Erikoinen sisällissota: Valmet taisteli talon sisällä metsäkoneiden herruudesta

Valmet teki takavuosina rinnakkain traktoreita ja metsäkoneita. Siitä seurasi erikoinen sisällissota kahden osaston välillä.

Valmet on kotimainen brändi, joka tunnetaan kansainvälisesti erinomaisista tuotteistaan. Takavuosina Valmet oli todellinen monialayhtiö, kun saman tuotemerkin alla valmistettiin traktoreita, metsäkoneita, paperikoneita, aseita, perämoottoreita, moottorikelkkoja ja vaikka mitä muutakin.

Suurella yhtiöllä ja monipuolisella tuotevalikoimalla oli kuitenkin yllättäviä sivuvaikutuksia. Joskus verisin ja vihatuin kilpailija saattoi löytyä oman organisaation sisältä. Näin kävi 1960- ja 70-luvuilla metsäkoneiden parissa, jossa Valmetin Jyväskylän ja Tampereen tehtaat taistelivat kilpaa samoista markkinoista – kumpikin omiin tuotteisiinsa vakaasti uskoen.

Tässä kohti Valmetilla ollaan vielä sovussa. Kuvassa on Valmet 4-363 D, jonka jälkeen alkoi riitely metsäkoneiden valmistuksesta Jyväskylän ja Tampereen välillä.

Traktoreista se lähti

Asettui tässä tarinassa sitten kumman tahansa osapuolen taakse, yksi asia lienee kiistatonta. Tarinan alkupisteenä voidaan pitää vuotta 1951, jolloin Valmet aloitti haparoivat askeleensa traktoriteollisuudessa.

Emme käy tässä yhteydessä nyt sen tarkemmin Valmet-traktorin syntyhistoriaa, sillä olemme käyneet sen tällä sivustolla läpi kokonaan omassa artikkelissa: Valmetin traktoriteollisuuden alku oli täynnä erilaisia kärsimyksiä.

Tarinan alustuksen kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää, että traktoriteollisuuden pääkallopaikka Jyväskylä on tarinan toinen osapuoli ja Valmetin Tampereen lentokonetehtaan juurille syntynyt metsäkonetehdas taas tarinan toinen osapuoli.

Metsässä riittää leipää

Suomi on tunnetusti havumetsien maa. Tämä näkyi sotien jälkeen siinä, että Suomi eli vahvasti metsästä. Kuitenkin samaan aikaan sodan uuvuttama ja resurssipulasta kärsivässä valtiossa metsätyöt olivat vahvasti vielä 1960-luvulle asti toteutettu pääosin miehen ja hevosen voimin.

Tultaessa 1960-luvulle suomalainen maaseutu alkoi koneellistumaan nopeasti. Traktorit alkoivat syrjäyttää hevosia pelloilla ja metsissä. Moni suomalaistila oli tottunut jo aiemmin elämään kesät pellosta ja talvet metsistä, ja kun isännät tekivät varsin mittavia koneinvestointeja traktoreihin, haluttiin luonnollisesti investoinnille saada tuottoa koko kalenterivuoden läpi. Tästä syystä traktorit haluttiin valjastaa usein metsätöihin.

Metsätyöt olivat olleet Suomessa aina kovaa hommaa ja metsätyömiehet olivat savotoilla tottuneet kovaan työtahtiin, jossa töitä painettiin aina täysiä. Ensimmäiset traktorit saivat kärsiä ”tukkijätkien” kovasta työtahdista, sillä monet alkujaan kevyempiin maatalouden töihin suunnatut traktorit ajettiin kirjaimellisesti loppuun.

Tämä pakotti ja samalla innosti monet konevalmistajat rakentelemaan kilvan omia metsäkoneitaan. Myös Valmet hapusi samoille apajille, sillä traktorivalmistajalla oli maataloustraktorituotannon vuoksi jonkinlainen etulyöntiasema moniin kilpailijoihin nähden. Aloite metsäkonevalmistuksesta tulee nimenomaan Tourulasta.

Hotelli Seurahuoneelle Helsinkiin kokoontui huhtikuussa 1961 Valmetin kutsumana joukko metsäalan ammattilaisia. Seurueen tavoitteena oli pohtia koneellisen lähikuljetuksen tulevaisuuden ratkaisuja. Varsinaista ratkaisua ei vielä keksitä, mutta kotimaisen metsäkoneen kehittäminen saa yksioikoisen kannatuksen.

Lue myös: Valmet 1502 – Suomalaisen traktoriteollisuuden pikkujättiläinen

Skidderistä päänvaivaa

Ratkaisuja pohtiva työryhmä kokoontui vielä toistamiseen Seurahuoneen kabinetissa 13.6.1962. Siellä työryhmä päättää, että Valmetin tulee tehdä skidderi eli kokonaisia runkoja metsästä laaniin vetävä maastotraktori, josta voidaan käyttää myös termiä juontotraktori. Vaihtoehtona olisi ollut myös maataloustraktori puoliteloilla

Päätyminen kokorunkojuontoon on erikoinen veto, sillä puunkorjuu Suomessa perustui tuolloin ja perustuu yhä tavaralajimenetelmään. Tavaralajimenetelmässä puu katkotaan heti lyhyemmiksi eri käyttötarkoituksiin ja puut ajetaan laaniin eri puutavaralajien kasoihin, kun taas kokorunkomenetelmässä ajetaan kokonaiset rungot pois metsästä.

Kokorunkojuonto on toki käytössä suuressa metsätalousmaassa, kuten Amerikassa, Kanadassa ja Venäjällä – kenties juontokoneilla eli skiddereillä nähtiin tässä vaiheessa jonkinlaista vientipotentiaalia hamassa tulevaisuudessa.

Valmet lanseeraa tuotteen nimellä maastotraktori. Erikoinen nimi kertonee ajatuksesta kaupata sitä alustakoneeksi monenlaisiin maastokelpoisuutta vaativiin laitteisiin, ja ehkäpä konetta suunniteltiin joillekin tiloille jopa vaihtoehdoksi maataloustraktorille.

Valmet 4-363 D:n varusteluun kuului puskulevy, juontopukki, vinssi ja tuolloin vielä maataloustraktoreissa harvinainen turvakehikko.

Siirto Tampereelle aiheuttaa närää

Vuoden 1963 puolella Valmetin maastotraktoriprojekti etenee vauhdilla. Maastotraktorin pohjaksi otetaan vuoden 1960 lopulla tuotantoon ehtineen Valmet 361 D -maataloustraktori. Nelivetoisen traktorin ensimmäinen projektinimi on Valmet 4-361 D, josta se kuitenkin muotoutuu traktorivalmistajan nimipolitiikan mukaan muotoon Valmet 363, jossa kaksi viimeistä numeroa kertoo lanseerausvuoden.

Valmet 363 D -maastotraktori on kokorunkojen juontoon tarkoitettu runko-ohjattu traktori. Se pohjautuu vahvasti Valmet 361 -maataloustraktorin komponentteihin, mutta on maatalousvastineestaan poiketen neliveto. Moottori on 361 D:n tapaan Valmetin oma 46-hevosvoimainen ja kolmisylinterinen 2,7-litrainen diesel.

Traktoriteollisuudella menee merkistä riippumatta Suomessa ja Euroopassa lujaa 1960-luvulla maatalouden koneistuttua. Tämä näkyy myös Valmetilla positiivisesti, sillä traktorit tekevät kauppansa. Valmetin 361 D -mallia valmistetaan Jyväskylän Tourulan tehtailla vuosien 1960-65 välillä kaikkiaan 14 796 kappaletta.

Maastotraktoriprojektille maataloustraktorien hyvä menekki on kuitenkin myrkkyä. Tourulan tehtaiden kapasiteetti ei riitä enää Valmet 363:n valmistukselle. Valmetin johto päättää siirtää lupaavan projektin muutaman prototyypin valmistamisen jälkeen Tampereelle, jossa Valmetin Lentokonetehtaan tilat ovat toimineet vajaalla kapasiteetilla.

Päätös Tampereelle siirtymisestä otetaan vastaan kaksijakoisesti. Projektissa vetovastuussa oleva diplomi-insinööri Olavi Sipilä ottaa siirron vastaan positiivisesti, sillä hänen oma maatilansa sijaitsee lähempänä Forssassa. Sen sijaan Valmetin Jyväskylän osastolle päätös maastotraktorin siirtämisestä Tampereelle on katkera pala.

Se ei ole tarkkaan tiedossa, mikä päätöksessä ahdisti jyväskyläläisiä. Valmetin perusteet siirrolle olivat helposti ymmärrettävät ja Tourulan tehdas veteli muutenkin kapasiteetiltaan viimeisiään – siirtyihän maataloustraktorien tuotanto 1969 Tourulasta Suolahteen. Tosin ehkä Jyväskylässä ajateltiin, että tuleviin suurempiin tiloihin olisi mahtunut myös maastotraktorit – kuka tietää.

Lue myös: Ponsse Dino ja Ponsse PAZ – näin syntyi Ponssen menestystarina

Jyväskylä vastaan Tampere

Tampereella maastotraktoriprojekti etenee odotetusti. Vuonna 1964 lanseerattu Valmet 565 -maataloustraktori antaa jälleen pohjat maastotraktorille. Tällä kertaa maastotraktori sai tosin vankemman nelisylinterisen moottorin.

Projekti ottaa kuitenkin siinä mielessä takapakkia, että viimeistään vuonna 1964 Valmetilla tajutaan, että Suomen puunkorjuu ei tule muuttumaan kokopuu- tai kokorunkomenetelmäksi. Tämä pakottaa Valmetin etsimään mahdollisimman rationaalista ratkaisua katkotun tavaran maastokuljetukseen.

Samaan aikaan syntyy runko-ohjattu kuormakoneen prototyypppi, jonka synty on kolmen osapuolen yhteistyön tulos. Metsähallitus, Valmet (Tourulan tehdas) ja Sisu rakentavat kuormakoneen, jossa on etuvaununa Valmet-maataloustraktori ja takavaunussa hyödynnetään kuorma-auton rakenteita. Kone saa yhteistyökumppaneiden alkukirjainten mukaan nimen MVS.

MVS-projektista innostuneena Tourulan tehtaalla halutaan olla yhä mukana metsäkoneen kehittämisessä, vaikka metsäkonetehtaaksi onkin valittu Lentokonetehdas Tampereella.

Vuonna 1966 Tampereellakin saadaan aikaan ensimmäiset kunnon kuormatraktorit, jotka saavat nimen Valmet Terra 865 AK.

Valmet Terra 865 AK oli Lentokonetehtaan tekele.

Lue myös: Tästä syystä Valmetin traktoritehdas joutui muuttamaan Tourulasta Suolahteen

Lisää häiriköitä alalle Valmet-nimellä

Seuraavana vuonna Tourulassa nokitetaan jälleen. Uusi Valmet 900 -maataloustraktori syntyy, ja siitä aletaan kaikessa hiljaisuudessa ja ilman Valmetin johdon varsinaista siunausta suunnittelemaan jälleen kerran uutta metsäkonetta.

Tämän projektin seurauksena Jyväskylässä syntyy telakone nimeltä Valmet Jehu, jonka valmistuksesta tosin vastaa Rovaniemen Konepaja. Samaan aikaan telalle vaihtoehtona tarjolle tulee Tourulan tehtaan yhteistyön kautta Peltosalmen Konepajan kanssa tehty Farmet-metsätraktori.

Valtra Farmet 1120 (M2) on helppo tunnistaa jo kuvasta traktoritehtaan tekeleeksi.

Farmet-metsätraktori oli näistä metsäkoneista kenties improvisoiduin. Siinä vaihteli nostimien sijoituspaikat ja niiden valmistajat vähän koneen mukaan. Jotenkin kuvaavaa Farmetista on se, että koneet vaihtelivat ratkaisuissaan niin paljon, ettei niiden valmistuksesta voi oikeastaan puhua edes sarjatuotantona. Niin tai näin, Farmeteja nähtiin kuitenkin kaikkiaan neljä sukupolvea.

Eivätkä mallit tähän suinkaan loppuneet. Tourulan tehtaita on kiittäminen myös Valmet 502 -maataloustraktoriin perustuvasta Valmet 520 -metsätraktoria. Valmet 520:n erikoisuus oli se, että sen peräosana toimi Weckmanin konepajan metsäperävaunu.

Sekavuutta Valmetin metsäkoneteollisuuteen toi myös se, että osa metsäkoneista nimettiin kulkemaan nimellä Valtra. Valtra-nimellä myytiin ainakin Farmetia, mutta myös Jehua – joka tapauksessa jälleen Tourulan traktoritehtaan projekteja.

Valmet 872.

Tampereen myyjät hankalassa välikädessä

Jos olet tarinassa jo hieman pyörällä päästäsi, että kuka tekee Valmetilla ja mitä, niin ei hätää – tarina on hyvin sekava ja moniurainen. Suunnilleen yhtä sekavalta tämä kuvio näytti myös aikalaisten silmiin.

Jyväskylän ja Tampereen välisestä nokittelusta seurasi monenlaista omituista ongelmaa. Koneiden suunnittelun ja valmistuksen lisäksi päänvaivaa tuottivat myös päätökset siitä, kuka näitä koneita myy ja huoltaa.

Sekoilusta seurasi nokittelua myös konemyynnin puolella. Tampereen metsäkonetehtaan myyjät saivat ukaasin, että heidän tulee myydä ja markkinoida myös Tourulan tehtaan metsäkoneita – vaikka he eivät olleet varsinaisesti millään tavalla mukana niiden kehittämisessä.

Sekavuus näyttäytyi aivan varmasti myös asiakkaille asti. Asiakkaat eivät tienneet kuka myy ja mitä. Valitettavasti sama sekavuus tarttui myös varaosien puolelle.

Valmet Jehu 1122 oli traktoritehtaan ja Rovaniemen Konepajan yhteinen tuote.

Kilpailu rauhoittuu, osin pakon edessä

Jyväskylän ja Tampereen välinen kilpajuoksu rauhoittui 1970- ja 80-luvuilla, vaan ei kuitenkaan poistunut kokonaan. Kotimainen kilpailu oli sekin kasvanut vieremäläisen Ponssen ja tamperelaisen Lokomon tultua mukaan metsäkonekisaan.

Osaltaan kilpailua rauhoitti varmasti yleinen taloudellinen tilanne. Öljykriisi rasitti taloutta 1970-luvun alkupuolella ja pudotti heikoimpia metsäkonevalmistajia pois kilpailusta. Jäljelle jäävien yhtiöiden tuli niidenkin kilpailun koventuessa karsia rönsyistä.

Valmetin metsäkoneteollisuus kokee 1980-luvulla myös muita muutoksia. Kurikkalainen alihankkija Velsa ostetaan osaksi Valmetia. Myöhemmin Valmet fuusioitui ruotsalaisen Volvon kanssa, ja kahden vahvan brändin avioliitto pakotti konevalmistajat erilaisiin kompromisseihin. Alkujaan fuusiossa keskiössä olivat vain Valmetin traktorit, mutta neuvotteluissa myös yhtiön metsäkoneet ajettiin osaksi fuusiota.

Monitoimikoneiden valmistus siirtyi kaupan myötä Ruotsiin Volvon tehtaalle. Suomeen jäävät toiminnot siirrettiin Tampereelta Velsan tiloihin Kurikkaan, jonka jälkeen Lentokonetehtaalla ei enää tehty lainkaan metsäkoneita. Metsäkoneiden valmistus Kurikassa jäi suhteellisen lyhyeksi, sillä jo 1990-luvulla loputkin Valmetin metsäkoneteollisuudesta vietiin Ruotsiin.

Kilpailu rauhoittui lopullisesti tultaessa 1990-luvulle. Tuolloin Suomen valtio järjesteli omistuksiaan, mikä vaikutti niin Valmetin traktori- kuin myös metsäkonetehtaisiin. Valmetista haluttiin paperikonevalmistaja, joten ”kumipyöräteollisuus” kuten traktorit ja metsäkoneet yhdistettiin kuorma-autovalmistaja Sisu Auton kanssa, joka päätyi vuonna 1997 Partekin omistukseen.

Komatsun metsäkoneiden väri on yhä tänäkin päivänä punainen. Yhtiö haluaa kunnioittaa sillä Valmetin perintöä.

Partek päätyi myöhemmin hissivalmistaja Koneelle, joka alkoi pilkkoa Partekia osiin. Sisu Auto myytiin Suomen Autoteollisuus Oy:lle. Valmet-traktorit saivat uuden brändinimen Valtra ja ne myytiin yhdysvaltalaiselle AGCO:lle. Valmet-metsäkoneet taas päätyivät japanilaisen Komatsun alle, jonka myötä Valmet-nimi muuttui Komatsuksi vuonna 2011.

Nykyään Komatsun metsäkoneilla ja Valtran traktoreilla ei ole enää yhteistä isäntää, joten ne saisivat periaatteessa kilpailla rauhassa toistensa kanssa – mutta uudet isännät eivät arvatenkaan halua palata turhanpäiväiseen nokitteluun. Yhteisen historian lisäksi Komatsut käyttävät yhä AGCO:n moottoreita yhdessä Valtran kanssa.

Nykyiset Valtran traktorit on mahdollista varustaa metsävarusteilla, mutta ne eivät kilpaile suoraan samoista markkinoista raskaiden metsäkoneiden kanssa.

Jälkikirjoitus: kannattiko riitely?

Jälkiviisastelu on aina helppoa. Valmetin metsäkoneteollisuuden välinen ”sisällissota” on kuitenkin sellainen paikka, että jälkipyykkiä on syytä käydä läpi.

Miksi Jyväskylän osasto ei suostunut luopumaan metsätraktoreista Tampereelle? Tämä on hyvä kysymys. Nykyään elämme globaalissa maailmassa, jossa nettiyhteyksien kautta saa nopeasti yhteyden vaikka toiselle puolelle maapalloa. Muutama vuosikymmen sitten asiat olivat kuitenkin toisin. Jyväskylän ja Tampereen välinen välimatka oli todella pitkä yhdelle organisaatiolle.

Mielenkiintoista olisi myös tietää se, mitä olisikaan tapahtunut, jos Valmet ei olisi siirtänyt metsäkonepuolta pois Jyväskylästä. Olisiko Jyväskylässä riittänyt resurssit sekä traktori-, että metsäkonetehtaan pyörittämiselle? Uudessa Suolahden tehtaassa riitti kyllä tilaa, mutta olisiko riittänyt molemmille? Olisiko Valmet-traktorin menestyksekäs tarina voinut jäädä tyngäksi, jos sillä olisi ollut liian iso pala purtavana metsäkoneiden kanssa?

Varmaa lienee kuitenkin se, että Valmet hukkasi järkyttävän määrän resursseja kahdella eripuraisella metsäkonevalmistajalla. Yhtiö kilpaili itsensä kanssa ja ylläpiti kahta erillistä osastoa, jotka eivät juuri tietoa vaihtaneet keskenään. Puhumattakaan sitten siitä, miten se kuormitti Valmetin myynti- ja huolto-organisaatioita. Myös asiakkaille jäi varmasti paikoin ”puuhastelun” kuva Valmetista.

Lue myös: Valtran J-sarja – oliko tämä traktori, mönkijä vai golf-auto?

Lähteet: Komatsu, Hannu Niskasen kirja “Valtra 50 vuotta”, Alfamerin kirja “Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910-2000”, Kari Mattilan ja Mika Rassin kirja “Suuri Valmet-traktorikirja”