Muistatko kun Ponsse yritti ostaa Valtran? – Tähän Suomi-teollisuuden superavioliitto kariutui

Ponsse valmistaa kotimaisia metsäkoneita ja Valtra kotimaisia traktoreita. Aikoinaan nämä kaksi yrittivät päätyä saman katon alle.

Vieremältä ponnistanut ja siellä yhä päämajaansa pitävä Ponsse on metsäkonevalmistajien aatelia maailmassa. Pohjois-savolainen konepaja on kasvanut puolen rapian vuosisadan historian aikana pienestä konepajasta maailman johtaviksi tavaralajimenetelmän metsäkonevalmistajaksi.

Ponsse mainitaan usein esimerkkinä kotimaisesta ja laadukkaasta teollisuudesta. Samoja sanaparsia käytetään myös Suolahdessa valmistetuista Valtra-traktoreista. Näillä kahdella itsenäisellä konevalmistajalla on yllättävän paljon yhteistä historiaa, vaikka kosiskelut eivät koskaan avioliittoon asti ehtineetkään.

Tässä artikkelissa palaamme vuoteen 2003. Silloin Ponssella pyöriteltiin avoimesti mahdollisuutta, jossa metsäkonevalmistaja ostaisi Valtran traktorit ja tytäryhtiönä toimineen Sisu Dieselin moottorit. Kotimaisten konepajojen namedroppailu täydentyy vielä sillä, että myyjäosapuolena sopassa oli kotimainen hissivalmistaja Kone.

2000-luvun alussa Ponssen väritys oli harmaakeltainen. Samoihin aikoihin Ponsse hamusi ensiksi Valmetin metsäkoneita, sittemmin Valtran traktoreita.

Lyhyt katsaus Ponssen ja Valtran historiaan

Tarinamme huippu sijoittuu siis vuoteen 2003. Taustan saamiseksi on syytä perehtyä hieman siihen, missä vaiheissa kaupan osapuolet tuohon maailmanaikaan olivat.

Ponssen perustaja Einari Vidgren oli myynyt osuutensa yhtiöstä vuonna 1988 SKOP-konsernille, joka oli liitänyt merkin Norcar-metsäkoneryhmään. Tämä vaihe ei Ponssella kestänyt kovin kauaa, sillä Norcar ajautui 1990-luvun lamassa konkurssiin, joten sijoittajaryhmä Vidgrenin johdolla osti Ponssen takaisin vuonna 1993.

Pörssiin Ponsse listautui vuonna 1995 ja sen kansainvälistyminen kiihtyi rajusti. Jotain kansainvälistymisvauhdista kertoo se, että Tasavallan Presidentti Tarja Halonen luovutti vuonna 2004 Ponsselle kansainvälistymispalkinnon menestyksekkäästä kansainvälisestä toiminnasta.

Ponssen kansainvälistyminen oli nopeaa 1990- ja 2000-luvuilla.

Valtrallakin oli takanaan villit vuodet. Yritys oli joutunut vaihtamaan nimeään vuonna 2001, sillä Valmet-merkin oikeudet jäivät paperikoneteollisudelle, mikä pakotti traktorimerkin siirtymään Valtra-nimeen. Vuonna 2003 Valtra-brändi oli siis vielä varsin tuore.

Myös Valtra oli joutunut yrityskauppojen heittopussiksi 1990-luvulla. Ensiksi Valmetin omistanut Suomen valtio järjesteli omistuksiaan, ja Valmetin traktorit, metsäkoneet sekä moottorit päätyivät osaksi Sisu-konsernia vuonna 1994. Vuonna 1997 Sisu-konserni vuorostaan siirtyi Partekin omistukseen.

Valtralle vuosituhannen vaihde oli värikästä aikaa. Omistajat vaihtuivat, mutta myös traktorimerkin nimi jouduttiin vaihtamaan Valmetista Valtraksi.

Kone pilkkoo Partekin

Toukokuussa 2002 hissivalmistaja Kone osti koko Partek-konsernin. Kauppa teki Koneesta Pohjoismaiden suurimman palvelu- ja konepajayrityksen. Kone tuntui olevan kiinnostunut Partekissa lähinnä kontin- ja kuormankäsittelyteollisuus, josta syntyi vuonna 2005 Cargotec. Muut Partekin mukana tulleet ”rönsyt” saivat lähteä – yhtiö pilkottiin lähes heti ja pilkotut osat myytiin parhaimman tarjouksen tekevälle.

Kone teki Partek-kauppaa nopealla tahdilla. Vielä saman vuoden aikana Kone alkoi tiedottaa ensimmäisten Partekiin kuuluneiden yritysten myymisestä. Ensimmäisenä myytiin kalkin louhintaa ja jalostusta tehnyt Partek Nordkalk Oy, joka myytiin suomalaiselle sijoittajaryhmälle ja uuden yhtiön nimeksi tuli Nordkalk Oyj Abp.

Valmetin metsäkoneteollisuus myytiin vuonna 2003 japanilaiselle Komatsu Forestille.

Kesäkuussa 2003 Kone ilmoitti keskittyvänsä hissi-, liukuporras- ja automaattioviliiketoimintaan sekä kontin- ja kuormankäsittelyyn, mikä tarkoitti samalla luopumista traktori- ja metsäkoneliiketoiminnoista. Metsäkoneliiketoiminnot myytiin marraskuussa 2003 japanilaiselle Komatsu Forestille.

Partekiin kuulunut Oy Sisu Auto Ab:n myytiin maaliskuussa 2004 suomalaisen sijoittajaryhmän ja yhtiön johdon perustamalle omistusyhtiölle Suomen Autoteollisuus Oy:lle. Kaupan jälkeen Sisu Auto jatkoi toimintaansa entisellä nimellään.

Sisu Auto myytiin vuonna 2004 Suomen Autoteollisuus Oy:lle. Automerkin nimi pysyi entisellään.

Ponsse yritti ostaa Valmetin jo suoraan Partekilta

Paltaan tarinassa hieman taaksepäin, aina 2000-luvun alkuun asti – siis aikaan, jolloin Partek oli vielä itsenäinen ennen sen päätymistä Koneelle. Einari Vidgren oli väkisinkin huomannut, että metsäkonekilpailija Valmet oli päätynyt Partekin omistukseen. Tämän vuoksi Vidgren halusi neuvotella Partekin toimitusjohtaja Christoffer Taxellin kanssa ja Taxell myöntyikin tapaamiseen.

Vidgren oli esittänyt Taxellille, että Ponsse ja Valmetin metsäkoneteollisuus yhdistyisivät. Kaupan myötä Ponsse omistaisi Valmetin metsäkoneista 51 prosenttia ja jatkossa uusi yhtiö valmistaisi harvesterit Ponssen tehtaalla Vieremällä sekä kuormakoneet Ruotsin Uumajassa Valmetin tehtaalla. Taxell lupasi viedä asian Partekin hallitukselle, mutta sen kummempaa tästä tarjouksesta ei lopulta kehkeytynyt.

Valmetista Valtraksi muuttunut kotimainen traktori haluttiin pitää kynsin hampain kotimaisena, mutta jenkit vetivät pidemmän korren.

Astetta pidemmälle päästiin vuonna 2003, kun Kone oli ilmoittanut myyvänsä Valtran ja Sisu Dieselin. Elokuun 2003 lopulla Ponssen, Suomen valtion, Teollisuussijoituksen ja merkittävät suomalaiset sijoittajat jättivät tarjouksen Valtran ostamisesta.

Edellä mainittu konsortio oli melkoinen joukko, joilla oli kuitenkin yksi yhteinen tavoite: Valtra haluttiin pitää kotimaisessa omistuksessa. Valtiota kaupassa edusti jyväskyläläistaustainen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, joka oli suorastaan luvannut sen, että valtio tulee osallistumaan Valtran kotimaisena pitämiseen. Ehkä Pekkarisella oli vähän tunteitakin pelissä, kun kyseessä oli keskisuomalainen traktorivalmistaja.

Konetta ei kuitenkaan kiinnostanut yhtään Valtran kotimainen omistus, vaan traktorit moottoreineen päätettiin myydä korkeimman tarjouksen esittäjälle. Korkein tarjous tulikin lopulta Yhdysvalloista, kun maatalouskonejätti AGCO löi pöytään eniten rahaa. Ponssen johtama konsortio jäi nuolemaan näppejään.

Valtra ja Sisu Diesel päätyivät vuonna 2004 AGCO-konsernin alle. AGCO:n traktorimerkkeihin lukeutuu nykyään Valtran ohella myös Fendt ja kuvan Massey Ferguson.

Lue myös: Valmetin ja Massey Fergusonin välinen yhteistyö lähti liikkeelle puimurin moottorista

Valtra-neuvotteluista kaapattiin Ponsselle toimitusjohtaja

Vaikka Valtran traktorit jäivät Ponssella saamatta, oli Valtra-kaupoilla jonkinlainen plusmerkkinen seuraus pohjoissavolaiselle metsäkonevalmistajalle. Neuvottelujen kautta Vidgren tutustui Valtran myyntiä, markkinointia ja viestintää johtaneeseen Arto Tiitiseen.

Einari Vidgrenillä oli lukkarinrakkautta kotimaiseen traktoriin. Vidgrenin kotitilalla oli yhä Valmetin traktori ja olihan hän aloittanut koneurakoinninkin aikoinaan Valmetin traktoreista tehdyillä metsäkoneilla. Ja itse asiassa koko Ponssen perustaminen vuonna 1970 oli seurausta siitä, että Vidgrenin mukaan Valmetit eivät kestäneet tarpeeksi hyvin raskasta metsätyötä.

Neuvottelujen aikana Vidgren tutustui Tiitiseen ja innostui tämän tavasta tehdä töitä. Jotain tästä innosta kertoo sekin, että jopa Vidgrenin kotitilan vanha Valmet vaihdettiin neuvottelujen aikana uuteen Valtraan.

Siinä missä syyskuussa 2003 Valtra karkasi Ponsselta AGCO:lle, helmikuussa 2004 Ponsse tiedotti uuden toimitusjohtajan valinnasta. Arto Tiitinen siirtyi Valtralta Ponsselle ja aloitti toimitusjohtajana huhtikuun 2004 alussa.

Tiitinen viihtyi Ponssella aina vuoteen 2008 asti, jonka jälkeen hän siirtyi Keskisuomalainen-konsernin toimitusjohtajaksi. Paikan Ponssen toimitusjohtajana otti Tiitisen jälkeen Juho Nummela, joka on tuossa tehtävässä kiinni yhä näinä päivinä.

Sittemmin Ponsse ollaan totuttu näkemään keltamustassa värityksessä.

Jälkiviisastelu: mitä jos?

Otetaan loppuun hieman kirjoittajan omaa pohdintaa. Jälkiviisastelu on aina mukavaa ja asioiden analysointi parikymmentä vuotta myöhemmin antaa mukavaa perspektiiviä kokonaisuudelle.

Kuuma kysymys lienee se, pitäisikö suomalaisen teollisuuden ystävän olla pahoillaan siitä, että Ponsse ja Valtra eivät päätyneet saman katon alle? Entä oliko Valtran päätyminen ulkomaisomistuksen niin paha asia, mitä ennalta ajateltiin?

Ensinnäkin voitaneen sanoa, että AGCO on ollut hyvä isäntä Valtralle. Siinä missä vuosien 1994-2004 välillä Valmetin traktori-, metsäkone- ja moottoridivisioonia pyöriteltiin yhtiöstä toiseen, AGCO-aikakausi on vakiinnuttanut isännän talossa. Lisäksi Suolahden traktoritehdas ja Linnavuoren moottoritehdas ovat pysyneet lujasti Suomessa – saaden paljon erilaisia investointeja.

Olisiko elämä Ponssen kanssa ollut yhtä seesteistä? Sitä on vaikea sanoa. Tiedossa on kuitenkin se, että Ponsselle vuonna 2007 alkanut finanssikriisi oli vakava paikka ja koko yhtiön kaatuminen ei sekään ollut mahdoton skenaario. Pahin kuitenkin vältettiin suurella säästökuurilla ja YT-neuvotteluilla.

Myös Ponssen omistajapuolella kävi lähivuosina muutoksia. Einari Vidgren kuoli yllättäen sairaskohtaukseen vuonna 2010 ja Ponsse joutui jatkamaan ilman perustajaansa. Valtra-kauppa tuntui olevan kuitenkin juuri Vidgrenille tärkeä, osaltaan tämän omista konemieltymyksistä. Olisiko Vidgrenin jälkeisellä aikakaudella nähty traktorit Ponssen ydinbisneksenä vai pelkkänä rönsynä?

Sekin on pohtimisen arvoista, että mikäli kaupat olisivat syntyneet, millä moottorilla Ponsset kulkisivat nykypäivänä. Vuodesta 2001 alkaen Ponsset ovat luottaneet Mercedes-Benzin dieselmoottoreihin. Valtra-kaupan myötä olisi varmasti tullut painetta siirtyä Sisu Dieseliin (nykyinen AGCO Power) – jolloin Ponssessa olisi ollut sama moottori verikilpailija Komatsun (entinen Valmet) kanssa.

Jälkiviisaana voinee todeta hyvällä omatunnolla, että asiat taisivat lopulta mennä juuri kuten pitikin.

Lue myös: Erikoinen sisällissota: Valmet taisteli talon sisällä metsäkoneiden herruudesta

Lähteet: Antti Heikkisen kirja ”Ponssen perustaja Einari Vidgrenin elämä”, Koneen ja Ponssen pörssitiedotteet, Wikipedia