Oliko valtiovarainministeri Penna Tervon kuolema auto-onnettomuudessa salamurha vuonna 1956?

Vuonna 1956 suomalaista politiikkaa varjosti valtiovarainministeri Penna Tervon kuolema auto-onnettomuudessa. Onnettomuudesta on esitetty myös salaliittoteorioita.

Suomessa valitaan eduskuntaan 200 kansanedustajaa neljän vuoden mittaisen kauden ajaksi. Koska kansanedustajia on paljon, heidän keskimääräinen ikänsä on suhteellisen korkea ja kausi pitkä, täten kansanedustajan menehtyminen kesken kauden ei ole loppujen lopuksi kovinkaan harvinaista. Jaskanpauhantaa-blogi laski vuonna 2020, että kesken edustajuutensa on siis kuollut noin 6,6 % eli noin joka viidestoista kansanedustaja.

Ministerisalkkua hallinnoivien kansanedustajien kohdalla tilanne onkin sitten jo huomattavasti harvinaisempi. Kesken ministerikautensa kuolleita kansanedustajia ovat Heikki Ritavuori (vuonna 1922), Henrik Kullberg (1953), Penna Tervo (1956) ja Ralf Törngren (1961).

Tässä artikkelissa perehdymme valtionvarainministerinä toimineen Penna Tervon kuolemaan, joka tapahtui helmikuussa 1956. Tervo kuoli auto-onnettomuudessa, jonka taustalla oli joidenkin lähteiden mukaan salaliitto. Vaikka myöhemmin avatut arkistot eivät tue salamurhateorioita, on Penna Tervon kuolema kuitenkin osa merkittävää suomalaista liikenneonnettomuutta.

Kuka oli Penna Tervo?

Penna Tervo syntyi Viipurissa marraskuun 10. päivä vuonna 1901. Tervo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 ja teki työuraa Kansan Työn toimittajana, Viipurin osuusliikkeen kirjallisena sihteerinä ja Suomen aseveljien liiton talouspäällikkönä, ennen kuin tuli valituksi eduskuntaan vuonna 1945.

Tervo ponnisti eduskuntaan Kymen läänin läntinen vaalipiiri, joka oli siis Karjalan siirtoväen oma vaalipiiri, jossa siirtoväki äänesti oman kotiseutunsa ehdokkaita entiseen asuinpaikaan perustuvassa vaalipiirissä. Tervo tuli myös valituksi myös vuosien 1948, 1951 ja 1954 eduskuntavaaleissa. Läpi poliittisen uransa Tervo edusti sosiaalidemokraatteja.

Toisella vaalikaudellaan Tervo alkoi saada myös ministerikokemusta. Hän toimi yhtä soittoa kauppa- ja teollisuusministerinä Urho Kekkosen toisessa ja kolmannessa hallituksessa. Marraskuussa 1953 aloittanut Sakari Tuomiojan hallitukseen demareilla ei ollut asiaa, mutta jo puoli vuotta myöhemmin, toukokuussa 1954 aloittaneessa Ralf Törngrenin hallituksessa Tervo sai jälleen tutun ministerisalkun.

Myös Törngrenin hallitus jäi alle puolen vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen nähtiin Kekkosen viides hallitus, joka aloitti lokakuussa 1954. Siinä Tervo sai jälleen ministerivastuuta, mutta tällä kertaa valtiovarainministerin salkun muodossa.

Vuoden 1956 historiallisen jännittävät presidentinvaalit

Seuraavaksi tarinassa mennään alkuvuoteen 1956, jolloin Suomessa nähtiin historiaan jääneet presidentinvaalit. Juho Kusti Paasikivi oli jo ikääntynyt ja hänelle haettiin vaaleista seuraajaa.

Varsinaiset presidentinvaalit käytiin ajalle tyypillisesti valitsijamiesten välityksellä. Vaaleissa mentiin kolmannelle kierrokselle asti, jossa mukana olivat enää Maalisliiton Urho Kekkonen ja sosiaalidemokraattien Karl-August Fagerholm.

Vaaleista muodostui todellinen jännitysnäytelmä, sillä Kekkonen voitti vaalit vain hiuksenhienosti. Kekkonen keräsi 151 valitsijamiehen äänet, kun taas Fagerholm jäi 141 ääneen. Tämä ei ollut suinkaan ainoa kerta laatuaan, kun Suomen presidentinvaalit ratkeavat yhdellä äänellä. Sama oli käynyt tapahtunut vuoden 1931 vaaleissa.

Vuoden 1956 vaalit ovat jääneet myös siinä mielessä historiaan, että Kekkonen kampesi yhden tarvittavan äänen kilpailevasta sosiaalidemokraattien omasta leiristä. Kekkosella oli valitsijamiesten joukossa 150 tunnettua kannattajaa, ja myöhemmin onkin esitetty erilaisia arvailuja siitä, kuka Fagerholmin leiristä antoi ”ratkaisevan äänen” Kekkoselle.

Erilaisten lähteiden mukaan Penna Tervo olisi ollut tämä sosiaalidemokraatti, joka äänesti Fagerholmin sijaan Kekkosta. Jo ennen presidentinvaaleja ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä julkaistiin huhu Kekkosen ja Tervon salaisesta sopimuksesta. Huhun mukaan Tervo auttaisi Kekkosta pääsemään presidentiksi ja tämän jälkeen Kekkonen nimittäisi Tervon pääministeriksi.

Lisää vettä tähän huhumyllyyn saatiin vuonna 1981, kun kauppaneuvos Kalle Kaihari julkaisi vuonna 1981 aiheesta kirjan Ratkaiseva ääni (149–151). Kirjassa Kaihari väitti taivutelleensa yhdessä sosiaalidemokraattisen vaikuttajan Erkki Lindforsin kanssa Tervon äänestämään vaaleissa Kekkosta.

Tervo kuolee liikenneonnettomuudessa Tuusulassa

Antoi Tervo tarvittavan äänen tai ei, yksi asia on kuitenkin varmaa. Penna Tervo ei ehtinyt koskaan nähdä Urho Kekkosen nousevan tasavallan presidentiksi. Presidentinvaalit käytiin 15. helmikuuta vuonna 1956 ja Kekkosen virkaanastujaisia vietettiin pari viikkoa myöhemmin, maaliskuun ensimmäinen päivä samaa vuotta.

Valtiovarainministeri Penna Tervon maallinen taivallus päättyi vain viisi päivää ennen Kekkosen virkaanastujaisia, sillä Tervo joutui Tuusulan Hyrylässä vakavaan liikenneonnettomuuteen. Onnettomuuspaikka oli Hämeenlinnan-Hyrylän välisellä tieosuudella, noin seitsemän kilometrin päässä Hyrylästä Tuusulan pitäjän Ruskealan kylässä.

Onnettomuus tapahtui kun ministeri Tervo oli palaamassa TUL:n Hämeen piirin piirikokouksesta Riihimäeltä takaisin Helsinkiin. Onnettomuusauto oli valtioneuvoston omistama suurikokoinen Chevrolet-merkkinen edustusauto, jonka takapenkillä Tervo istui. Auto teki matkaa kovaa ajonopeutta, sillä ajalle tyypillisesti tuohon aikaan ollut käytössä mitään nopeusrajoituksia.

Lue myös: Öljykriisi toi vuonna 1973 Suomen maanteille nykyiset nopeusrajoitukset

Helmikuun loppu vuonna 1956 oli yhä kylmää ja lumista talvea, minkä seurauksena kovaa ajanut auto alkoi heittelehtiä vaarallisesti jäisellä tiellä. Chevrolet heittelehti tiellä lopulta sen verran paljon, että vastaan tullut ajoneuvo osui sen kuljettajan puolen takakulmaan. Osumasta seurasi ketjureaktio, jossa Chevroletin ovet avautuivat ja kaikki auton neljä matkustajaa putosi kyydistä jäiselle tielle, sillä turvavöitä ei käytetty.

Lue myös: Turvavyön käyttöpakko koki ankaraa vastustamista 1970-luvun Suomessa

Ministeri Tervo loukkaantui tilanteessa kaikista pahiten. Kyydistä pudotessaan Tervo menetti tajuntansa. Vilkkaalla tiellä tapahtuneelle onnettomuudelle ei ilmoittautunut silminnäkijöitä, mutta apu tuli paikalle nopeasti. Tervoa lähdettiin kuljettamaan läheiseen Hyrylän varuskuntasairaalaan, mutta hän kuitenkin kuoli ennen sairaalaan pääsemistä, tulematta tajuihin.

Oliko kyseessä salaliitto?

Koska onnettomuus kohdistui urakiidossa olevalle poliitikolle, oli Penna Tervon onnettomuus otollinen monenlaisille spekulaatioille. Kieltämättä onnettomuus sattui sellaisissa olosuhteissa, että salaliittoteoreetikot eivät uskoneet Tervon joutuneen onnettomuuteen sattumalta. Eräiden salaliittoteorioiden mukaan onnettomuus olisi ollut Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n järjestämä.

Myös operaation käytännön toteuttamisesta lensi onnettomuuden jälkeen enemmän ja vähemmän villiä huhua. yhden hurjimman huhun mukaan operaation toteuttajaksi väitettiin saksalaista Hanss Assmannia, joka oli omien puheidensa mukaan peukaloinut Chevroletin lukkoja, jolloin ne aukeaisivat helpommin.  

Assmannin väitetty rötöslista suomalaisessa rikoshistoriassa on yllättävän pitkä.Vuoden 1960  Bodomin kolmoismurhan ohella Assmann on liitetty Kyllikki Saaren surmaan Isojoella 1953, Heinäveden Tulilahden kaksoismurhaan 1959 sekä Turun Sirkka-Liisa Waljuksen murhaan 1963.

Myös muut Hans Assmannin väitetyt elämänvaiheet ovat olleet värikkäitä. Tarinan mukaan saksalaissyntyinen Assmann liittyi 18-vuotiaana Waffen SS-joukkoihin, palveli Auschwitzin keskitysleirissä vartiana ja päätyi myöhemmin itärintamalla Neuvostosotilaiden vangiksi. Sotien jälkeen Assmann väitti toimineensa myös KGB:n agenttina. Lisäksi Assmann on liitetty muutamiin Ruotsin selvittämättömiin naismurhiin 1950- ja 60-lukujen taitteesta.

Salaliitosta tai murhasta ei näyttöjä

On kuitenkin syytä ymmärtää, että Hans Assmannin todettu rötöslista on huomattavasti lyhyempi, ja edellä mainitut liitännät perustuvat Assmannin omiin tunnustuksiin, vaikka miestä ei ole välttämättä edes epäilty näistä rikoksista. Mitään varmuutta natsikytköksistä, murhista tai osallisuudesta KGB:n tai Tervon onnettomuuteen ei ole olemassa.

Tervon onnettomuutta koskenut arkisto avautui yleisölle 50 vuotta onnnettmuuden jälkeen alkuvuodesta 2006. Arkistoista ei ole kuitenkaan paljastunut mitään sellaista, mikä olisi millään tavalla tukenut salamurhateorioita.

Vaikka Penna Tervon ja tämän onnettomuuden tarina onkin herkullinen, huhutulle salamurhalle ei ole olemassa mitään katetta – kuten ei myöskään ole varmuutta siitä, että Tervo olisi antanut äänensä Kekkoselle.

Lue myös: Liikkuva poliisi valvoi liikennettä ja yleistä turvallisuutta 83 vuotta

Lähteet: Joululehti Tervakset 2021, Helsingin Sanomat, Eduskunta