Ponsse Dino ja Ponsse PAZ – näin syntyi Ponssen menestystarina

Ponsse Dino suunniteltiin aikoinaan vain omaan käyttöön, mutta saatu palaute kannusti aloittamaan sarjatuotannon nimellä Ponsse PAZ.

Suomi on ollut metsäkonevalmistajien edelläkävijä. Lähes kaikilla suurilla tunnetuilla metsäkonevalmistajilla on jonkinlaisia siteitä Suomeen, ja ei ihme – onhan Suomi elänyt jo vuosisatojen ajan metsästä.

Pohjois-Savon Vieremältä ponnistava Ponsse on yksi tunnetuimmista metsäkonevalmistajista maailmassa. Vaikka Ponsse on nykyään suuri ja kansainvälisesti tunnettu metsäkonebrändi, sekin on joskus joutunut aloittamaan toimintansa hyvin vaatimattomista lähtökohdista.

Tässä artikkelissa tutustumme historian ensimmäiseen Ponsseen, joka syntyi Vieremällä vuonna 1969. Ponsse Dino oli prototyyppi, joka sai myöhemmin Einari Vidgrenin perustamaan oman metsäkonevalmistajan.

Lähtökohdat: hevosista traktoreihin ja traktoreista metsäkoneisin

Suomessa oli ymmärretty metsien arvo 1800-luvulla, kun metsäteollistuminen lähti liikkeelle erilaisten tehtaiden muodossa. Metsäteollisuus tarvitsi jatkuvasti raaka-ainetta ja sitähän Suomessa tunnetusti riitti. Metsäsavotoilla ahkeroi vuosikymmenten ajan valtavasti työvoimaa.

Vielä 1950-luvulle tultaessa metsätöiden pyhä kolminaisuus oli metsätyömies, hevonen ja pokasaha, eli konevoimaan ei vielä luotettu. Ensiksi kuvioon astuivat ensimmäiset moottorisahat ja myöhemmin traktorit alkoivat korvata metsätöissä hevosen.

Ensimmäisten koneiden käyttö metsätöissä oli toki tapahtunut jo maailmansotien välissä, mutta tuolloin koneet olivat raskaita ”pillareita”, joilla puiden käsittely oli paikoittain hyvinkin kovakouraista. Rajujen otteiden lisäksi pillareiden yleistymistä metsätöissä rajoittivat kalliin hinnan vuoksi heikko tuottavuus ja sotien jälkeisestä säännöstelystä johtuva konepula.

Traktorien löytäessä metsäsavotoille 1950-luvun loppupuolella tilanne alkoi olla jo toisenlainen. Traktorit olivat jo aiemmin syrjäyttäneet nopeasti hevosen käyttöä pelloilla, ja pienellä viiveellä sama uhkasi käydä myös metsätaloudessa. Metsätyöt olivatkin avanneet monelle isännälle mahdollisuuden investoida traktoriin, kun työkone voisi työskennellä kesät kotitilalla ja talvet metsätyömailla.

Aivan sellaisenaan maataloustraktorit eivät kuitenkaan metsätöihin lähteneet, vaan niitä tuli varustella metsätyöhön sopivaksi. Traktorit varusteltiin usein puoliteloilla, jotka helpottivat kulkemista lumisessa metsässä. Myös vetävän peräkärryn käyttö lisäsi vetävien pyörien määrää, joka taas mahdollisti paremman liikkumisen. Lisäksi koneet varustettiin kuormaimella, jotka toimivat aluksi vaijerien ja myöhemmin hydrauliikan voimalla.

Pienet maatalouskoneet eivät kestä käytössä

Varusteluista huolimatta moni maataloustraktori ajettiin loppuun metsätöissä. Koneet olivat turhan heiveröisiä raskaisiin metsätöihin, joissa niitä ei myöskään liiemmälti säästelty. Pienetkin traktorit saivat kuljettaa suuria kuormia, eivätkä talven rajut olosuhteet paukkupakkasineen tai syvine hankineen ainakaan helpottaneet urakointia.

Tultaessa 1960-luvun puolelle, konevalmistajat alkoivat suunnittelemaan selkeästi metsään suunniteltuja metsäkoneita maatalouskoneiden rinnalle. Yksi ensimmäisistä metsä edellä suunnitelluista traktoreista oli vuonna 1963 esitelty Valmet 363D, joka oli nelivetoinen versio Valmet 361 -maataloustraktorista. Valmet 363D oli poikkeuksellisesti kokorunkomenetelmään suunniteltu kone – olihan ulkomailla näillä koneilla jo vankka suosio.

Myöhemmin suomalainen metsäteollisuus alkoi kuitenkin nojata tavaralajimenetelmään, joka käänsi suunnan osoittamaan kohti nykyisiä ajokoneita muistuttavia metsäkoneita. Vaikka tilanteet ja tarpeet metsäkonemarkkinalla elivät nopeatempoisesti, uusia koneita syntyi nopealla tahdilla. Koska monet metsäyhtiöt maksoivat hevosajolle mitoitettuja taksoja, huonollakin metsäkoneella pystyi tekemään tiliä, mikä taas kannusti hankkimaan metsäkoneita.

Alan nopeassa kehittymisessä ei meinannut aina koneiden laatu pysyä kehityksen perässä, ja myös ensimmäisiä metsäkoneita vaivasi vielä samat asiat kuin maatalouspohjaisia traktoreita: työkoneet eivät tahtoneet kestää kovaa käyttöä metsässä.

Ponsse Dino – ”tehdään sitten itte”

Tämä ongelma sisuunnutti yhden metsäkoneyrittäjän, joka oli kyllästynyt alati hajoaviin metsäkoneisiin. Vieremäläinen Einari Vidgrenoli yksi alueensa suurimpia metsäkoneyrittäjiä ja hankkinut jo vuosia leipänsä metsätöistä erilaisilla markkinoilta hankituilla koneilla, mutta toistuvat ongelmat ja rikkoutumiset aiheuttivat ylimääräistä päänvaivaa yrittäjälle.

Sisuuntunut Vidgren lähti suunnittelemaan omaa metsäkonetta, joka oikeasti kestäisi kovaa käyttöä metsätyömailla. Vidgren lähestyi kyläseppä Kauko Väisästä ideallaan, jonka pajalla projektia lähdettäisiin työstämään. Suurimman vastuun koneen rakentamisesta sai Lauri Uuksunen.

Kouluja käymätön Vidgren luotti hyvin paljon käytännön tekemiseen, minkä seurauksena konetta suunniteltiin ilman minkäänlaisia piirustuksia. Omakohtaisten kokemusten pohjalta rakenne päätettiin ottaa traktorin sijasta järeästä pyöräkuormaajasta.

Väisäsen paja sijaitsi Vieremän kirkonkylän kupeessa, ja Einari kävi lähes päivittäin katsomassa projektin tilaa. Vidgrenin ohella projektissa oli mukana myös Vidgrenin urakointifirman huoltopäällikkö Erkki Tarvainen. Viimein kesällä 1969 oli aika ajaa itse tehty kone ulos pajasta.

Tarinan mukaan konetta ulos ajettaessa joku kyläläinen oli todennut, että mikäs Ponsse sieltä pajasta tulee. Ponsse oli ollut Vieremällä liikkunut omapäinen kulkukoira, joka oli kova kulkemaan metsässä – aivan kuten metsäkoneen kuuluukin. Prototyyppi saikin myöhemmin nimen Ponsse Dino.

Valmis kone päätyi nopeasti Vidgrenin omaan käyttöön Tehdaspuun työmaille, jossa sen hyvät ominaisuudet kävivät nopeasti kaikille selväksi: kone oli ajanut metsätyömaan koneista eniten puuta ja tarvinnut siihen vähiten remonttia. Tehdaspuun työjohto kannustikin Vidgreniä suunnittelemaan lisää metsäkoneita.

Ponsse PAZ vie valmistuksen sarjatuotantoon

Ennen kuin suurempaa sarjatuotantoa voitiin aloittaa, Ponsse tarvitsi kyläsepän pajaa paremmat tuotantotilat. Vidgren pyysi Vieremän kuntaa rakentamaan lähistölle konehallin metsäkonevalmistajan käyttöön. Kunnanvaltuusto teki päätöksestä äänestyksen, joka päättyi niukasti Vidgrenin eduksi. Näin saatiin rakennuspäätös 300 neliöiselle konehallille, johon Vidgrén pääsi vuokralaiseksi.

Varsinainen metsäkoneita valmistava yritys perustettiin tämän jälkeen keväällä 1970 – ilman pääomia, koulutusta tai omia tuotantotiloja. Vaatimattomista lähtökohdista alettiin valmistamaan lopulta ensimmäistä sarjatuotantomallia.

Siinä missä prototyyppi kulki nimellä Ponsse Dino, sarjatuotantomallista alettiin käyttää nimeä Ponsse PAZ. Koneen nimi muodostui suurimpien komponenttien valmistajien alkukirjaimista, jotka olivat Perkins (moottorin valmistaja), Allison (vaihteisto) ja ZF (akselisto).

Ensimmäistä Ponsse PAZia valmistettiin yhdeksän kuukautta, mutta kone ehdittiin myydä jo ennen valmistumista. Koneen valmistuksen ollessa vielä alkutekijöissä, Karttulasta saapui isä ja poika, Erkki ja Eero Vainikainen seuraamaan koneen valmistusta. Vidgren oli kuitenkin osannut esitellä keskeneräisen koneen ominaisuuksia sen verran hyvin, että kaupasta sovittiin jo alustavasti.

Vainikaisten päätös koneen hankinnasta varmistui viimeistään siinä vaiheessa, kun he pääsivät seuraamaan Vieremän pohjoispuolella sijaitsevalle Nissilän savotalle Ponsse Dinon työskentelyä. Vaikka lunta oli lähes puolitoista metriä ja Dinon kantamat kuormat isoja, kone kulki ja kesti. Työnäytöksen yhteydessä tehtiin Ponssen ensimmäiset kaupat 120 000 markalla.

Vanhana metsäkoneyrittäjänä Einari Vidgren osasi samaistua paljon asiakkaisiinsa. Kokemuksesta hän tiesi, että kaikista parhaimmat kommentit koneesta saadaan sen käyttäjältä, ja sen vuoksi hän ei pelännyt kysyä asiakkaiden palautetta PAZista. Asiakkailta saadut palautteet pyrittiin kuuntelemaan tarkasti ja ottamaan huomioon myöhempien koneiden tuotannossa, jonka ansiosta Ponssella saatiin hyvin kitkettyä erilaisia lastentauteja pois.

Vuosimallin 1971 Ponsse PAZ numero yksi. Ensimmäinen Vieremällä valmistettu sarjavalmisteinen metsäkone meni Vainikaiselle metsäurakointiin.

Vaikka PAZin tarina loppuu, Ponssen tarina jatkuu

Myöhemmin Vieremällä kyettiin valmistamaan Ponsse PAZ -metsäkoneita noin viiden koneen vuositahdilla läpi koko 1970-luvun, jolloin valmistettujen koneiden määrä jäi noin 50 kappaleeseen. Valmistetut koneet jäivät pääasiassa Itä-Suomen alueelle siitä syystä, että pienestä valmistusmääristä johtuen koneita ei juuri tarvinnut markkinoida näyttävästi, vaan kaikki menivät kaupaksi lähialueelle.

Vuonna 1980 Ponsse täytti kymmenen vuotta ja Vidgren halusi pyöreiden kunniaksi uuden konemallin. Tämän seurauksena syntyi PAZ-mallin syrjäyttänyt kokonaan uusi Ponsse S20, joka jatkoi siitä mihin Ponsse PAZ jäi.

Vaatimattomissa olosuhteissa syntyneet Ponsse Dino ja Ponsse PAZ loivat alun Ponssen metsäkoneteollisuudelle, joka on kestänyt näihin päiviin saakka. Vielä tänäkin päivänä kaikki Ponssen metsäkoneet valmistetaan yhä Vieremällä, joskin tuotantotiloja on rakennettu moneen kertaan uudelleen yrityksen kasvaessa ja kansainvälistyessä.