Tämän “Mörön” historia on kuin suoraan Kummelin Kultakuumeesta

Natsien epäonnistuneet retket, Lapin eksotiikka ja kultaryntäykset. Tämän telatraktorin vaiheet ovat kuin Kummelin Kultakuumeesta.

Sodankylässä sijaitseva Tankavaara tunnetaan niin kulta- kuin mineraalilöydöistään. Alueelta on löytynyt mm. Lapin ensimmäinen timantti vuonna 2019 ja useampikin yli 60 gramman kultahippu. Lapin kultaryntäyksien jäljiltä alueella toimii tänäkin päivänä Tank avaaran kultamuseo.

Vieraillessamme Tankavaaran Kultamuseon pihapiirissä, eräässä piharakennuksessa meitä odotti mielenkiintoinen kulkupeli. Laitteen tarina on kuin lähes suoraan elokuvasta Kummelin Kultakuume, sillä rajun ajoneuvon historiaan liittyy oleellisesti Natsi-Saksan mönkään menneet sotaretket ja Lapin kultakuume.

Lähdetään tutustumaan tähän erikoiseen ajoneuvoon, jonka historiasta ei erikoisia vaiheita tunnu puuttuvan.

Tankavaaran RSO:ssa yhdistyy Saksan sotateollisuus ja Lapin kultaryntäys.

Operaatio Barbarossa jumiutui mutavelliin

Kesäkuussa 1941 Natsi-Saksa aloitti Operaatio Barbarossan, jonka tarkoituksena oli tehdä suurhyökkäys itään ja Neuvostoliittoon asti. Operaatio Barbarossa kantaa yhä tänäkin päivänä vielä maailman suurimman sotaretken titteliä, mikä antaa hyvän kuvan operaation järkyttävän suuresta kokoluokasta.  

Saksan suurhyökkäys alkoi lupaavasti, mutta myöhemmin Neuvostoliitto – tai pikemminkin paikallinen luonto piti saksalaisia lähes pilkkanaan. Matka itään oli pitkä ja Neuvostoliitossa tiestö oli hyvinkin heikkoa. Ongelmia alkoi ilmetä viimeistään syksyn ja talven tultua.

Neuvostoliiton tiet olivat kapeita ja ne pettivät täysin saksalaisten kolonnien alla, mikä hidasti ja väsytti hyökkäävää armeijaa. Savivelliin jumiutuneet sotilaat olivat puna-armeijalle lähinnä suupala napattavaksi.

Saksalle yleinen ongelma itärintamalla. Tie on pettänyt armeijan alta. Kuvan taustalla näkyy Raupenschlepper Ost vetämässä isokokoista tykkiä.

Raupenschlepper Ost eli ”telaketjutraktori itä”

Kelirikko pakotti saksalaiset suunnittelemaan uudenlaista sotakalustoa, joka pystyisi etenemään myös Neuvostoliiton surkeakuntoisilla teillä. Saksalaiset olivat jo tuossa vaiheessa huomanneet, että täystela-ajoneuvo kulkee mutavellissä parhaiten, jättäen jälkeensä pyörien tai puolitelojen päällä kulkevat ajoneuvot.

Todennäköisesti saksalaiset olivat myös panneet merkille, miten vihollisen STZ-5 täystelatraktori liikkui täkäläisillä teillä hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Saksalaiset päättivät tehdä ajoneuvon, joka muistutti hyvin vahvasti STZ-5-telatraktoria.

Raupenschlepper Ost kuvattuna August Horchin museossa, Zwickaussa.

Projektista otti kopin Georg Meindl, joka toimi Steyr Daimler Puch AG:n pääjohtajana. Itävaltalainen yhtiö oli jo aiemmin hyvin vahvassa yhteistyössä Natsi-Saksan kanssa ja Meindl oli kolmannen valtakunnan sotateollisuuden avainhenkilöitä.

Näin syntyi tela-ajoneuvo, joka sai käytännönläheisen nimen Raupenschlepper Ost (lyhennetään monesti RSO), joka voidaan vapaasti suomentaa nimelle ”telaketjutraktori itä”. Telatraktorin nimikin jo viittasi vahvasti siihen, mille rintamalle uusi tulokas on ensisijaisesti suunniteltu.

Suunnitteluprosessilla oli melkoinen kiire, sillä saksalaiset olivat par’aikaa jumissa Neuvostoliiton savivelleissä, joten suunnittelun nopeuttamiseksi Steyr käytti mahdollisimman paljon jo olemassa olevia ratkaisuja. Esimerkiksi auton moottori, ilmajäähdytteinen 85-hevosvoimainen bensiini-V8 tuli suoraan tuoreesta Steyr 1500A-ajoneuvosta.

Lue myös: Volkswagen Typ 82 – Kübelwagen oli Kuplan sotaisampi velipuoli

Raupenschlepper Ost Neuvostoliitossa.

Positiivinen palaute ajaa suurtuotantoon

Sarjatuotantovaiheeseen RSO pääsi syyskuussa 1942. Aluksi Steyr suunnitteli tuottavansa ajoneuvoa tuhannen yksilön vuositahdilla, mutta ajoneuvosta saadun positiivisen palautteen jälkeen vuosituotantoa kasvatettiin 2 000 yksilöön.

Tuotantomäärien kasvu ei enää onnistunut pelkästään Steyrin voimin, joten mukaan haalittiin muitakin Natsi-Saksan kumppaneina toimineita ajoneuvovalmistajia. Lopulta ajoneuvoa valmistivat Steyr (2 600 kpl), Klöckner-Humboldt-Deutz AG (12 500 kpl), Auto Union (5 600 kpl) ja Gräf (500 kpl). Kaikkiaan RSO-ajoneuvoja syntyi sodan aikana vähän lähteestä riippuen 23 000 – 28 000 kappaletta.

RSO:sta tehtiin kaikkiaan kolmea eri versiota. Yleisin oli perusversio RSO/01, josta olikin jo puhe. Tästä mallista tehtiin vielä erillinen RSO/02, jossa kuormatila korvattiin PaK40-panssarintorjuntatykillä. Lisäksi oli RSO/03, jossa oli avonaisempi ohjaamo ja KHD:n 70-hevosvoimainen dieselmoottori.

Telatraktori oli monipuolinen ajoneuvo. Huippunopeutta sillä ei ollut kuin 17,2 kilometriä tunnissa, mutta etenikin hitaudesta huolimatta varmasti eteenpäin. Yhdellä 180 litran tankillisella RSO kulki tiellä 250 ja maastossa 150 kilometrin toimintamatkan. Hyötylastia se jaksoi kantaa 1,7 tonnia ja hinauslastia kolme tonnia.  

Lue myös: Citroen keksi nerokkaan tavan sabotoida omia tuotteitaan jäämättä siitä kiinni

SA-kuvan ainoa kuva RSO:sta on otettu 20.6.1944. Siinä telatraktori vetää perässään neuvostoliittolaista 122 mm:n haupitsia vuosimallia 1938 (122 H 38).

Yleinen näky Suomessa – kahtakin eri reittiä

Raupenschlepper Ost:lla oli myös omat seikkailunsa Suomen rajojen sisäpuolella. Telatraktoria päätyi Suomeen kahtakin eri reittiä, sillä täällä sitä käytti kahden eri maan armeijat.

Yleisempi käyttäjä oli tietenkin Saksan Wehrmacht. Operaatio Barbarossan alkaminen ajoittuu Suomen Jatkosodan kanssa samoihin aikoihin ja sodan aikana Suomi ja Saksa toimivat aseveljinä. Jatkosodan aikana Saksan armeija toimi etenkin Suomen pohjoisosissa.

Itärintamalle tarkoitettu telatraktori oli saksalaisilta luonnollinen valinta myös Suomeen, sillä eivät Lapin tieolosuhteetkaan olleet aina niin ihanteellisia – saati sitten se tosiasia, että myös Lapissa majailleet saksalaiset olivat suunnanneet katseensa kohti itää. Näistä syistä saksalaiset toivat Pohjois-Suomeen kolmenumeroisen määrän telatraktoreita.

Hieman unohdetumpi tieto tuntuu olevan se, että myös Suomen armeija käytti RSO:ta jatkosodassa. Tietoa näistä Suomen käytössä olleista telatraktoreista on kuitenkin hyvin niukkaa. Esimerkiksi yleensä sotilasajoneuvoista hyvin perillä olevan Markku Mäkipirtin kirjoissa RSO:ta ei mainita ollenkaan – edes lyhyenä sivumainintana.

Kuitenkin Korpisota.fi-sivusto ja Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallisen Yhdistyksen sivuilla tiedetään kertoa, että Jatkosodan aikana Suomen armeija hankki 20 kappaletta RSO-telatraktoreita. Traktoreita käytettiin pääasiassa erilaisten tykkien vetämiseen. SA-kuvasta löytyy yksi kuva, jossa suomalaiset kulkevat RSO:n voimin kesäkuussa 1944.

Tankavaaran RSO on pakitettu ahtaaseen talliin.

Mikä on Tankavaaran yksilön tarina?

Palataan takaisin Tankavaaraan ja tähän päivään. Millainen historia mahtaa olla Kultamuseon piharakennuksesta löytyneellä RSO:lla? Museo on antanut tälle laitteelle nimen Mörö.  

Kultamuseon opastetaulujen mukaan kyseinen Mörö on alkupään Steyrin Itävallassa valmistamia ajoneuvoja, eli siinä on Steyrin oma 3,5-litrainen moottori. Vaihteita Mörössä on neljä eteen ja yksi taakse. Kaksipaikkaisten ajoneuvojen ohjaaminen tapahtui kahdesta vivusta, joiden avulla toista telaa aina hidastettiin, mikäli syntyi tarve kääntyä.

Raupenschlepper Ost:ssa ei ole varsinaista rattia, vaan telatraktoria ohjastetaan kuten useimpia telakaivureita.

Kultamuseon kertomien tietojen mukaan tämä yksilö olisi tullut Suomeen Saksan armeijan kautta. Tiedoissa kerrotaan myös, että sotien jälkeen tie- ja vesihallitus (TVH) osti laitteen armeijalta. Museo ei kuitenkaan kerro suoraan, oliko myyjänä Saksan vai Suomen armeija.

Sitä Kultamuseon tiedot eivät kerro, että todennäköisesti myyjänä oli Suomen armeija. Jatkosodan jälkeiset rauhanehdot edellyttivät, että saksalaisten Suomeen jättämä materiaali tulisi palauttaa Neuvostoliittoon, ja tämän toteutumista myös valvottiin ankarasti. Olisi jokseenkin epätodennäköistä, että Saksan armeijan kalustoa olisi jäänyt Suomeen – etenkin avoimen myynnin kautta.

TVH:n jälkeen laite päätyi romukauppiaalle, joka taas myi laitteet Geologian tutkimuskeskukselle, joka käytti niitä maastotöissä 1950- ja 60-luvuilla. Yksi Mörön tunnetuimpia urakoita oli vuosina 1951–53, jolloin se kuljetti tunnetun kullanetsijän Kullervo Korhosen kaivinkoneen Lemmenjoen kulta-alueelle. Sekin sai siis sotien jälkeen osansa kultakuumeesta.

RSO:n tavaratilaan on nostettu esille saksalaista irtaimistoa, kuten laatikoita ja legendaarinen jerrykanisteri.

Lue myös: Tiedätkö nämä 5 syytä, mitkä tekivät jerrykannusta maailman nerokkaimman keksinnön?