Sisu SA-110 – Kevyt-Masista kaavailtiin ”Unimogin tappajaa”

Sisun ja puolustusvoimien yhteistyö oli 1980-luvulla rautaista, mutta siitä huolimatta Sisu SA-110 ei saanut tuulta siipiensä alle.

Kotimainen raskaiden ajoneuvojen valmistaja Sisu sai 1970- ja 80-luvuilla vakiintuneen aseman puolustusvoimien kalustossa. Erityisesti maastossa hyvin kulkevat mallit tulivat puolustusvoimille nimenomaan Sisun valmistamina.

Maastokuorma-autojen yhteistyö starttasi Sisu A-45:n eli Proto-Sisun muodossa, jota valmistettiin vuodet 1970-80. Tätä ajoneuvoa seurasi vuonna 1982 tuotannossa aloittanut Sisu SA-150 eli Masi. Kaksiakseliselle Masille eli Maasto-Sisulle saatiin kolmeakselinen isoveli Sisu SA-240, joka kantoi nimeä Rasi (Raskas Sisu).

Masille suunniteltiin myös pikkuveljeä. Nimeä Sisu SA-110 eli ”Kevyt-Sisu” kantanut auto jäi kuitenkin vain kuuden kappaleen mittaiseksi sarjaksi.

Hämeen Mobilistien hallusta löytyy yksi Sisu SA-110.

Kaiken takana on Masi

Kuten jo todettiin, Sisu SA-110:n taustalla on tietenkin kaiken aloittanut Sisu SA-150-malli eli Masi. Vuonna 1982 tuotannossa aloittanut kaksiakselinen maastokuorma-auto oli heti jonkinasteinen menestys. Se korvasi puolustusvoimien palveluksessa erinomaisesti hyvää mainetta niittäneet Proto-Sisut.

Masin erinomaisuudesta kertoo jotain myös se, miten monta variaatiota autosta saatiin aikaan. Jo vuotta myöhemmin tuotantoon pääsi Sisu XA-180 eli tuttavallisemmin Panssari-Sisuna eli Pasina tunnettu panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo. Paseissa oli hyödynnetty paljon samoja osia kuin Sisu SA-150-malleissa.

Lähes yhtä menestyksekäs oli Masin muunnos Rasiksi. Puolustusvoimat alkoi pian Masi-tuotannon alkamisen jälkeen kaipaamaan entistäkin raskaampaa ajoneuvoa mm. tykinvetäjäksi, ja tähän tarpeeseen Sisu kehitti tehokkaammalla moottorilla ja yhdellä lisäakselilla varustetun SA-240-mallin. Ensimmäiset Rasit tulivat puolustusvoimille vuonna 1984.

Toiveissa ”Kevyt-Masi”

Tässä vaiheessa niin puolustusvoimilla kuin Sisulla ajateltiin varmasti, ettei kahta onnistumista voi tulla ilman kolmatta. Oli siis aika alkaa suunnittelemaan vielä yhtä maastokuorma-autovariaatiota, tällä kertaa tosin kevyempään suuntaan.

Projektin aloite tuli Sisulle vuonna 1983 puolustusvoimien suunnasta. Puolustusvoimilla oli ilmennyt tarve jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetulle kevyelle maastokuorma-autolle. Puolustusvoimat oli arvioinut, että tämäntapaisia ajoneuvoja voitaisiin tilata jopa tuhat yksilöä.

Epävirallisesti projektista puhuttiin myös alkuperäisen Proto-Sisun manttelinperijänä. Proto-Sisujen vaihtuminen isokokoisempiin Maseihin toi paikoittain puolustusvoimille haasteita ahtaissa paikoissa, joten tilauksessa oli nyt fyysisiltä mitoiltaan pieni maastokuorma-auto.

Teknisiä tietoja

Sisulla otettiin tästäkin projektista koppi vastaan. Uutta ajoneuvoa lähdettiin suunnittelemaan jokseenkin puhtaalta pöydältä, eikä uudessa ajoneuvossa ollut nähtävissä yhtä läheistä sukulaisuussuhdetta, kuin Masin ja Rasin välillä oli ollut.

Auton mitat vastasivat hyvin lähelle Protoa. SA-110:n 6,5 metrin pituus oli vajaan metrin 5,7-metristä Proto-Sisua pidempi, mutta 2,34-metrin leveys oli senttimetrin Protoa kapeampi. Myös SA-110:n 60 senttimetrin maavara oli merkittävästi Proton 34 maavaraa parempi.

Alun perin autoon oli tarkoituksena tarjota vain 110-kilowattinen ja 500 newtonmetrin Valmetin valmistamaa 411 DJS -moottoria, mutta myöhemmin vaihtoehtoihin lisättiin myös 100 kilowatin tehoinen Deutzin BF 6L 913 ilmajäädytteinen turbomoottori. Perimätiedon mukaan neljä yksilöä myytiin Valmetin moottoreilla ja kaksi Deutzin.

Vaihteistona SA-110:ssä oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Vaihteita tässä käsivalintaisessa vaihteistossa oli 5+1-kappaletta. Autossa oli Sisulle poikkeuksellisesti portaaliakselit. Jarrujärjestelmä oli toteutettu levyjarruin.

Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset. Lisävarusteena auton rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin etenemiskyvyn maksimoimiseksi.

Merces-Benz Unimog on palvellut Suomen puolustusvoimissa monenlaisissa tehtävissä.

”Unimogin tappaja”

Vaikka Kevyt-Masi olikin tehoiltaan hieman Proto-Sisun alkupään malleja tehokkaampi, panssaroinnin ja muiden tekijöiden vuoksi auto painoikin Protoa enemmän, oli ajoneuvo siitäkin huolimatta aavistuksen alitehoinen. Lisää tehoa olisi kenties kaivattu, muttei sitä kuitenkaan koskaan saatu.

Niin tai näin, Sisu SA-110 osoittautui erittäin maastokykyiseksi ja hyvin liikkuvaksi autoksi. Testeissä autolla ajettiin ilman ongelmia 60 senttimetriä syvässä umpihangessa ja 75–85 senttimetrin syvyisessä vedessä. Lisäksi auto kykeni nousemaan 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.

Tämän seurauksena auto sai joissakin piireissä lempinimen ”Unimogin tappaja”, jolla viitattiin suorastaan ikoniseen saksalaiseen Mercedes-Benzin valmistamaan Unimog-nimiseen keveään maastoautoon.

Sisu Defencen esite SA-110 -mallille.

Kallis hinta karkotti ostajat

Ensimmäinen prototyyppi saatiin puolustusvoimille vuonna 1986. Ainoa puolustusvoimille päätynyt yksilö jäi syystä tai toisesta melko vähälle käytölle.

Puolustusvoimat ei ollut kuitenkaan Sisun ainoa asiakas. Kolme Sisu SA-110:aa päätyi Syyriaan YK-joukoille, joista tosin ainakin yksi hajosi operaatiossa rungon petettyä. Yksi yksilö myytiin sähköyhtiölle ja myös Sisun tehdas teki yhden prototyypin omiin, todennäköisesti markkinointitarkoituksiinsa.

Sisulla oli suuret visiot auton käytölle, joka ei rajoittunut pelkästään militariasektoriin. Autolle kaavailtiin käyttökohteita palo- ja pelastustehtävistä, puhelin- tai sähköyhtiöiden huoltoautona ja vähän eksoottisemmin jopa malminetsintään liittyen.

Lue myös: Sisu A2045 – Proto-Sisun geenit jalostettuna 2000-luvun standardeihin

Jo aiemmin tässä artikkelissa tulikin jo möläytettyä auton valmistusmäärä, joka jäi odotuksiin nähden hyvin vaatimattomaksi. Kevyt-Masia valmistettiin ainoastaan kuuden kappaleen mittainen erä, joista niistäkin vain yksi päätyi puolustusvoimien käyttöön, joka oli kuitenkin ollut alkuperäinen toimeksiannon jättäjä.

Lopullinen siirtymä sarjatuotantovaiheeseen jäi Sisu SA-110:n osalta haaveeksi. Todennäköisimpänä syynä tälle päätökselle on auton kalleus. Sisu SA-110 maksoi lähes SA-150:n eli Masin hinnan verran (noin 85 prosenttia Masista). Lisäksi kahden Kevyt-Masin hinnalla olisi saanut yhden kokonaisen XA-180:n eli Pasin.

Sisu Defence päätyi myöhemmin osaksi Patria-konsernia.

Sisu SA-110 nykypäivänä

Pienen valmistusmääränsä vuoksi Sisu SA-110 ei ole kovin yleinen näky. Siinä missä Proto-Sisuja ja Maseja on puolustusvoimat myynyt jopa poiskin huutokaupaten, ainokainen puolustusvoimille myyty yksilö lienee yhä armeijan kirjoissa.

Myös YK-mallien kohtalo on epäselvä. Yksi yksilö tuhoutui, eikä sitä todennäköisesti koskaan kyetty korjaamaan. Kahden muun YK-mallin tarina on jäänyt mysteeriksi.

Sähköyhtiö Eltelin omistama SA-110 huutokaupattiin Suomessa vuonna 2023. Se päätyi yksityisen harrastajan omistukseen, joka on kunnostanut sitä viime vuosina. Tämän yksilön tarinaa voi seurata Instagramista käyttäjän @Sisu_sa110 takaa.

Viimeinen yksilö eli Sisun (nykyinen Patria) oma prototyyppiyksilö lepää nykyään Hämeen Mobilistien hellässä huomassa. Patria lahjoitti kyseisen auton mobilistiseuralle vuonna 2005. Tämän artikkelin kuvituskuvat ovat tästä autosta.