Tällainen oli Sisun suunnittelema Kevyt-Masi, josta kaavailtiin ”Unimogin tappajaa”

Sisun ja Puolustusvoimien yhteistyö oli 1980-luvulla rautaista, mutta siitäkään huolimatta Sisu SA-110 ei saanut tuulta siipiensä alle.

Kotimainen raskaiden ajoneuvojen valmistaja Sisu sai 1970- ja 80-luvuilla vakiintuneen aseman Puolustusvoimien kalustossa. Erityisesti maastossa hyvin kulkevat mallit tulivat Puolustusvoimille nimenomaan Sisun valmistamina.

Maastokuorma-autojen yhteistyö starttasi Sisu A-45:n eli Proto-Sisun muodossa, jota valmistettiin vuodet 1970-80. Tätä ajoneuvoa seurasi vuonna 1982 tuotannossa aloittanut Sisu SA-150 eli Masi. Kaksiakseliselle Masille eli Maasto-Sisulle saatiin kolmeakselinen isoveli Sisu SA-240, joka kantoi nimeä Rasi (Raskas maasto-Sisu). Maastokykyisiä Sisuja löytyi myös joistakin SK-sarjan ajoneuvoistasta.

Mutta palataan hetkeksi näistä autoista nimenomaan Masiin. Masille nimittäin suunniteltiin isoveli-Rasin lisäksi myös pikkuveljeä. Nimeä Sisu SA-110 ja lempinimeä ”Kevyt-Sisu” kantanut auto jäi kuitenkin kovista tavoitteesta huolimatta vain kuuden kappaleen mittaiseksi tarinaksi suomalaisen autovalmistajan historiassa.

Kevyt-Masi kuvattuna Parolan Panssarimuseossa, jossa auto oli talvehtimassa. Se ei siis kuulu Panssarimuseon vakituiseen kalustoon.

Kaiken takana on Masi

Kuten jo todettiin, Sisu SA-110:n taustalla on tietenkin kaiken aloittanut Sisu SA-150-malli eli Masi. Vuonna 1982 sarjatuotannossa aloittanut kaksiakselinen maastokuorma-auto oli heti jonkinasteinen menestys. Se korvasi Puolustusvoimien palveluksessa erinomaisesti hyvää mainetta niittäneet Proto-Sisut.

Masin erinomaisuudesta kertoo jotain myös se, miten monta variaatiota autosta saatiin aikaan. Jo vuotta myöhemmin tuotantoon pääsi Sisu XA-180 eli tuttavallisemmin Panssari-Sisuna eli Pasina tunnettu panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo. Paseissa oli hyödynnetty paljon samoja osia kuin Sisu SA-150-malleissa, vaikka ihan suora verrokki Panssari-Sisu ei tietenkään Maasto-Sisulle ollut.

Lähes yhtä menestyksekäs oli Masin muunnos Rasiksi. Puolustusvoimat alkoi pian Masi-tuotannon alkamisen jälkeen kaipaamaan entistäkin raskaampaa ajoneuvoa mm. tykinvetäjäksi, ja tähän tarpeeseen Sisu kehitti tehokkaammalla moottorilla ja yhdellä lisäakselilla varustetun SA-240-mallin. Ensimmäiset Rasit tulivat Puolustusvoimille vuonna 1984.

Sisu SA-110 oli erittäin hyvä kulkemaan maastossa. Kuvassa näkyy hyvin sen suuri maavara.

Toiveissa ”Kevyt-Masi”

Siinä missä Rasi oli käytännössä kokoaan kasvattanut Masi, päätettiin Sisulla rakentaa Masille myös pienempi sisarus. Rasin suunnittelu oli aloitettu vuonna 1983 ja sen suunnittelu oli melko nopeaa, sillä muutokset Masiin olivat melko maltillisemmat. Kevyt-Masin suunnitelu ei ollut yhtä helppoa, sillä pienempään kokoon puristaminen vaati huomattavasti suurempia töitä eli vaati enemmän suunnittelua.

Projektin aloite tuli Sisulle huhtikuussa 1983 Markku Mäkipirtin kirjan “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” mukaan juuri Puolustusvoimien suunnasta. Puolustusvoimilla oli ilmennyt tarve jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetulle kevyelle maastokuorma-autolle, joka olisi osittain panssaroitu.

Puolustusvoimat oli myös arvioinut, että tämäntapaisia ajoneuvoja voitaisiin tilata jopa tuhat yksilöä. Määrä on sotilasajoneuvoksi hyvinkin merkittävä, sillä esimerkiksi Proto-Sisua valmistettiin vain noin 500 yksilöä, joten Kevyt-Maseja olisi tullut suunnitelmien mukaan tuplaten. Myös ajoitus 1980-luvun puolivälissä tarkoitti sitä, että Kevyt-Masi valmistuisi samoihin aikoihin, kun Proto-Sisut jäisivät hiljalleen eläkkeelle.

Kentis juuri näistä syistä projektista puhuttiin epävirallisesti “Proto-Sisun manttelinperijänä”. Proto-Sisujen vaihtuminen isokokoisempiin Maseihin oli tuonut paikoittain Puolustusvoimille haasteita ahtaissa paikoissa, joten tästä syntyi tarve mitoiltaan pienelle maastokuorma-autolle.

Koska Sisu diggasi 1980-luvulla erilaisista lempinimistä, SA-110:lle kaavailtiin lempinimeä Kesi, joka tulisi tietenkin sanoista Kevyt-Sisu. Kuuleman mukaan toinen, mutta vähemmän yleinen lempinimi autolle oli Korsi, joka tuli arvatenkin sanoista “korkeamaavarainen Sisu”.

Puolustusvoimille mennyt SA-110 oli osittain panssaroitu. Kuvan versiossa ei ole mitään panssarointeja.

Teknisiä tietoja

Sisulla otettiin tästäkin projektista koppi vastaan. Uutta ajoneuvoa lähdettiin suunnittelemaan jokseenkin puhtaalta pöydältä, eikä uudessa ajoneuvossa ollut nähtävissä yhtä läheistä sukulaisuussuhdetta, kuin Masin ja Rasin välillä oli ollut. Suunnittelu alkoi vuonna 1983 yhdessä Helsingissä Fleminginkadulla ja Karjaalla. Vuotta myöhemmin projekti siirrettiin kuitenkin Sisu Defencen päämajaan Hämeenlinnaan.

Ensimmäinen prototyyppi valmistui Olli Blombergin kirjan “Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan: 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotuotantoa” mukaan Hämeenlinnassa 29.12.1986. Toki samassa kirjassa puhutaan myös, että ainakin kaksi YK-autoa olisi kuvattu Libanonissa jo vuoden 1986 puolella. Myös Puolustusvoimille päätynyt yksilö luovutettiin joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1986, joten kerrotut vuodet tuskin pitävät täysin paikkaansa.

Mitoiltaan Kevyt-Masi on Masia pienempi. Parempi vertailukohta löytyy Proto-Sisusta.

Joka tapauksessa valmistuneen auton mitat vastasivat hyvin lähelle Protoa. SA-110:n 6,5 metrin pituus oli vajaan metrin 5,7-metristä Proto-Sisua pidempi, mutta 2,34-metrin leveys oli senttimetrin Protoa kapeampi. Myös SA-110:n 60 senttimetrin maavara oli merkittävästi Proton 34 senttimetrin maavaraa parempi.

Alun perin autoon oli tarkoituksena tarjota vain 110-kilowattinen ja 500 newtonmetrin Valmetin valmistamaa 411 DJS -moottoria, mutta myöhemmin vaihtoehtoihin lisättiin rajumpi 190-hevosvoimainen Deutzin BF 6L 913 ilmajäädytteinen turbomoottori. Neljä yksilöä valmistettiin Valmetin moottoreilla ja kaksi Deutzin. Kevyt-Masi sai kunnian olla viimeinen Sisu, jossa käytettiin Valmetin dieselmoottoreita.

Vaihteistona SA-110:ssä oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Vaihteita tässä käsivalintaisessa vaihteistossa oli 5+1-kappaletta. Autossa oli Sisulle poikkeuksellisesti portaaliakselit ja etuakselilla kierrejouset. Jarrujärjestelmä oli toteutettu levyjarruin.

Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset. Lisävarusteena auton rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin etenemiskyvyn maksimoimiseksi. Yleisesti voidaan sanoa, että Sisu SA-110 oli teknisesti hieno ja nykyaikainen laite, mitä tietysti Unimogin haastajalta sietääkin odottaa.

Merces-Benz Unimog on palvellut jo vuosikymmenten ajan Suomen Puolustusvoimissa monenlaisissa tehtävissä. Kuvassa on vähemmän maastokelpoisuutta tarvitseva Ilmavoimien lentokentillä käyttämä Unimog.

”Unimogin tappaja”

Vaikka Kevyt-Masi olikin tehoiltaan hieman Proto-Sisun alkupään malleja tehokkaampi, panssaroinnin ja muiden hienouksien vuoksi 5900 kilogramman auto painoikin Protoa enemmän. Tästä syystä oli ajoneuvo aavistuksen alitehoinen. Kenties juuri tämän alitehoisuuden vuoksi 4-sylinterisistä Valmet-dieseleistä siirryttiin myöhemmin 6-sylinterisiin Deutz-dieseleihin. Moottorin vaihdolla autoon saatiin 40 lisähevosvoimaa.

Alitehoisuudesta huolimatta Sisu SA-110 osoittautui erittäin maastokykyiseksi ja hyvin liikkuvaksi autoksi. Testeissä autolla ajettiin ilman ongelmia 60 senttimetriä syvässä umpihangessa ja 75–85 senttimetrin syvyisessä vedessä. Lisäksi auto kykeni nousemaan 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.

Tämän seurauksena auto sai joissakin piireissä maineen ”Unimogin tappajana”, jolla viitattiin suorastaan ikoniseen saksalaiseen Mercedes-Benzin valmistamaan Unimog-nimiseen kevyeen maastoautoon. Onnistuessaan Sisu SA-110 olisi voinut jotkut Unimog-mallit.

Sisu Defencen esite SA-110 -mallille.

Ei vain armeijalle

Ensimmäinen prototyyppi saatiin Puolustusvoimille loppuvuodesta 1986. Ainoa Puolustusvoimille päätynyt yksilö jäi syystä tai toisesta melko vähälle käytölle – ainakin jos ottaa huomioon sen, että nimenomaan Puolustusvoimat oli tämän auton suunnittelua toivonut. Kevyt-Masin Puolustusvoimien testipäiväkirjan merkintöjä löytyy Mäkipirtin “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000“-kirjasta.

Puolustusvoimat ei ollut kuitenkaan Sisun ainoa asiakas. Kolme Sisu SA-110:aa päätyi YK-joukoille, joista tosin ainakin yksi hajosi operaatiossa rungon petettyä. Yksi yksilö myytiin sähköyhtiölle ja myös Sisun tehdas teki yhden prototyypin omiin, todennäköisesti markkinointitarkoituksiinsa.

Sisulla oli suuret visiot auton käytölle, joka ei rajoittunut pelkästään militariasektoriin. Autolle kaavailtiin käyttökohteita palo- ja pelastustehtävistä, puhelin- tai sähköyhtiöiden huoltoautona ja vähän eksoottisemmin jopa malminetsintään liittyen. Nämä kaikki olivat sattumalta sellaisia töitä, joissa oli totuttu näkemään Unimogeja.

Kevyt-Masi olisi kuljettanut enemmän miehistöä kuin Panssari-Sisu.

Kallis hinta karkotti ostajat

Jo aiemmin tässä artikkelissa on tullutkin jo möläytettyä auton valmistusmäärä, joka jäi odotuksiin nähden hyvin vaatimattomaksi. Kevyt-Masia valmistettiin ainoastaan kuuden kappaleen mittainen erä, joista niistäkin vain yksi päätyi Puolustusvoimien käyttöön, joka oli kuitenkin ollut alkuperäinen “toimeksiannon” jättäjä. Sanomattakin on selvää, että jäätiin todella kauas tuhannen ajoneuvon tilauksista ja Proto-Sisun pakkaajista.

Lopullinen siirtymä sarjatuotantovaiheeseen jäi siis Sisu SA-110:n osalta haaveeksi. Todennäköisimpänä syynä tälle päätökselle on auton kalleus. Sisu SA-110 maksoi lähes SA-150:n noin 85 prosenttia Masista eli kokonaisen Masin verran. Lisäksi kahden Kevyt-Masin hinnalla olisi saanut yhden kokonaisen XA-180:n eli Pasin. Pasihan oli Puolustusvoimien “lempilapsi”, jota haluttiin tietenkin tilata mahdollisimman paljon.

Toisaalta pohtimisen arvoista on sekin, tuliko autosta lopulta “Kevyt-Masi”? Puolustusvoimille tarjottu yksilö oli kuitenkin selvästi Masia panssaroidumpi, mikä ei sovellu keveään imagoon. Oikeastaan panssaroinnin vuoksi autoa voisikin verrata ennemmin Panssari-Sisuun, joten olisiko oikea lempinimi ollut sittenkin “Kevyt-Pasi”? SA-110 olisi kuitenkin kyennyt kuljettamaan yli tuplaten miehistöä Pasiin verrattuna.

Toisaalta ei Sisu täysin jäänyt näppejäänkään nuolemaan Kevyt-Masin epäonnistumisen vuoksi. Sisun tilauskirjat pysyivät kyllä täynnä monien muiden ajoneuvojen muodossa. Vaikka Puolustusvoimat jättikin tekemättä tuhannen ajoneuvon tilauksen, käytännössä Sisu toimitti kuitenkin Puolustusvoimille SA-110:n sijasta muita ajoneuvoja varsin merkittävät määrät.

Sisu sai hieman takaisin SA-110:n kehitystyöhön kuluneita resursseja, kun Sisu RA-140 DS eli Raisu kehitettiin. Raisu jakaa paljon yhteistä Kevyt-Masin kanssa ja Raisusta tuli 41 myydyn ajoneuvon myötä jonkinlainen taloudellinenkin menestys Sisulle.

Patrialla ei ollut suoranaisesti osaa eikä arpaa Sisu SA-110:n tekemiseen, mutta Hämeen Mobilistien autosta löytyy silti Patria-logot. Tämä johtuu siitä, että auton valmistanut Sisu Defence päätyi myöhemmin osaksi Patria-konsernia.

Lue myös: Nauha-Sisu eli Nasu – Puolustusvoimat sai kuin saikin kotimaisen tela-ajoneuvon

Sisu SA-110 nykypäivänä

Pienen valmistusmääränsä vuoksi Sisu SA-110 on suorastaan harvinainen näky. Siinä missä Proto-Sisuja ja Maseja on Puolustusvoimat myynyt jopa poiskin huutokaupaten, ainokainen Puolustusvoimille myyty yksilö lienee yhä armeijan kirjoissa. Ainakaan tämän yksilön

Myös YK-mallien kohtalo on epäselvä, mutta Blombergin kirjan mukaan niitä käytettiin ainakin Libanonissa 1986 ja Rauhanturvaaja-Wikin mukaan myös Golanilla 80- ja 90-lukujen taitteessa. Näillä reissuilla ainakin yksi yksilö tuhoutui rungon mennessä poikki, eikä sitä todennäköisesti koskaan kyetty korjaamaan takaisin rivistöön. Myös ahden muun YK-mallin tarinan myöhemmät vaiheet ovat jääneet mysteeriksi.

Sähköyhtiö Eltelin omistama SA-110 huutokaupattiin Suomessa vuonna 2023. Se päätyi yksityisen harrastajan omistukseen, joka on kunnostanut sitä viime vuosina. Tämän yksilön tarinaa voi seurata Instagramista käyttäjän @Sisu_sa110 takaa. Myös Koeajolle.com on tehnyt erillisen jutun tästä yksilöstä, joskin keskittyen sen työuran alkupuoleen.

Lue myös: Vain yksi siviilimarkkinoille – tällainen oli sähköyhtiön hankkiman Sisu SA-110:n tarina

Hämeen Mobilistien hallusta löytyy yksi Sisu SA-110. Tässä se on kuvattu Classic Motorshow’ssa Lahdessa 2025.

Hämeen Mobilistien yksilö kiertää tapahtumia

Viimeinen yksilö eli Sisun (nykyinen Patria) oma prototyyppiyksilö lepää nykyään Hämeen Mobilistien hellässä huomassa. Auton päätyminen Patrialle, eli periaatteessa Sisun kilpailijalle on sekin hieman erikoinen tarina. Sisun sotilasajoneuvoista vastasi osasto nimeltä Sisu Defence. Myöhemmin 1990-luvulla valtio järjesteli omistuksiaan ja Sisu Defense fuusioitui Patrian kanssa vuonna 1997.

Todennäköisesti tämän fuusion kautta auto päätyikin hieman yllättäen Sisun sijasta Patrian omistukseen. Patria taas lahjoitti Sisu SA110:n Hämeen Mobilisteille vuonna 2005. Vaikka autolla ei varsinaisesti ole omistushistorian lisäksi mitään tekemistä Patrian kanssa, tässä lahjoitetussa yksilössä on kuitenkin nähtävissä Patrian logot.

Tämän artikkelin kuvituskuvat ovat tästä Hämeen Mobilistien hallussa olevasta Sisu SA-110:sta. Osa kuvista on otettu Panssarimuseossa Parolassa, mutta sieltä ajoneuvoa ei todennäköisesti kannata etsiä. Auto oli vain “talvehtimassa” Panssarimuseolla vuosina 2025-26. Hämeen Mobilistit kuitenkin esittelee autoa usein erilaisissa tapahtumissa, joten sen näkeminen on mahdollista erilaisissa vanhojen autojen tapahtumissa.

Lue myös: Sisu A2045 – Proto-Sisun geenit jalostettuna 2000-luvun standardeihin

Kuvassa Sisun nykyinen hittituote, Sisu GTP, joka jakaa jonkin verran yhteistä Unimogin kanssa.

Loppusanat: onneksi Sisu ei tappanut Unimogia

Artikkelin loppuun vielä pieni ajatusleikki. Vaikka haaveet olivat suuret, ei kuuden ajoneuvon mittainen Sisu SA-110 pystynyt oikeastaan edes haastamaan Unimogia tosissaan, ainakaan isossa kuvassa. Sitä kautta projekti karahti auttamatta kiville.

Nyt kun katsellaan tarinaa 2020-luvulta käsin, Sisun ja Unimogin väliltä löytyy tuoreitakin yhtäläisyyksiä. Sisu ja Mercedes-Benz ovat tehneet merkittävää yhteistyötä jo vuodesta 2010 asti. Tätä kautta Sisun tiet ovat kohdanneet myös Mercedes-Benzin portfoliosta löytyvän Unimoginkin kanssa.

Sisu SA-110:sta ei tullut “Unimogin tappajaa”, mutta myöhemmin Unimog tuli lopulta Sisuihin. Nykyinen Sisun hittituote, Sisu GTP lainaa paljon Mercedes-Benzin teknisiä ratkaisuja. Esimerkiksi Sisu GTP:n ohjaamo tulee melko pitkälle Unimogista.

Ehkä siis ihan hyväkin, ettei Sisu SA-110 päässyt tappamaan Unimogia.

Lähteet: Markku Mäkipirtin kirja “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” sekä Olli Blombergin kirjat “Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan: 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotuotantoa” sekä “Suomalaista sisua vuodesta 1931: monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi”. Lähteinä käytetty myös RT-wikiä, Hämeen Mobilistit ja Vanhat koneet 2/2025.