Tiesitkö että Panssari-Sisun ”verisin kilpailija” oli Panssari-Valmet?

Panssari-Sisusta tuli kansainvälinen hittituote. Sen ensimmäinen ”taistelu” oli kuitenkin kilpailu Panssari-Valmetia vastaan.

Panssari-Sisu eli tuttavallisemmin Pasi on kenties parhaiten kansainväliseen suosioon päätynyt suomalainen sotilasajoneuvo. Kuusipyöräisestä panssaroidusta miehistönkuljetusajoneuvosta on tehty vuosikymmenten aikana lukuisia erilaisia variaatioita niin Sisun, kuin myös Patrian merkin alla.

Sen sijaan huomattavasti pienempään tietoisuuteen on jäänyt se, että samaisesta panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon paikasta Suomen Puolustusvoimissa kilpaili myös toinen tunnettu kotimainen konepaja. Traktoreista ja metsäkoneista tunnettu Valmet teki kilpailuun myös oman versionsa, joka tunnetaan tietenkin nimellä Panssari-Valmet.

Tässä artikkelissa otetaan katsaus Panssari-Valmetin eli virallisemmin Valmet 1912-6:n historiaan. Minkälaisella ajoneuvolla Valmet yritti päihittää Sisun, entä mitä ainokaiselle valmistetulle Panssari-Valmetille lopulta kävi? Siitä lisää seuraavaksi.

Lue myös: Nämä Sisu-sotilasajoneuvot ovat päätyneet myös siviilimarkkinoille

Panssari-Valmet eli “PaVa” eli Valmet 1912-6.

Valmetin ja Puolustusvoimien vankka liitto

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen Puolustusvoimien kalusto oli kirjavaa ja kylmän sodan aikana armeijamaailmassa kokeiltiin jos jonkinlaista härveliä. Monen laitteen kohtaloksi koitui jääminen vain muutamaan yksilöön, jotkut toiset taas valloittivat armeijakaluston suurine määrineen, mutta saattoivat siitäkin huolimatta päätyä lopulta ennenaikaiseen poistoon.

Koeajolle.com on jo aiemminkin esitellyt erikoisia ajoneuvoja, jotka eivät syystä tai toisesta nousseet hittituotteiksi. Valmet oli kotimaisena konepajana hyvinkin hyvää pataa Puolustusvoimien kanssa, ja Puolustusvoimien sekä Valmetin yhteistyöstä syntyikin monta hyvinkin herkullista tarinaa.

Kun Valmet-traktoreita ei tehty vielä nelivetoisina, Puolustusvoimat päätyi rakentamaan sellaisen itse. Nelivetotraktori saatiin näppärästi tandemtraktorin periaatteella eli kaksi Valmet 500-traktoria yhdistettiin, jolloin yhdistelmä oli periaatteessa nelivetoinen. Erikoinen oli myös täysiverinen metsäkone nimeltä Valmet 822 Jehu, jota käytettiin Puolustusvoimissa erilaisiin konetöihin, aina aurauksesta jopa suluttamiseen.

Toinen hauska metsäkoneista ponnistanut armeijan ajoneuvo oli Valmet Terra 865 BM. Se rakennettiin metsäkoneen pohjalta ja mikä oleellisinta tarinamme pääaiheen kanssa, Terra-Valmet katosi armeijan kalustosta ennen aikojaan, koska panssaroidut ja maantiellä nopeammat miehistönkuljetusajoneuvot korvasivat sen. Eli tarinamme päähenkilöt olivat ajamassa Terraa ennenaikaiselle eläkkeelle.

Lue myös: Erikoinen sisällissota: Valmet taisteli talon sisällä metsäkoneiden herruudesta

Oli se sitten tarkoitus tai ei, uusi miehistönkuljetusajoneuvo syrjäytti kuvan Valmet Terra 865 BM:t ennenaikaiselle eläkkeelle.

YK-joukot tarvitsevat panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon

Valmet Terra olikin erinomainen alustus tähän yhteyteen, sillä se liittyy oleellisesti myös Panssari-Sisun syntymiseen. Vielä 1960-luvulla armeijassa ajateltiin, että yhdellä ajoneuvolla tulisi tehdä mahdollisimman paljon. Samaa ajoneuvoa voitaisiin käyttää raskaiden tykkien vetämiseen, mutta myös miehistön kuljettamiseen. Lisäksi ajoneuvon tuli olla etenemiskykyinen vaikeissa maastoissa.

Myöhemmin käyttötarpeet kuitenkin muuttuivat. Tajuttiin se, että on vaikeaa luoda ajoneuvo, joka voisi yhtä aikaa liikkua lujaa maanteillä ja edetä varmasti vaikeassa maastossa – ja että samalla laitteella voitaisiin vielä kuljettaa miehistöä etulinjaan tai raskasta tykistöä asemiin.

Erityisesti miehistön kuljettaminen etulinjaan nousi keskiöön. Puolustusvoimat alkoi vaatimaan kalustolta suurempaa nopeutta maantiellä sekä sen ohella myös parempaa suojaa miehistölle. Näihin kahteen tarpeeseen metsäkonepohjainen ja avolavainen Valmet Terra istui todella huonosti.

Yksi merkittävä mauste projektiin tuli YK-joukkojen kautta. Suomi oli päässyt YK:n jäseneksi vuonna 1955 ja ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezin UNEF I -operaatioon marraskuussa 1956. Ajan myötä nousi esiin tarve rakentaa miehistönkuljetusajoneuvo kuljettamaan suomalaisia YK-joukkoja.

Tästä syntyikin projekti panssaroidusta miehistönkuljetusajoneuvosta vuonna 1972. Tarkoitus oli tehdä kokonaan kotimaisista osista valmistettu miehistönkuljetusvaunu. Ensimmäinen yritys oli Vammaskoskella sijainneen Vammas Oy:n valmistama VK JuKo vuonna 1977, mutta se yritys floppasi pahasti. Vaunusta tuli yksinkertaisesti huono eikä sitä tehty yhtä prototyyppiä enempää.

Ensiksi kotimaiseksi miehistönkuljetusajoneuvoksi kaavailtiin Vammaskosken valmistamaa VK JuKoa, mutta tämä projekti epäonnistui karmaisevasti.

Uutta matoa koukkuun kahden valmistajan kilpailulla

Puolustusvoimat ei kuitenkaan lannistunut VK JuKon epäonnistumisesta, vaan projekti aloitettiin uudelleen suunnileen tyhjältä pöydältä, toki ottaen takataskuun aiemmin opitut virheet. Uusi projekti polkaistiin käyntiin vuonna 1979.

Vuonna 1980 Puolustusvoimat järjesti neuvonpidon kotimaisten yritysten kanssa. Paikalla olivat Sisu, Valmet, Lokomo ja Vammas. Kevääseen 1981 mennessä kuppikunta oli tiivistynyt ja Puolustusvoimat pyysi ainoastaan Sisulta ja Valmetilta projektiin soveltuvat prototyypit.

Valmet otti Puolustusvoimien pyynnöstä kopin, vaikka se tuli aavistuksen vaikeaan hetkeen. Valmet oli juuri fuusioitunut ruotsalaisen Volvo BM:n kanssa, joka piti kotimaisen traktorivalmistajan kiireisenä. Uusi yhtiö suunnitteli kovaa vauhtia uutta pohjoismaista traktorisarjaa eli yrityksen uutta päätuotetta, joka oli vähemmän yllättäen yhtiölle äärimmäisen tärkeä projekti.

Kaikesta huolimatta Valmetin tuotekehitysjohtaja Rauno Bergius oli valmis ottamaan haasteen vastaan. Miehistönkuljetusajoneuvon suunnittelu lankesi Valmetin Valtra-työkoneiden tiimille. Tarina ei kerro sitä, tapahtuiko päätös siksi, että siellä nähtiin talon suurin osaaminen projektiin, vai haluttiinko vain taata traktoriosastolle työrauha Volvo BM Valmet 05-sarjan suunnitteluun.

Kuvan Valmet 1502:n tuotanto oli ehtinyt jo loppua, mutta konetta jatkojalostettiin Panssari-Valmetiksi.

Panssari-Valmet 1912-6 perustui futuristiseen 1502-traktoriin

Joka tapauksessa projektin lähtökohdaksi valittiin kuusipyöräinen Valmet 1502, jonka valmistus oli juuri lakannut. Valmet 1502 oli ollut valmistajalle melkoinen via dolorosa, sillä futuristinen traktori ei ollut löytänyt oikein markkinoita.

Toisaalta kuusipyöräisenä traktorina se oli varmastikin Valmet-traktoreista kaikista lähimpänä miehistönkuljetusajoneuvoa. Tämän lisäksi Valmet 1502 oli päätynyt myös pienimuotoisesti Puolustusvoimien kalustoon, joten ennalta tuttu kalusto voisi olla kilpailussa etu – etenkin kun pahin kilpailija suunnitteli omaa kalustoaan Puolustusvoimille tutun Sisu SA-150:n eli Masin pohjalta.

Vaikka Valmet 1502 tarjosi pohjat projektille, muutoksia tuli tietenkin melkoisesti. Powershift-vaihteisto otettiin lentokoneenhinaaja Valmet 1542:sta, joka sekin oli yksi 1502-johdannainen. Takapään teliakselisto oli tuttu jo 1502-mallista, mutta etuakselille tehtiin ilmajousitus, joka taisi olla Valmetille ensimmäinen laatuaan.

Valmetilla ei ollut tietenkään mitään osaamista panssarirakenteiden suunnitteluun tai valmistamiseen, joten tämä osuus projektista ulkoistettiin Vammaskosken tehtaalle. Panssaroinnin ansiosta laitteen paino kasvoikin merkittävästi. Siinä missä Valmet 1502 -traktori painoi noin 7 tonnia, Panssari-Valmet painoikin jo 12 tonnia.

Piirroskuvissa yllä on Panssari-Sisu, jonka aseistuksena on ilmeisesti yhdysvaltalainen ITOW-panssarintorjuntaohjus. Alla Panssari-Valmetin perässä taas on pioneerien ponttonilautta ja katolla taasen ilmatorjuntatykki ja kevyt konekivääri.

Panssari-Valmet vs Panssari-Sisu

Panssari-Valmet, viralliselta nimeltään Valmet 1912-6 taisteli paikasta auringossa Panssari-Sisun, viralliselta nimeltään Sisu XA-180:n kanssa. Kilpailutilanne oli jokseenkin hassu, sillä valtiojohtoinen Oy Sisu-Auto Ab taisteli tilauksesta valtionyritys Valmetin kanssa. Kaiken kukkuraksi Puolustusvoimat oli sekin tietenkin osa valtiohallintoa, joten osapuolet olivat hyvinkin sinivalkoiset.

Sisu sai oman miehistövaununsa valmiiksi ensin ja ehti esitellä ajoneuvoaan medialle jo kesäkuussa 1982. Helsingin Sanomat runoili Sisu vs Valmet -asetelmasta syyskuussa 1983, että yhtiöt käyvät verissä päin taistelua tilausten saamisesta. Kuvaus oli ehkä yliampuva, mutta molemmat yhtiöt panostivat projektiin miljoonia markkoja.

Panssari-Valmetin ohjaamo.

Pohjimmiltaan kahden kotimaisen konepajan kilpailun voisi tiivistää sanoihin traktori vastaan kuorma-auto. Kahden yhtiön lähestymistapa projektiin oli melko erilainen, mikä varmasti vaikeutti myös Puolustusvoimien päätöstä, sillä valinta olisi voinut kohdistua oikeastaan kumpaan tahansa riippuen mitä kriteerejä valitsija halusi korostaa.   

Panssari-Valmetin moottori oli 1502:n tapaan Valmetin oma kuusisylinterinen ahdettu diesel, joka tarjosi ajoneuvolle 245 hevosvoiman tehon. Hitusen erikoista on se, että myös Panssari-Sisussa käytettiin Valmetin kuusisylinterisiä dieselmoottoreita, mutta tehokkaampana 270 hevosvoiman versiona.

Huippunopeutta Panssari-Valmetille kertyi vähän lähteestä riippuen 60-80 km/h verran, mitä voidaan pitää kelpona traktori- ja periaatteessa myös metsäkonepohjaiselle laitteelle, jotka kulkevat tavallisesti alle 30 km/h nopeuksia. Nopeudessa se joka tapauksessa hävisi kuitenkin merkittävästi Panssari-Sisun 80-105 kilometrin huippunopeudelle.

“PaVa” tarjoaa sisätiloissa lähes sohvamaiset istuimet.

Molemmat kilpaveljistä kykenivät uimaan ja nopeus vedessä oli molemmilla 10 km/h. Markku Mäkipirtin kirjassa tosin Valmetin uimataitoja haukutaan olemattomiksi, joskin taas Hannu Niskasen Valtra-kirjassa on lähes päinvastainen näkemys ja Valmetin uimataitoja kehutaan. Valmet oli omissa testeissään ajanut vaunulla onnistuneesti 20 kilometrin matkan Keski-Suomen vesistöissä.

Joka tapauksessa Valmet pesi Sisun maastossa, mikä ei ole ihme metsäkoneen geeniperimää kantavalta koneelta. Vastaavasti taas maantiellä sukujuuriltaan maastokuorma-auto oleva Sisu pärjäsi paremmin. Etenkin Sisun parempi huippunopeus maantiellä tuntui olevan merkittävä tekijä valintakokonaisuuden kannalta.

Valmetin eduksi nousi Sisua parempi hinauskyky. Hinauskyvyn korostamiselle saattoi olla syyt, joissa Valmetilla oli oma lehmä ojassa. Se oli nimittäin suunnitellut jo 1970-luvun lopulla Puolustusvoimille 10 tonnin ponttonilautan prototyypin, jonka olemassaoloa Valmet tietenkin tahtoi muistutella Panssari-Valmetin oltua ajankohtainen. Lautta ei ollut halpa, sillä Helsingin Sanomien mukaan ponttonilautta maksaisi saman verran kuin panssariajoneuvo.

Lempinimi Saku tuli kuuleman mukaan siitä, että varusmiesten mukaan vaunun peräpää pomppi maantiellä sammakon lailla.

Testejä ja päätöksiä vuonna 1983

Valmet sai oman ajoneuvonsa valmiiksi ja maaliskuussa 1983 sekä Panssari-Valmet että Panssari-Sisu lähetettiin viikon ajaksi Puolustusvoimien testeihin Rovaniemelle. Kovin nopeaa päätöstä sieltä ei saatu ulos, sillä vielä syyskuussa 1983 Helsingin Sanomat kirjoitti artikkelin tästä jännittävästä kilpailusta ja spekuloi jutussaan mahdollisia lopputuloksia.

Mielenkiintoista oli myös se, että syyskuussa 1983 peli oli täysin auki. Lehden haastattelema sotilasmateriaalin hankinnoista vastaava kenraaliluutnantti Pentti Väyrynen kertoi, että tilauspäätös pyritään tekemään vuoden loppuun mennessä.

Kaikki vaihtoehdot olivat tuolloin vielä auki: voi olla että tilataan vain toista, kenties jopa molempia tai ollaan tilaamatta kumpaakaan. Toki samaan hengenvetoon puhuttiin myös jopa 400-500 ajoneuvon kokoisesta tilauksesta.

Päätös taistelulle saatiin joulun alla 22.12.1983, kun Puolustusvoimat päätyi valitsemaan vain ja ainoastaan Panssari-Sisun, eli Sisu XA-180 veti kilpailussa pidemmän korren. Panssari-Valmet 1912-6:n tarina jäi lopulta yhden ajoneuvon mittaiseksi, mutta ”PaVa” pääsi kuitenkin maistaman elämää Puolustusvoimissa, sillä prototyyppi päätyi käyttöön Keski-Suomen Pioneeripataljoonaan.

Keuruun varuskunnassa Panssari-Valmet palveli jopa varusmiehiä. Kerrotaan, että koneen lempinimi Saku on peräisin juuri varusmiesten suusta. Kuuleman mukaan jousittamaton teliakseli pomppi maantiellä sammakon lailla. Panssari-Sisun työt varuskunnassa tulivat täyteen vuonna 1990 ja sen jälkeen laite museoitiin. Tätä nykyä siihen voi tutustua Parolan Panssarimuseossa.

Hauska yksityiskohta Panssarimuseossa esillä olevassa Panssari-Valmetissa on se, että keulasta löytyy yhä muistoja Puolustusvoimien tekemistä panssarointitesteistä.

Oliko Puolustusvoimien päätös oikea?

Mikään ei ole maailmassa niin mielenkiintoista kuin jälkiviisastelu, ja Panssari-Valmetin tarina avaa jälleen oivan mahdollisuuden siihen. Oliko Puolustusvoimilta oikea päätös valita kuorma-autopohjainen Sisu traktoripohjaisen Valmetin sijasta?

Vastaus on helppo: kyllä oli. Ihan jo Sisun ja myöhemmin Patrian XA-sarjan vuosikymmeniä kestänyt kehittelyin sen kertoo, että Panssari-Sisu oli ja on yhä erinomainen laite. Päätös keskittää kaikki pelimerkit siihen on ollut varmasti kaikin puolin oikea.

Valmet tuskin tiesi tätä häviön hetkellä vuonna 1983, mutta se hävisi kilpailussa enemmän kuin pelkän yhden miehistönkuljetusajoneuvon. Valmetin kannalta oli ikävää, että Panssari-Sisun johdolla miehistönkuljetusajoneuvot söivät monien traktorien paikat Puolustusvoimissa noin 30 vuodeksi. Vasta 2010-luvulla armeija alkoi taas suosimaan traktoreita ja Valtra on päässyt takaisin siihen asemaan Puolustusvoimissa, mitä se oli viimeksi 1970-luvulla.

Mielenkiintoinen juttu on sekin, että työkoneilla on taipumus hävitä kilpailussa kuorma-autopohjaisille ratkaisuille. Sama huomattiin myöhemmin myös Ruotsissa, kun itseliikkuvan haupitsin alustaksi valittiin ensiksi Volvon dumpperi. Myöhemmin ratkaisu parantui kummasti, kun työkonemainen dumpperi vaihdettiin käyttämään MAN-merkkisiä RMMV HX2 8×8 -mallisia kuorma-auton alustoja.

Lue myös: Tästä syystä Sisu halusi antaa uudelle kuorma-autolle lempinimen Masi

Panssari-Sisu veti kilpailusta pidemmän korren, eikä jättänyt edes murusia Panssari-Valmetille. Ehkä ihan hyvä niin, sillä Pasista kuoriutui jopa kansainvälinen menestystuote.

	Sisu XA-180	Valmet 1912-6
Paino	12 tn	12 tn
Pituus	7,35 m	6,4 m
Leveys	2,89 m	2,73 m
Korkeus	2,3 m	2,47 m
Maavara	0,45 m	0,45 m
Panssari	suojaa kivääritulelta ja sirpaleilta	suojaa kivääritulelta ja sirpaleilta
Moottori	Valmet 270 hv (SAE)	Valmet 245 hv (SAE)
Vaihteisto	automaatti	automaatti
Ohjaus	neljä etummaista pyörää kääntyy	etupyörät kääntyvät
Akseleita	3	3
Jousitus	kaikki akselit jousitettu	etuakseli jousitettu, takana teli ilman jousia
Rakenne	perustuu maastoauton osiin	perustuu traktorin osiin
Kotimaisuusaste	86 prosenttia	89 prosenttia
Kuljetuskyky	10+2 varusteineen	10+2 varusteineen
Kantokyky tiellä	6 500 kg	6 000 kg
Kantokyky maastossa	3 000 kg	2 000 kg
Huippunopeus	105 km/h	80 km/h
Toimintasäde	800 km	800 km
Uintinopeus	10 km/h	10 km/h

Taulukon lähde: taulukko on kopioitu suoraan Helsingin Sanomista 3.9.1983

Lähteet: Hannu Niskasen kirja ”Valtra 50 vuotta tarinoita”, Markku Mäkipirtin kirja “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000”, Helsingin Sanomat 1.7.1982, Helsingin Sanomat 3.9.1983, Panssarimuseo