Suksiboksipakut – ruma mutta kätevä tapa tehdä pakettiauto

Suksiboksipakujen eli periaatteessa katosta korotettujen henkilöautojen buumi oli hurjimmillaan 1980-luvun lopussa.

Suomen kovat autoihin kohdistuvat verokäytännöt ovat aiheuttaneet vuosikymmenten aikana erilaisia kikkailuja, joiden tavoitteena on pienentää ajoneuvon verokuormaa ja täten säästää autoilijan rahaa. Hyvin usein taustalla on ollut pakettiautoihin liittyvä kikkailuja, sillä pakettiautoilla on ollut pienempää autoveroa ja käyttövoimaveroa.

Se onkin sitten mutkikkaampi kysymys, että mikä tekee loppujen lopuksi autosta pakettiauton? Tästä aiheesta on väännetty vuosikymmenien ajan ja tulkintoja on syntynyt sekä kuollut sen aikana. Joskus pakettiauton kriteerit ovat olleet kirjaimellisesti senttipeliä, jossa autoja on joko venytetty tai kutistettu pakettiautoksi rekisteröimisen mahdollisuuden saamiseksi.

Citroen BX Van nousi kenties suosituimmaksi suksiboksipakuksi 1980-luvulla.

Koolla on ollut väliä

Suomalaisesta verotuskäytännöstä löytyy muutamia auton mittoihin liittyviä porsaanreikiä, joita maahantuojat ovat kernaasti hyödyntäneet, sillä niiden kautta auton hintaa on saatu alemmaksi ilman omasta katteesta tinkimistä, mikä taas on ollut melkoinen lisäboosti auton myynnille.

Esimerkiksi Toyota Timangi oli pienikokoinen avolava-auto, jonka avolavan mitta oli juuri ja juuri yli 150 senttimetrin, mikä mahdollisti auton myymisen pakettiautona. Toyotaa maahantuonut Korpivaara Oy satsasi paljon Timangin markkinoimiseen ja auto myi kuin häkä. Autoa myytiin niin paljon, että jossain vaiheessa valtio päätti kasvattaa lavan minimimitan 180 senttimetriin, mikä tappoi lähes välittömästi koko Timangi-myynnin.

Joskus kokoa on mitattu myös kilogrammoissa. Hatanpään Autokeskuksessa Tampereella huomattiin isokokoisten jenkkifarmarien täyttävän yli 1800 kilogramman omamassallaan pakettiauton kriteerit, jos takaistuimia vaihdettiin hieman epämukavampaan suuntaan, vastaamaan ns. väliaikaista kuljetustarvetta. Näin syntyivät 1980-luvun lopun piilofarmarit, jotka myivät parin vuoden ajan kovaa vauhtia.

Suksiboksipakuissa sisätilan tarvittava 130 senttimetrin korkeus saatiin korottamalla kattoa kuomun avulla.

Suksiboksipakut tulevat

Piilofarmarien yhteydessä vuosien 1988-90 välissä syntyi hetkeksi aikaa niin sanottujen “suksiboksipakujen” aikakausi, joiden tarina muistuttaa hyvin paljon Toyota Timangia tai piilofarmareita. Tässäkin yhteydessä kupletin juoni löytyi auton mitoista ja pienistä muutostöistä.

Tuohon aikaan lakeihin ja säädöksiin oli merkitty, että pakettiauton tavaratilan tuli olla vähintään 130 senttimetriä korkea. Tätä pykälää ei katsottu yli 1800 kilogramman omamassan autoilta, minkä vuoksi piilofarmarit välttyivät korkeusmittauksilta, mutta muiden autojen kohdalla pakettiautoksi katsottiin vain ne autot, joiden tavaratilasta löytyi vähintään 130 senttimetrin korkeus.

Tästä muodostuikin omanlainen show, sillä maahantuojat lähtivät pohtimaan sitä, millä tavalla autoja olisi mahdollista saada rekisteröityä pakettiautoksi. Porkkana oli melkoinen, sillä monissa tapauksissa saman auton rekisteröinti henkilöauton sijasta kevyemmin verotetuksi pakettiautoksi mahdollisti sen, että kuluttajalle auton hinta putosi jopa alle puoleen.

Pian maahantuojilla kuitenkin välähti. Mitä jos farmarimallisista autoista poistettaisiin katto ja se korvattaisiin korkeammalla kuomurakenteella? Vastaavaa käytäntöä oli nähty jo perinteisempien pakettiautojen parissa, mutta farmariautoissa innovaatio oli uusi. Muutosten myötä farmariautot näyttivät siltä, kuin niiden katolle olisi asennettu kiinteä suksiboksi. Tästä syntyi lempinimi suksiboksipaku.

Lue myös: Korinvaihto – autolle uusi elämä, vai jälleen yksi outo tapa välttää veroja?

Citroen BX Van on automalli, joka herättää hilpeyttä etenkin ulkomailla. BX-Citikkaa kun ei kuviteltu koskaan pakettiautoksi.

Korpivaara vastaan Helkama

Suksiboksipakuissa korostui kaksi asetta suurempaa suomalaista maahantuojaa ylitse muiden. Korpivaara ja Helkama näkivät suksiboksipakuissa suuren mahdollisuuden, sillä niiden rakentamisessa voitiin hyödyntää konsernien tytäryhtiöiden mahdollisuuksia.

Korpivaara toi 1980-luvun lopussa maahan Toyotan ohella myös Citroenia. Korpivaaran innostus suksiboksipakuihin ei ollut yllättävää, sillä olihan yhtiö nähnyt ja hyödyntänyt mahdollisuutensa jo aiemmin Toyota Timangin muodossa. Korpivaara omisti Konemuovi Oy:n, jonka alta löytyi mm. Terhin venetehtaat.

Helkaman tarina oli samankaltainen, vaikka aiemmat kokemukset kikkailusta eivät olleet yhtä vakuuttavat kuin Korpivaaralla. Helkama toi 1980-luvulla maahan Skodan ohella myös Mitsubishia ja Alfa Romeota. Helkama-konsernin sisältä löytyi kuitenkin Esboatin venetehdas.

Korpivaara ja Helkama luottivat molemmat suksiboksipakuissa siis veneteollisuuden mahdollisuuksiin. Tarvittavat kuomut tehtiin lasikuidusta, joiden muoto muistutti paljon farmariauton katolle nostettua venettä. Tällä tavalla autojen sisäkorkeus saisi tarvittavan 130 senttimetrin korkeuden, jolloin niistä tulisi pakettiautoja.

Citroen BX Van oli Korpivaaran tekele ja autot viimeisteltiin Suomessa.

Citroen BX Van – “Bertonen painajainen”

Korpivaara lähti rakentamaan suksiboksipakua vuonna 1982 lanseeratun Citroen BX:n farmarimallin (Citroen BX Break) ylle. Olisi ollut varmasti mielenkiintoista nähdä, mitä tunnetun automuotoilupajan Bertonen suunnittelija Marcello Gandini olisi suomalaisten operaatiosta todennut, mutta todennäköisesti häneltä ei lähdetty kysymään tyylivinkkejä.

Auton valmistus oli suhteellisen rujoa hommaa. BX:stä leikattiin katto irti ja sen tilalle asennettiin Rymättylän venetehtaalla lasikuituinen kuomu. Myös takapenkit poistettiin autosta, jolloin siitä tuli kaksipaikkainen.

Tyylipisteitä tässä lajissa ei jaettu, siitä kertoo jopa se, että BX Breakin alkuperäinen katon etureunassa ollut antenni sai jäädä kuomun alle piiloon. Aikalaisten mukaan tämä ei kuitenkaan heikentänyt radion kuuluvuutta, mutta jotain se kertoo operaation suoraviivaisuudesta.

Suksiboksipakun valmistaminen vaati myös teknistä paperisotaa. Osana sitä jumppaa uuden auton mallinimi oli Citroen BX Van, joka teki rakennelmasta viimeistään “täysin eri auton”. Auto oli varsin rajun näköinen ja ilkeäleukojen suussa auton lempinimeksi muodostui “Bertonen painajainen”.

Citroen BX Van oli suksiboksipakujen kenties suurin suosikki. Niitä ehdittiin myydä reilun parin vuoden aikana rapiat 2000 yksilöä. Monet autoista ovat kestäneet näihin päiviin saakka.

Toinen tunnettu ja niin ikään Suomessa viimeistelty suksiboksipaku oli Helkaman Mitsubishi Space Van.

Mitsubishi Space Van

Helkaman suksiboksipakun pohjaksi tuli 7-paikkaisena tila-autona tunnettu Mitsubishi Space Wagon, joka oli lanseerattu vuonna 1983. Toimintaperiaate oli hyvin samanlainen kuin BX Vanin kohdalla, eli tila-auton istuimet poistettiin etupenkkejä lukuun ottamatta ja katto leikeltiin pois. Tilalle tuli Esboatin valmistama kate.

Myös Mitsubishin kohdalla matka tila-autosta pakettiautoksi vaati pientä nimisotaa. Mitsubishin tapauksessa nimijumpassa oli mukana pientä sekoilua viranomaisten kanssa, sillä viranomaiset halusivat auton alustanumeroihin muutoksia. Ilmeisesti pakettiautoja päästiin tekemään vasta seuraavasta Suomeen tulleesta Mitsubishi Space Wagon -erästä, mutta niin tai näin, auto sai lopulta pakettiautona nimen Mitsubishi Space Van.

Mitsubishi Space Van ei tainnut saada aivan yhtä suurta suurta suosiota mitä Citroen BX Van sai. Mitsubishin valmistusmäärät eivät ole tiedossa, mutta perstuntumalla mitattuna Space Vaneja tulee vastaan huomattavasti vähemmän mitä BX Vaneja. Kenties Citroenit olivat liikenteessä Mitsubishejä pitkäikäisempiä.

Ulkomailla suksiboksipakua mukailevat autot ovat yleisiä. Tässä esimerkissä on Renault Express.

Myös muita merkkejä markkinalla

Vaikka suomalaiset muistavat suksiboksipakuista lähinnä Citroen BX Vanin ja Mitsubishi Space Vanin, myös muillakin merkeillä oli omia suksiboksipakuihin sujahtavia malleja. Nämä eivät tosin jääneet samalla tavalla suomalaisten mieliin, koska yleensä näissä muutostyöt oli tehty jo ulkomailla, ja autot olivat saatavilla pakettiautoina myös muuallakin kuin Suomessa.

Esimerkkejä suksiboksipakujen hyödyntäneistä malleista olivat ainakin Ford Escort Van, Renault Express, Opel Kadett Van (myös Opel Combona myyty) sekä Mercedes-Benzin erilaiset pakettiautot tarjosivat nekin henkilöautomaisia korotettuja, joista löytyi riittävä sisätilakorkeus.

Tarina kertoo myös, että tuohon aikaan oli liikkeellä muutamia, lähinnä yksittäistapauksia, joissa Volvo 740:n tai Mercedes-Benz S124:n katolle on asennettu kiinteä suksiboksi. Auton kattoon ja suksiboksin pohjaan oli tehty 50 cm kertaa 60 cm kokoinen “porsaanreikä”, joka mahdollisti 130 senttimetrin sisäkorkeiden. Näitä tapauksia on ollut kuitenkin hyvin vähän.

Myös Ford Escort taipui pakuksi.

Leikille tulee stoppi

Suksiboksipakut eivät saaneet aivan yhtä suurta suosiota mitä samaan aikaan myydyt amerikkalaiset piilofarmarit saivat. Piilofarmareita ehdittiin myydä yli 10 000 yksilöä, kun taas Citroenin ja Mitsubishin myynti jäi yhdessä muutamiin tuhansiin yksilöihin. Kenties piilofarmarin takapenkit, parempi ulkonäkö ja ehkä vähän laadukkaammat autotkin ajoivat pakettiauton ostajat näinä “hulluina vuosina” piilofarmarien pariin.

Joka tapauksessa suksiboksipakujen kanssa kikkailu loppui samaan aikaan piilofarmarien kanssa 15.6.1990, kun auton mittoihin tai painoon liittyvät porsaanreiät haluttiin tukkia. Jälleen kerran voidaan sanoa, että odotettua suuremmaksi kasvanut myynti pakotti valtion tiukentamaan käytäntöjään, sillä se pelkäsi verotulojen pienenemistä.

Osittain hämmentävää suksiboksipakujen kieltämisen kohdalla oli se, että kuten Mitsubishi Space Vanin ja Citroen BX Vanin esimerkit näyttävät, parhaimmillaan omituisilla verokoukeroilla on mahdollista luoda Suomeen jopa työpaikkoja. Ilmeisesti työpaikat painoivat vaakakupissa kuitenkin menetettyä verotuloa vähemmän.

Huomionarvoista on kuitenkin se, ettei kulutus ohjautunut täysin henkilöautoihin, sillä autojen myyntimäärät eivät ole tähänkään päivään mennessä päässeet 1980-luvun lopun ja 1990-alun hurjien vuosien tasolle.