniassa arvattiin varmasti, että kun autojen kehitystyö siirtyy Saksaan, sitä ei saada hevillä palaamaan takaisin. Tässä arvauksessa osuttiinkin oikeaan.

Opel-yhteistyö vaikutti myös Vauxhallin näkyvyyteen Iso-Britannian ulkopuolella. Koska Vauxhallin autot olivat Opeleita ja Opel hallitsi jo Manner-Eurooppaa, ei Vauxhallilla ollut mitään jakoa myydä autoja Iso-Britannian ulkopuolella. Siksi se päättikin keskittyä lähinnä omaan markkina-alueeseensa.

Lue myös: Opelin avoautomallit – jäikö erikoinen Cascada viimeiseksi avoautoksi?

Toisaalta Opel-yhteistyö paransi autojen laatua, mikä näkyi nopeasti myös kasvavassa Vauxhall-myynnissä Iso-Britanniassa. Vuodesta 1975 vuoteen 1979 Vauxhallin markkinaosuus nousi 7,4 prosentista 8,2 prosenttiin.

Logiikka kaiken tämän taustalla oli jokseenkin outo. Britit ovat olleet hanakoita suosimaan omia automerkkejään, sillä myös Iso-Britanniassa autoteollisuus on ollut merkittävä työllistäjä. Ulkomaisia autoja, etenkin saksalaisia vastustettiin ankarasti. Hassua kyllä, läpeensä saksalainenkin auto näytti kelpaavan briteille, kunhan siinä oli perinteikkään brittivalmistajan logot.

Vauxhall haki peräeroa Opeliin myös nimikikkailulla. Me tunnemme tämän auton Opel Corsana, mutta Vauxhallilla mallinimeksi tuli Nova. Sittemmin myös Nova joutui ottamaan Corsan mallinimen.

Yhteistyö tiivistyy turhan kilpailun vähentämisellä

Jos Vauxhall päätti vetäytyä Manner-Euroopasta 1980-luvun alussa, niin vastaavasti myös Opel päätti vetäytyä Iso-Britanniasta. Vielä 1970-luvulla Opel ja Vauxhall olivat kilpailleet Iso-Britanniassa keskenään omine merkkeineen käytännössä identtisillä tuotteilla, mutta vuonna 1981 myynti ja markkinointi yhdistettiin samaan organisaatioon.

Tosin poikkeuksia mahtui yhä joukkoon. Opel halusi yrittää valloittaa Iso-Britanniaa urheilullisten autojen voimin, ja tästä syystä Opel Mantaa yritettiin myydä vielä 1980-luvullakin briteille nimenomaan Opelina. Vasta Opel Calibran tultua Mantan paikalle markkinoille sporttiautoakin alettiin myymään nimellä Vauxhall Calibra.

Välillä Vauxhall sai toimia myös suunnannäyttäjänä. Esimerkiksi nykyinen Astra-mallinimi debytoi Vauxhallissa. Opel myi tätä autoa mallinimellä Kadett, mutta Vauxhall teki siitä Astran. Sittemmin Opel vaihtoi Kadettit Astroiksi myös muilla markkinoilla.

Tultaessa 1980-luvulle myös Vauxhallin ja Opelin ulkonäölliset erot alkoivat kaventua, sillä Vauxhallin keulailmeet alkoivat tulla suoraan Opelilta. Vauxhallilla harrastettiin vielä jonkin verran nimikikkailua uusilla nimillä, kuten vaikkapa Opelin Corsa-mallinimen muuttaminen Nova-nimeksi, mutta myöhemmin tästäkin luovuttiin ja muutoksen jälkeen käytettiin aina Opelin mallinimiä.

Myös logoissa oli vielä pieni hauska yksityiskohta: alkujaan Vauxhallin logo oli neliönmuotoinen, mutta myöhemmin sekin sovitettiin pyöreäksi, koska tällöin se istuisi paremmin suoraan Opelista tuttuun maskiin, jossa oli jo paikka pyöreälle Opel-logolle.

Viimeistään vuonna 1995 Vauxhallit olivat muuttuneet autoiksi, joissa ainoa käytännön ero Opeleihin oli merkki. Taustalla oli General Motorsin sisäinen päätös, jossa kaikenlainen turha kikkailu haluttiin karsia pois.

Tultaessa 1990-luvulle Vauxhallin ja Opelin eroja kevennettiin entisestään. Mallinimet pysyivät aina samana ja neliönmuotoinen Vauxhall-logokin soviteltiin pyöreäksi Opelin logon mukaan.

Yrityskauppoja tapahtuu, mutta Vauxhall pysyy mukana

General Motors on ollut sittemmin erilaisissa taloudellisissa ahdingoissa, jotka ovat heijastuneet myös Opeliin – sitä kautta luonnollisesti myös Vauxhalliin.

Yksi tällainen episodi nähtiin vuonna 2009, kun Opel ja Vauxhall meinattiin irrottaa General Motorsista omaksi itsenäiseksi automerkiksi. Taustalla oli General Motorsin vaikeudet yhdistettynä Saksan hallituksen haluun varmistaa Opel-merkin olemassaolo. Tämä ajatus kuitenkin lopulta torpattiin, sillä Opel nähtiin elintärkeänä General Motorsin globaalille strategialle.

Kovin montaa lisävuotta Opel ja Vauxhall eivät kuitenkaan päätöksellä General Motorsissa saaneet, sillä vuonna 2017 Opel kertoi myyvänsä Opelin ja Vauxhallin ranskalaiselle PSA-konsernille. Vuonna 2021 PSA-konserni osti Fiat Chrysler Automobilen, jonka myötä jättiläismäinen konserni sai uuden nimen Stellantis.

Vaikka Opel ja sitä kautta Vauxhall ovat tätä nykyä päätyneet ranskalaistaustaiseen Stellantis-konserniin, saksalaiset Opelit tarjoillaan yhä Iso-Britanniaan Vauxhall-merkin takaa. Kuvassa vuosimallin 2023 Vauxhall Astra GSE.

Onkin mielenkiintoista nähdä, jaksaako Stellantis ylläpitää Opelia kahtena erillisenä brändinä myös tulevaisuudessa. Kovin lupaavalta tilanne ei näytä brittien kannalta, sillä Stellantis lopetti Lutonin tehtaan vuonna 2025.

Nykyvalossa Stellantis-aikakaudella Vauxhall-kuvio vaikuttaa entistäkin omituisemmalta. Ranskalainen autojätti valmistaa saksalaisesta automerkistä omaa brändiä Iso-Britannian markkinoille. Sekavaako? No ehkä hitusen.

Lue myös: Tätä ei tiedä moni tosi-Opelistikaan – Opel-autoista löytyy piilotettu hai

Lähteet: Autocar