Audi A4:n ensimmäinen B5-sukupolvi alkaa olemaan jo museoiässä, joten mekin innostuimme etsimään tulevaa museoyksilöä.
Ysärin puolivälissä saksalaisvalmistaja Audi laittoi mallistonsa nimipolitiikan kokonaan uusiksi. Aiemmat mallinimet kuten 80, 90 ja 100 korvattiin uusilla A3-, A4-, A6- ja A8-nimillä. Sukulaisuussuhde edeltäjien kanssa oli nimenvaihdosta huolimatta selkeä.
Vuonna 1994 uusi mallisto aloitettiin porrasperäisistä malleista nimeltä A4, A6 ja A8. Pienemmän Audi A3:n vuoro oli vasta kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1996.

Audi A4 B5-sukupolvi alkaa olla siinä iässä, että ensimmäiset yksilöt päätyvät hiljalleen museorekisteriin.
Perinteet velvoittavat – B5 ensimmäinen sukupolvi
Audi A4 oli loogista jatkumoa Audi 80:lle. Looginen jatkumo näkyi mm. siinä, että uusi A4-sukupolvi sai nimen B5, kun Audi 80:n sukupolvet vuosien 1972–1994 välillä tunnettiin nimillä B1-B4.
Uusi Audi A4 oli myös ulkoisesti tunnistettavissa 80:n seuraajaksi. Muotoilu oli onnistunutta ja ajatonta. Itse asiassa B5-A4:ää katsoessa on vähän vaikea ymmärtää, että joko nämäkin autot alkavat olla nyt museoiässä. Tämä on henkilökohtainen mielipide, mutta omissa papereissani B5-sukupolvi on yksi hienoimpia Audi A4/80-sukupolvia. Esimerkiksi tätä seurannut B6-sukupolvi on muodoiltaan selvästi heikommin onnistunut.

Syksyllä 1994 esitellyn Audi A4:n tuotanto lähti rullaaman jo saman vuoden puolelle, mutta asiakkaille ensimmäiset autot luovutettiin nimenomaan mallivuotena 1995. Näin ollen vuoden 2026 alussa voi ajaa ensimmäisiä Audi A4 -autoja jo museotarkastajan ihmeteltäväksi.
Audi A4 on kestänyt myös varusteiltaan aika hyvin aikaa. A4:t on varusteltu jo uutena melko kattavasti, joten sekin osaltaan vähentää autosta museoajoneuvon tuntua. Kaikista malleista löytyy mm. keskuslukitus, turvatyynyt, ajonestolaite, ABS-jarrut, lämmitettävät sivupeilit, lukuvalot, sisävalon viiveet ja monet muut pienet yksityiskohdat.

Tekniikan osalta Audi A4:ssä esiteltiin hieman uutuuksia. Esimerkiksi Tiptronic-automaattivaihteisto debytoi Audi A4:ssä, samoin myös Audin 1,8-litraiset 20V-moottorit. Myös nelivetoiset Quattro-mallit olivat luonnollisesti mukana kuvioissa.
Ensimmäisiin yksilöihin moottorivaihtoehtoja autoon oli useita, vaikkakin vaihtoehdot täyttyivät ajan myötä. Aluksi valikoiman pienin oli 1,6-litrainen bensiinimoottori (101 hv), sen jälkeen 1,8-litraiset joko turbolla (150 hv) tai ilman (125 hv). V6-moottoreita oli tarjolla 2,6-litrainen (150 hv) ja 2,8-litrainen (174 hv) versio. Dieselit rajautuivat 1,9 TDI-moottoriin (90 tai 110 hv).

Huutokaupassa myytävä yksilö oli varustettu vähän ronskimmalla, 2,6-litraisella V6-bensiinimoottorilla.
Huutokaupassa tarjolla potentiaalinen museoauto
Tämänkertainen artikkelin päätähti löytyi taas kerran huutokauppojen maailmasta. Jyväskylän J. Rinta-Jouppi oli asettanut Huutokaupat.comiin myyntiin vuosimallin 1995 vihreän Audi A4:n.
Audi herätti kiinnostuksen monista syistä. Ensimmäisen A4-vuosikerran edustajana se olisi mahdollisesti ensimmäisiä museorekisteröitäviä Audi A4 -malleja Suomessa. Kiitos vuoden 1995, museorekisteriin auton saisi jo vuonna 2026. Myös auton kunto ja erityisesti varusteet puolsivat museohaaveita – jyskyttihän konepellin alla peräti V6-tekniikkaa.
Koska auto oli myynnissä huutokauppaperiaatteella, lopullinen hinta olisi kysymysmerkki. Todennäköisesti museokuntoon saattaminen maksaisi vähintään satasia, ehkä pahimmillaan nelinumeroisen summan. Tilanne oli sen verran kutkuttava, että pitihän tätä lähteä katsomaan.


Myytävässä autossa oli Audin alkuperäisiä vanteita kaksin kappalein. Kitkarenkaiden päällä olevien keskikupit vaativat vähän huolenpitoa, mutta muuten vanneasiat olivat kunnossa museointia ajatellen.
Museohaaveet jäävät haaveeksi
Totuttuun Huutokaupat.com-ilmoituksen tapaan itse myynti-ilmoitus oli varsin vähäsanainen. Kuvat kertoivat enemmän kuin itse esittelyteksti ja olihan ilmoituksessa peräti parisenkymmentä kuvaa autosta. Suurimmaksi virheeksi autosta kerrotaan eri sävyä oleva konepelti. Lisäksi teimme autoon Traficomin kautta ilmaisen tietohaun.
Traficomista saadut auton tiedot kertoo meille mielenkiintoisen yksityiskohdan, jonka olisi toki voinut nähdä myös myynti-ilmoituksen huoltokirjaan keskittyvistä kuvista. Auto on tullut Suomeen ulkomailta, tällä kertaa vähän harvinaisemmin Luxemburgista. Muuten Traficomin tiedoista ei löydy yllätyksiä – mikä on oikeastaan vain hyvä juttu museohaaveiden kannalta.


Hyvin täytetty huoltokirja ja muutenkin kattava dokumentti kulki Audin mukana.
Siispä tehtäväksi tulee lähteä kohti autoliikettä. Audi löytyy tuttuun tapaan pihalta ja vähän muusta automyyntirivistä erillään. Mitään myyntilappuja autosta ei löydy, mutta kohteesta ei voi erehtyä – eipä näin vanhoja autoja löydä autoliikkeen pihasta useampaa kappaletta.
Ennen kuin haemme avaimet autoon liikkeen sisältä, tutustumme auton kuntoon pintapuolisesti. Harmillisesti auto osoittautuu maalipinnaltaan odotettua heikkokuntoisemmaksi yksilöksi. Konepellin sävyerot ovat meillä tiedossa, mutta apparin takaovessa on selvästi ruostetta ja auton katosta löytyy pahoja naarmuja.
Näiden vikojen korjaaminen museokuntoon on varmasti ulkopuolisella teetettynä nelinumeroinen suoritus. Lisäksi kun fiksattavaa on paljon, tulisi kuvioihin mahdollisesti koko auton ylimaalaus. Se on meille vähän liikaa tässä vaiheessa, vaikka auton lopullinen hintalappu on yhä arvoitus.



Yläpuolen kuvissa on Audin pahimmat maali- ja peltihaasteet, joiden fiksaaminen maksaisi useamman paperirahan verran.
Myös koeajo jää haaveeksi
Eivät ne pettymykset tähän jää. Kävelemme autoliikkeen sisään tiedustelemaan auton avaimia ja koeajomahdollisuutta. Avaimet löytyvät pienen etsimisen jälkeen, mutta syvällisemmälle koeajolle emme valitettavasti pääse. Auto ei ole myyjän mukaan minkään sortin vakuutuksissa, joten tutustuminen rajoittuu tällä kerralla parkkipaikalla suhailuun. Lisäksi myyjällä ei ole tarjota mitään lisätietoa myytävästä yksilöstä.
Pettymyksistä huolimatta otamme vastaan Audin avaimet (tai tässä tapauksessa avaimen) ja lähdemme tutustumaan autoon. Auton luona fiilis nousee hieman, sillä auto on yllättävän hyvässä kunnossa. Penkit ovat likaiset, mutta ehjät. Jalopuulistoille joutuisi ehkä tekemään pienen elvytyksen, mutta muuten sisätiloiltaan auto on jopa hienossa kunnossa.


Auton sisusta on hyvinkin siisti muutamia likatahroja lukuun ottamatta. Yhdessä jalopuulistassa on pieni vekki.
Sama ryhti tuntuu jatkuvan myös tekniikan osalta. V6-moottori hörähtää iloisesti käytiin ja vaihteet 1, 2, 3 ja pakki pelaavat moitteettomasti. Enempään testaamiseen emme pysty, koska meillä ei ole lupaa poistua pihasta ja kunnioitamme tätä asiaa.
Audi A4:stä löytyy kaksi sarjaa Audin alkuperäisiä alumiinivanteita, jotka ovat hienot, hienossa kunnossa ja tukevat jälleen kerran museohaaveita. Dokumenttejakin tuntuu olevan kivasti, huoltokirjassa riittää leimoja ja hanskalokerosta löytyy nippu erilaisia kuitteja huoltoihin ja katsastukseen liittyen.


Harmaa ja pelkistetty ysärisisusta on ainakin allekirjoittaneen mieleen.
Huutokauppa jää välistä
Päätös huutokauppaan osallistumisesta on vaikea, mutta pidättäydymme ensifiiliksissä. Jätämme osallistumatta Audin huutokauppaan. Päällimmäinen syy on maalipintaan ja peltitöihin liittyvät haasteet, joita riittää. Mikäli Audin hinta karkaa huutokaupassa edes vähäsen, tulee projektille äkkiä paljon hintaa.
Sen verran Audi A4 jää kuitenkin kutkuttamaan, että huutokaupan etenemistä tulee seurattua. Lopulta A4:n hinta erilaisine toimitus- ja käsittelykuluineen nousee lähelle tonnia – mikä on ehkä jopa vähän odotettua vähemmän. Toivottavasti Audi A4 sai huutokaupasta itselleen hyvän kodin.


Audi A4 B5
- Vuosimalli: 1995
- Moottori: 2.6-litrainen bensiini (110 kW)
- Vaihteisto: Manuaali
- Vetotapa: Etuveto
- Mittarilukema: 256000 km
- Koeajon tarjosi: J. Rinta-Jouppi, Jyväskylä / Huutokaupat.com
Nyt luetuimmat