Valtran J-sarja – oliko tämä traktori, mönkijä vai golf-auto?

Kotimainen Valtra on totuttu näkemään täysverisenä traktorivalmistajana. Valtran J-sarja oli kuitenkin askel mönkijämäisempään suuntaan.

Kotimainen ajoneuvoteollisuus on antanut inspiraatiota moniin Koeajolle.comin historiikkiartikkeleihin. Aiemmissa artikkeleissamme olemme esitelleet metsäkonevalmistaja Ponssen nousua, Vanajan kuorma-autoteollisuuden lyhyttä lentoa, erikoista Teijo -kehitysmaa-autoa ja unohtamatta tietenkään Sisun saavutuksia.

Kotimaisen ajoneuvotuotannon yhtenä keihäänkärkenä voidaan pitää Äänekosken Suolahdessa majailevaa Valtraa, jonka traktorituotanto on pysynyt vahvasti sinivalkoisissa väreissä. Valtran ja sen edeltäjä Valmetin otteita olemmekin käsitelleet jo muutaman kerran seuraavissa artikkeleissa:

• Valmetin traktoriteollisuuden alku oli täynnä erilaisia kärsimyksiä
• Pikku-Valmet 15 ja 20 – piikkilangankiristäjä aloitti traktorituotannon
• Valmet 1502 – suomalaisen traktoriteollisuuden pikkujättiläinen

Tällä kertaa tarinamme keskiössä on hieman erikoisempi Valtra 2000-luvun alkuvuosilta. Ajoneuvo on siinä mielessä erikoinen, ettei se oikeastaan täytä traktorin kriteerejä – joskaan se ei istunut täysin mönkijänkään käyttötarkoituksiin. Kyseessä on tietenkin Valtran J-sarja.

Tämä Valtran J-sarjalainen kuvattiin Valtran/AGCO:n toimipisteellä Jyväskylässä vuonna 2023.

Valmetin ja Valtran murroksen vuodet

Valtran J-sarjan suunnittelu alkoi vuonna 2001. Jotta saa vähän paremmin perspektiiviä Valtran ja sitä edeltäneen Valmetin tilanteeseen vuosituhannen alussa, pitää kerrata ensiksi hieman laajempaa kokonaisuutta yhtiön ympärillä.

Tultaessa 2000-luvulle Valtra joutui luomaan nahkansa uudelleen. Sen edeltäjällä Valmetilla oli takanaan väririkas 1990-luku, joka ei ollut yhtiölle helpoin. Ysärin lama vaikutti niin traktorimyyntiin, mutta myös isäntä talossa vaihtui useampaan kertaan valtion järjestellessä yhtiöitänsä.

Omistajamuutosten myötä Valmet-nimi sai jäädä unholaan traktoriteollisuuden osalta, joten yhtiö vaihtoi nimensä Valtraksi. Nimimuutokselle haluttiin pehmeä lasku, joten 1990-luvun lopulla yhtiö tunnettiin hetken aikaa nimellä Valtra-Valmet, kunnes nimi typistyi Valtraksi vuonna 2001.

Traktorivalmistajan nimiasiat rauhoittuivat vuonna 2001 ja omistaja-asiat vuorostaan kolme vuotta myöhemmin, kun yhdysvaltalainen maatalouskonejätti AGCO osti Valtran. Valtran päätyminen amerikkalaisomistukseen oli aluksi monelle shokki, mutta jälkikäteen katsottuna AGCO on pitänyt Valtrasta uskollisesti kiinni jo parikymmentä vuotta.

Mönkijä vai traktori – ei kuitenkaan ensimmäinen laatuaan

Valmetin ja Valtran tuuliset vuodet saattavat näkyä myös J-sarjan ympärillä. Uusi nimi yhtiölle antoi toisaalta mahdollisuuksia revitellä uusilla ideoilla, toisaalta yhtiössä ehkä nähtiin tarve kokeilla jotain uutta kaiken muun myrskyämisen keskellä.

Niin tai näin, vuonna 2004 alettiin esittelemään yleisölle uutta ajoneuvoa, joka erosi merkittävästi muusta Valtra-mallistosta. Uusi ajoneuvo oli eräänlainen sekoitus mönkijää, traktoria ja ehkä vähän myös golf-autoa. Kaikesta huolimatta uusi J-sarja oli osa Valtra-mallistoa.

Täysin tuulesta temmattu konsepti se ei kuitenkaan ollut. Kilpailija John Deerellä oli ehtinyt olla jo vuodesta 1987 asti AMT- ja Gator-nimiset avomalliset ja lavalla varustetut mönkijät, jotka olivat todennäköisesti inspiroineet Valtraa J-sarjassa. John Deeren ensimmäiset ja enimmäkseen Yhdysvalloissa myydyt viisipyöräiset mallit muistuttivat kuitenkin enemmän mopoa kuin mönkijää.

Lisäksi John Deeren tuotteissa on huomattava se, että vaikka traktorimaailmassa Valtra kilpaili perinteikkään amerikkalaisbrändin kanssa, ei AMT:lla ja Gatorilla ollut juurikaan mitään tekemistä vihreäkeltaisten traktoreiden kanssa väriä ja nimeä lukuun ottamatta. John Deeren massiiviseen tuoteperheeseen on kuitenkin kuulunut pienempiä työkoneita kuten ruohonleikkureita, joten vertailukohta Valtraan oli sitten kuitenkin aika kaukaa haettua.

Amerikkalainen John Deere on yksi Valtran suurimpia kilpailijoita traktorimarkkinalla. Ehkäpä myös kuvan John Deere AMT oli jonkinlainen kilpailija Valtran J-sarjalle.

Monenlaiseen käyttöön

Oli Valtralla kuitenkin käsissään joitain valttikortteja John Deereä vastaan. Kuten jo todettiin, ensimmäiset John Deeret olivat viidellä pyörällä aika lapsellisen ja lelumaisen näköisiä ajoneuvoja. Valtra oli selvästikin halunnut ajoneuvosta trendikkään näköisen, ja tuote näyttikin monia vihreäkeltaisia kilpailijoitaan tuoreemmalta ja tyylikkäämmältä.

Suomessa ei oltu myöskään totuttu vielä tämäntapaisiin ajoneuvoihin. Vasta 2010-luvulla yleistyneet koppimönkijät tekivät vasta tuloaan, eikä mopoautojenkaan suurin buumi ollut ehtinyt vielä syttyä. Tieliikennekelpoisena laitteena Valtra kosiskeli tuotteella varmasti myös asiakkaita, joilla oli mopoikäisiä lapsia.

Pelkän nuorisorälläilyn ohella J-sarjalaista markkinoitiin ihan oikeaan hyötykäyttöön. Valmistajan mukaan laite olisi sopinut vaikkapa kuntien ja kaupunkien, maatilojen, kiinteistöhuolto- sekä golfyhtiöiden käyttöön.

Suurin valttikortti hyötykäyttöön oli 107 senttimetriä pitkä ja 123 senttimetrin leveä vaneripohjainen lava, joka oli myös kipattava. Kantavuutta oli J13-mallissa 400 kilogrammaa ja J20-mallissa 420 kilogrammaa. Lisäksi laitteessa oli erilaisia kiinnityspisteitä työkoneita varten.

Minkäänlaista koppia J-Valtraan ei ollut kuitenkaan tarjolla. Jopa tuulilasin ja sivuovet joutui tilaamaan laitteeseen lisävarusteena. Sadekelejä varten istuimet oli toteutettu kuten aikoinaan kopittomissa traktoreissa, eli ne oli mahdollista kääntää selkä ylöspäin, mikä piti istuimen edes vähän enemmän kuivana. Kopin pohjassa oli parit reiät, jotka estävät sen, ettei J-Valtra muutu sateella tai pestessä suureksi kylpyammeeksi.

Traktorimönkijät löivät nopeasti läpi 2010-luvulla – jopa viranomaiskäytössä. Kuvassa on sammutuskalustolla varustettu Polaris Sportsman 500 mönkijä kalustoesittelyssä Tammisaaren satamassa lippujuhlanpäivänä 2013.

Kahdella lainamoottorilla

Valmet ja Valtra ovat nojanneet historiassaan hyvin pitkälti yhtiön omiin Nokian Linnavuoressa valmistettaviin dieselmoottoreihin, joilla on hyvä, tehokas ja kestävä maine. Moottorien osalta Valtra-fanit kokivat J-sarjan kanssa pienen pettymyksen, sillä J-sarja ei luottanut merkin omaan tuotantoon, vaan moottorit ostettiin Japanista.

Moottorivaihtoehtoja J-sarjaan oli kaksi. Pienempi ja halvempi oli Kawasakin 401-kuutioisella 13-hevosvoimainen bensiinimoottorilla varustettu J13B. Vähän enemmän rahaa panostamalla oli mahdollista saada Mitsubishin 952-kuutioinen ja 20-hevosvoimainen dieselkäyttöinen J20D.

Lainamoottorista huolimatta ajoneuvon valmistus pysyi kotimaassa. Tosin hieman eksoottisesti se valmistettiin Suolahden tehtaiden sijasta Pohjanmaalla, Juncarin tehtailla, mistä todennäköisesti tuli mallisarjan nimen J-kirjain. Juncarin ja Valtran yhteistyö ei ollut sinällään mitään uutta, sillä olihan samaa konsernia edustanut MSK Group toiminut Valtran ohjaamoiden valmistajana.

Pienikokoinen J-sarja oli ymmärrettävästi selvästi Valtra-malliston halvin kone. Ilman lisävarusteita Valtra J13B maksoi 9 260 euroa ja J20D 12 960 euroa. Värivaihtoehtoja oli esitteen mukaan kolme (punainen, sininen, vihreä), mutta internetin syövereistä löytyy kuvia myös keltaisista J-sarjalaisista.

Väri oli valittavissa maksutta, samoin renkaiden kuvio (traktorirengas vai ruohikkorengas). Maksullisista lisävarusteista löytyi lisärengassarja (640 €), lumiketjut taakse (210 €), tuulilasi (120 €), 12-volttien sähkövinssi (330 €), lumilevy (830 €) sivuovet (700 €) ja lanneturvavyö (50 €). Kaikki edellä mainitut hinnat sisälsivät 22 prosentin arvonlisäveron.

Teknisesti vaatimaton

Ajoneuvon halpa hinta näkyi valitettavasti myös J-Valtran teknisissä ominaisuuksissa, jotka olivat jopa aikakauteen nähden vaatimattomat. Esimerkiksi voimansiirto oli toteutettu portaattomasti variaattorilla, joskin mekaanisella suunnanvaihdolla. Tekniikan Maailman koeajossa (14/2004) huomautettiin, että tällöin laitteen pitäminen paikoillaan vaati usein toistuvaa käsijarrun käyttöä.

Tultaessa 2000-luvun Valtra-aikakauteen myös takavetoisuus oli ehtinyt muodostua traktorimaailmassa jo katoavaksi kansanperinteeksi. Muutamia Valtran traktorimalleja oli toki saatavilla asiakkaan toiveesta vain takavetoisena, mutta näitä myytiin vain satunnaisesti.

 J-sarja oli vuorostaan tarjolla pelkästään takavetoisena. Etenkin traktorikuvioiset renkaat luovat helposti illuusion maastokyvystä, mutta vain kaksi pyörää yhdistettynä melko matalaan maavaraan (J13:ssa 17 cm ja J20:ssä 15 cm) aiheutti sen, ettei etenemiskykyä ole loputtomiin – etenkään isolla ja kuormalla.

Tekniikan Maailman koeajossa ruodittiin myös sitä, miksi laitteen rumpujarrut on sijoitettu ainoastaan takapyöriin, sillä käännöksissä jarruttaminen saa perän helposti irtoamaan. Joskin laitteen matala maksiminopeus (J13:ssa 35 km/h ja J20:ssä 37 km/h) vähentää ajovirheiden riskiä.

Alkeellista laitteessa oli myös se, ettei siinä ollut käytännössä mitään säilytyspaikkoja irtotavaralle tai työkaluille – toki näppärä omistaja olisi rakentanut erilaisia kuljetuslaatikoita itse, sillä tilan puolesta ratkaisut olivat tehtävissä ohjaamon puolelle.

J-sarjan Valtran ohjaamo. Huomaa polkimien asettelu hieman erikoisesti kojelaudan keskiosassa.

Oliko J-sarjalainen Valtran ”ottolapsi”?

Jälkikäteen on mielenkiintoista seurata sitä, miten vähän internetissä liikkuu tietoa Valtran J-sarjasta. Nykyään katsottuna tietoa ei ole tarjolla käytännössä lainkaan. Valtran verkkosivuilta ei löydy kuvia tai mainintoja J13B- tai J20D-malleista – ei edes nostalgisessa historiikkimielessä. Myös muut tutut internetlähteet Konedatan johdolla eivät kerro mitään tästä mystisestä J-sarjasta.

Mielenkiintoista on myös se, että Valtra ei ole myöskään tehnyt uudesta J-sarjasta ensimmäistäkään tiedotetta, eikä uutta mallia ole esitelty – saati edes mainittu traktorivalmistajan Valtra Team-asiakaslehdessä, joka on tavannut esitellä varsin kattavasti Valtran tuotteita.

Koeajolle.com tutki asiaa myös pintaa syvemmältä, Internet Time Machninen avulla, jolla on mahdollista sukeltaa eri verkkosivustojen historiaan. Valtran omilta sivuilta löytyy vuosina 2004 ja 2005 lyhyt maininta J-sarjasta, joka käsittää lähinnä ranskalaisia viivoja tuotteesta sekä tekniset tiedot. Tosin kaikki vähäisetkin maininnat J-sarjalaisesta ovat kadonneet jo vuonna 2007.

Ajoneuvon valmistuksesta vastanneen Juncarin sivuilla J-Valtra oli selvästikin enemmän esillä esimerkiksi kuvien osalta, mutta taas teknisiä tietoja tuotteesta ei ollut tarjolla lainkaan.

Oliko J-Valtra floppi?

Julkisiin tietolähteisiin nojaamalla on vaikea sanoa, miten pitkäikäinen ratkaisu J-Valtralta oli. Lanseeraus tehtiin vuonna 2004, ensiksi J13-bensiinimallin ja hyvin pian myös J20-dieselmallin muodossa, mutta todennäköisesti tuotanto on loppunut parissa-kolmessa vuodessa.

Vaikeaa on myös sanoa, montako J-sarjan Valtraa ehti mennä tuotannon aikana kaupaksi.  Se on ainakin varmaa, ettei tuote jäänyt pelkäksi konseptiksi, vaan ainakin muutamia J-sarjalaisia meni asiakkaille asti. Jotain voi päätellä jo siitä, että käytettyjen koneiden nettikaupoissa J-Valtraa näkyy suht usein, ehkä parin yksilön vuosivauhdilla.

Pohtimisen arvoinen kysymys on se, oliko J-sarja jo floppi syntyessään. Se oli hyvin poikkeuksellinen ja jossain määrin myös irrallinen palanen Valtra-mallistossa.

Tuotteen markkinointi ei ollut kummoista, mikä saa pohtimaan sitä, oliko J-sarjalainen sitten kuitenkaan toivottu tuote. Mahdollisesti tuotteen suunnitteluprosessin alkaminen ennen Valtran siirtymistä AGCO:n alle näkyy tässä – uusi isäntä ei ole nähnyt erikoista mallia millään tavalla kiinnostavana.

Toisaalta piskuinen J-sarjalainen jäi Valtran hyvien vuosien jalkoihin. Vuosituhannen alku oli Kotimaiselle traktoriteollisuudelle hyvää aikaa vaikean 1990-luvun jälkeen, sillä tuotantoennätyksiä rikottiin vuosi toisensa jälkeen niin Suolahden traktori- kuin myös Linnavuoren moottoritehtaalla.

Näin 2020-luvun vinkkelistä katsottuna J-sarjalainen olisi ehdottomasti vaatinut sääkestävän kopin, joka olisi mahdollistanut ympärivuotisen käytön. Myös paremmat maasto-ominaisuudet, erityisesti nelivedon kanssa olisivat nekin tehneet laitteesta monikäyttöisemmän.

Valtran J-sarjan perintö

Edesmenneiden ajoneuvojen kohdalla on aina mielenkiintoista pohtia sitä, minkälaisen perinnön ne jättivät ajoneuvomaailmaan. Hyvin usein jopa pahasti flopanneetkin mallit nimittäin tuottavat jotain, joka otetaan jossain muualla käyttöön – joko valmistajan omissa tuotteissa tai sitten kilpailijoilla.

Valtran kohdalla tilanne on selkeä. J-kokeilun jälkeen Valtra on keskittynyt siihen minkä se parhaiten osaa – nelivetoisten maataloustraktorien valmistamiseen. AGCO:n aikana Valtra ei ole juurikaan lähtenyt ”hulluttelemaan” tai kokeilemaan vastaavanlaisia erikoisuuksia.

Sen sijaan muille yrityksille J-sarja saattoi jopa jättää pienimuotoista perintöä. John Deeren Gator-mallisto on hylännyt viisipyöräiset mopomallit, keskittyen vain 4- tai 6-pyöräisiin malleihin. Gatoreiden maasto-ominaisuudet ovat parantuneet entisestään, samalla kun ajoneuvoihin tulleet kopit ovat parantaneet ajo- ja käyttömukavuuksia.

Suomessa nähtiin 2000- ja 2010-luvun taitteessa mopoautobuumi, joka vei nuorison kaksipyöräisiltä mopoilta ja skoottereilta nelipyöräisten mopoautojen päälle. Sittemmin mopoautot ovat muuttuneet koppimönkijöihin, samalla kun niiden suosio on vain kasvanut. Ensimmäiset koppimönkijät tulivat katukuvaan 2010-luvun alussa Arctic Catin ja Polariksen toimesta.

Valtra näyttää olleen J-sarjalllansa markkinalla vain muutaman vuoden liian aikaisin. Aika ei ollut vielä 2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä tarpeeksi kypsä mönkijöille, mutta tilanne muuttui merkittävästi 2010-luvun aikana.

Olisi mielenkiintoista nähdä miten J-sarjalainen pärjäisi nykymaailmassa. Niin sanotussa isäntälinjan urakoinnissa mönkijä on ottanut monikäyttöisyydellään ja hinnallaan niskalenkkiä traktorista. Sen vuoksi olisikin herkullista nähdä, miten kotimainen Valtra menestyisi nyt näillä markkinoilla.

Lue myös: Työvaloa traktoriin – kokemuksia Purelux Panther Alpha 60

Koppimönkijät ovat nykyään suosittuja niiden monikäyttöisyyden vuoksi.

Valtran markkinointimateriaalit J-sarjalle (Valtra.fi vuona 2005)

Hauskan helppo työkone -nyt myös dieselmoottorilla

• kaksipaikkainen, trendikäs ja nuorekas työkone
• saa liikkua sekä yleisellä tiellä että maastossa
• rekisteröidään traktoriksi, edullinen liikennevakuutus
• ajoluvaksi riittää traktorikortti
• taloudellinen ja helppokäyttöinen
• portaaton voimansiirto variaattorilla sekä mekaaninen suunnanvaihto
• suuret matalapainerenkaat, saatavana myös nurmipinnalle soveltuva kuvio
• erillisjousitettu etuakseli kierrejousin ja iskunvaimentimin
• suuri kantavuus
• tukeva kipattava lava
• voi vetää tai työntää tavallista henkilöauton perävaunua
• moottorina Kawasakin 13 hv:n nelitahtinen bensiinimoottori tai Mitsubishin 20 hv:n kolmisylinterinen dieselmoottori
• säädettävä ajajan istuin
• helpot hallintalaitteet: kaasu, jarru, suunnanvaihto, käsijarru, tasauspyörästön lukko
• tyylikkäästi sijoitetut sähkökatkaisimet
• ovet lisävarusteena

Moottori	J13	J20
Valmistaja	Kawasaki	Mitsubishi
Tyyppi	Nelitahti, bensiini	Nelitahti, diesel
Teho	13 hv/9.7kW	20 hv/15 kW
Sylinterit	1	3
Venttiilit	OHV	OHV
Iskutilavuus	401 cm3	952 cm3
Suurin vääntö	26.5 Nm	49 Nm
Voitelu	Painevoitelu	Painevoitelu
Max.kierros r/min	4000	3000
Jäähdytys	Ilma	Neste
Ilman puhdistus	Kuiva, vaihdettava	Kuiva, vaihdettava
Akku	55 Ah	55 Ah
Laturi	45 A	40 A
Polttoainesäiliö	19 l	19 l
Perävaunupistoke takana	12 V	12 V
Renkaat
Edessä	23 x 12	23 x 12
Takana	26 x12	26 x 12
Voimansiirto	Tasauspyörästön lukko mek.	Tasauspyörästön lukko mek.
Nopeus	0-35 km/h	0-37 km/h
Vaihteet	eteen, vapaa, peruutus	eteen, vapaa, peruutus
Jarrut	rumpujarru takana	rumpujarru takana
Ohjaus	hammastanko	hammastanko
Mitat
Pituus	297 cm	297 cm
Leveys	159 cm	159 cm
Korkeus kaaren päälle	181 cm	181 cm
Raideleveys edessä	125 cm	125 cm
Raideleveys takana	125 cm	124 cm
Akseliväli	189 cm	189 cm
Maavara	17 cm	15 cm
Omapaino	580 kg	650 kg
Istumapaikkoja	2	2
Lava
Kuormitettavuus	400 kg	420 kg
Materiaali	teräs/vaneri	teräs/vaneri
Sisäleveys	123 cm	123 cm
Sisäpituus	107 cm	107 cm
Värit metallinhohto	punainen, sininen, vihreä	punainen, sininen, vihreä
Hinnat € (sis.ALV 22%)
Valtra J13 (ilman ovia)	9.260	12.960
Tr-kuviorenkaat	0	0
Ruohikkorenkaat	0	0
Väri valinnan mukaan	0	0
Lisärengassarja	640	640
Lumiketjut taakse	210	210
Tuulilasi	120	120
Sähkövinssi (12 V)	330	330
Lumilevy	830	830
Ovet (pari)	700	700
Lannevyö	50	50