Koeajo: Alfa Romeo Giulia – kaikkien rakastama, harvan omistama

Koeajossa ylemmän keskiluokan sedan historiallisen italialaisen merkin tulkitsemana: Alfa Romeo Giulia.

Alfa Romeo on automerkki, jonka maine on Suomessa aika sama kuin mitä olemme Top Gearista oppineet. Kaunis muotoilu ja erinomainen ajonautinto, mutta katastrofaalisen temperamenttinen sekä epäluotettava, mielestäni kiteyttää automerkin imagon. Siksi Alfa Romeon omistajat ovat suurimmaksi osin harrastajia tai merkkiuskollisia Etelä-Euroopan sieluja.

Giulia mallinimi on tuttu 60-luvun Type 105 perhesedan malleista sekä Giulia Sprint nimellä varustetuista urheilullisista coupé malleista. Tämän mallinimen katoamisen jälkeen alkoi Alfa Romeo käyttämään numeraalisia mallinimiä massatuotannossaan, kuten 147, 156 ja 159. Alfa teki 2000-luvulla täyskäännöksen ja palasi “oikeisiin” mallinimiin. Alfa Romeo Giulia palasi markkinoille vuonna 2016 suuren fanfaarin saattelemana.

Alfat ovat edelleen harvinaisia

Alfa Romeo Giulia on keskikokoinen porrasperä, joka on suorassa kilpailussa suurten jäykkien saksalaisten Audi A4:sen, BMW 3-sarjan ja Mercedes C-luokan kanssa. Myyntitilastoissa Giulia häviää saksalaisille sata nolla, mutta Giulia on oman tiensä kulkija ja numeroita voidaan hieman oikaista italialaisella tavalla.

Viimeisimpien tilastojen mukaan on Suomeen rekisteröity 383 Giuliaa vuodesta 2016 lähtien. Kontekstia tällä numerolle antaa Audi A4, joita on samalla aikavälillä rekisteröity yli 10 000 kappaletta. Eli liikenteessä Giulia erottuu edukseen jo harvinaisuutensa ansiosta.

Valinnanvaraa ei ole

Myyntinumeroita ei auta automallin varsin suppea moottorivalikoima. Valikoimasta löytyy yksi nelisylinterinen diesel kahdella eri teholla sekä bensiinimoottorin voi saada 200 tai 280 hevosvoiman versioina.

Manuaalivaihteisto oli myös saatavilla, mutta suurin osa ovat automaatteja, kuten koeajoautomme. Giulia on siitä myös outo automalli, että siitä ei ole saatavilla farmarimallia, kuten kaikista muista tämän kokoluokan autoista.

Valkoisella värillä viimeistelty koeajossa oleva Giulia on korkean varustetason yksilö. Koeajoautoa liikuttaa 2.0 litran turboahdettu bensiinimoottori, joka tarjoaa 280 hevosvoimaa kaikille neljälle renkaille kahdeksan-vaihteisen automaattilaatikon kautta.

Suomessa 280 hevosvoiman mallit myytiin pelkästään takavetopainotteisella Q4-nelivedolla, kaikki muut Giuliat ovat takavetoisia. Sama alusta on käytössä ei pelkästään Alfa Romeo Stelvio katumaasturissa, mutta myös Maserati GranTurismo urheiluautossa.

Mamma mia stile

Italialaiseen tapaan on myös kyseinen Alfa Romeo komeuden sinfonia. Kyljessä ei kuitenkaan kiillä kuuluisien designtalojen, kuten Bertonen tai Pininfarinan nimikylttiä. Giulia on nimittäin Alfa Romeon sisäisen suunnittelukonsernin Centro Stilen käsialaa.

Lue myös: Alfa Romeo Arna – Nissanin ja Alfa Romeon heikkoudet samassa autossa

Kaikki keulan linjat vievät katseen suoraan ikoniseen kolmionmuotoiseen Alfa Romeon etusäleikköön. Koeajoauton Veloce varustetasossa etuspoileri jopa taittuu ylöspäin molemmin puolin, korostaen tätä ulkonäköä. Takana kiiltää kaksi perinteisen muotoista pakoputkea. Pirteä tuulahdus muiden valmistajien “valeulostuloista”. Veloce paketti lisää sporttisuutta myös takapuskurin diffuusorilla.

Profiililtaan auto on sopusuhtaisen kaunis takavetoinen porrasperä. Pitkä keula ja simppeli nouseva lantiolinja joka kohtaa kattolinjan juuri C-pilarin kohdalla. Ulkonäköä auttaa myös koeajoauton valkoiseen kontrastoivat mustat 19-tuumaiset alumiinivanteet. Tämä on hyvä lisävaruste, koska karvalakkimallin vanteet ovat auttamat liian pienet.

Sisätilan laatu armottoman kehnoa

Sisätilassa maalipintaa kontrastoiva musta värimaailma saa jatkoa. Isosti varustellussa koeajoautossa on sähkösäätöiset mustat nahkapenkit. Penkit ovat varsin mukavat ja klassinen Alfa Romeo logo löytyy painettuna niskatukiin, niin kuin kuuluukin. Nahkaratti on aivan mahtavan tuntuinen ja siihen sisällytetty auton käynnistysnappi stimuloi heikoimpiakin.

Kojelaudalla on varsin tumma multimedianäyttö, joka ei täytä koko sille varattua aluetta. Yllättävän pieni näyttö toimii pelkästään näytön rullasäätimellä ja siinä ei ole kosketustoimintoa. Odotan 2017 vuosimallin premiumautolta hiukan enemmän.

Sisustan yleinen tunnelma on sporttinen, mutta laatu on yksi kompastuskivistä. Suurin osa napeista ja säätimistä tuntuvat kuin ne olisivat valmistettu sulatetuista legopalikoista ja asennettu Super Nintendon ohjaimen alustaan. Kaikki on hiukan löysää ja halvan tuntuista. Rattinapit eivät anna mitään tuntoa, keskikonsolin rullasäätimissä ei ole tarpeeksi vastusta ja vaihdekeppi on niin halvan tuntuinen, että sen käyttöä haluaa välttää.

Onneksi rattivaihteet ovat aivan erinomaiset ja niiden metallinen naksahdus on tyydytystä tuottava. Sisustan halvan tuntuisesta laadusta huolimatta on se mukava paikka. Tämä on suurimmaksi osin fantastisten penkkien ansiota.

Tilaa on etupenkkiläisillä jopa runsaasti, mutta takapenkeillä hieman vähemmän. Jalkatilaa on jonkin verran, mutta katto tulee hieman liian nopeasti vastaan. Tämä saattaa kuitenkin johtua koeajoauton panoraamakattoluukusta.

Hyökkäävä voimansiirto

Ennen auton käynnistämistä maailman parhaasta käynnistysnapista, täytyy huomauttaa, että mielestäni kuskin penkkiä ei saa laskettua tarpeeksi. Olisin kaivannut hieman enemmän sporttista asentoa, jonka Giulia olisi kovasti ansainnut.

Väkivahva 280 hevosvoiman moottori kiidättää auton sataseen hieman yli viidessä sekunnissa. Voimansiirrossa on niin paljon potkua, että se yllättää varoittamatta. Vetoa riittää kierroslukumittarin punaiselle alueelle asti ja lisää saa vetäisemällä plusmerkillä varustetusta metalliläpykästä. Giulia on paljon aggressiivisempi kokemus kuin esimerkiksi aikaisemmin koeajettu V6 turbo Saab 9-3.

Ajotilaivalinnat ovat nimeltään DNA; Dynamic, Natural ja Advanced Efficiency. Eli suomeksi, sport, neutraali ja eco. Moodit muuttavat vaihteiston ja moottorin aggressiivisuutta sekä kaasupolkimen herkkyyttä. En nähnyt suurta syytä käyttää mitään muuta kuin Natural-ajotilaa, koska vaihteisto on jo siinä aika raju. Dynamic-ajotilassa vaihteisto löi vaihteet silmään niin kovaa, että tuntui kuin nonna olisi huitaissut sandaalilla takaraivoon.

Alusta hipoaa täydellisyyttä

Veloce varustetaso, suuriturboinen moottori ja matalaprofiilirenkaat ovat selkeä merkki siitä, että Alfan alla on normaalia tiukempi alusta. Tiukka se ehdottomasti on, mutta myös odottamattoman sivistynyt. Urheilullisen alustan huonot puolet on silitetty pois ilman huomattavia ajodynaamisia sivuvaikutuksia. Giulia pysyy raiteillsana telepatian voimalla ja töyssyt ei aiheuta ohjaamossa mitään häiritsevää tärinää hammaspaikkojen irtoamisesta puhumattakaan.

Nopea ohjaus on aina ollut Alfa Romeoiden valttikortti ja kieltämättä ajosuorituksen kohokohta. Giulia ei tässä osastossa loista niin paljon kuin toivoin. Ohjaus on Giulissa sähköisesti avustettu, kuten kaikissa moderneissa autoissa. Alhaisissa nopeuksissa huomaa, miten autoa on hankala ohjata oikeaan kohtaan kun sähköinen ohjaustehostin ei anna mitään vastusta. Mielestäni omassa BMW 4-sarjalaisessa ohjaus kommunikoi paljon paremmin.

Paras nelisylinterinen tehosedan

Rivakkaammassa ajossa ohjaus alkaa pelaamaan ja yhdessä alustan kanssa Giulia suorastaan muuntuu vakioautoluokan kilpuriksi. Ratti alkaa keskustelemaan mukavia, moottori kerjää lisää kierroksia ja alusta pitää kaiken kasassa kuin Sikstuksen kappelin kivijalka. Minun on hankala keksiä parempaa modernia autoa, joka tuntuu yhtä helpolta ajaa korkeamman paineen alla.

Alfa Romeo Giulia Veloce 280 hevosvoiman teholla on suorastaan erinomainen ajajan auto, jos pystyy tekemään pari kompromissiä laadussa sekä moottoritienopeuden melutasossa. Giulia vain tekee italialaisia käsimerkkejä samalla, kun bemarit jäävät taustapeiliin.

Ei sillä ole väliä, että Alfa Romeo Giulia ei ole kaikissa osa-alueissa täydellinen. Se pystyy nostamaan suupielet ylöspäin ja sielun laulamaan. Mitään muuta Alfa Romeolta ei voi pyytää.