Pohjois-Korea kusetti Ruotsia autokaupoilla – osti tuhat Volvo 144:ää, jätti ne maksamatta

Autokaupoissa liikkuu toisinaan epärehellisyyttä. Ruotsin ja Pohjois-Korean valtioiden Volvo 144 -kaupat ovat kuitenkin omaa luokkaansa.

Autokauppoihin saattaa liittyä joskus erilaisia ikäviä tunteita. Pettymyksen tai suuttumuksen taustalla voi olla ostajan ja myyjän välinen epäselvyys siitä, minkälaisesta tuotteesta tässä ollaan hieromassa kauppaa. Joskus myös auton kunto, historiatiedot tai muut asiat herättävät polemiikkia kaupanteon jälkeen.

Seuraavaksi kerromme teille tositarinan autokaupoista, joka meni poikkeuksellisen pahasti vihkoon. Tässä kaupassa osallisena oli peräti tuhat autoa, kauppasummaksi muodostui korkojen jälkeen miljardeja (tosin Ruotsin kruunua) ja kaupan osapuolet olivat poikkeuksellisesti kaikkien tuntemia valtioita.

Tarina vie meidät 1970-luvulle ja länsinaapuriimme Ruotsiin. Kaupan osapuolina toimivat Ruotsin ja Pohjois-Korean valtiot, jotka kävivät kauppaa tuhannen kappaleen erästä Volvo 144 -autoja.

Volvo 144:ää voi nähdä yhä Pohjois-Koreassa, vaikka epärehellisestä autokaupasta on kulunut jo 50 vuotta.

Ruotsin intressit Pohjois-Koreaan

Kahdella valtiolla meni 1970-luvulla  hyvin erilaisin tavoin. Ruotsilla meni lujaa – olivathan suomalaisetkin huomanneet tämän ja muuttaneet aaltoina länsinaapuriin työn perässä. Pohjois-Korealla taas oli takana levottomammat ajat. Siitä päällimmäisenä monella mielessä Korean sota vuosilta 1950-53.

Korean sodan jälkeen Pohjois-Korean talous oli raunioina. Yksinvaltias Kim Il-sung lähti rakentamamaan maan taloutta Neuvostoliiton opein ensiksi kolmevuotissuunnitelmalla, sitten viisivuotissuunnitelmalla. Yksityisyrityksiä siirrettiin valtion omistukseen ja panostukset tehtiin lähinnä raskaaseen teollisuuteen, kulutustuotteiden jäädessä paitsioon.

Raskaaseen teollisuuteen tehdyt panostukset itse asiassa toimivat aluksi ja maan talous lähti ennennäkemättömään nousuun. Parhaimmillaan maan talous kasvoi noin 25 prosenttia vuodessa, joka on valtava kasvu – etenkin, kun samaan aikaan Yhdysvallat oli asettunut Pohjois-Koreaa vastaan.

Pohjois-Korean huomattava kehittyminen huomattiin myös länsimaissa. Pohjois-Korean uskottiin pärjäävän taloudellisesti jopa Etelä-Koreaa paremmin. Osaltaan illuusio johtui kuitenkin siitä, että Pohjois-Korea oli jo tuolloin eristäytynyt valtio ja sen antamat talousluvut eivät olleet luotettavia. Joka tapauksessa Pohjois-Korean maine oli länsimaiden keskuudessa 1960- ja 70-luvuilla yllättävän hyvä – paljon parempi kuin nykyään.

Kaikki kuitenkin muuttui 1970-luvun alkupuolella, kun talouskasvu alkoi ehtyä. Ehtymiseen vaikutti talouden rakenteelliset ongelmat ja maan eristyneisyys. Myös vuonna 1973 alkanut öljykriisi ja siitä alkanut 1970-luvun taantuma ajoivat maan ahtaalle. Heikossa tilanteessa Pohjois-Korean oli pakko pyrkiä kehittämään taloudellisia ulkomaansuhteitaan.

Syystä tai toisesta Ruotsi koki suurta sympatiaa Pohjois-Koreaa kohtaan 1970-luvulla. Ilmeisesti Pohjois-Koreassa yhdistyivät niin vasemmistolaisten poliitikkojen kuin yrityspamppujen intressit. Niin tai näin, Ruotsi oli mm. ensimmäinen länsimaa, joka tunnusti Pohjois-Korean itsenäisyyden vuonna 1973.

Ruotsalaiset olivat vakuuttuneet suuresti Pohjois-Korean talouskasvusta. Ruotsille muodostui suuria toiveita kaupankäynnistä Pohjois-Korean kanssa. Maan houkuttelemiseksi Ruotsi jopa tunnusti Pohjois-Korean ensimmäisenä länsimaana vuonna 1973 ja avasi lähetystönsä Pjongjangiin.

Kenties ruotsalaisten intressejä lisäsi myös se, että Pohjois-Koreassa uskottiin olevan paljon luonnonvaroja ja maa alkaisi seuraavaksi panostamaan kaivosteollisuuteen. Ruotsalaisten uskottiin olevan kiinnostuneita pääsemään käsiksi Pohjois-Korean kupari- ja sinkkivaroihin.

Ruotsalais-korealaisilta messuilta se lähti

Pjongjangiin liittyy myös Volvo-kauppojen alku. Kaupungissa järjestettiin 1970-luvun alussa ruotsalais-korealaiset messut, jossa ruotsalaisyritykset esittelivät tuotteitaan Pohjois-Koreassa. Paikalla oli tietenkin myös autovalmistaja Volvo, joka lukeutui jo tuolloin ruotsalaisen teollisuuden suurimpiin helmiin.

Volvo oli tuonut messuille esille 144-mallin. Diktaattori Kim Il-sung ihastui messuilla välittömästi Volvo 144:ään. Yksinvaltiasta kiehtoi ilmeisesti Volvon maine kestävänä autona. Kenties Volvon brändi myös kiehtoi diktaattoria, sillä monien yksinvaltiaiden tapaan hänkin oli kalliin mammonan perään – olihan hän tilannut Rolexilta velalla 2000 rannekelloa.

Kim Il-sung oli selvästi liikkeellä ostohousut jalassa, sillä hän tilasi kerralla peräti 1000 kappaletta Volvo 144:ää – sekä monia muita ruotsalaisia ​​tuotteita. Volvon lisäksi ostoslistalla oli Kockumsin ja Atlas Copcn tuotteita.

Ensimmäinen Volvo 144 valmistuu Volvon pääkokoonpanotehtaan Torslandaverkenin tuotantolinjalta Göteborgissa. Vasemmalla on Svante Simonsson, Volvon tekninen päällikkö, ja oikealla Gunnar Engellau, Volvon toimitusjohtaja. 144:stä tuli Volvon ensimmäinen miljoona kappaletta myynyt auto.

Tuohon aikaan Volvo 144 ja oikeastaan koko 140-sarja oli ollut jo jonkin aikaa tuotannossa, sillä valmistus oli alkanut vuonna 1966. Myös Volvo 240-sarjan lanseeraus oli aivan nurkan takana, sillä uusi mallisarja alkoi tuotannossa vuonna 1974. Ehkäpä Volvollakin ajateltiin, että Pohjois-Korean kauppa olisi ”viimeinen iso rahastus” ikääntyneelle 144-mallille.

Mittavaan kauppaan Volvo halusi kuitenkin Ruotsin valtion mukaan välikädeksi. Virallisesti kauppa tapahtui Exportkreditnämnaden (EKN), joka voitaisiin suomentaa nimellä Ruotsin kansallinen vientiluottojen takuukeskus. Käytännössä siis Ruotsin valtio tuli välikädeksi Volvon ja Pohjois-Korean välille.

Volvot toimitetaan, mutta raha ei liiku

Edellä mainittu kuvio oli Volvolle lopulta kullan arvoinen, sillä Pohjois-Korea yllätti kaikki häikäilemättömyydellään. Kun kaikki tuhat Volvo 144:ää varaosineen oli toimitettu Pohjois-Koreaan, asiakas jätti tylysti koko kaupan maksamatta. Samaa linjaa jatkettiin myös muiden ruotsalaisyhtiöiden kanssa tehdyssä kaupankäynnissä.

EKN joutui kantamaan lopulta pieleen menneiden kauppojen rahallisen puolen. Alun perin velka oli 600 miljoona kruunua, mutta pohjoiskorealaiset eivät ole velkoja juuri lyhennelleet. Viimeinen harvoista maksusuorituksista on saatu vuonna 1989, vaikka ruotsalaiset lähettävät yhä 2020-luvulla puolen vuoden välein erilaisia maksumuistutuksia Pohjois-Koreaan.

Kuva on Pohjois-Koreasta, ilmeisesti vuodelta 2011. Kuvassa näkyy peräti kaksin kappalein Volvo 144 -autoja.

Korkojen juostessa yli puolen vuosisadan ajan EKN:n penäämä velkasumma on luonnollisesti kasvanut kasvamistaan. Vuonna 2023 se oli jo 3,2 miljardia kruunua eli noin 300 miljoonaa euroa.

Edes diktaattorivallan siirtyminen isältä pojalle ei ole saanut asiaan muutosta. Kim Il-sung kuoli vuonna 1994, jonka jälkeen valta siirtyi hänen pojalleen Kim Jong-ilille ja hänen kuollessaan tämän pojalle Kim Jong-unille vuonna 2012.Jälkipolvet eivät ole olleet kuitenkaan halukkaita selvittämään edeltäjänsä jättämiä velkoja.

Vaikka ruotsalaiset aktiivisesti penäävät velkojaan Pohjois-Koreasta, maksun saaminen on hyvin epätodennäköistä. Pohjois-Korean talous ei koskaan selvinnyt 1970-luvun ongelmistaan. Pohjois-Korean maine musertui nopeasti länsimaiden silmissä, samalla kun taloudelliset haasteet kasvoivat.

Esimerkiksi 1990-luvulla Pohjois-Koreassa kuoli ihmisiä nälkään, sillä eristäytyneessä maassa ei riittänyt ruokaa kaikille. Täten Volvo-velkaa tuskin tullaan milloinkaan maksamaan. Maalla riittänee rahareikiä myös tärkeämpiin ja tuoreempiin asioihin.

Volvo 144 yhä Pohjois-Korean liikenteessä

Mielenkiintoista Volvo 144:n kohdalla on se, että Ruotsilta varastamalla hankittuja autoja on yhä 2000-luvulla merkittävästi Pohjois-Korean liikenteessä. Monet näistä Volvo 144 -autoista toimivat paikallisina takseina. Oheisella videolla näet, miten Volvo 144 kuvataan ajamassa paikallisen torin ohi vuonna 2011.

Näiden Volvo-taksien penkkejä ovat kuluttaneet vuosikymmenten aikana myös lukuisat ruotsalaiset, kuten Ruotsin Pjongjangin suurlähetystön ja Volvo Carsin työntekijät. Volvon entisenä varatoimitusjohtajana tunnettu Paul Gustafsson kommentoi Carup-lehdelle marraskuussa 2023 Pohjois-Korean Volvo-takseja seuraavasti.

”Olin Pohjois-Koreassa turistina noin 10 vuotta sitten ja jututin Volvo 144:llä ajanutta kuljettajaa. Kysyin, mistä näihin saa varaosia. Meidän on tehtävä kaikki varaosat itse, hän vastasi. Hieno tarina, mutta ei ruotsalaisille veronmaksajille”, Gustafsson lataa.

Todennäköisesti 144-Volvot tulevat myös pysymään jatkossakin pohjoiskorealaisessa liikenteessä. Tälle on ihan loogisia syitä. Ensinnäkin Pohjois-Korean taloudellinen tilanne on heikko, eikä toisaalta halukkaita kauppakumppaneitakaan ole hirveästi tarjolla.

Pohjois-Korean Volvo-tilanne tuo mieleen Kuuban, joka on niin ikään ollut vuosikymmenet länsimaiden kauppasaarrossa. Tästä syystä Kuuban liikenne onkin täynnä 1950-luvun jenkkiautoja, joita pidetään paremman puutteessa liikenteessä erilaisin rautalankavirityksin.

Lue myös: Kuka muistaa Kartano-Volvon? Nimen alkuperä on yhä osittain mysteeri