Tämä Puolustusvoimien raskas maastokuorma-auto oli monien epäonnistumisten summa

Sisu KB-46 oli raskas armeijan käyttöön suunniteltu kuorma-auto, jonka tarina jäi epäonnisista syistä vain yhden prototyypin mittaiseksi.

Koeajolle.com on kirjoittanut paljon suomalaisen ajoneuvovalmistaja Sisun ja Puolustusvoimien välisestä yhteistyöstä. Sivustoltamme löytyy artikkelit niin Masista, Nasusta, Pasista ja Protosta. Edellä mainitut ajoneuvot ovat kaikki olleet onnistuneita ja laajalti sotilaskäytössä olleita ajoneuvoja, minkä seurauksena ne muistetaan hyvin.

Sen sijaan monesti ne ”vähemmän onnistuneet kokeilut” tuppaavat unohtumaan paljon herkemmin. Myös Sisun historiasta löytyy tarinoita, jotka eivät ole järin mairittelevia valmistajan tai tilaajankaan näkökulmasta katsottuna.

Seuraava tarina kertoo sotilasajoneuvosta nimeltä Sisu KB-46. Tämä auto muistetaan melko huonosti, sillä niitä valmistettiin vain yksi ainoa kappale. Mielenkiintoisen tarinasta tekee myös se yksityiskohta, että ajoneuvo muuttui ”turhakkeeksi” toisen kotimaisen konepajan epäonnistuessa oman tuotteensa kanssa.

Lue myös: Vain yksi siviilimarkkinoille – tällainen oli sähköyhtiön hankkiman Sisu SA-110:n tarina

Ainokaiseksi jäänyt Sisu KB-46.

Nopea alustus

Nopeana ja lyhyenä alustuksena kerrottakoon, että Sisu KB-46 syntyi vuonna 1968. Se syntyi melko herkulliseen aikaan, sillä Proto-Sisu eli Sisu KB-45 oli juuri muutama vuosi aiemmin vakiinnuttanut asemansa Puolustusvoimien käytössä.

Ensimmäiset Protot tulivat Puolustusvoimille elokuussa 1965 ja sen jälkeen niitä luovutettiin armeijan käyttöön kaikkiaan 83 kappaletta aina vuoteen 1970 mennessä. Tämän jälkeen Proton tarina jatkui päivitetyillä A-45- ja AH-45-malleilla aina vuoteen 1982 asti, jolloin Masi eli Sisu SA-150 otti niiden paikan.

Proto-Sisut olivat kevyitä kaksiakselisia ja nelivetoisia maastokuorma-autoja. Niiden rinnalle Puolustusvoimat kuitenkin kaipasi raskaampia maastokuorma-autoja, jotka jaksaisivattoimia raskaiden tykkien vetäjinä. Ainoa vaihtoehto markkinoilla olisi ollut itänaapurin Kraz 214, mutta auto oli auttamatta vanhentunut, joten Puolustusvoimat etsi kotimaasta tuoretta ajoneuvovaihtoehtoa.

Sisu KB-45 eli “Proto” oli juuri lyönyt läpi, kun Puolustusvoimissa todettiin tarve raskaammalle maastokuorma-autolle. Koska Proton teho ja koko ei riittänyt, syntyi uusi Sisu KB-46.

Jäljet johtavat Tampellan kenttätykkiin

Sisu KB-46:sta ei voi puhua mainitsematta toista suomalaista konepajaa. Yhtiö nimeltä Tampella oli melkoinen monialayhtiö, joka palveli vuodesta 1856 alkaen aina vuoteen 1991 asti metalli-, metsä- ja tekstiiliteollisuutta.

Osana metalliteollisuutta Tampella oli aloittanut 1930-luvun alussa kranaatinheittimien valmistamisen. Sota-aikana yhtiö profiloitui korjaamaan ja modifioimaan sotasaaliina saatuja aseita, sekä valmistamaan ulkomailla suunniteltuja aseita lisenssillä. Sodan loputtua ja rauhan tultua Tampellan aseosaston toiminta ajettiin vähemmän yllättäen alas.

Puolustusvoimilla oli kuitenkin sotien jälkeisinä vuosina ymmärrettävistä syistä intoa saada käyttöön täysin kotimaisia tykkejä, jolloin armeija ei olisi lainkaan riippuvainen muista maista. Tampella otettiin mukaan tähän projektiin, koska se oli kotimainen toimija ja toisaalta armeijalle tuttu kumppani sotavuosilta.

Pääesikunta oli määritellyt, että tykin tulisi olla kaliiberiltaan 122-155 millimetriä ja kantamaa 25 kilometriä. Alkuperäinen ajatus oli yhdistää venäläisen 122 K/31 -kanuunan putki ja 152 H/38 -haupitsin alalavetti. Vuoteen 1955 mennessä yleistykkiä havitteleva projekti kuopattiin ja siirryttiin puhtaalta pöydältä 122-millimetrisen kanuunan suunnitteluun.

KB-46:n tarinan kannalta oleellinen Tampellan tuote oli lopulta kenttätykki nimeltä 122 K 60. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, tykki oli 122-millimetrinen ja se esiteltiin vuonna 1960. Varsinainen valmistus alkoi vuonna 1965. Vuosina 1965-75 niitä tehtiin pieni 15 kenttätykin mittainen sarja Puolustusvoimien käyttöön.

Tampellan valmistama 122 K 60 -kenttätykki oli avainasemassa Sisu KB-46:n tarinassa. Tätä tykkiä oli tarkoitus vetää nestemoottorein varustettuna Sisun perässä.

Kenttätykki liikkui nestemoottorin avulla

Tampellan 122 K 60 oli isokokoinen, painaen noin 10 000 kilogrammaa. Kenttätykin saamiseksi asemiin tarvittiin tietenkin voimakasta ja vetokykyistä maastokuorma-autoa, johon omamassaltaan 4 800-kiloinen ja 4 000 kilon hyötykuormaa kantava Proto eli KB-45 ei olisi riittänyt. Tarvittiin isompi auto, jota Sisu lähti armeijalle valmistamaan.

Näistä lähtökohdista syntyi kokonaan uusi ajoneuvo, joka kantoi nimeä loogisesti nimeä KB-46. Samankaltaisesta nimestä huolimatta KB-45:llä ja KB-46:lla ei ole teknisiä yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi rakenne oli täysin eri: Protossa runko oli kiertyvä, KB-46:ssa taasen jäykkä putkirunko, joka toimi samalla polttoainesäiliönä.

Ensiksi KB-46:n moottoriksi valikoitiin Prosta tuttu O.401, eli 6,54-litrainen (401-kuutiotuumainen) 135-hevosvoimainen diesel suoralla 6-sylinterisellä moottorilla. Tämä moottorivalinta todettiin kuitenkin nopeasti aivan alitehoiseksi, joten ensimmäistä kertaa Sisulla tartuttiin uuteen O.801-moottoriin, joka oli 13,12-litrainen (801-kuutiotuumainen) vapaasti hengittävä V8-diesel. Moottori takasi autolle 295 hevosvoiman tehon.

Lue myös: Tässä on tiettävästi Suomen ensimmäinen paloauto, josta löytyy oma sisävessa

Ulkomitoiltaan KB-46 oli melko lähellä KB-45:ttä eli kasvua ei ollut juurikaan tapahtunut. Ehkä juuri tästä syystä myös omamassa autolla jäi käyttötarkoitusta ajatellen suht keveään 8 000 kilogrammaan. Myös kantavuutta vaatimattomasti vain 3 000 kilogrammaa.

Auto oli kuitenkin suunniteltu perävaunun vetämiseen ja auton laskettiin vetävän 5-7 tonnin ei-vetävää kärryä, tai 7-10 tonnin vetävää kärryä. Yksi Tampellan 122 K 60 oli varustettu Sisun omalla nestemoottorilla, joten kenttätykistä saatiin tehtyä vetävä KB-46:n perään.

Oikean valokuvan pohjalta tehty tekoälyn tulkinta Sisu KB-46:sta vetämässä nestemoottorilla varustettua Tampellan 122 K 60 -kenttätykkiä.

Hienoa ja edistyksellistä tekniikkaa

Sisu KB-46 oli sinällään hieno ja jopa edistyksellinen 1960-luvun ajoneuvo, etenkin yhdistelmänä, jonka perässä liikkui nestemoottorein varustettu kenttätykki. Monet KB-46:ssa koeponnistetuista yksityiskohdista päätyivät myöhemmin käyttöön Sisun siviilimarkkinoille suunniteltuun M-sarjaan, joka myös ”Niittikoppina” tunnetaan.

Sattumalta juuri ohjaamo oli yksi niistä yksityiskohdista, jotka päätyivät myöhemmin käyttöön siviilimarkkinoille. ”Niittikoppi” tunnetaan maailmalla hyvin varsin alkukantaisen muotoilunsa vuoksi, mutta harvempi tuntuu muistavan sitä, että ohjaamo todellakin debytoi KB-46:ssa. myös O.801-moottoria tarjottiin hetken aikaa M-sarjaan.

Myöhemmin KB-46:n ohjaamo päätyi Sisun M-sarjaan, joka sai lempinimen “Niittikoppi-Sisu”.

Sisu KB-46:ssa oli itse asiassa kaksikin ohjaamoa. Varsinaisen auton ohjaamon takana oli toinen lämmin ohjaamo, joka oli tarkoitettu tykkiryhmälle. Se oli osa auton lavaa, jonka suunnittelusta ja valmistuksesta oli vastannut Puolustusvoimien Kuljetusvälinevarikko.  

Muita edistyksellisyyksiä autossa oli mm. akseleihin asennettu renkaiden keskustäyttöjärjestelmä, jollaisia oli nähty neuvostoliittolaisissa kuorma-autoissa. Autossa oli myös edistykselliset Goodyearin valmistamat leveät erikoisrenkaat, joissa oli erittäin pieni ilmatilavuus.

Sisu KB-46:sta ei ole tarjolla kovinkaan paljoa valokuvia. Tämäkin kuva on tehty tekoälyllä oikean kuvan pohjalta.

KB-46:ssa moni yhtiö epäonnistui

Autoja tehtiin aluksi vain yksi kappale vuonna 1968, mutta sarjatuotanto oli kuitenkin Sisun mukaan mahdollista aloittaa nopeasti. Vuonna 1970 autolle tehtiin jo ensimmäinen modifiointi, jossa autoa päivitettiin.

Ensiksi auto matkasi Kaartin Pataljoonaan, josta se vuonna 1971 siirtyi Uudenmaan Prikaatiin. Vuonna 1975 auton sijoitus vaihtui Pohjanmaan Tykistöprikaatiin ja vuonna 1978 auto päätyi Kuljetusvälinevarikolle, jossa tarinan mukaan oli tullut ylempää käsky, ettei auton korjaamisella ole suurta kiirettä. Lopulta vuonna 1980 auto siirrettiin varikolta suoraan museoon.

KB-46:n ajautuminen ”heittopussiksi” johtui auton vika-alttiudesta. Se oli suunniteltu melko nopealla aikataululla ja hyödyntäen ennenkokemattomia ratkaisuja. Erityiseksi murheenkryyniksi osoittautui uudempi O.801-moottori, jonka epäluotettava maine ei parantunut yhtään myöhemmin M-sarjan käytössäkään. Myös Goodyearin erikoisrenkaat olivat alttiita hajoamisille.

Sisun kannalta ikävää oli myös se, että Tampella rämpi niin ikään ongelmissa. Suurin odotuksin valmistettu 122 K 60 -kenttätykki floppasi sekin. Tykki oli turhan raskas ja samaan aikaan turhan pienellä kaliiberilla varustettu. Myös Tampellan tykit jäivät 15 piensarjan mittaiseksi kananlennoksi.

Toki Sisu KB-46 olisi voinut vetää muitakin tykkejä, eli ajoneuvon floppaamisesta ei voi syyttää yksin Tampellaa. Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että kokonaisuus epäonnistui sekä Sisulta, Tampellalta, Goodyearilta, Leylandilta että myös Puolustusvoimilta.

Kuvan Kraz 255B tuli periaatteessa paikkaamaan Sisu KB-46:n täyttämättä jäämää aukkoa raskaiden tykkien vetämiseksi. Nämä Museo Militariassa kuvatut yksilöt ovat silta- ja ponttonikalustoa.

Perintö ja seuraajat

Tarina kenttätykkejä vetävistä raskaista maastokuorma-autoista Puolustusvoimissa jatkui käytännössä itänaapurin tuotteilla. Siinä missä projektin alkuvaiheiden aikaan Kraz 214 edusti vanhentunutta teknologiaa, vuosien varrella aika oli tehnyt tehtävänsä ja Neuvostoliitossa oli ehditty suunnitella Krazille päivitetty seuraaja.

Tämä seuraaja kantoi nimeä Kraz 255B ja se näki päivänvalon vuonna 1967. Ulkoisesti auto muistutti paljon edeltäjäänsä, mutta konepellin alla 6,97-litrainen kuusisylinterinen diesel oli vaihtunut 14,86-litraiseen V8-dieseliin.

Kraz 255B tuli varsin yleiseksi ajoneuvoksi myös Suomen Puolustusvoimissa. Tuolle ajalle oli vielä varsin tyypillistä, että Suomen armeija käytti neuvostovalmisteista tekniikkaa. Armeija hankki Krazeja kahdessa erässä: ensiksi vuosina 1972-79 ja vielä uudelleen 1988-91. Raskaiden tykkien vetämisen lisäksi Kraz 255B:tä käytettiin erikoisajoneuvoina, esimerkiksi pioneerijoukkojen silta- ja ponttoniajoneuvoina.

Kotimaisena seuraajana KB-46:lle voidaan jossain määrin pitää autoa nimeltä Sisu SA-240 eli Rasi (Raskas maasto-Sisu). Rasi oli KB-46:n tavoin kolmeakselinen ja 6×6-vetotapainen. Vuonna 1984 debytoineesta Rasista tulikin pikkuveljensä Masin ohella Puolustusvoimien vakikalustoa, joka on sotilaskäytössä yhä tänäkin päivänä.

Kuusipyöräinen ja 6×6-vetotapainen Sisu saatiin lopulta vuonna 1984, kun Sisu SA-240 eli Rasi aloitti tuotannossa. Autoa käytetään Puolustusvoimissa yhä.

Lue myös: Tämän takia Sisu valmisti vuosina 2012-2020 vain yhden sotilasajoneuvon

Lähteet: Markku Mäkipirtin kirjat “Suomalaiset sotilasajoneuvot” ja “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000”, Olli Blombergin kirja “Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi” sekä Elka