Tässä Suomessa valmistetussa Saabissa on 99:n keula ja 900:n perä

Suomalaiseen autohistoriaan mahtuu erikoisuuksia kuten Saab 90. Kirjaimellisesti erikoinen välimalli syntyi yhdistämällä kaksi Saab-mallia.

Autoteollisuuden historiassa on monia malleja, jotka syntyivät hieman erikoisista lähtökohdista. Kun rahaa halutaan tietenkin käyttää aina mahdollisimman vähän, mutta samaan aikaan näyttävyyttä pitäisi saada aikaan mahdollisimman paljon, tällöin yhtälö on veikeä.

Koeajolle.com on aiemmin kirjoittanut faceliftien ja sukupolvien eroista. Facelift eli suomeksi kasvojenkohotus on näppärä tapa uudistaa vanhaa autoa maltillisin kustannuksin. Monesti facelift syntyy keulan ilmettä, kuten etuajovaloa tai maskia päivittämällä. Tällöin auto vaikuttaa ”uudelta” ja se herättää enemmän kiinnostusta, mikä tuo toivottavasti myyntiä.

Värikkäästä Saab-historiasta löytyy yksi ratkaisu, jota voisi kuvailla buttliftiksi eli peränkorotukseksi. Saab nimittäin keksi lisätä myyntiä lisäämällä vanhaksi käyneeseen malliin uudemman auton perä. Mistä on kyse ja toimiko tämä? Siitä lisää seuraavaksi.

Saab 90 on varustettu 99:n keulalla ja 900:n perällä.

Esitellään tarinan etu- ja peräpää

Tämän tarinan päätähti on nimeltään Saab 90, joka oli tuotannossa vuodet 1984-87. Lyhyt tuotantoaika kielii sekin siitä seikasta, että kyseessä oli varsin maltillisin kustannuksin tehty mallielvytys.

Saab 90:stä tekee mielenkiintoisen se seikka, että auton etuosa tuli suoraan Saab 99-mallista. Peräosa taasen saatiin uudemmasta Saab 900:sta. Jotakin uutta ja jotakin vanhaa, vai miten se sanonta menikään?

Oikeastaan Saab 99 on tämän tarinan kannalta oleellisempi malli. Saab 99:n tuotanto alkoi jo vuonna 1968 ja se oli pitkään ruotsalaismerkin päämalli. Isokokoinen auto kehitettiin täysin tyhjästä, joten sillä ei ole varsinaista kantaisää.

Tämä viimeisten tuotantovuosien Saab 99 antoi projektille keulan. Kiinnitä huomiota myös auton peräpäähän.

Saab 99 pysyi ruotsalaismerkin päämallina aina vuoteen 1979 asti, jonka jälkeen markkinoille tuli Saab 900. Tätä mallia voidaan pitää 99:n seuraajana, sillä monet ratkaisut päätyivät uuteen 900-malliin. Molemmista autoista löytyi mm. istuinten väliin sijoitettu virtalukko ja monenlaisia korimalleja sedanista Combi-coupéen.

Vaikka uusi Saab 900 tuli markkinoille 11 vuotta 99:n syntymisen jälkeen, Saab halusi pitää vanhan 99:n yhä tuotannossa mukana. Saab 99:llä riitti sen verran hyvin myyntiä, että auto pysyi tuotannossa viisi vuotta Saab 900:n rinnalla. Vasta vuonna 1984 alkoi Saab 99:n eväät olla syödyt.

Kuvan Saab 900 tarjosi autolle vuorostaan peräpään.

Uusi malli tarvitaan

Vuonna 1984 Saab oli hitusen omituisessa tilassa. Mallistossa oli erinomaisesti myyvä päämalli Saab 900. Lisäksi sen rinnalle oli tullut vieläkin suurempi, yhteistyössä kolmen muun autovalmistajan kanssa kehitelty Saab 9000. Helposti voisi ehkä kuvitella, että uuden mallin tulon myötä Saab voisi päästää 99-mallin viimeinkin eläkkeelle 16 vuoden tuotannon päätteeksi.

Mutta mitä vielä. Ilmeisesti malliston halvin Saab 99 oli myynyt sen verran hyvin, että Saabilla haluttiin tarjoilla jatkossakin halpaa mallia kuluttajille. Sen verran paljon ajan hammas oli kuitenkin päässyt puremaan Saab 99-mallia, että jotain piti 16 vuoden jälkeen keksiä myynnin vauhdittamiseksi.

Ruotsalaismerkki oli pyrkinyt tarjoamaan “halpa-Saabia” jo muutama vuosi aiemmin Saab-Lancia 600:n muodossa. Tämä täysin Lancia Deltaan perustunut auto oli kuitenkin Saabille paha epäonnistuminen. Saab-Lancia ei myynyt, eikä sen laatukaan vaikuttanut. Kenties juuri tästä syystä Saab tahtoi ratkaista halpa-Saabin ongelman tällä kertaa puhtaasti omin voimin.

Lopulta Saabin tekemä ratkaisu olikin jotain sellaista, mitä ei autohistoriassa ole juurikaan nähty. Ruotsalaismerkki keksi uudistaa mallin siten, että toinen puoli autosta olisi uudempaa Saab 900-mallia, kun taas toinen puoli otettaisiin kustannussyistä vanhasta Saab 99:stä. Mutta “kummin päin” tämä tehtäisiin, se vaati vielä hieman vääntöä suomalaisten ja ruotsalaisten välillä.

Hätäisesti katsomalla on joskus vaikea erottaa kaksiovinen Saab 900 ja Saab 90 toisistaan. Kuvassa on esillä jälkimmäinen.

Uudenkaupungin autotehdas toimittaa

Tässä vaiheessa tarinaan alkaa tulla sinivalkoista väriä. Tuohon aikaan iso osa Saab-henkilöautojen tuotannosta tapahtui Suomessa, Uudenkaupungin autotehtaalla. Saab-Valmetin tehdas valmisti vuorollaan malleja Saab 96, 99 ja 900. Koska Uudenkaupungin tehtaalta löytyi kokemusta niin 99- kuin 900-mallista, päätettiin suomalaiset ottaa mukaan tämän haasteen ratkaisuun.

Uudenkaupungin autotehtaalla oli tässä projektissa ketunhäntä kainalossa. Se oli valmistanut 99-mallia, mutta sen tuotannon loppuminen pelotti suomalaisia, sillä työpaikkojen pelättiin olevan vaarassa. Aito motivaatio projektin onnistumiselle oli siis olemassa.

Artikkelissa jo mainittu idea kahden jo olemassa olevan automallin yhdistämisestä syntyi nimenomaan Saab-Valmetin päässä. Suomalaiset lähtivät markkinoimaan tätä ideaa Saabin henkilöautoista vastanneelle Sten Wennlolle käytännönläheisesti: Uudenkaupungin autotehtaalla hitsattiin Saab 900:n keula kiinni Saab 99:n perään, ja tämä auto lähetettiin Ruotsiin Saabin johdolle ihmeteltäväksi.

Wennlo piti tästä ideasta, mutta se ei ollut täysin valmis, sillä hän pelkäsi auton näyttävän keulan vuoksi liikaa uudelta Saab 900:lta. Ratkaisuna tähän auto tehtiin päinvastoin. Tarina ei kerro sitä, hyödynnettiinkö tässä aiemmat “hukkapalat”, mutta joka tapauksessa Uudenkaupungin autotehtaalla tehtiin seuraavaksi auto, jossa oli vaihteeksi Saab 99:n keula ja Saab 900:n peräpää. Tämä ratkaisu kelpasikin paremmin Saab-johdolle.

Seuraava pulma tuli tietenkin mallinimestä, eli millä nimellä tätä ”uutta” autoa lähdettäisiin markkinoimaan. Nimi syntyi lopulta melko loogisesti. Saab 99:n nimestä otettiin kahden numeron pohja, ja Saab 900:n nimestä otettiin siihen kaksi ensimmäistä numeroa. Täten päästiin tilanteeseen, jossa Saab-mallisto koostui malleista 90, 900 ja 9000 – mitä isompi luku, sitä isompi auto.

Koska Saab 90:n keula tuli 99-mallista, kojelauta tuli myös “ysiysistä”. Ratti taasen on tuttu 900-mallista.

Heikosti räätälöitävä perusauto

Halpa-Saabin imago näkyi 90:n varustelussa ja tekniikassa monin eri tavoin. Toisin kuin Saab 900:n kohdalla, Saab 90:lle oli tarjolla hyvinkin vähän erilaisia vaihtoehtoja yhtään mihinkään. Ajatus oli selvästikin se, että mitä vähemmän variaatioita tarjolla, sitä halvemmalla autoa pystytään myymään.

Saab 90 oli siis tarjolla ainoastaan 2-ovisena sedanina. Moottorivaihtoehtoja oli vain yksi ja sekin oli vanhempi kaasutinversio. Vaihteistovaihtoehtoja oli peräti kaksi: manuaalin sai joko 4- tai 5-vaihteisena. Viisivaihteisen mallin valinneet saivat autoonsa myös etuspoilerin, kierroslukumittarin ja tihkukytkimen.

Myös lisävarusteet haluttiin pitää Saab 90:ssä hyvin rajallisina, eli niitä ei saanut autoon edes rahalla hankittuna. Ainoat tarjolla olleet lisävarusteet olivat metalliväri, kattoluukku ja ohjaustehostin.

Ainoa historiaan jäänyt Saab 90:n erikoismalli oli jälleenmyyjä Scan-Auton tuunaama vitivalkoinen Saab 90 Lumikko. Lumikossa oli Saabin Airflow-sarja, spoileri, Saab 900 Aeron vanteet, kattoluukku, keskikonsoli lisämittareilla, nahkainen ohjauspyörä ja Saabin kaiuttimet. Näitä autoja tehtiin vain 10 kappaletta, joten ne ovat äärimmäisen harvinaisia.

Saab 90:n sivuprofiili. Kuten peltivanteetkin sen kertovat, auton varustelu oli hyvin minimalistista.

Vain neljä tuotantovuotta

Kaikki Saab 90:t valmistettiin Uudenkaupungin autotehtaalla. Auto myi jopa ihan asiallisesti, sillä neljän tuotantovuoden aikana sitä valmistettiin yhteensä 25 378 kappaletta. Paras tuotantovuosi oli 1985, jolloin sitä valmistui 11 385 kappaletta. Toki luvut ovat pienet, kun ne suhteuttaa Saab 900:n tuotantomäärään 908 810 kappaletta.

Markkinoiltaan Saab 90:stä tuli pääasiassa “pohjolan auto”. Sitä myytiin lähinnä Suomeen ja Ruotsiin. Vähän lähteestä riippuen Suomeen ja Ruotsiin meni noin 8 000-10 000 yksilöä eli molempiin noin yksi kolmasosa koko tuotannosta. Viimeinen kolmannes jaettiin sitten muun Euroopan kesken. Näistä Alankomaihin meni reilut tuhat yksilöä, Saksaan noin 600.

Vaikka Saab 90 myi hyvin Ruotissa, ruotsalaiset eivät autoa hirveästi arvostaneet. Heidän mielestään auto vaikutti lähinnä sekasikiöltä. Kenties myös vahva suomalaistausta vaikutti tähän asenteeseen. Joka tapauksessa hätäisesti kyhätylle Saab 90:lle ei odotettu kovinkaan pitkää elinikää mallistossa. Tuotanto päättyi lopulta vuonna 1987 ilman seuraajaa, eli Saab laittoi jatkossa kaikki paukut Saab 900-malliin.

Tuotannon loppumiseen vaikutti merkittävästi parikin asiaa. Vuonna 1988 Saab 900 sai faceliftin, joka olisi pakottanut tekemään muutoksia myös 90-malliin. Lisäksi kaasutinmoottorit alkoivat jäädä päästönormien hampaisiin, joka sekin olisi pakottanut Saabin miettimään 90-mallille teknisiä muutoksia, kuten katalysaattorin lisäämistä.

Saab 90 kertoo paljon siitä, miten pienet resurssit pakottavat autovalmistajat ratkomaan ongelmia paikoin hyvinkin luovilla ratkaisuilla. Kahden eri mallin yhdistäminen uudeksi autoksi ei ole autohistoriassa tavallista, mutta tässä Saabin tapauksessa se toimi melko hyvin, antaen periaateessa Saab 99:lle muutaman vuoden kestäneen jatkoajan.

Vuonna 1987 Saab 900 sai faceliftin. Muutoksia tuli sen verran paljon, ettei niitä viitsitty viedä 90-malliin, joten faceliftin myötä Saab 90:n tuotanto loppui.