Traktorin turvaohjaamon kehitys – 1960-luvun synkät kuolematilastot pakottivat muutokseen

Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun traktorit olivat ilman ohjaamoja. Turvaohjaamojen kehittymisen taustalta löytyy surullisia tilastoja.

Nykyaikaisen traktorin ohjaamo ei häviä mukavuudessa hirveästi auton matkustamolle. Tämä ei sinällään yllätä, sillä moni urakoitsija saattaa viettää traktorin hytissä jopa kokonaisia työpäiviä, jolloin mukavuuteen ja ergonomiaan on osaltaan pakkokin panostaa.

Nykytraktoreissa kuljettajan tarvitsema informaatio voi olla jopa autoakin suuremmassa roolissa. Viljelyssä ajoratojen suuntaaminen voi olla tarkkuudeltaan jopa ”senttipeliä” ja muissakin töissä kuljettajan tärkeimpiä työkavereita ovat traktorin ohjaamoon sijoitetut ajotietokoneet.

Traktorien ohjaamot ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana hurjasti – kenties jopa autojen ohjaamojakin nopeammin. Siitä ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi kovin pitkä aika, kun traktoreissa ei ollut ylipäätään ohjaamoja ollenkaan. Tässä artikkelissa käymmekin läpi traktorien turvaohjaamojen paikoittain surullisenkin historian.

Esimerkki nykyaikaisen traktorin ohjaamon hienouksista. Valtra T214 on varustettu jopa taakseajolaitteella, jolloin traktorilla voi peruuttaa ketterästi.

Traktorit tulevat – ja syrjäyttävät hevoset

Ensimmäiset traktorit saatiin Suomeen jo 1900-luvun alkupuolella. Niiden yleistymistä saatiin kuitenkin odotella toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Tosin vasta 1960-luvulla traktorit syrjäyttivät viimeisetkin hevoset maataloustöistä.

Kun maallikko katselee ennen 1960-luvulla valmistettuja traktoreita, hän voi tehdä niistä yhden yhteisen tekijän traktorimerkistä riippumatta: oikeastaan yksikään traktori ei ole varustettu minkäänlaisella ohjaamolla. Ohjaamojen yleistyminen alkoi 1960-luvulla ja vakinaistui pakkojen myötä viimeistään 1970-luvulla.

Yleisestikin traktorien ja muiden maatalouskoneiden ergonomia-asioita ei juurikaan mietitty. Se on osaltaan vähän jopa hämmentävääkin, sillä traktorit kehittyivät toisen maailmansodan jälkeisessä uudisrakentamisessa suht nopeasti ja maataloustraktorin konseptikaan ei kokenut juurikaan suuria muutoksia. Tästä huolimatta traktorivalmistajat olivat kiinnostuneita lähinnä muiden ominaisuuksien, kuten tehon ja käyttömahdollisuuksien kehittämiseen.

Kuvassa Valmet 20 eli “piikkilangankiristäjä”. Kuljettajan jalkovälissä sijaitseva akku on hyvä esimerkki 1950-luvun traktorien huonosta ergonomiasta.

Traktoreista tulee surmanloukkuja

Vielä 1900-luvun alussa traktorionnettomuuksia tapahtui harvakseltaan. Onnettomuusmäärät pysyivät vähäisinä traktorien harvinaisuuden, mutta myös toisaalta kankeuden ja hitauden vuoksi.

Ensimmäistä kertaa traktorionnettomuudet alkoivat nostaa päätään 1920-luvulla. Ikävää kehkeytymistä edesauttoivat arvatenkin traktorien yleistyminen, kokemattomuus uudenlaisen työkoneen puikoissa, mutta myös suorastaan olematon työturvallisuus – samalla kun asenteet työturvallisuutta kohtaan olivat heikot.

Yleisimpiä traktorionnettomuuksia oli navetan ylisille johtaneilta ajosilloilta putoamiset, traktorien kaatumiset ja tieltä suistumiset. Myös traktorin varusteisiin liittyvät onnettomuudet yleistyivät. Suojaamattomat nivelakselit aiheuttivat nekin onnettomuuksia, samoin kuin erilaiset hinaukset ja vinssaukset kaatoivat koneita.

Fordson Major -traktori on suistunut ojaan 1950-luvulla.

Sotien jälkeen traktoreissa yleistyneet kolmipistenostolaitteet mullistivat traktorien käyttömahdollisuuksia, mutta toivat samalla paljon tapaturmia. Erityisen vaarallisia olivat työntövarren korvakkeeseen kiinnitetyt hinausvaijerit.

Ylös asettunut vetopiste lisäsi takapyörien pitoa, mutta takapyörien tarratessa maaperään samalla kun hinauksen kohde ei hievahtanut, seurauksena oli usein traktorin kevyen keulan nouseminen. Näissä tilanteissa kuljettajalta vaadittiin nopeita reagointeja, sillä jos kuski ei ennättänyt painaa kytkintä ajoissa, pääsi traktori keulimaan helposti ympäri.

Ympäri keulinut traktori oli usein surmanloukku, sillä olemattoman ergonomian vuoksi traktorista hyppääminen oli vaikeaa. Ohjauspyörät olivat isoja ohjaustehostimien puuttumisen vuoksi, samalla kun vaihdevivut ja muut sijaitsivat usein kuljettajan jalkovälissä. Traktorista poistuminen oli jo muutenkin hankalaa, saati sitten nopeassa ja yllättävässä tilanteessa toimiessa.

Onnettomuudet alkoivat näkyä pahasti myös kuolemantilastoissa. Kun traktorien määrä suomalaisella maaseudulla yleistyi nopeasti 1960-luvun alussa, samoihin aikoihin kaatuvien traktorien alle menehtyi noin 30 maatilan isäntää vuosittain. Toistuvat onnettomuudet pakottivat valtiovallankin lopulta puuttumaan peliin.

Fordson Power Major keulii metsätöissä. Tämäntapaisissa tilanteissa moni kuljettaja pääsi hengestään.

Lue myös: Erikoinen sisällissota: Valmet taisteli talon sisällä metsäkoneiden herruudesta

Ensimmäiset ohjaamot tehtiin usein itse

Sinällään on hieman outoa, että traktorien ohjaamot eivät olleet alussa kovinkaan haluttuja varusteita, sillä kylmässä ja lumisessa Suomessa ohjaamoille luulisi olevan erityistä tarvetta – olisihan ohjaamo suojannut kuljettajaa sateilta ja viimalta. Monella maatilalla traktori-investointi rahoitettiin talvisin metsätöillä, joten töitä traktorille riitti Suomessa kalenterin ympäri.

Ensimmäiset traktorien ohjaamot alkoivat astua kuvioihin 1960-luvun alussa, jolloin lähinnä traktoriurakoitsijat asensivat omatekemiä kyhäelmiä traktoreihin – maatiloilla pärjättiin yhä usein ilman mitään ohjaamoa.

Alkuun ohjaamot olivat hyvinkin kirjavia, sillä valmiita ohjaamoja ei ollut oikeastaan edes tarjolla, joten urakoitsijat rakensivat omia ohjaamomallejaan omien visioidensa mukaan. Materiaalina käytettiin teräksen ohella usein myös vaneria ja pressua.

Ensimmäiset ohjaamot traktoreihin oli usein tehty lähinnä sääsuojan ehdoilla, joten turvaohjaamoista puhuminen oli vielä aivan liian aikaista. Vaikutus turvallisuuteen saattoi olla jopa negatiivinen, sillä urakoitsijaohjaamot olivat usein ovettomia ja umpinaisia, jolloin niistä poistuminen tapahtui traktorin takaosan kautta. Tämä vaikeutti entisestään traktorista poistumista onnettomuuden kohdatessa.

Turvakehyksiin tai turvakaariin suomalainen traktoriostaja ei oikein koskaan innostunut. Vaikka kaatumistilanteissa turvakehys olisi ollut rutkasti sääsuojaviritelmiä turvallisempi vaihtoehto, mukavuudenhaluisuus ajoi usein turvallisuuden edelle.

Vielä 1960-luvulla traktorit olivat pääasiassa ilman hyttiä.

Ohjaamo toi monia haasteita ja hankaluuksia

Ohjaamojen yleistymistä vaikeutti myös käytännön hankaluudet. Koska traktoriin ei oltu valmistusvaiheessa suunniteltu ohjaamoa, niiden istuttaminen traktoriin oli vaikeaa. Väärän muotoinen tai vaikeasti osuvat kiinnityspaikat saattoivat usein hankaloittaa traktorin käyttöä merkittävästi.

Hankaluuksia syntyi myös huoltotoimenpiteiden tekemiselle, sillä esimerkiksi tankkaamiset ja öljynvaihdot saattoivat vaatia ohjaamon irrottamista. Myös näkyvyys traktorista ulos heikkeni usein ohjaamon myötä.

Vaikka nykyään miellämme traktoriohjaamon myös melun vaimentajana, ensimmäisissä ohjaamoissa vaikutus oli lähinnä päinvastainen. Pääasiassa metalliset, ilman minkäänlaista äänenvaimennusta olevat ohjaamot muodostivat eräänlaisen kaikukopan, jossa melu saattoi olla helpostikin yli 100 desibeliä. Kaiken tämän melun keskellä kuljettajan tuli työskennellä.

Ruotsissa oltiin Suomea noin kymmenen vuotta edellä traktoriturvallisuudessa. Kuvan Volvo T230 on vuodelta 1957, ja siinä on turvakehikko.

Ohjaamopakko etenee hitaasti – vastustus oli ankaraa

Ruotsi on ollut monessakin asiassa Suomea edellä ja traktoriturvallisuus jatkoi samalla linjalla. Ruotsissa traktorionnettomuudet saivat aikaan turvakehyspakon jo vuonna 1959. Myös Suomessa käytiin ensimmäisiä keskusteluja vastaavista määräyksistä, mutta ne torpattiin hyvin nopeasti.

Ihminen on tunnetusti hyvin muutosvastainen olento. Kaikki muutokset nähdään usein pahoina ja hankalina, samalla kun ne herättävät ankaraa vastustamista. Vastaavanlaista episodia on nähty Suomessa mm. turvavyöpakon tehdessä tuloa. Silloinkin hurjimmat vastustajat väittivät jopa turvavöiden lisäävän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.

Traktorien turvakehysten ja turvaohjaamojen yleistyminen oli samoista syistä hyvin nihkeää. Myyntiorganisaatiot eivät puoltaneet ohjaamopakkoa taloudellisista syistä. Traktori oli 1960-luvulla yleistymisestään huolimatta arvokas investointi, joten traktorien hinnat haluttiin pitää kaikin keinoin matalana. Joidenkin arvioiden mukaan ohjaamo saattoi nostaa traktorin hintaa jopa 10 prosentilla.

Muitakin näkyviä vastustajia löytyi. Maatalouden neuvontajärjestöt vastustivat voimakkaasti ohjaamopakkojen tulemista. Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK) vuorostaan esitti, että yksityiset viljelijät jätettäisiin kaikenlaisten ohjaamopakkojen ulkopuolelle.

Alussa ohjaamot olivat usein itse tehtyjä ja malliltaan lähes jokainen vähän erilainen. Tässä yksi malli Valmet 565:n päällä.

Suomeen saapuu ohjaamopakko

Ruotsin tekemä ohjaamopakko edisti kuitenkin asioita myös Suomessa – joskin pienellä viiveellä. Suomen sosiaaliministeriö aktivoitui asiassa ja kevättalvella 1967 annettiin valtioneuvoston päätös, jonka mukaan turvaohjaamo tuli pakolliseksi Suomessa 1.7.1969.

Valtioneuvoston päätökseen ei alussa reagoitu juuri mitenkään, koska sen ei uskottu koskevan yksityisiä viljelijöitä. Ajan kuluessa turvaohjaamopakosta näytti kuitenkin tulevan totta, mikä laittoi monet toimijat varpailleen. Erityisen koville tuntui ottavan se, ettei viljelijöille annettu asiassa mitään helpotuksia.

Ohjaamopakon tuleminen näkyi myös traktorikaupassa vuonna 1969. Myyntiliikkeet ottivat pakosta kaiken irti ja traktoreita myytiin hurjasti alkuvuonna 1969. Markkinoinnissa saatettiin avoimesti kertoa, että nyt on käsillä viimeinen mahdollisuus ostaa traktori jopa pari tuhatta markkaa halvemmalla ennen heinäkuista lakimuutosta. Traktorimyynti notkahti heinäkuun 1969 jälkeen jonkin verran, mutta ei kuitenkaan hyytynyt kokonaan.

Kuvassa valmistuu Valmet-traktorin turvaohjaamo.

Monenkirjavat merkit

Turvaohjaamopakon myötä kaikissa yli 500 kilogrammaa painavissa traktoreissa tuli olla jonkinlainen turvaohjaamo tai -kehikko. Enää ei riittänyt mikä tahansa itse tehty kyhäelmä, vaan turvaohjaamosta tarkastettiin ensirekisteröinnin yhteydessä muun muassa lujuusominaisuuksien riittävyys ja ohjaamon tyyppihyväksyntä.

Ohjaamopakko toi tullessaan kuitenkin myös työllisyyttä. Pelkästään Suomessa oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa parhaimmillaan 20 turvaohjaamojen valmistajaa. Tunnetuimpia ohjaamovalmistajia olivat Junkkari, TurLa, Terä, Klippan, Sekura ja Hara.

Pitkään sen jälkeen, kun turvaohjaamon pakollisuus astui voimaan, useisiin ulkomaisiin traktorimalleihin lisättiin turvaohjaamo vasta jälkiasennuksena Suomessa, jotta ne voitiin myydä täällä.

Turvaohjaamon pakollisuus on vähentänyt koneen kaatuessa sattuvien vakavien tapaturmien määrää. Monissa 1970-luvun traktoreissa saattaa nähdä vielä tänäkin päivänä tarroja, jotka ohjeistavat kuljettajaa toimimaan tilanteissa, joissa traktori uhkaa kaatua. Tärkeintä on pitää ratista tai muista ohjaamon sisäpuolen kahvoista lujasti kiinni, eikä missään nimessä saa yrittää hypätä kaatuvan traktorin kyydistä,

Valmet 1100 käyttää suunnilleen samaa ohjaamoa pienemmän Valmet 900 -mallin kanssa.

Muutamia nostoja turvaohjaamojen pioneereista

Vaikka monet tahot vastustivat ankarasti ohjaamopakkojen tuloa, jotkut tahot näkivät uudessa aikakaudessa myös mahdollisuuksia. Yksi näistä oli suomalainen traktorivalmistaja Valmet, joka otti valtioneuvoston päätöksestä vuonna 1967 välittömästi kopin.

Vielä vuoden 1967 aikana saatiin nähdä uusi Valmet 900 -malli, joka sai ensimmäisenä Valmetina vakiovarusteeksi turvaohjaamon. Ensimmäistä kertaa Valmetin historiassa ohjaamo oli tehdasasennettu, kumiholkein vaimennettu ja lämmityslaitteella varustettu. Edistyksellisyydestä huolimatta ohjaamo oli myös kovin kapea ja näkyvyydeltään heikko.

Lue myös: Tästä syystä Valmetin traktoritehdas joutui muuttamaan Tourulasta Suolahteen

Valmet 900:ssa nähtiin ensimmäinen tehdasasennettu ja vakiovarusteinen hytti. Edistyksellisyydestään huolimatta ohjaamo oli varsin ahdas.

Aivan kokonaan Valmet ei kuitenkaan vielä siirtynyt turvaohjaamoaikakauteen. Pienempää Valmet 500 -mallia myytiin heinäkuuhun 1969 asti myös ilman turvaohjaamoa. Lisäksi 500-mallin kohdalla Junkkarin valmistama turvaohjaamo oli selvästi 900-malla alkeellisempi. Se ei ollut täysin umpinainen, joten mm. melu ja kylmyys kiusasivat kuljettajaa standardit täyttävästä turvaohjaamosta huolimatta.

Asia kuitenkin korjaantui syksyllä 1971, jolloin esiteltiin 500-mallin seuraaja. Uusi Valmet 502 vei turvaohjaamot täysin uuteen aikakauteen – tällä kertaa myös pienemmän kokoluokan traktoreissa.

Valmet 502:n hyttiä markkinoitiin markkinoiden hiljaisimpana.

Valmet oli panostanut 502-mallissa merkittävästi ohjaamon työergonomiaan ja tämä näkyi lopputuloksessa. Ohjaamon lattia oli tasainen, lämmityslaite tehokas ja umpinainen rakenne yhdistettynä erinomaiseen äänieristykseen teki siitä markkinoiden hiljaisimman traktorin.

Valmet ei ollut kuitenkaan ainoa turvaohjaamoihin panostanut traktorivalmistaja. Vähemmän yllättävästi pahin kilpailija tuli niin ikään pohjolasta, sillä ruotsalaisella traktorivalmistaja Volvolla oli pullat hyvin uunissa ohjaamojen suhteen. Volvon ohjaamoja kehitti Ruotsin edellä käyminen viranomaisten asettamissa vaatimuksissa.

Volvo BM 810 käytti Haran valmistamaa ohjaamoa, joka oli 1960-luvun puolivälin hytiksi hyvä.

Volvon sotaratsut ohjaamokilpailuun olivat vuonna 1966 tuotantoon siirtyneet T810- ja T814-mallit, jotka käyttivät Haran ohjaamoja. Vielä edistyksellisempi oli vuonna 1970 tuotantoon tullut Volvo T650. Sen suurin valttikortti oli edistyksellinen ohutlevyrakenteinen ja hiljainen ohjaamo, joka oli muusta traktorista täysin erillinen kokonaisuus.

Valmetin ja Volvon perässä kilpailu ohjaamomarkkinalla oli selvästi hiljaisempaa. Muiden ulkomaisten merkkien osalta ohjaamotarjontaa ei ollut, sillä lainsäädäntö vaihteli 1960- ja 70-luvuilla merkittävästi eri maiden välillä. Lisäksi monista maista puuttui kylmä ja luminen talvi, joka olisi osaltaan vauhdittanut ohjaamojen yleistymistä.

Kehittyvissä maissa lainsäädäntö ohjaamoille on yhä kevyempi. Tässä esimerkki “Brasilian-Valmetista” eli Valmet 88:sta, jossa on ohjaamon sijasta melko kevyeltä näyttävä turvakehys.

Turvaohjaamot nykypäivänä

Sittemmin turvaohjaamot ovat yleistyneet läpi maailman, eikä keskiraskasta tai raskasta traktoria näinä päivinä tahdo edes saada ilman ohjaamoa. Pienet puutarhakäyttöön suunnitellut tai kehittyville markkinoille valmistetut traktorit saattavat toki tehdä tähän poikkeuksia.

Nykyään traktorien ohjaamot eivät juuri kalpene mukavuudessa autojen rinnalla. Traktorivalmistajat tarjoavat koneisiinsa monia autoista tuttuja mukavuusvarusteita aina ilmastointilaitteesta audiolaitteiden kautta erilaisiin lämmittimiin.

Myös traktorionnettomuuksissa kuolleiden määrä on pudonnut murto-osaan puolen vuosisadan takaisesta – ja siitä voidaan kiittää etenkin ohjaamojen yleistymistä.

Lue myös: Valmet 1502 – Suomalaisen traktoriteollisuuden pikkujättiläinen

AGCO on tuonut Agritechnica 2023 -messuille osastolleen traktorin ohjaamon.

Lähteet: Wikipedia, Konedata, Maaseudun tulevaisuus