Tiedätkö mikä on työkoneenkantajatraktori? – Tämä teki siitä Saksassa suositun

Meille suomalaisille traktori tarkoittaa yleensä maataloustraktoria, mutta saksalainen työkoneenkantajatraktori oli sekin monikäyttöinen traktori.

Jos tavallista suomalaista pyydetään piirtämään traktori, sen ulkomuoto on varmasti melko perinteinen. Siinä on todennäköisesti neljä pyörää, joista taakse selvästi etupyöriä isommat. Ohjaamo lepää taka-akselin päällä ja moottori etuakselin päällä.

Tämähän ei ole kuitenkaan missään nimessä ainoa tunnettu traktorimalli, vaan monia muitakin malleja on vuosikymmenten aikana nähty. Koeajolle.com kirjoitti jokunen aika sitten tandemtraktorista, jollaisia rakennettiin jopa Suomen Puolustusvoimissa Valmet-traktoreista. Varsin eksoottinen oli myös kuusipyöräinen ja futuristisin muodoin tehty Valmet 1502.

Seuraava tarina kertoo saksalaisesta innovaatiosta nimeltä geräteträger. Suoraan suomennettuna se tarkoittaa ”laitteiden kuljetusvälinettä”, mutta parhaiten laite tunnetaan suomeksi nimellä työkoneenkantajatraktori. Mistä tässä erikoisuudessa on kyse? Siitä kerromme teille nyt.

Lue myös: Tästä syystä Valmetin traktoritehdas joutui muuttamaan Tourulasta Suolahteen

Kuvassa on RS08. Se avasi itäblockissa menestyksekkään työkoneenkantajatraktorien RS-sarjan vuonna 1955.

Juuret tukevasti Saksassa

Erikoisen traktorin juuret ovat kaukana, sillä laite keksittiin jo ennen toista maailmansotaa. Laitteen keksijänä toimi erfurtilainen insinööri Egon Scheuch, joka suunnitteli ensimmäisen työkoneenkantajatraktorin.

Pienikokoisen traktorin tulisi soveltua mihin tahansa peltotyöhön sekä monipuolisesti erilaisiin keveisiin kuljetuksiin. Alkuperäinen traktori oli yksiakselinen ja käytti voimanlähteenään yksisylinteristä DKW-moottoria. DKW, Wanderer, Audi ja Horch yhteenliitettiin vuonna 1932 uudeksi yhtiöksi nimeltä Auto Union.

Auto Unionin syntymisen myötä insinööri Scheuch sai yhtiölle omaa sukunimeään kantavan tytäryhtiön, josta tuli maatalousajoneuvoihin erikoistunut yhtiö. Näistä eväistä Auto Union nousi vielä ennen toista maailmansotaa Saksan toiseksi suurimmaksi ajoneuvovalmistajaksi Adam Opel AG:n jälkeen.

Vuonna 1939 alkanut toinen maailmansota muutti kuitenkin teollisuuden pelikentän kaikkialla, eikä vähiten saksalaisessa autoteollisuudessa. Teollisuus valjastettiin palvelemaan ensisijaisesti Wehrmachtia eli Saksan armeijaa. Siinä sivussa pienemmät maanviljelykseen liittyvät projektit jäivät auttamatta jalkoihin – elleivät ne sitten palvelleet sotaponnisteluja.

 Pienestä maataloustraktorista jalostui sodan aikana pieni traktori, jota Luftwaffe eli Saksan ilmavoimat käytti lentotukikohdissaan hinausajoneuvona. Aluksi Scheuch Schlepperillä eli suomeksi Scheuch-traktorilla vedettiin V1-raketteja, mutta sodan loppuvaiheilla myös rakettimoottorisia Messerschmitt Me 163 Komet-hävittäjiä.

Työkoneenkantajatraktorin esiasteista saatiin Saksan ilmavoimien käyttöön laite, jolla vedettiin lentokoneita.

Sodan päätyttyä takaisin traktorimarkkina kukoistaa

Sota Euroopassa päättyi keväällä 1945 ja erityisesti Saksassa siirryttiin nopeasti jälleenrakentamiseen ja yleisiin rauhanajan toimintoihin. Erityisesti saksalainen sotateollisuus piti valjastaa pikimmiten valmistamaan rauhanaikaan istuviin tuotteisiin, sillä työ olisi mitä mainion tapa siirtää ajatukset pois sodan häviämisestä.

Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus oli villiä aikaa erityisesti traktorimarkkinoilla. Traktorit nähtiin konkreettisesti jälleenrakentamisen työkoneina, joten kysyntää riitti hyvin. Aiemmassa artikkelissamme kerroimme teille siitä, miten sotien jälkeisessä Euroopassa monet autovalmistajatkin lähtivät mukaan traktorimarkkinoille.

Rauhanaika tarkoitti myös työkoneenkantajatraktorille erinomaista kasvualustaa. Scheuch jatkoi omaa projektiaan ja prototyyppien jälkeen vuonna 1949 syntyi viimein piensarjana valmistettu Maulwurf (suomeksi myyrä). Maulwurfia pidetään ensimmäisenä työkoneenkantajatraktorina. Se ei ollut kovin laadukas ja sen tuotantomäärät jäivät pieniksi.

Työkoneenkantajissa työkoneita pystyi sijoittamaan traktorin eteen, taakse, alle ja sivulle.

Työkoneenkantajan haasteita ja etuja

Kaikista parhaiten työkoneenkantajat pärjäsivät riviviljelyksillä. Monet traktoreista oli suunniteltu siten, että akseli- ja raidevälejä pystyi muokkaamaan, mikä teki ajamisesta tarkkaa. Myös näkyvyys eteen oli erinomainen.

Haasteita taas muodostui siitä, että työkoneenkantajissa kaikki tekniikka sijoitettiin taka-akselille. Moottori sijaitsi usein kuljettajan vieressä, alla tai takana, jossa tilaa oli rajallisesti. Tästä syystä työkoneenkantajissa moottorit olivat mitoiltaan hyvin pienikokoisia. Pienikokoinen moottori tarkoitti usein myös heikkoa tehoa.

Vaikka työkoneenkantajatraktorit suunniteltiin monikäyttöisiksi, pieni teho rajoitti pahasti etenkin alkuvuosina niiden monipuolista käyttöä. Myös painojakauma oli haasteellinen, joten epätasaisissa maastoissa saatettiin joutua käyttämään lisäpainoja traktorin etuosassa.

Muilta osin työkoneenkantajatraktorien etuihin lukeutuu monikäyttöisyys. Parhaimmillaan työkoneenkantajatraktoreissa oli jopa neljä paikkaa työkoneille: työkoneen saattoi laittaa traktorissa eteen, taakse, keskelle alle tai sivulle.

RS09:ssä pitkän keulan tarjoama tila on otettu hyötykäyttöön.

RS-sarja valloittaa itäblokin

Itä-Saksan puolella traktorivalmistaja VEB Traktorenwerk Schönebeck vei Maulwurfin pidemmälle. Tästä syntyi työkoneenkantajatraktori nimeltä RS08. Sitä ja sen seuraajia (RS09 ja GT 124) valmistettiin yhteensä peräti 120 000 kappaletta.  

RS08:n ominaisuuksiin kuului mm. se, että sekä akseli- että raidevälit olivat muokattavissa. Raideväliä voitiin muuttaa kääntämällä vanteita ympäri tai käyttämällä välikappaleita. Akselivälin mittaa pystyi vuorostaan säätämään runkopalkin reikien avulla.

Vuonna 1953 debytoinut RS08 käytti kaksitahtista bensiinimoottoria, mikä oli sen akilleen kantapää. Bensiinimoottori ylikuumeni toistuvasti, mikä aiheutti usein moottoririkkoja. Konseptia muokattiin ja vuonna jo 1955 syntyikin uusi dieselmoottorinen seuraaja nimeltään RS09.

Etenkin RS09:stä oli monia erikoisversioita, kuten lavalla varustettu malli, maissinviljelymalli, vihannesviljelymalli ja vuoristomalli. Tämän ohella DDR:n työkonetuotanto tuotti kymmeniä erilaisia RS08- ja RS09-malleihin soveltuvia laitteita.

RS-sarjan viimeinen sukupolvi oli työkoneenkantajatraktori nimeltä GT 124. Nimellä GT viitataan tietenkin sanaan geräteträger. Sen valmistus kesti vähän lähteistä riippuen aina vuoteen 1972 tai 1974 asti. GT 124:n tuotannon loputtua DDR:n traktoriteollisuus keskittyivät perinteisimpiin maataloustraktoreihin ZT 300:n johdolla.

Lue myös: Traktorin turvaohjaamon kehitys – 1960-luvun synkät kuolematilastot pakottivat muutokseen

Työkoneenkantajien monipuolisuudesta kertoo sekin, että niihin sai tarvittaessa vaikka etukuormaajan.

Ei yleistynyt Suomessa

Suomalaiset maanviljelijät eivät koskaan ”sairastuneet myyräkuumeeseen” (vitsistä kreditit Koneviestille). Työkoneenkantajat eivät siis yleistyneet oikeastaan koskaan suomalaisessa maataloudessa, vaikka niitä kyllä markkinoitiin myös Suomeen – Koneviestin sanoja lainataksemme ”jokaisella sodanjälkeisellä vuosikymmenellä”.

Kaikista suosituin Suomeen tullut työkoneenkantajatraktori oli Lanz Alldog, joita toi maahan Tuko Oy. Vaikka Keski-Euroopassa näitä traktoreita markkinoitiin pienviljelijöille, Suomessa Lanz Alldogia myytiin lähinnä puutarhakäyttöön tai suuremmille tiloille varatraktoreiksi. Arvion mukaan Suomeen näitä työkoneenkantajia myytiin alle 50 kappaletta.

Haasteita työkoneenkantajatraktoreille tuli siitä, että Länsi-Saksassa valmistetut Lanz Alldogit olivat vahvasti tuontisäännösteltyjä eli lisenssivirasto ei myöntänyt niille ostolupaa, koska Suomessa pelättiin valuuttapakoa ulkomaille. Suomessa pahimmat tuontisäännöstelyn vuodet osuivat juuri työkoneenkantajien kulta-aikaan 1950-luvulle. Lisähallaa tuli myös Saksan markan epäedullisesta kurssista, mikä teki saksalaistraktoreista suomalaisille hyvinkin kalliita.

Kun tuontisäännöstely viimein rauhoittui, työkoneenkantajat alkoivat olla vanhentuneita ja täten epähaluttuja. Lisäksi ne kenties koettiin heikosti suomalaiseen maatalouteen istuviksi, sillä monet maatilat elivät kesäisin pelloista ja talvet metsistä. Työkoneenkantajatraktorit istuivat vähäisen tehonsa ja kevyen rakenteensa vuoksi heikosti raskaaseen metsätyöhön.

Lue myös: Näin tylysti Massey Ferguson pilkkasi ja kampitti Volvo BM Valmetin uutta “pohjoismaista traktoria”

Lanz Alldog oli Länsi-Saksan näkemys työkoneenkantajatraktorista. Näitä myytiin Suomeen, mutta varsin mitättömiä määriä.