Tässä on tiettävästi Suomen ensimmäinen paloauto, josta löytyy oma sisävessa

Helsingin Pelastuslaitoksen johtokeskusyksikkö on uniikki jopa koko maailman mittakaavassa. Auton järkelemäinen koko ei välity valokuvista.

Viranomaisajoneuvot ovat inspiroineet Koeajolle.comia moneen kertaan. Sivustoltamme löytyy lukuisia Puolustusvoimien kalustoa esitteleviä artikkeleja, mutta myös Suomen Poliisin kalustollekin on annettu palstatilaa.

Lue myös: Tässä on Suomen suurin poliisiauto – mutta mihin sitä käytetään?

Tällä kertaa pysyttelemme punaisten autojen parissa, eli keskiössä ovat paloautot. Olemme aiemmin esitelleet sivustollamme teille Skidin, Helsingin Pelastuslaitoksen pienimmän paloauton. Hieman hauskasti Skidin vieressä Kallion keskuspaloasemalla seisoo tavallisesti myös talon suurin paloauto, jota johtokeskusyksiköksikin kutsutaan.

Tässä artikkelissa otamme katsauksen tähän Helsingin Pelastuslaitoksen johtoyksikköön, joka on ehtinyt palvella kaupunkia jo yli 20 vuoden ajan. Harva helsinkiläinen tuskin edes tajuaa, miten poikkeuksellisesta pelastusajoneuvosta tässä on kyse.

Nykyään johtokeskusyksikkö palvelee Helsingissä tunnuksella HE 100.

Johtokeskusyksikkö jo toisessa polvessa

Lähdetään liikkeelle kaukaa historiasta. Ensimmäinen suurempi johtokeskusyksikkö hankittiin Helsinkiin vuonna 1972. Myös tämä auto oli Sisu, sillä auto oli teknisesti Sisu, mutta varustelusta vastasi Kiitokori. Tämän auton kaupallinen nimi oli Sisu BK-84 BO/4000 ja se ensirekisteröitiin 29.12.1972, mutta varustelun myötä toimitus tapahtui 15.3.1972.

Uuden johtokeskusyksikön ensimmäinen hälytystehtävä oli varsin eksoottinen. Kokkolan Ykspihlajassa sijaitsevassa Esson tuontivarastossa syttyi tulipalo. Palopaikka oli hankala, sillä siellä oli 10 miljoonaa litraa raakaöljyä. Helsingin Pelastuslaitoksen uusi johtokeskusyksikkö oli ollut Oulussa esittelyreissulla, joten sieltä asiallinen matka Kokkolaan.

Kuvassa on Kiitokorin varustelema Sisu BK-84. Alkuperäinen Helsingin Pelastuslaitoksen johtokeskusyksikkö perustui samanlaiseen autoon.

Kiitokorin varustelema johtokeskus oli hyvin bussimainen ja pelkistetty. Sen sisällä oli istuimia, pöytiä ja erilaisia puhelimia – televisiota unohtamatta. Nykymittapuulla auto näyttää hyvinkin ankealta, mutta 1970-luvulla se on ollut todella edistyksellinen. Auto tekniikkoineen peruskorjattiin vuonna 1986.

Ensimmäinen johtokeskusyksikkö koostui kolmesta osasta. Siinä oli ohjaamo, jonka jälkeen tuli viestikeskus ja auton perällä oli vielä pieni neuvotteluhuone. Johtokeskuksen tilat olivat tavallisen aikalaisen bussin kokoluokkaa, joten tilat olivat auttamattakin naftit.

Alkuperäinen H10-johtokeskusyksikkö näkyy kuvassa oikealla. Kuva on Uusi Suomi -lehden toimituksen tulipalosta vuodelta 1976.

Toinen sukupolvi syntyy

Vuonna 2004 tuli aika päästää vanha johtokeskusyksikkö ansaituille eläkepäiville. Uuteen johtokeskusyksikköön otettiin uusi lähestymiskulma. Ajatus bussimaisesta korista hylättiin ja autoa lähdettiin tekemään kuorma-auton pohjalta. Autossa oli tavallinen kuorma-auton hytti, mutta varsinainen johtokeskus tulisikin auton päällirakenteiden päälle.

Lue myös: Tiesitkö että Sisu kehitti ”Pasin esikuvan” jo 1937 – eikä sen ostajana ollut edes armeija

Tämän ratkaisun suurin etu tuli siitä, että toisin kuin linja-autossa, tässä ratkaisussa auton leveyttä voitiin tarpeen tullen kasvattaa. Paikoillaan ollessa autosta on mahdollista ajaa hydraulisesti ulos uloke, jonka avulla autoon saadaan ikään kuin yksi ylimääräinen huone – ratkaisu on tuttu mm. suurista matkailuautoista ja motorhome-ajoneuvoista.

Ratkaisun avulla johtokeskuksen tila saadaan kasvatettua peräti 27 neliömetriin asti. Autossa on erillinen kaksipaikkainen viestintäkeskus ja laaja johtotila. Autosta löytyy myös oma minikeittiö ja tiettävästi Suomen ensimmäinen paloautosta löytyvä sisävessa.

Johtokeskusyksikön tarkoituksena on palvella eri viranomaisorganisaatioita toimintapaikalla.

Suomalainen pelastusjohdollinen käytäntö eroaa jonkin verran kansainvälisestä tavasta toimia. Tyypillisesti maailmalla suuronnettomuuksissa ja -tapahtumissa pelastustoimi organisoidaan poliisijohtoisesti, mutta Suomessa kärjessä on palo- ja pelastustoiminta. Tästä syystä maailmalla poliisien järjestelmät ovat kehittyneempiä kuin pelastuslaitosten.

Tämä tekee Helsingin Pelastuslaitoksen johtokeskusyksiköstä melkoisen erikoisuuden jopa koko maailman mittakaavassa, sillä samoissa tiloissa voi työskennellä eri viranomaisorganisaatiot. Helsingin Pelastuslaitoksen johtokeskusjärjestelmää onkin käyty vuosien varrella tutustumassa monien ulkomaisten vieraiden toimesta.

H10-tunnus perittiin edeltäjältä. Vuonna 2012 se vaihtui nykyiseen muotoon HE 100.

Hurja koko ei välity kuvista

Raskaaseen kuorma-autoon pohjautuva ratkaisu tarkoittaa sitä, että johtokeskusyksikkö on todella huiman kokoinen laitos. Auton jättiläismäinen koko ei harmillisesti aukene valokuvista, ellei rinnalla ole sitten muuta palokalustoa.

Pituutta autolla on 10,8 metriä ja korkeutta 3,85 metriä. Autolla alkaa olla korkeutta sen verran paljon, että sille tulee hankaluuksia mahtua Helsingin matalimpien siltojen ali. Tästä syystä auton hälytysvalotkin on sijoitettu poikkeuksellisesti auton ”otsaan”, ettei lisäkorkeutta synny.

Myös auton paino on jyhkeä. Omamassaa on 15 600 kilogrammaa, suurin tieliikenteessä sallittu kokonaismassa 26 000 kilogrammaa ja tekninen suurin kokonaismassa 30 000 kilogrammaa. Vertailun vuoksi autoa edeltäneessä Kiitokori-Sisussa tekninen suurin kokonaismassa oli 10 375 kilogrammaa, eli kasvua on tullut kolminkertainen määrä.

Vaikka autolla on painoa huimasti, minkäänlaista panssarointia autoon ei ole ollut mahdollista tehdä. Panssarointi olisi paitsi syönyt arvokasta tilaa, se olisi tehnyt autosta myös entistäkin raskaamman, mikä vaikeuttaa johtokeskuksen pääsyä lähelle tilannealuetta.

Sauruksen ja Sisun valmistama auto kuvattuna Kallion Keskuspaloasemalla.

Jälleen Sisun valmistama

Johtokeskusauton pohjana toimii jälleen Sisun tekniikka. Auto perustuu teknisesti E11-Sisuun. Koska kyseessä on toisen sukupolven E-Sisu, tämä auto käyttää muiden mukana Renaultin ohjaamoa. Auton tekniikkaan kuuluu 10,82-litrainen dieselmoottori, jonka teho on 385 hevosvoimaa. Akselisto on 6×2 eli vain keskimmäinen akseli on vetävä.

Mittatilaustyötä tehdystä varustelusta on vastannut pelastuskalustoon erikoistunut Saurus. Auton varusteluihin lukeutuvat kaksi kahdeksaan metriin nousevaa antennimastoa, ilmastointi, ATK-laitteet, viestivälineet, sääasema, irtogeneraattori, NBC-ilmaisimet ja työpisteet. Traficomin julkisten tietojen mukaan autossa on istumapaikat neljälle matkustajalle.

Sivukuvassa näkyy hyvin se uloke autosta, joka on mahdollista avata “auki”, jolloin tilaa on käytössä eniten.

Kun auto saapui Helsingin pelastuslaitokselle vuoden 2005 aikana, sitä esiteltiin medialle ahkerasti. Silloinen Pelastuslaitoksen tietohallintopäällikkö Anssi Kuusela kertoi Tekniikka&Talous-lehdelle, että tilasuunnittelussa otettiin oppia veneistä, jossa sisustamisratkaisut on kehitetty erittäin pitkälle.

Koska auto on ollut käytössä yli 20 vuotta, johtokeskuksen tietoteknistä puolta on arvatenkin päivitetty moneen kertaan. Alkuperäisen tietoteknisen osuuden johtojärjestelmästä on toteuttanut WM-Data Pelastuslaitoksen määritysten pohjalta. Vuonna 2005 kerrottiin, että johtokeskusauton tietoliikenneyhteydet pyörivät langattoman lähiverkon, Virven ja gsm-yhteyksien varassa.

Tämä kuva on otettu VR:n makasiinien tulipalosta toukokuussa 2006. Silloin johtokeskusyksikkö päätyi moniin valokuviin. Muuten auto on nykyään melko harvinainen näky Helsingin katukuvassa.

Koeponnistus Helsingin MM-kisoissa ja VR:n makasiinien tulipalossa

Auton ensirekisteröinti tapahtui 21.5.2004, mutta tämän jälkeen autoon tehtiin kattava varustelu Sauruksen toimesta. Tietojen mukaan uusi auto saapui Helsingin Pelastuslaitoksen kalustoon vuoden 2005 puolella.

Yksi johtokeskusyksikön ensimmäisistä tulikasteista tuli elokuussa 2005, jolloin Helsingissä pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut. Uusi johtokeskusyksikkö päivysti läpi kisojen Helsingin Olympiastadionin läheisyydessä.

Ensimmäinen suurempi tulikaste autolle saatiin vuotta myöhemmin. Toukokuun viides päivä vuonna 2006 Helsingin keskustassa sijaitsevat VR:n makasiinit paloivat yllättäen. Suuri tulipalo keskeisellä paikalla Eduskuntatalon edessä sai aikaan sen, että tuolloin varsin tuore johtokeskusyksikkö kutsuttiin paikalle, jossa se ikuistettiin moniin valokuviin.

Nykyään johtokeskusyksikköä käytetään suurten ja pitkäkestoisten operaatioiden toiminta-alueiden johtokeskuksena. Johtokeskusyksikölle tulee yllättävän vähän tehtäviä vuodessa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen vuoden 2014 toimintakertomuksessa kerrotaan, että johtokeskusyksiköllä oli vuosina 2010-14 vuosittain vain 3-16 tehtävää.

Vähäiset tehtävämäärät näkyvät myös auton mittarilukemassa. Trafin julkisten ajoneuvotietojen mukaan 24.10.2025 tehdyssä katsastuksessa ajoneuvon mittarilukema oli 20 928 kilometriä. Ajoa tulee täten keskimäärin alle 1000 kilometriä vuoteen.

Tällä hetkellä se ei ole tiedossa, kuinka kauan nykyinen johtokeskusyksikkö jatkaa tehtävissään. Julkista keskustelua auton uusimisesta tai edes päivittämisestä ei tätä juttua tehdessä löytynyt, joten arvatenkin johtokeskusyksiköllä on vielä monta hyvää työvuotta jäljellä.

Lue myös: Tiesitkö että Ranskan armeija käyttää suomalaisia Sisuja raskaina lavetteina?

Lähteet: Saurus, Tekniikka&Talous, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen vuosikertomus 2014, sekä Pauli Söderholmin ja Jussi Kiven kirja “Punainen kuin paloauto”