Tiedätkö miksi monissa Saabeissa virtalukko sijaitsee poikkeuksellisessa paikassa?

Yksi Saabin tunnetuimmista yksityiskohdista on virtalukko, joka ei ole muiden autojen tapaan ohjauspylväässä, vaan keskikonsolissa etuistuimien välissä.

Ruotsalaismerkki Saab muistetaan yhä hyvin, vaikka yhtiön taivallus autovalmistuksen maailmassa tyssäsi jo 2010-luvun alkupuolella konkurssiin, eikä tämän jälkeen uusia Saab-merkkisiä autoja ole putkahtanut enää ulos. Saab muistetaan yhä varsin hyvin kenties siitä syystä, että merkillä oli välillä varsin värikkäitä tapoja suunnitella ja tehdä asioita.

Tällaiseen asiaan liittyy myös seuraava artikkelimme. Automaailmassa olemme tottuneet siihen, että autoissa virtalukko (tai nykyään monesti virtapainike) sijaitsee ratin juuressa sen oikealla puolella. Saabilla tämä ratkaisu nähtiin tylsänä ja virtalukko sijoitettiin täysin poikkeuksellisesti keskikonsoliin etuistuinten väliin.

Mutta miksi ruotsalaisvalmistaja päätyi tällaiseen erikoiseen ratkaisuun? Syy löytyy Saabille tuttuun tapaan lentokoneista ja turvallisuudesta.

Lue myös: Tiedätkö miksi Porschen virtalukko on ratin vasemmalla puolella?

Saabin virtalukko merkille tyypilliseen tapaan etuistuinten välissä keskikonsolissa. Kuvan auto on Saab 9-5.

Lentokoneista inspiraationsa saanut ratkaisu

Saabin matka autojen maailmaan ei ollut sieltä tavanomaisimmasta päästä, sillä sen juuret olivat lentokoneteollisuudessa. Saab perustettiin 1930-luvulla nimellä Svenska Aeroplan Aktiebolaget, ja siviiliautojen valmistus alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun Ruotsissa arveltiin teollisuuden siirtyvän sota-ajasta kohti rauhan aikaa.

Lentokonevalmistajan taustasta johtuen autojen valmistusta lähestyttiin Saabilla hyvin ilmailumaisesti. Lentokoneiden ohjaamoissa tunnetusti tärkeimmät hallintalaitteet on pyritty sijoittamaan kuljettajan ulottuville ja loogiseen järjestykseen turvallisuutta silmällä pitäen.

Yksi esimerkki tällaisesta suunnittelusta saatiin Saabin virtalukon sijoittelulle. Keskikonsoli nähtiin turvallisena ja ergonomisena paikkana, jossa virtalukko oli helposti kuljettajan käden ulottuvilla ilman, että piti kurotella ohjauspylvääseen.

Lue myös: Night Panel – Saab toi nerokkaasti autoihin ominaisuuksia lentokoneista

Saab 9000 oli virtalukon suhteen poikkeusmalli. Siinä virtalukko sijoitettiin “normaalisti” ohjauspylvääseen. Syy ratkaisulle tuli siitä, että auto tehtiin Tipo 4 -yhteistyöprojektina Saabin, Fiatin, Alfa-Romeon ja Lancian kanssa.

Turvallisuus ennen kaikkea – myös onnettomuustilanteissa

Saabin insinöörit olivat 1960-luvulla poikkeuksellisen tarkkoja turvallisuussuunnittelussa. Yksi syy virtalukon tavanomaisesta poikkeavalle sijoitukselle oli kuljettajan jalkojen suojaaminen.

Jos virtalukko olisi ohjauspylväässä, avaimen pää voisi katketa tai osua kuljettajaan törmäyksessä. Nykymittapuulla perustelu voi tuntua hassulta, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että 1960-luvulla autoissa ei ollut turvavöitä, joten kolari- tai väistötilanteessa ihmisetkin pääsivät uhkaavasti liikkumaan.

Keskikonsoliin sijoitettu virtalukko sen sijaan todettiin turvallisemmaksi ratkaisuksi, sillä sinne sijoitettuna virtalukko pysyi varmasti poissa kulkureitiltä ja paransi täten kuljettajan turvallisuutta.

Virtalukkoratkaisu piti 1960-luvun lopulta aina Saabin vuoden 2011 konkurssiin asti. Kuvassa Saab 9-3 2,8 Aero.

Käytännöllinen myös kuljettajalle

Toinen teoria virtalukon sijoittamisesta liittyi käytäntöön. Lentokoneista omaksuttuun tyyliin erilaisia kytkimiä ja nappuloita haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle toisiaan, jos niitä kuului käyttää yhtä aikaa.  

Virtalukon käyttö liittyy vahvasti auton käynnistämiseen ja liikkeellelähtöön. Sijoittamalla keskikonsoliin mahdollistettiin se, että virtalukko, käsijarru ja vaihdekeppi olivat hyvin lähellä toisiaan – kaikkia kolmea kun tarvittiin usein liikkeellelähdössä.

Turvallisuuden ohella Saab painotti myös ergonomisia asioita. Virtalukon sijoittamisella keskikonsoliin mahdollistettiin se, että kuljettaja pystyi käynnistämään tai sammuttamaan auton ilman, että ohjauspyörää vasten tarvitsi erikseen kurotella. Kurotusliike on sinällään hyvin pieni, mutta tällä tavalla vältettiin yksi turha liike ohjaamossa.

Tässä kuvassa yhdistyy kaksi Saab-ominaisuutta. Virtalukon sijainti ja peruutusvaihteen asettaminen. Kuvassa on Saab 9-3 Cabriolet.

Saabistit nauttivat, kaikki muut eivät

Moni Saabin omistaja on todennut ratkaisun myös arkikäytössä käteväksi – avaimet eivät jää pyörimään rattiputkeen tai naarmuta kojelautaa, ja niiden paikka on aina sama.
Virtalukon eksoottinen sijainti nähtiin myös hieman “lentokonehenkisenä” käyttötuntumana.

Saabin virtalukkoihin liittyi myös toinen, joskaan ei niin näkyvä ominaisuus. Saabeissa avaimen sai irti virtalukosta ainoastaan silloin, jos lukitsi vaihteen peruutusasentoon (manuaalissa “R” ja automaatissa “P”). Tällä pienellä tempulla tavoiteltiin mekaanista varkaudenestoa – autoa ei voinut rullata liikkeelle ilman virta-avaimen paikallaoloa.

Moni ei-Saabisti on nähnyt myös Saabin virtalukon sijainnin sekä peruutusvaihdepakon ärsyttävänä asiana. Monen ensireaktio virtalukon etsimiselle tapahtuu ”normaalista paikasta” ohjauspylväästä.

Toisaalta jotkut huomauttivat myös siitä, että penkkien väliin sijoitettuna virtalukko oli altis kaikenlaiselle irtoroskalle ja lialle – unohtamatta tietenkään sitä, että autossa liikkuvat lapset tai lemmikit voivat helpommin rikkoa virtalukkoon unohdetun avaimen.

Ensimmäinen Saab, jossa virtalukko sijoitettiin poikkeuksellisesti keskikonsoliin, oli 99-malli. Kuvassa Saab 99 Turbon sisätilat.

Saabin tavaramerkki – ja nostalginen yksityiskohta

Keskikonsolissa oleva virtalukko ehti olla Saabin tavaramerkki kuudella eri vuosikymmenellä. Ensimmäisen kerran ratkaisu nähtiin 1960-luvun lopulla Saab 99 -mallissa, joka näki päivänvalon vuonna 1968.

Sen jälkeen sama ratkaisu nähtiin myös tulevissa Saab-malleissa kuten 900, 9-3 ja 9-5 – aina merkin konkurssiin saakka. Ainoa poikkeus sääntöön tuli mallista Saab 9000, joka käytti kansainvälisen yhteistyön vuoksi tavanomaista virtalukkoratkaisua.

Saabin kohtaloksi koitui konkurssi vuonna 2011. Sen vuoksi meiltä jäi näkemättä se, millä tavalla Saab olisi ratkaissut 2010- ja 20-luvuilla virtalukkoon ja auton käynnistämiseen liittyvät asiat. Nykyautoille on alati tyypillisempää erilaiset avaimettoman järjestelmän ratkaisut, sekä parhaimmillaan auton avain ei enää edes muistuta avainta, vaan on pikemminkin jonkinlainen kortti.

Vaikka monien nykyautojen virtalukot ovat siirtyneet napeiksi tai älyavaimiksi, Saab-harrastajille keskikonsolilukko on osa brändin sielua – yhtä tunnistettava kuin turbot, lentokonemainen kojelauta ja syvä istuma-asento.

Lue myös: Saab 9-3 Viggen – kunnianosoitus ruotsalaiselle hävittäjälle