Tiedätkö mistä Pappa-Tunturi sai nimensä? – Lempinimi annettiin pilkkamielessä

Kaikki suomalaiset tuntevat Pappa-Tunturin – siitäkin huolimatta, että näiden mopojen viralliset nimet ovat monelta unohtuneet.

Viime vuosituhannella Suomessa oli todellinen mopobuumi. Kotimainen mopoteollisuus oli erinomaisissa voimissa, sillä Tunturi, Helkama ja Solifer tuuttasivat lukuisia malleja mopomarkkinoille. Myös mopoilu nousi takavuosikymmeninä melkoisen suosituksi liikkumismuodoksi.

Jos suomalaisilta kysyttäiisiin ikonisia mopomalleja, listauksen kolmen kärki olisi luultavasti Honda Monkey, Suzuki PV ja ”Pappa-Tunturi”. Kolmikko edustaa omien aikakausiensa suosituimpia mopoja Suomessa. Honda Monkeyn ja Suzuki PV:n kaltaisten tossumopojen valtakausi oli 1980- ja 90-luvut, Pappa-Tunturilla taas 1960-70-luvut.

Seuraavaksi käymme läpi Pappa-Tunturin historian. Se onkin mopoksi poikkeuksellisen mielenkiintoinen, sillä kotimaisuuden lisäksi moposta muistetaan hyvin sen lempinimi – viralliset nimet sen sijaan ovatkin jääneet etenkin nuoremmalta sukupolvelta unholaan.

Pappa-Tunturi vuodelta 1972. Kansan keskuudessa yleistyneen lempinimen juuret ovat myös 1970-luvulla.

Mopoilun kulta-aika

Mopojen kulta-aikaa Suomessa olivat 1960- ja 70-luvut. Vaikka mopot säilyttivät vankan suosionsa aina 2000-luvun puolelle, myöhemmät ajat eivät vedä missään nimessä vertoja tälle 1960- ja 70-lukujen kulta-ajalle.

Ensimmäiset mopot kehittyivät 1950-luvun puolella apumoottorilla varustetuista polkupyöristä. Niitä oli tavallisesti kahta eri tyyppiä, kun polkupyörää liikutti ketjuvetoinen tai kitkapyörävetoinen apumoottori. Mopoilun hurjat vuodet perustuivat käytännössä siihen, että mopo oli helppo ja halpa tapa liikkua.

Kultaisia vuosikymmeniä alustettiin jo 1.12.1957, kun mopon ajokortti- ja rekisteröintipakko poistuivat helpottaen mopokaupan vauhdittamista. Samalla ovenavauksella määriteltiin mopoille myös maksimi-iskutilavuudeksi 50 kuutiosenttimetriä ja maksimipainoksi 50 kilogrammaa.

Mopokauppa lähti vetämään hyvinkin nopeasti. Huippuvuodeksi muodostui vuosi 1961, jonka aikana myytiin käsittämättömät 80 320 mopoa. Vertailun vuoksi 2020-luvulla mopoja on rekisteröity noin 3 000–5 000 kappaleen luokkaa vuosittain. Vuonna 1962 myytiin 63 898 mopoa ja vuonna 1963 vielä huikeat 38 161 mopoa. Mopobuumi oli syntynyt.

Lue myös: Öljykriisi toi vuonna 1973 Suomen maanteille nykyiset nopeusrajoitukset

Suomalainen mopotuotanto alkaa

Suomalaisen mopotuotannon historia alkaa sekin 1950-luvun puolelta. Ensimmäinen suomalainen mopo oli vuonna 1954 ensikertaa nähty Helkama Hopeasauma. Solifer ja Tunturipyörä ilmoittautuivat mukaan mopomarkkinoille vuonna 1956.

Tunturi-mopojen alkuvuosina mopot olivat putkirunkoisia. Vuonna 1958 kehitettiin uusi runkomalli, jossa oli pellistä puristettu monokokki eli itsekantava kori. Aluksi Tunturin käyttämät rungot ja osat tulivat alihankkijalta Saksasta, mutta vuonna 1960-luvulla mopojen valmistus siirtyi pääasiallisesti Suomeen.

Varhaisemman vaiheen Tunturi roikkumassa Vehoniemen automuseon katossa.

Pappa-Tunturin historia

Pappa-Tunturin historian nollapiste on hieman kyseenalainen, sillä eihän koko Pappa-Tunturia ole virallisesti olemassa, vaan kyseessä on tietynlaisen mopon lempinimi. Vähän lähteestä riippuen ensimmäinen Pappa-Tunturi on joko Tunturi PL 38 tai sen seuraaja Tunturi 60. Tunturi PL 38 tuli myyntiin kaudelle 1959 ja Tunturi 60 vuorostaan kaudelle 1960.

Tunturi PL 38:n erikoisuus piili ensimmäistä kertaa käytetyssä levyrungossa, sillä aiemmin Tunturin mopot olivat olleet putkirunkoisia, minkä takia mopo näytti nykyaikaiselta mopolta alkeellisen moottoripolkupyörän sijasta.

Tunturin ensimmäiset vuodet olivat tarkasti käytettyjen resurssien aikaa. Mopoja kehiteltiin jatkuvasti, joten vuosimallieroja riitti poikkeuksellisen paljon. Tarinan mukaan Tunturin piti käyttää jokainen hankittu osa loppuun, joten joskus muutoksia tapahtui myös kesken mallivuoden osavaraston vaihtuessa uuteen aikakauteen.  

Tuotannon alkuvuosina Tuntureissa ei ollut juurikaan suomalaisvalmistajan itse tekemiä osia. Tunturin tuotantoa mopossa olivat vain takahaarukka, seisontatuki, ohjaustanko, tavarateline, pakoputki sekä joitain pienempiä osia. Esimerkiksi rungot tulivat Länsi-Saksasta valmiiksi prässättyinä ja ainoastaan niiden hitsaus kasaan suoritettiin Suomessa.

Lue myös: Tällainen oli Puolustusvoimille tarjottu ”sissimopo” – armeijalle tehty Tunturi Tiger jäi prototyypiksi

Huikeat valmistusmäärät

Suomalainen kädenjälki pääsi kasvamaan merkittävästi vuonna 1960, kun tuontisäännöstely loppui. Tämän jälkeen osia oli helpompi tuoda maahan, mikä poisti samalla erilaiset tuotannon pullonkaulailmiöt, joten mopojen valmistusmäärät saatiin hiljalleen vastaamaan kovaa kysyntää – tässä yksi merkittävä tausta maagisen mopovuoden 1961 syntymiselle.

Pappa-Tunturista (vaikka tätä nimeä ei vielä tässä vaiheessa tunnettu) tuli nopeasti myyntihitti. Kotimaisuuden ja helpon saatavuuden ohella mopon piti suosittuna Tunturipyörän suuret panostukset jälkimarkkinointiin. Huoltopalvelut olivat ajalle epätyypillisesti varsin hyvin organisoituja, samoin kuin varaosapalvelu toimi – muistetaan kuitenkin, että tuohon aikaan tarjolla oli ollut järkyttävä määrä erilaisia mopomalleja, joihin ei välttämättä saanut myöhemmin enää varaosia.

Alkupään 1959-1965 malleja kutsutaan usein peltimalleiksi. Suurempi muutos rungossa nähtiin vuonna 1966 ja sen jälkeisistä malleista puhuttiin muovimalleina. Tämä malli pysyikin tuotannossa aina vuoteen 1987 asti, jolloin Pappa-Tunturien valmistus lakkasi. Vuonna 1967 Tunturipyörä kertoi 100 000 myydyn mopon rajan ylittyneen.

Suht ikoninen yhdistelmä Suomessa: Pappa-Tunturi ja kaljakori!

Pappa-Tunturin malleja

Pappa-Tunturin virallisista mallinimistä on tullut mainituksi jo PL 36 ja 60. Muitakin virallisia nimiä toki oli, mutta niitä täytyy alustaa hieman historiasta.

Aina vuoteen 1970 asti mopoissa piti olla lain mukaan polkimet, mutta sittemmin poljinpakko poistui. Poljinpakon poistumisen jälkeen Pappa-Tunturia tarjottiin asiakkaille sekä polkimellisena ja käsivaihteellisena Maxi-mallina että jalkavaihteella ja polkustartilla varustettuna Start-mallina. Lisäksi mallistoa täydensi jo aiemmin myyntiin tullut automaattivaihteinen Automat-malli. Viimeisinä vuosina mopoa myytiin myös nimellä Tunturi Classic.

Yhteistä Pappa-Tunturin malleille mallinimestä riippumatta on se, että runkoratkaisujen lisäksi mopoa liikutti itävaltalainen Puch-merkkinen puhallinjäähdytteinen moottori. Tähän liittyy myös Pappa-Tunturin valmistuksen loppuminen, sillä Piaggio osti Steyr-Daimler-Puchin kaksipyörätuotannon, joka lopetti samalla myös Puchin moottorien valmistuksen.

Pappa-Tunturi taipui myös työkäyttöön. Tämä Rajamuseossa esillä oleva yksilö on tehnyt päivätyönsä Rajavartiolaitoksella.

Pilkkanimenä Pappa-Tunturi

Toisaalta Pappa-Tunturin valmistumisen loppumiseen vaikutti myös mopomallin ikä – olihan mopo ollut tuotannossa jo liki 30 vuoden ajan. Mopo oli auttamatta muuttunut vanhahtavaksi ja tällä seikalla on myös iso rooli Pappa-Tunturi nimen syntymiselle.

Se ei ole tarkkaan tiedossa, että koska Pappa-Tunturin nimi on lähtenyt liikkeelle. Todennäköisesti lempinimen syntyminen on tapahtunut 1970-luvun puolella, jolloin mopomaailmassa siirryttiin takaisin putkirunkoisiin mopoihin, joskin nyt selvästi aiempaa urheilullisemmassa muodossa.

Mopojen uudelleenkehittyminen sai nopeasti aikaan sen, että levyprässätyt 1960-luvun mopot näyttivät nopeasti vanhahtavilta. Etenkin nuoremman polven mopoilijat naureskelivat vanhoilla teräslevyrunkomopoilla ajaville vanhemmille miehille. Tästä syntyikin mopolle ikoniseksi noussut lempinimi Pappa-Tunturi – se on ”pappojen” suosima Tunturi-mopomalli.

Toisaalta Pappa-Tunturin lempinimen nousu perustui siihen seikkaan, että 1960-luvulla ajoneuvojen mallinimiä ei oltu vielä osattu brändätä kansan suuhun sopiviksi. Kuten edellä kuvatuista mallinimistäkin näkee, nimeämiskäytäntö oli jokseenkin kirjava, joten ”yhteiselle mallinimelle” oli kysyntää. Tässä tapauksessa sen loivat Tunturin sijasta asiakkaat.

Vaikka Pappa-Tunturia pilkattiin vanhahtavana mopona, se saavutti silti melko nopeasti kulttimaineen. Etenkin myöhempien vuosien retromaineen ansiosta Pappa-Tunturi on yhä tänäkin päivänä haluttu mopomalli ja niitä entisöidään ahkerasti.

Pappa-Tunturi on suosittu entisöintikohde. Tämä Olvin panimomuseossa esitelty Pappa-Tunturi on rakennettu hieman poikkeavalla tyylillä.

Lähde: Jussi Muotialan kirja “Pappa-Tunturista Tigeriin: arjen ajokista harrastuskohteeksi”, Motowiki ja Wikipedia