Tämä edistyksellinen “minitila-auto” oli Peugeotille miljardien epäonnistuminen

Peugeot 1007 oli rohkeasti erilainen auto. Siitä huolimatta se toi valmistajalle muutamassa vuodessa lähes kahden miljardin euron tappiot.

Autoteollisuudessa ei ole aina helppoa. Autovalmistajien pitäisi samaan aikaan olla edellä aikaansa, mutta samalla myös liiallinen futuristisuus kopsahtaa usein omaan nilkkaan, sillä ostajat eivät aina ole valmiita rikkomaan tuttuja kaavoja.

Yksi tällaiseen ansaan pudonneista on Peugeot 1007. Ranskalaismerkin valmistama auto oli monessakin mielessä erikoinen, hyödyntäen omaperäisiä, mutta siitäkin huolimatta järkisyillä perusteltuja ratkaisuja.

Tässä artikkelissa otamme katsauksen rohkeaan autoon, joka kuitenkin floppasi pahasti tuoden valmistajalleen lähes kahden miljardin euron persneton.

Lue myös: Tiesitkö että Ranskan armeija käyttää suomalaisia Sisuja raskaina lavetteina?

Peugeot 1007 oli rohkeasti erilainen. Se koituikin auton kohtaloksi.

Vuosituhannen tila-autobuumi näkyy

Peugeot 1007:n monipuolinen erikoisuus näkyy jo siinä, että jo tarinan aloituspisteen löytäminen on vaikeaa. Aihetta voisi lähteä purkamaan useammastakin suunnasta, sillä herkullisia täkyjä löytyy vähän sieltä ja täältä. Aloitetaan tarina kuitenkin tila-autobuumista.

Tila-autojen kultakausi osuu vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Trendin kantaisänä voitaneen pitää toista ranskalaista, Renault Sceniciä. Teknisesti Renault Meganeen vahvasti pohjautunut, mutta korkeampi seitsenpaikkainen auto lanseerattiin vuonna 1996 ja valittiin heti Vuoden autoksi Euroopassa vuonna 1997.

Lue myös: Pontiac Aztek – seikkailuauto vei jopa Selviytyjät-voittajan vankilaan

Ysärin loppuvuosina ja 2000-luvun alussa suunnilleen jokainen autovalmistaja halusi mukaan tila-autojen markkinoille. Kilpailu tila-autojen markkinoista oli jopa sen verran kovaa, että autovalmistajat lähtivät paikoin leikittelemään erilaisilla tila-autoilla, jotta he voisivat erottua massasta. Nykyaikaan peilaten ilmiö tuntuu hurjalta, sillä enää ei tahdo löytyä kysyntää edes tavallisimmille tila-autoille, erikoisuuksista nyt puhumattakaan.

Takaisin Peugeotiin. Tila-autobuumi näkyy myös Peugeot 1007:n tarinassa vahvasti. Auto on käytännössä tila-auto, mutta osuen niihin omituisempiin segmentteihin. Kaksiovisena autona se lukeutuu eräänlaiseksi minitila-autoksi, mikä tuntuu hieman paradoksaaliselta.

Tältä “kaikki” autot näyttivät joskus. Tila-automaisia muotoja löytyi niin Peugeot 1007:sta (oik.), Mercedes-Benz A:sta (kesk.) ja Seat Toledosta (vas.).

Kantaisänä konseptiauto Peugeot Sesame

Toinen Peugeot 1007:n erikoisuuksista liittyy oviin, mutta niiden tarina liittyy vuorostaan erääseen konseptiautoon.

Vuonna 2002 Pariisin autonäyttelyssä esitellään uusi konseptiauto nimeltä Peugeot Sesame. Nimi Sesame on hyvä vihje konseptiauton suurimmasta erikoisuudesta. “Seesam aukene” ovat tunnetut taikasanat sadusta Tuhannen ja yhden yön Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä, jotka sanomalla salaisen luolan ovet aukenevat.

Peugeotin tapauksessa aukenivat auton ovet. Konseptiauton erikoisuus oli nimittäin molemmin puolin autoa sijainneet liukuovet, jotka toimivat kaiken huipuksi sähkömoottorilla. Ovet saatiin siis auki ja kiinni vähän samaan tapaan napista painamalla, kuin nykyaikana monen auton takaluukku aukenee. Vuonna 2002 sähkötoimiset takaluukut eivät olleet kovinkaan yleisiä, joten Peugeotin liukuovet olivat suoraan tulevaisuudesta.

Futuristisella ratkaisulla oli myös aidot käytännön hyödyt. Auto oli suunniteltu Ranskan ahtaille kaduille, jossa ei välttämättä olisi tilaa avata auton ovia. Liukuoviratkaisu mahdollistaisi autoon kulkemisen ahtaammissakin tiloissa.

Konseptiauto Peugeot Sesame on 1007-mallin esimalli.

Peugeot 1007 meinaa jäädä heti lähtötelineisiin

Sesame-konseptiauto meni lopulta tuotantoon lähes sellaisenaan, mutta mallinimi vaihtui mukailemaan Peugeotin muita, numeronimin varustettuja autoja. Toki sellainen erikoisuus mallinimeen mahtui, että se sai nimen Peugeot 1007 – tämä oli ensimmäinen kerta, kun Peugeot käytti nelinumeroisia mallinumeroita. Ehkä silläkin tavalla Peugeot halusi korostaa auton erikoisuutta.

Peugeot 1007 esiteltiin yleisölle jo vuonna 2004, mutta kaupallinen lanseeraus tapahtui vasta 28.4.2005. Lanseeraus viivästyi pahasti alkuperäisestä suunnitelmasta, sillä esisarjan valmistuksessa havaittiin erilaisia laatuvirheitä, jotka liittyivät vähemmän yllättävästi auton oviin.

Viivästyminen oli kiusallista Peugeotille siinäkin mielessä, että se meinasi jo menettää oman etulyöntiasemansa liukuoviin liittyen. Heinäkuussa 2004 Japanin markkinoille lanseerattiin kompakti Toyota Porte, jossa oli matkustajan puolella (Japanissa vasemmalla) samanlainen liukuovi. Toyotassa tosin kuljettajan puolella käytettiin perinteistä ovea, joten Peugeot 1007 sai pitää tittelinsä ensimmäisenä kokonaan liukuovin valmistettavana autona.

Joka tapauksessa liukuovet olivat suunniteltu hyvin – ainakin paperilla. Liukuovien koko oli mitoitettu niin, etteivät ne ylittäneet auton perää. Sivusuunnassa auki olleet liukuovet tekivät autosta ainoastaan sentin verran auton peilileveyttä leveämmät per puoli. Näkyvyys autossa olikin suurten liukuovien ansiosta erinomainen.

Lue myös: Tämän uunituoreen auton Peugeot omi itselleen juuri kuolleelta automerkiltä

Peugeot 1007 on maailman ensimmäinen auto, jossa on molemmin puolin liukuovet.

Sisustassa lisää erikoisuuksia

Vaikka kahdella liukuovella varustetussa ”minitila-autossa” luulisi olevan jo tarpeeksi ihmeteltävää, Peugeotin erikoiset ratkaisut jatkuvat vieläkin. Yksi auton erikoisuus löytyi auton sisätiloista, jotka olivat varsin rutkasti räätälöitävissä – jopa jälkikäteen.

Peugeot 1007:ssa oli niin sanottu Caméléon-sisustus, joka oli saatavilla kahdessatoista värissä. Lukuisat värivaihtoehdot eivät sinällään ole erikoinen juttu, mutta sisätiloihin myytiin noin 250 euron hinnalla erilaisia väripaketteja, jotka mahdollistivat noin vartissa sisätilojen värin vaihtamisen. Mikäli sisutan punainen väri ei enää miellyttänytkään kuljettajaa, oli se vaihdettavissa koska tahansa vaikkapa siniseen väriin!

Toinen erikoisuus sisätiloihin liittyen oli siinä, että istuimien paikkoja pystyi muuttamaan eli autossa oli niin sanottu modulaarinen sisusta. Ratkaisu oli etenkin näin pienessä autossa poikkeuksellinen, vaikkakin isommissa autoissa vastaavaa oli jo nähty.

Modulaarinen sisusta tarkoitti mm. sitä, että etumatkustajan istuimen pystyi taittamaan kasaan, mikä toi lisää tilaa takapenkeille. Takapenkkejä pystyi liikuttamaan 23 senttiä, mikä mahdollisti kompromissit takapenkin jalkatilan ja tavaratilan välillä. Tarpeen tullen takapenkit sai myös kaadettua kokonaan, mikä maksimoi tavaratilan.

Penkkien punaiset tekstiilipaneelit on helppo vaihtaa tarpeen tullen muihin väreihin.

Liukuovet tuovat hintahaasteita

Sähkötoimiset liukuovet olivat vakiovaruste kaikissa Peugeot 1007-malleissa. Se oli samalla syy siihen, että auton tuotantohinta nousi melkoisesti. Teknisesti auto perustui pitkälle mm. Citroen C2:n ja Peugeot 207:n käyttämälle pohjalevylle. Peugeot 1007 olikin lopulta merkittävästi konsernisisaruksiaan kalliimpi auto.

Kenties juuri hinnan hallitsemiseksi Peugeot 1007 tuli tarjolle vain Peugeotin maltillisilla moottorivaihtoehdoilla. Tarjolla oli 1,4-litrainen bensiinimoottori kolmessa eri tehoversiossa ja lisäksi dieselmoottorit 1,4 HDi ja 1,6 HDi. Teholuokkiin 68-110 hevosvoimaa lukeutuneet moottorit olivat hitusen alitehoisia muuten isokokoiseen autoon.

Vaikka Peugeot 1007 oli suunniteltu käytännöllisyys edellä, aivan kaikessa se ei kuitenkaan toteutunut. Kritiikkiä herätti ainakin se, että sähkökäyttöiset liukuovet avautuivat ja sulkeutuivat turhan hitaasti. Myös kulku takapenkeille oli suurista oviaukoista huolimatta hankalaa.

Kaiken kaikkiaan Peugeot 1007:n haasteeksi muodostui se, että keskivertoa kilpailijaa kalliimpi hinta ei tuonutkaan ostajalle sen suurempia hyötyjä. Kuluttajat eivät olleet valmiita maksamaan pelkistä liukuovista useiden tuhansien eurojen lisähintaa, vaan hankinnat kohdistettiin perinteisimpiin ratkaisuihin luottaneisiin kilpaileviin malleihin.

Peugeot 1007 oli poikkeuksellisen pieni auto, ollakseen kuitenkin periaatteessa tila-auto. Pituutta autolla oli 3,73 metriä, akseliväliä 2,32 metriä.

Seurauksena miljarditappiot

Peugeot 1007 ei ollut missään nimessä ranskalaismerkille onnistunut auto. Valmistajalla oli autolle suuret odotukset. Projektiin oli laitettu kiinni 560 miljoonaa euroa ja Peugeot oli laskenut, että autoa valmistettaisiin jopa 130 000 kappaleen vuositahdilla.

Todelliset tuotantolukemat jäivät kuitenkin kauas näistä lukemista. Ranskan Poissyssa sijainnut autotehdas valmisti vuosien 2004-2009 välillä yhteensä vain 124 100 kappaletta Peugeot 1007 -autoja. Auton valmistusaika jäi vain noin neljään vuoteen, mikä on uudelle automallille todella vähän. Varmasti vuonna 2007 alkanut finanssikriisi oli osaltaan vauhdittamassa Peugeotin lopetuspäätöksiä.

Edistyksellinen ja rohkeasti erilainen Peugeot 1007 muodostui lyhyen tuotantonsa aikana kalliiksi epäonnistumiseksi valmistajalleen. The Economist -lehti on laskenut, että Peugeot teki jokaisella valmistetulla 1007-mallilla tappiota 15 380 euroa. Kun summan kertoo valmistettujen autojen kokonaismäärällä, tappiot nousevat yli 1,9 miljardiin euroon.

Lue myös: Tämä suuruudenhullu projekti maksoi Volkswagenille miljardeja euroja