Tästä Puolustusvoimien tutusta Sisusta piti tulla alun perin “Misu”

Sisu RA-140 DS eli tuttavallisemmin Raisu on hiljalleen siirtymässä eläkkeelle. Miinanraivausajoneuvo teki kauppansa myös kansainvälisesti.

Koeajolle.com on esitellyt tällä sivustolla erilaista Puolustusvoimien käyttämää kalustoa. Tarinoista kenties mielenkiintoisimmat ovat yleensä nivoutuneet jollain tavalla kotimaisen teollisuuden ympärille.

Seuraavassa tarinassa ollaan taas suomalaisen teollisuuden ytimessä. Tarinan päämerkki on Sisu, joskin myös Patria ehti myöhemmin mukaan kuvioihin. Otetaan seuraavaksi katsaus ajoneuvoon, joka kantaa nimeä Sisu RA-140 DS. Monet teistä tuntevat tämän ajoneuvon nimellä Raisu eli Raivaus-Sisu.

Lue myös: Tällainen oli Puolustusvoimille tarjottu ”sissimopo” – armeijalle tehty Tunturi Tiger jäi prototyypiksi

Oli hyvin lähellä että Sisu RA-140 DS olisikin tunnettu Raisu-nimen sijasta nimellä Misu.

Alkupuhe: yllättävän vähän tietoa

Pienen erikoisen lisämausteen Raisun tutkimiseen antaa se, että vaikka Sisu RA-140 DS:ää on esitelty jo vuosikymmenet erilaisissa Puolustusvoimien paraateissa ja kalustoesittelyissä, ajoneuvosta on yllättävän vähän syventävää tietoa helposti saatavilla. Monista kotimaisista alan kirjallisuuksistakin Raisu puuttuu joko kokonaan, tai sitten ajoneuvon vaiheet käsitellään läpi pikakelauksella.

Markku Mäkipirtin kirjat ovat olleet tällä sivustolla monessa artikkelissa tärkeässä lähdekäytössä. Vaikka yleensä Mäkipirtin kirjoissa Sisut esitellään pitkän kaavan kautta, Raisun kohdalla tilanne on toinen. Mäkipirtin pelkkiin Sisuihin keskittyvässä kirjassa ”Ajoneuvot Suomessa 4: Sisu” Raisu ohitetaan hieman yllättäen kokonaan.

Toisessa Mäkipirtin kirjassa ”Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” Raisu esitellään lyhyen kaavan mukaan kolmella valokuvalla ja kolmella kuvatekstillä. Kuvatekstit eivät mene aiheessa kovinkaan syvälle.

Vielä ohuempaa esittely on Olli Blombergin kirjassa ”Suomalaista Sisua vuodesta 1931 –monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi”, jossa auto esitellään vain yhdellä pitkähköllä virkkeellä. Kaiken huipuksi tähän virkkeeseen mahtui myös hieman kiusallinen virhe, sillä autosta puhutaan epähuomiossa nimellä Rasi, joka on siis täysin eri ajoneuvo.

Kaikista paras lähde tämän artikkelin tekoon oli niin ikään Olli Blombergin kirja ”Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan – 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotoimintaa”. Tässä kirjassa Raisun vaiheet esitellään viimein pidemmän kaavan kautta, joten tätä kirjaa voi ehdottomasti suositella parhaana Raisu-tietolähteenä aiheesta kiinnostuneille.

Raisun sarjatuotanto alkoi vuonna 1994.

Sisun ja Puolustusvoimien kultaiset vuosikymmenet

Sisun ja Puolustusvoimien välinen yhteistyö oli kenties kuumimmillaan 1980-luvun puolivälin tienoilla. Putkesta oli tullut ulos menestystuotteita toisensa perään. Menestyksekäs yhteistyö oli polkaistu käyntiin jo Proto-Sisun kanssa, mutta parempaa oli tulossa.

Ensiksi tuli Sisu SA-150 (tuotanto alkoi vuonna 1982), sitten Sisu XA-180 (v. 1983), Sisu SA-240 (v. 1984), Sisu SK-150 (v. 1984) ja viimeisenä Sisu NA-140 (v. 1986). Lisäksi oli vielä vuonna 1986 syntynyt Sisu SA-110, jonka käyttö jäi Puolustusvoimissa kuitenkin vain yhteen testiyksilöön.

Myös Sisu RA-140 DS osuu hyvin tähän ”hittiputkeen”. Sen suunnittelutyö alkoi vuonna 1986 ja prototyyppiasteelle päästiin vuonna 1990. Puolustusvoimien tekemä tilaus ja sarjatuotantovaihe sai kuitenkin odottaa vuoteen 1994 asti.

Lue myös: Tällainen on Puolustusvoimien käyttämä ja ulkomaillekin myyty Keslan Kerberos-perävaunu

Raisun moottori oli Sisu SA-110:n tavoin Deutzista.

Piti tulla alun perin Misu eli Miina-Sisu

Sisun valmistamille sotilasajoneuvoille oli 1980- ja 90-luvuilla hyvin tyypillistä erilaisilla lempinimillä kikkailu, joita Sisu pyrki tarjoamaan oma-aloitteisesti. Lähes kaikille aikakauden Sisu-ajoneuvoille kehiteltiinkin joku suuhun mukavasti istuva ja helposti muistettava lempinimi.

Käytäntö alkoi siitä, kun Sisu A-45 sai varusmiesten kesken lempinimen Proto-Sisu. Lempinimi juonti juurensa siitä, että alkuperäinen Sisu KB-45 -prototyyppi annettiin Puolustusvoimien käyttöön ja tästä alettiin puhumaan ”Protona”. Lempinimi kuitenkin periytyi myös varsinaisille sarjatuotantomalleille, mikä ei ollut Sisun mieleen – onhan prototyyppi usein jossain määrin keskeneräinen.

Tästä syystä Sisu alkoikin kehitellä omia lempinimiä uusille ajoneuvoille. Sisu SA-150 sai lempinimen Masi, joka tuli sanoista Maasto-Sisu ja sen ”isoveli” Sisu SA-240 sai nimen Rasi eli Raskas maasto-Sisu. Sisu XA-180 tunnettiin nimellä Pasi (Panssari-Sisu), Sisu NA-140 taas nimellä Nasu (Nauha-Sisu). Lisäksi oli vähän paitsioon jäänyt Sisu SA-110, jolle kaavailtiin nimeä Kesi (Kevyt maasto-Sisu).

Samaa nimilogiikkaa soviteltiin myös Sisu RA-140 DS:n kohdalla. Alun perin tälle ajoneuvolle kaavailtiin nimeä Misu, joka tuli tietenkin sanoista Miinanraivaus-Sisu. Misu-nimi oli jopa niin pitkällä, että nimeä käytettiin ajoneuvon ensimmäisissä painotuotteissakin. Sisu näki nimen kuitenkin sen verran lapsellisena, että se vaihdettiin nopeasti ja lennosta muotoon Raisu eli Raivaus-Sisu.

Kuvassa Sisu SA-110 eli “Kevyt-Masi”, johon myös Raisu teknisesti jonkin verran perustui.

Perustui teknisesti ”Kevyt-Masiin”

Raisun suunnittelusta vastasi Sisun Hämeenlinnan osasto. Tässä vaiheessa sitä tuskin vielä tiedettiin, mutta Raisusta tuli viimeinen Hämeenlinnassa suunniteltu Sisu-sotilasajoneuvo.

Raisu perustui teknisesti hyvin pitkälle Sisu SA-110 eli ”Kevyt-Masiin”, joka oli Raisu-suunnittelun alkuvaiheessa tuore ajoneuvo. Kevyt-Masin hyödyntäminen oli varmasti resurssien kannalta järkevää, sillä alkuperäinen SA-110 oli ollut Sisulle kaupallinen epäonnistuminen, sillä autoja valmistettiin vain kuusi kappaletta. Nyt Raisun myötä projektista saataisiin kenties hyötyä toisaalla.

Kevyt-Masista peräisin oli mm. etuakseliksi sovitettu kierrejousin varustettu korkeamaavarainen portaaliakseli. Myös Deutzin valmistama 6,1-litrainen, 141-kilowattinen 6-sylinterinen ilmajäähdytteinen ja välijäähdytetty turbodiesel oli nähty kahdessa kuudesta valmistuneessa Kevyt-Masissa. Vaihteisto oli 4-vaihteinen RENK Doromat 874 AM/PTO automaattivaihteisto.

Vaikka joihinkin Kevyt-Maseihinkin sovellettiin kevyehköä panssarointia, Raisussa käytetty raskas panssarointi oli siitäkin huolimatta tekniikaltaan ja muotoilultaan peräisin enemmänkin Panssari-Sisusta. Raisun panssarointi kestää ainakin rynnäkkökiväärin.

Raivauksen aikana roottori pyörittää laitetta, joka toimii varstaperiaatteella. Paksu suojalevy suojaa muuta autoa.

Liikkuu perä edellä

Raisusta tekee erikoisen se yksityiskohta, että miinanraivauksessa ajoneuvoa ajetaan peruuttamalla. Varstaperiaatteella toimivassa raivaimessa on pitkien ketjujen päässä painot ja pyörivä roottori joko rikkoo tai räjäyttää eteen osuvat miinat. Auton takaosassa on järeä puskulevy, joka suojasi ajoneuvon miehistöä auton toisessa päässä sijaitsevassa ohjaamossa.

Raisun suurin raivaamisleveys on 3,4 metriä ja raivausnopeus suurimmillaan 6 km/h. Korkeustunnustelu toimii täysautomaattisesti ja raivaimen pyörimisnopeutta voi säätää portaattomasti 0–500 RPM:n välillä. Kaksiakselisessa ajoneuvossa on takana paripyörät ja siinä on jatkuva neliveto lukittavalla tasauspyörästöllä.

Suurimpana erona panssarivaunupohjaiseen raivausajoneuvoon on Raisun keveähkö paino. Ajoneuvo painaa vain 14 400 kilogrammaa ja maantiellä se voi saavuttaa jopa 70 kilometrin huippunopeuden.

Sisu RA-140 DS esillä Puolustusvoimien kalustonäyttelyssä Jyväskylän Lutakossa vuonna 2013.

YK ja kansainvälisyys

Kriisiaikoina miinanraivausajoneuvoja käytetään omien joukkojen tukena. Raisun pääasiallinen tehtävä onkin tehdä kulkuaukkoja etenkin muille moottoriajoneuvoille. Sotatoimien päättymisen jälkeen ajoneuvoilla voidaan myös puhdistaa miinakenttiä.

Konkreettista sotakokemusta Raisu sai näistä jälkimmäisenä mainitusta. Raisulla tehtiin suomalaisten toimesta useita humanitäärisiä raivaustehtäviä eri puolilla maailmaa vuosina 1998-2002. Puolustusvoimat antoi ulkoministeriön johtamaan ja rahoittamaan toimintaan asiantuntija-apua sekä raivauskalustoa.

Museo Militariassa kerrotaan, että YK testasi Raisun ominaisuuksia perusteellisesti Kambodzhassa vuonna 1997 ja ajoneuvo läpäisi kokeet ensimmäisenä raivausajoneuvona maailmassa.

Kambodzhassa Raisulla raivattiin vuosina 1998-2002 yhteensä 710 000 neliömetriä. Länsi-Kosovossa raivattiin vuosina 1999-2001 kaikkiaan 440 000 neliömetriä. Myös Mosambikissa vuosina 1999-2002 raivattiin yhteensä 680 000 neliömetrin edestä.

Humanitäärisen avun lisäksi Raisua käytettiin myös kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamisessa. Näissä operaatioissa raivaustöitä suoritettiin mm. Bosniassa, Etelä-Libanonissa, Kosovossa, Etiopiassa, Eritreassa ja Liberiassa.

Raisun ohjaamo oli panssaroitu.

Yhteensä 41 kappaletta, myös Tanskaan

Valmistusmäärällä mitattuna Raisu oli Sisulle varsin kelvollinen ajoneuvo. Ajoneuvoja tehtiin vuosina 1994-2001 kaikkiaan 41 kappaletta, mitä voi pitää jo kelpo suorituksena. Raisun tuotanto osui siinä mielessä erikoiseen aikajaksoon, että Suomen valtion tekemien vuoden 1997 omistusjärjestelyjen myötä viimeiset yksilöt valmistettiin Patrian toimesta.

Kaikki ajoneuvot eivät suinkaan jääneet Suomen Puolustusvoimien käyttöön, vaan myös Tanskaan tehtiin neljän Raisun mittainen tilaus. Tanskan armeija käytti Raisuja mm. entisessä Jugoslaviassa.

Tanskan Raisut kohtasivat kuitenkin vakavia ongelmia, minkä seurauksena Tanskan armeija tilasi lisää miinanraivausajoneuvoja. Raisun sijasta lisätilaukset kohdistuivat Tanskassa valmistettuihin, perusperiaatteeltaan hyvin paljon Raisua mukaileviin Hydrema 910 MCV -miinanraivausajoneuvoihin.

Tämän artikkelin kuvat ovat Hämeenlinnan Museo Militariasta, jossa Raisun voi nykyään nähdä livenä.

Nykyään museokalustoa

Nykyään noin 30-vuotiaat Sisu RA 140 DS:t alkavat olla Puolustusvoimien kaluston poistolistalla. Mielenkiintoista Raisussa on se, että niiden korvaajasta ei ole juurikaan hiiskuttu julkisuutteen.

Maavoimien pioneeritarkastaja, eversti Riku Mikkonen kertoi Tekniikka&Talous-lehdelle syksyllä 2025, että Raisulle on tarkoitus hankkia korvaaja. Mikkosen mukaan jopa miehittämättömät ratkaisutkin ovat olla hyvinkin mahdollisia.

Ensimmäinen Raisu on saatu Suomessa myös jo museoon esille, sillä Hämeenlinnassa sijaitseva Museo Militaria sai maaliskuussa 2025 kokoelmiinsa yhden Raisun suoraan Karjalan Prikaatista. Museon pihalla esillä oleva ajoneuvo kuuluu Sotamuseon kokoelmiin.

Suomi ei ole tiedottanut julkisesti Ukrainaan lähettämästään kalustosta, vaan tieto kalustosta on tihkunut kansalaisille lähinnä kuvina ja videoina Ukrainan rintamilta. Tiedossa ei ole, että Raisuja olisi lahjoitettu Ukrainaan, mutta sellainenkin saattaisi olla toki mahdollista.

Lue myös: Tiesitkö että Panssari-Sisun ”verisin kilpailija” oli Panssari-Valmet?

Lähteet: Olli Blombergin kirjat ”Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan – 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotoimintaa” ja ”Suomalaista Sisua vuodesta 1931 –monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi”. Lisäksi Markku Mäkipirtin kirja ”Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” sekä Armyvehicles.dk-sivusto