Kun tämä Suomen söpöin paloauto rakennettiin, se vaati poikkeusluvan ministeriöltä asti

Helsingin pelastuslaitoksen sisäpihayksikkö menee sinne, minne täysikokoisilla paloautoilla ei ole mitään asiaa.

Viranomaisajoneuvot ovat olleet Koeajolle.comin vakituinen puheenaihe. Valtaosa artikkeleistamme keskittyy Puolustusvoimien kirjavaan kalustoon, mutta myös poliisi ja pelastuslaitos ovat nekin olleet sivustollamme säännöllisesti esillä.

Lue myös: LUU-5 on Suomen tunnetuin poliisiauto – tästä syystä sen palvelus pääty ikinä

Taannoin esittelimme teille Suomen suurimman poliisiauton, joten jatketaan tällä kertaa saman teeman parissa. Nyt keskiössä on poliisin sijasta palolaitoksen kalusto ja suurikokoisten ajoneuvojen sijasta tutustumme poikkeuksellisen pieneen pelastusajoneuvoon.

Jotain tämän ajoneuvon ainutlaatuisuudesta kertoo sekin, että autolla on melko hyvin yleisesti tunnettu ja oikeastaan täydellisesti sille istuva lempinimi. Skidi on ylläpitänyt Helsingin turvallisuutta jo yli 25 vuoden ajan.

Skidi on täysin uniikki paloauto, jonka vahvuudet tulevat ilmi ahtaissa tiloissa.

Iso ei ole aina parempi

Monesti pelastuskalustossa ajatellaan, että isompi on parempi. Toisaalta tämä ajatusmalli on ihan perusteltu, sillä isossa autossa mukana kulkee useampikin pelastaja ja suuri määrä erilaista pelastusvälineistöä. Joskus iso koko voi kuitenkin osoittautua esteeksi pelastustehtävän suorittamiselle.

Erityisesti suurempien kaupunkien keskustoissa on usein erilaisia ahtaita paikkoja, joihin suurikokoisella pelastuskalustolla ei ole mitään asiaa. Ongelmallisia paikkoja voivat olla esimerkiksi kaupunkien sisäpihat, joissa ilmenee tarve nostoautolle, mutta ahtaat porttikongit estävät tavallisten nostoyksikköjen pääsyn paikalle.

Tätä ongelmaa on ratkottu eri maissa hieman eri tavoin. Tämän tarinan lähtöpiste sijaitsee länsinaapurissamme Ruotsissa, joissa vastaavanlaisia tilanteita varten pelastuslaitoksella on pienen traktorin pohjalle rakennettuja nostoyksiköitä. Pienet työkoneet mahtuvat esimerkiksi ahtaista porttikongeista kerrostalojen sisäpihoille, joissa ne voivat pelastaa ihmisiä korkealta.

Tämäntapaisessa pelastuskalustossa on kuitenkin yksi merkittävä ongelma. Pienikokoinen työkone on hidas ja hankala ajettava. Pelastuslaitoksilla on sovittuna tietyt määräajat, joiden sisällä avun tulisi ehtiä paikalle. Pelastustehtävillä jokainen minuutti on usein kultaakin arvokkaampi, joten apu pitää saada perille nopeasti.

Pienen traktorin päälle suunniteltu nostolava- tai tikasyksikkö tarvitsee kaverikseen siis koukkulavalla toimivan kuorma-auton, joka kuljettaa pienen pelastusajoneuvon pelastuspaikalle. Pieni yksikkö tarvitsee siis avukseen erillisen kuorma-auton, minkä seurauksena ratkaisu ei ole kovinkaan kuluystävällinen.

Ahtaiden paikkojen pelastuskalustoa ruotsalaisittain. Tukholmassa ahtaisiin paikkoihin mennään Bobcat-pohjaisella Alleycatilla, joka tarvitsee liikkuakseen Scanian kuorma-auton apuja.

Helsinki tilaa omanlaisen ratkaisun

Siirrytään tarinassa Ruotsista Suomen puolelle. Myös Helsingin pelastuslaitos oli tuskaillut jo parisen kymmentä vuotta saman ongelman kanssa, eli tarvittiin pienikokoinen laite, jolla voitaisiin pelastaa ihmisiä tarpeen tullen mahdollisimman korkealta.

Helsingin pelastuslaitoksen palomiehet olivat keväällä 1999 Tukholmassa palomiesten pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa. Tällä reissulla palolaitos oli jälleen tutustunut ruotsalaiseen, Bobcat-minitraktorin päälle rakennettuun puomitikasyksikköön.

Rutosalaisessa Bobcat-ratkaisussa oli useita ongelmia. Sen hitaus pakotti hankkimaan yksikölle oman kuljetusvälineen, mikä nosti laitteen hintaa. Hieman harmaita hiuksia tuli myös siitä, ettei puomitikasyksikössä tikkaita voi suunnata aivan vapaasti, vaan koko alustan tulee kääntyä tikkaita asetellessa.

Suomalaiset alkoivatkin etsiä alustaa, joka olisi mahdollisimman kapea ja matala, jotta ahtaatkaan porttikongit eivät nousisi sille esteeksi. Helsingin Sanomien jutussa helmikuussa 2001 kerrotaan, että sopivaa alustaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa maatalousnäyttelyitä myöten, mutta lopulta ratkaisu löytyikin sattumalta Lauttasaaren katukuvasta.

Skidin alustana toimii saksalaisen Multicar M26 Champion. Kuten kuvasta näkyy, etenkin auton ohjaamo on muuttunut melkoisesti ennen paloautoksi päätymistä.

Multicarin alusta löytyi vahingossa

Helsingin kaupunki käytti kunnossapitotöissä saksalaisen Multicarin ajoneuvoja. Saksalainen Multicar on pitkän linjan hyötyajoneuvoja valmistava yritys, joka on keskittynyt erityisesti pieniin ja kompakteihin työkoneisiin.

Lauttasaaressa nähdystä Multicarin kunnossapitoautosta löydettiin lopulta sopiva alusta pienelle paloautolle. Vaikka voisi helposti kuvitella, että Multicar tarjoaa tämäntapaisia ratkaisuja valmiina asiakkaille, asia ei kuitenkaan ole näin. Helsingin palolaitoksen tuleva paloauto piti rakentaa itse alusta loppuun saakka, Multicarin toimittaessa projektiin pelkän alustan.

Alustaksi valikoitui Multicar Champion ja päällirakenteen tarjouskilpailun voitti kaarinalainen Vema Lift. Päällirakenteen asentaminen pakotti Multicarin alustan melkoiseen muodonmuutokseen, sillä alkujaan kaksipaikkaisesta ohjaamosta piti leikata toinen ulos, jotta vapautuneeseen tilaan saadaan asetettua nostopuomi. Ratkaisu minimoi yksikön korkeuden.

Puomitikkaan vuoksi pienestä paloautosta näkee oikealle hyvinkin heikosti, ja tämä pakotti Helsingin pelastuslaitoksen hakemaan autolle liikenneministeriön poikkeusluvan. Lupa kuitenkin heltisi projektille ennätysvauhtia.

Julkisten ajoneuvotietojen mukaan Helsingin palolaitoksen Multicar Champion on N2G-kuorma-auto (eli niin sanottu kevyt maastokuorma-auto) ja se on ensirekisteröity 18.12.2000. Auto on nelivetoinen ja siinää on 2,8-litrainen 78 kilowatin dieselmoottori, jonka voimin auto kiitää työtehtävälle jopa 80 kilometrin tuntinopeutta, joten se ei jää nopeudessa juurikaan jälkeen täysikokoiselle pelastuskalustolle.

Skidi alkuperäisessä H161-tunnuksessaan vuonna 2005. Auto on kuvattu Kallion kirkon pihassa.

Pienikokoinen erikoispaloauto

Pienoispaloauto on mitoitettu siten, että se mahtuu kulkemaan kaksi metriä leveästä ja kaksi metriä korkeasta porttikongista. Vuonna 2001 Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että peräti yli 7000 helsinkiläistaloyhtiötä löytyi näin kapean porttikongin takaa.

Pienessä paloautossa on myös sellainen erikoisuus, että sen katto on mahdollista ottaa tarvittaessa irti. Ratkaisulla ajoneuvon korkeutta saadaan tiputettua jälleen kerran hieman matalammaksi, joka kenties tuo pelastustehtävän onnistumisen kannalta tärkeät lisäsentit.

Pienikokoisen paloauton leveydeksi kerrotaan Traficomin tiedoissa 188 senttimetriä. Korkeus on internetlähteiden mukaan kaksi metriä, mutta sitä ei ole tarkennettu, onko mitta otettu ”hattu päässä vai ilman”. Painoa ajoneuvolla on 4 800 kilogrammaa, joten sitä voidaan hyödyntää myös tilanteissa, joissa pelastuskaluston keveys toimii valttikorttina.

Tarpeen tullen pienikin voi ponnistaa korkealle. Auton tikkaat nousevat tarpeen tullen 20 metriin saakka ja ulottuvuutta siinä on 9 metriä. Nostolaite on mahdollista varustaa joko irrotettavalla korilla tai vaihtoehtoisesti pelastustilanteessa voidaan hyödyntää nostolaiteessa olevia tikkaita.

Vertailussa Helsingin pelastuslaitoksen järeimpään nostokalustoon Skidi jää kuitenkin auttamatta toiselle sijalle. Vuonna 2011 Yle tiesi kertoa, että Kallion keskuspaloasemalle hankittu uusi Sisu-alustainen nostolavayksikkö ylettää 61 metrin korkeuteen ja sivusuunnassakin 30 metriin saakka.

Lue myös: Tiesitkö että Sisu kehitti ”Pasin esikuvan” jo 1937 – eikä sen ostajana ollut edes armeija

Paloautot tilanteen mukaan. Kuvan Sisuun pohjautuva nostolava-auto edustaa vuorostaan nostolavakaluston järeintä päätyä. Sillä pääsee peräti 61 metrin korkeuteen saakka.

Skidi syntyy nimikilpailussa

Kun Helsingin Sanomat teki uudesta autosta ensimmäistä juttua helmikuussa 2001, sympaattiselta ajoneuvolta puuttui tuolloin vielä nimi. Tarina ei kerro sitä, haluttiinko autolle hankkia erillinen lempinimi, vai syntyikö tarve toimittajan uteluiden myötä. Joka tapauksessa palomiehet kertovat toimittajalle, että jos joku keksii autolle hyvän lempinimen, nimen keksinyt voittaa tutustumiskäynnin paloasemalle.

Palomiehillä oli kuitenkin yksi toive tulevalle nimelle: “Stadin slangia sen pitää olla”.

Eipä mennyt kauaakaan, kun Helsingin Sanomat pääsi uutisoimaan kesäkuussa 2001 auton uudesta nimestä. Pieni paloauto sai nimen ”Skidi”, joka täyttää samalla pelastajien toiveet stadin slangista. Nimen keksi Kai Saurama, joka sai myös kunnian kastaa uuden tulokkaan. Hakaniementorilla vietetyissä nimiäisissä Skidin kylkeen rikottiin Vichy-pullo, aivan kuten laivan nimeämisissä.

Helsingin palolaitos on joskus todennut osuvasti stadin slangilla, että Stadi on buli, mutta Skidi on snadi.

Skidi kurkottaa jopa 20 metrin korkeuteen. Nostolaitteeseen voi littää joko nostokorin (löytyy irrallisena auton toiselta sivulta) tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää nostolaitteessa olevia tikkaita.

Yli 25 vuotta pelastustöissä

Skidi on ollut mukana ylläpitämässä Helsingin kaupungin turvallisuutta vuodesta 2001 saakka. Merkittävin muutos Skidille tämän neljännesvuosisadan mittaisen työuran aikana on yksikkötunnuksen vaihtuminen kertaalleen. Skidin alkuperäinen yksikkötunnus oli H161, mutta sittemmin se on muuttunut HE1062:ksi. Koko palvelusaikansa auto on viettänyt Helsingin keskuspaloasemalla Kalliossa.

Yleensä Skidi pyydetään paikalle silloin, kun pelastustehtävä tapahtuu joko ahtaassa tai keveyttä vaativassa paikassa. Yleisimpiä tehtäviä Skidille taitavat olla kerrostalojen sisäpihalla tapahtuneet onnettomuudet, joissa on tarpeen pelastaa ihmisiä parvekkeelta tai katolta.

Skidin korvaamisesta ei ole käyty ainakaan julkisia keskusteluja, joten tällä erää ei ole yleisessä tiedossa, kauanko pieni sympaattinen paloauto saa vielä jatkaa helsinkiläisten palvelemista.

Ajoneuvon erikoislaatuisuudesta johtuen Skidin korvaaminen ei tapahdu ihan sormia napsauttamalla. Toisaalta myös ajoneuvon tavallista paloautoa rauhallisempi työtahti mahdollistaa sen, että Skidissä riittänee virtaa toimia tehtävässään vielä vuosien ajan. Ajoneuvon mittarissa oli tammikuussa 2025 tehdyn katsastuksen aikaan ainoastaan 36 000 kilometriä, mikä tarkoittaa reilun tuhannen kilometrin vuositahtia.

Lue myös: Vain yksi siviilimarkkinoille – tällainen oli sähköyhtiön hankkiman Sisu SA-110:n tarina

Skidi on viettänyt jo neljännesvuosisadan Helsingin keskuspaloasemalla Kalliossa. Kuvassa suruliputetaan Jokelan koulusurmien vuoksi 8.11.2007. Skidi näkyy kuvassa paloaseman tallissa vasemmassa reunassa.

Myös toinen samanlainen Kaarinassa

Tämän artikkelin julkaisun jälkeen Koeajolle.com sai lukijavinkin siitä, että Skidillä on olemassa kaksoisveli, joka on yhä käytössä Suomessa.

Lukijan mukaan Vema Lift teki myös toisen samanlaisen auton, joka toimi yrityksen esittelyautona. Sittemmin samainen auto toimi Haapajärvellä nostolava-autona. Nykyään auto on osa Kaarinan Rantakulman VPK:n kalustoa. Kyseisestä autosta löytyy jonkin verran kuvia, mm. Rantakulman VPK:n sosiaalisen median kanavista.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Rantakulman VPK (@rantakulmanvpk) jakama julkaisu

Lähteet: bos-fahrzeuge.info, Helsingin-Sanomat, Traficomin julkiset ajoneuvotiedot