Tämä pikkiriikkinen lava-auto oli Suomessa myyntihitti, kunnes valtiovalta halusi lopettaa sen myynnin

Toyota Timangin historia on värikäs. Ennen kuin valtiovalta teki sen myymisestä mahdotonta, jopa Danny kavereineen oli markkinoimassa autoa.

Automaailma on siinä mielessä erikoinen, että erilaisilla veroilla on hyvinkin suuri vaikutus siihen hintaan, mitä kuluttaja joutuu maksamaan uudesta autosta. Ei siis ihme, että automaahantuojat ovat usein etsineet autoverotuksesta erilaisia porsaanreikiä, sillä niiden hyödyntäminen on pudottanut auton hintaa jopa merkittävästi, mikä taas on ollut melkoinen myyntivaltti.

Seuraava tarina on erinomainen esimerkki tästä päättömyydestä, mitä Suomessa on vuosikymmenten autoiluhistorian aikana nähty. Tarinan keskiössä on auto nimeltä Toyota Timangi, joka myi eräänlaisen porsaanreiän ansiosta vajaan parin vuoden aikana kuin häkä. Lopulta valtiovalta loi pelisäännöt yllättäen uusiksi, jonka seurauksena Timangin valtakausi loppui kuin seinään.

Lue myös: Tiedätkö tämän legendaarisen Toyota-logon kaikki piilomerkitykset?

Toyota Publican pickupilla riittää nimiä. Yleensä sitä markkinoitiin kansainvälisesti nimellä Toyota 1000 Pickup, mutta Suomessa auto tunnettiin nimellä Toyota Timangi.

Toyota Timangi – kansainvälisesti Toyota 1000 Pickup

Lähdetään avaamaan tätä tarinaa itse päätähdestä, joka meillä Härmässä tunnetaan nimellä Toyota Timangi. Mikäli etsit tästä autosta kansainvälisempää tietoa, tulet hyvin nopeasti huomaamaan, että tätä mallinimeä käytetään vain Suomessa, joten tieto autosta on melko rajoittunutta. Tietoa löytyy onneksi paremmin, kun tajuaa hakea sitä muilla mallinimilä.

Kansainvälisesti auto tunnetaan kenties parhaiten nimellä Toyota 1000 Pickup. Joskus auton kohdalla saattaa törmätä myös mallimerkintään Toyota Publica Pickup tai jopa erilaisiin Toyota Corolla-viittauksiin, sillä Publica oli periaatteessa vähän riisuttu ja pienennetty versio Corollasta.

Sekavuutta kasvattaa entisestään myös se, että alkujaan tämä auto suunniteltiin henkilöautoksi. Käytännössä tämän auton pohjana on Toyota 1000, Publica tai Corolla, mutta kyseessä on sen vähän harvinaisempi pickup-versio. Näistä henkilöautojen ja lava-autojen risteytiksistä kirjoitimme teille hiljattain toisessa artikkelissamme, joten niistä lisää siellä:

Lue myös: Nämä erikoiset henkilöauton ja lava-auton risteytykset ovat kadonneet lähes sukupuuttoon

Toyota Publican viimeinen sukupolvi oli käytännössä kutistettu Corolla. Publica oli Toyotan pienin malli, eikä sitä koskaan suunniteltu Euroopan markkinoille. Suomeen sitä ei ole tuotu, pois lukien tietenkin hetkellistä avolavabuumia.

Se täytyy vielä nopeasti sanoa tuosta kansainvälisestä nimestä, että Publica-nimen takana oli Toyotan mukaan jopa nimikilpailu. Tässä nimikilpailussa mallinimi syntyi yhdistämällä sanat ”public” ja ”car”. Jonkin sortin tarkoituksena tällä nimellä oli korostaa auton suurta suosiota. Se jääkööt jokaisen omaksi näkemykseksi, että miten hyvin Toyota tässä sitten onnistui.

Joka tapauksessa, Suomessa auto tunnettiin pääosin nimellä Toyota Timangi, vaikkakin Toyota käytti auton kanssa välillä nimeä ”Tonni”, viitaten mallinimeen 1000. Alkuperäisestä ajoneuvosta on nähty kansainvälisesti useita sukupolvia, mutta härmäläinen Timangi pohjautuu vuosina 1969-88 valmistettuun Publican P30-sukupolveen.

Korpivaara haastaa Timangilla moottoripyörät

Keskitytään tarinassa nyt enemmän Suomen vaiheisiin. Toyota Timangin tarina on alusta loppuun asti eräänlaista verojen kanssa pelailua. Toyotan maahantuojana Suomessa toiminut Korpivaara Oy keksi 1970-luvun puolivälissä alkaa markkinoimaan Timangia erityisesti nuorisolle ja ”moottoripyörän korvikkeeksi”.

Vertaus moottoripyörään oli ihan nerokas veto Korpivaaralta. Moottoripyörien verotus oli noussut 1970-luvulla, mikä teki niistä nopeasti melko kalliita. Kiristyneen verotuksen vuoksi moottoripyörien hinnat nousivat pakettiautojen tasolle, jotka olivat taasen selvästi henkilöautoja kevyemmin verotettuja.

Tämän muuttuneen hintatilanteen vuoksi Korpivaara lähti kosiskelemaan autolla sellaisia asiakkaita, jotka olisivat kenties aiemmin halunneet hankkia moottoripyörän. Vaikka Toyota Timangi on aika tylsänpuoleinen hyötyajoneuvo, Korpivaara osasi markkinoida autoa nuorison näkökulmasta. Esimerkiksi avolavasta osattiin kertoa, että lavapressun ansiosta autoon syntyy aina mukana kulkeva teltta.

Nurmijärven museon kuvassa on dokumentoitu Palojärven Nuorisoseurantalon rakentamista. Kuvassa vilahtaa sopivasti myös Toyota Timangi.

Verotuskäytännöt liittyvät asiaan myös toisesta suunnasta. Vielä 1950- ja 60-luvuilla Suomessa liikkui paljon piilofarmareita, jotka olivat eräänlaisia farmariauton ja pakettiauton risteytyksiä. Myös näissä autoissa toistui tuttu kaava: melko maltillisin muutoksin auto voitiin lukea halvaksi pakettiautoksi, mikä toi autolle suuren myyntisuosion, jota lähdettiin hillitsemään lakimuutoksella.

Piilofarmarien aikakausi päättyi vuonna 1971, jolloin verovapaalle pakettiautolle määrättiin 150 senttimetrin minimipituus. Lakimuutos poisti markkinalta perinteiset piilofarmarit, mutta toisaalta avasi uuden mahdollisuuden Toyota Timangin tapaisille pienille lava-autoille, jotka ylittivät nippa nappa kyseisen rajapyykin. Korpivaara tarttui tähän tilaisuuteen.

Isoa markkinointia aikansa kuumimmilla vaikuttajilla

Vaikka somevaikuttajat kuvitellaan herkästi 2000-luvun hömppänä, sama perusresepti on toiminut jo kauan ennen sosiaalista mediaa tai internetiä. Jo vuosikymmenten ajan yritykset ovat pyrkineet lyömään hynttyitä yhteen ihmisiä kiinnostavien henkilöiden kanssa, jotta nämä kaikkien tuntemat starat mainostaisivat yrityksen tuotteita.

Korpivaara onnistui markkinoimaan Toyota Timangia konseptilla, joka voisi olla hyvin maltillisin muokkauksin käytössä vaikka 2020-luvulla. Vaikuttajien ohella auton markkinointia varten kesällä 1967 Helsingin jäähallissa järjestettiin Toyota Timangi Show, joka veti peräti 13 000 ihmistä paikalle ensisijaisesti nimekkäiden artistien vuoksi.

Pohjois-Karjalan museon kuvassa Kontioniemen parantolan pihassa seisoo Toyota Timangi. Tarkkasilmäinen voi nähdä takaluukussa 80-tarran.

Paikalla esiintyivät mm. Danny, Vicky Rosti, Vesa-Matti Loiri ja Hullujussi-yhtye. Nykyvalossa artistit tuntuvat vanhemman polven suosikeilta, mutta vuonna 1976 he olivat nimenomaan nuorison suosikkeja – ja täten osuivat erinomaisesti siihen kohdeyleisöön, jota Korpivaarakin Toyota Timangilla tavoitteli.

Teknisesti hyvin vaatimaton

Uudeksi 1970-luvun autoksi Toyota Timangi oli melko vaatimaton esitys. Näistä henkilöauton ja lava-auton risteytyksistä on monesti sanottu ivallisesti, että niissä yhdistyvät henkilöauton ja pakettiauton huonot puolet. Kieltämättä vähän tällä tavoin kävi myös Toyota Timangille.

Jopa 1970-luvun halpa-auton mittapuulla mitattuna auto oli hyvin epämukava. Syynä oli pitkälti se, että edes alkuperäistä henkilömalli Toyota Publicaa ei oltu suunniteltu Euroopan markkinoille – saati sitten lava-automallina.

Alkujaan Toyota Timangi oli tehty hyötyajoneuvoksi ja suunniteltu kuljettamaan jopa 560 kilogramman kuormaa, joten sen jousitus oli kova. Jäykkä taka-akseli ja lehtijouset eivät nekään tarjonneet kovin mukavaa kyytiä. Akseliväli 2,38 metriä ja 740 kilogramman ajopaino tarkoitti sekin aika hapuilevia ajo-ominaisuuksia, vaikkakin Tekniikan Maailma kehui autoa koeajossaan ajo-ominaisuuksiltaan henkilöautomaiseksi.

Toyota Publica Pickup oli ehta hyötyajoneuvo. Se jaksoi kantaa jopa 560 kilogramman kuorman.

Koska Toyota Timangi oli siis virallisesti pakettiauto, sillä sai ajaa korkeintaan 80 kilometrin tuntivauhtia ja autojen takaluukkuun liimattiin tästä varoittava 80-lätkä. Tosin Korpivaara korosti markkinoinnissaan, että auton huippunopeus on 130 kilometriä tunnissa, mikä tuolloin hermostutti Auto- ja liikennetoimittajat ry:n.

Tekniikkana autossa oli litrainen bensiinimoottori (mistä myös mallinimi 1000 juontaa juurensa), jonka teho oli 58 hevosvoimaa. Moottorin osalta Tekniikan Maailma kehui autoa, sillä voimaa riitti jopa kuorman kanssa ja kulutuskin pysyi maltillisena. Nykyautoilijan tuntemia varusteita autossa ei ollut juuri ollenkaan, olihan kyseessä kuitenkin 1970-luvun hyötyajoneuvo.

Kuten kuvasta näkyy, tilaa ohjaamossa oli hyvin ahtaasti.

Timangissa oli istuimet kahdelle, mutta ohjaamo oli hyvin ahdas. Aikalaistarinoiden mukaan ohjaamossa tuli ahdasta, jos autossa kulki yhtä aikaa kaksi 180-senttistä matkustajaa. Tilaa oli niin vähän, että kaksin matkatessa ohjaamoon ei mahtunut enää edes käsilaukkua. Myös ajomelu oli häiritsevän kovaa.

Joitakin puutteita voitiin korjata tuunaamalla. Oli melko tyypillistä, että Toyota Timangiin vaihdettiin pienempää rattia tai toisenlaisia istuimia, jolloin ohjaamoon saatiin mahdollisesti arvokkaita lisäsenttejä. Hauska huomio on sekin, että Korpivaara tarjosi autoon 1600 markan ”koristelupakettia”, jolla autoon sai ainakin kromivanteet ja ralliraidat, mahdollisesti myös muita hienouksia.  

Toyota Timangia myytiin Suomessa vain hetken ajan, mutta se muistetaan siitäkin huolimatta yhä erinomaisesti.

Silti suuren suosion auto

Kaikesta teknisestä vaatimattomuudesta huolimatta Korpivaaran markkinointiponnistelut eivät menneet hukkaan, sillä autosta tuli suosittu. Sitä myytiin vuosina 1976 ja 1977 yhteensä komeat 2 104 kappaletta.

Toyota Timangi ei ollut myyntihitti kuitenkaan siitä syystä, että auto olisi ollut erityisen hyvä. Koko suosio pohjautui pitkälle huolella rakennettuun Suomen halvimman auton brändiin, jota kaikkialla autolehtiä myöten toistettiin. Tekniikan Maailma kiteytti asian hyvin toteamalla, että ”suomalainen menee tunnetusti vaikka rullalle, kunhan auto on halpa”.

Auton hinta vuonna 1976 oli 12 850 markkaa (nykyrahassa 11 268 euroa) ja koristelupaketin myötä 14 450 markkaa (12 671 euroa). Se teki autosta hyvinkin halvan, sillä Suomen halvimman henkilöauton titteliä kantoi vuonna 1976 Fiat 126, joka maksoi 12 960 markkaa. Timangi oli siis todellakin halvempi kuin yksikään henkilöauto.

Moskvitsh Elite Pick-up meinasi jäädä Lex Timangin jalkoihin, mutta selvisi siitä pienellä kikkailulla. Maahantuoja nimittäin hitsasi Eliten lavaan jatkopalan, jonka myötä auto täytti pakettiauton kriteerit. Jatkopala näkyy kuvassa.

Valtiovarainministeriö luo Lex Timangin

Kuten lähes aina näissä verotuksen porsaanreikiä onnistuneesti hyödyntäneissä autoissa käy, melko pian myös valtio kiinnostui Toyota Timangista – ei tosin ostaakseen sellaista, vaan rajoittaakseen kuumana käyvää myyntiä. Olihan autoa markkinoitukin vähän sillä kulmalla, että nyt voit ostaa henkilöautomaisen ajoneuvon pakettiauton veroedulla.

Tämän seurauksen valtiovarainministeriö ryhtyikin pikavauhdilla valmistelemaan autoverolain kiristämistä. Tarkoituksena oli korjata vuoden 1971 lakimuutoksissa syntyneet porsaanreiät, joita Toyota Timangi oli onnistuneesti ehtinyt hyödyntää.

Huhtikuun 1. päivä vuonna 1977 astuivat voimaan uudet määräykset, joita leikkisästi jopa Lex Timangiksi nimitetiin. Uusien määräysten mukaan autovero ulotettiin koskemaan avolava-autoja, joiden lavan pituus on alle 185 senttimetriä. Täten jatkossa vain isokokoiset avolava-autot yli 185 senttimetriä pitkällä lavalla säilyivät autoverottomina.

Toyota Timangin lava oli mitoiltaan 153,5 senttimetriä, joten sitä olisi pitänyt kasvattaa yli 30 senttimetriä, jotta uusi raja olisi ylittynyt. Urakka olisi ollut mahdoton tehtäväksi, sillä jatkopala olisi pidentänyt auton pituutta noin kymmenyksellä.

Jos ajatus jatkopalan asentamista naurattaa, kannattaa hillitä naurua. Vaikka Toyota ei tähän korttiin pystynyt tarttumaan, muut tarttuivat. Moskvitsh Elite Pick-upin ja FSO Pollen lavojen pituutta nimittäin jatkettiin, usein jopa silmiinpistävällä jatkopalalla, mutta joka tapauksessa lavan mitta täytti näin uudet annetut kriteerit ja halpa vero takasi jatkossakin autolle mukavan suosion.

Joka tapauksessa Lex Timangi teki tehtävänsä. Autoverolain kiristys käytännössä lopetti Toyota Timangin maahantuonnin Suomeen kuin yhdessä yössä. Kuluttajat eivät olleet valmiita ostamaan epämukavia autoja henkilöauton hinnalla, vaan luonnollisesti valinta kohdistui jatkossa perinteisempiin henkilöautoihin.

Lue myös: Muistatko kun Toyota huijasi tällä nerokkaalla tavalla? – “Hienostunein laite jonka olen koskaan nähnyt”

Lähteet: Tekniikan Maailma 16/1976 ja Jukka Saastamoisen kirja ”Sata lasissa – Autotuojat ja -teollisuus ry 1925-2025”, Toyota-global.com