Koeajo: Challenger V217 – retkeilyautolla Turun saaristoon

Kesälomahenkisessä koeajossa tutustumme tällä kertaa Fiat Ducato -pohjaiseen retkeilyautoon nimeltä Challenger V217. 

Koeajolle.comissa on pyritty yhdistämään työ ja huvi. Näin kävi myös tällä kertaa, sillä kesälomareissun ajopeliksi valikoituneesta ajoneuvosta saatiin jälleen kerran rustailtua kattava koeajoraportti.

Aiemmin olemme näillä sivuilla tehneet vastaavanlaisen koeajoraportin Pohjois-Norjasta, johon matkasimme Hobby Siesta De Luxe A65 GM -asuntoautolla. Tänä vuonna reissun konsepti oli melko samanlainen, mutta maisemat ja ajoneuvo hyvin erilaiset. Asuntoauton sijasta valitsimme nimittäin kompaktimman retkeilyauton ja reissumme kohdistui Turun saaristoon.

Lue myös: Automatkailijalle Suomi on takapajula ja Norja unelmien ihmemaa

Tässä artikkelissa esittelemme teille Turun saariston läpi meiltä uskollisesti kuljettaneen Challenger V217 Start Edition -retkeilyauton.

Challenger V217:n varustuksiin kuului mm. markiisi…

Alustus: miksi juuri Challenger V217 -retkeilyauto

Edelliskesän matka Pohjois-Norjaan oli sellainen menestys, että uutta reissua alettiin suunnitella suunnilleen heti edellisen reissun päätteeksi. Täysin samanlaista matkaa ei ole tietenkään järkevä toistaa, joten päädyimme tekemään muutamia muutoksia ohjelmaan.

Matkan määränpääksi haluttiin tällä kertaa joku muu kuin pohjoinen. Monia erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin jopa ulkomaita myöten, mutta lopulta päädyimme jäämään vielä kotimaan rajojen sisäpuolelle. Turun saaristo nousi jossain vaiheessa karttojen selaamista esille, eikä se enää vaihtoehtojen listalta poistunut.

…ja pyörätelineet auton takaosassa.

Auton suhteen halusimme tehdä myös muutoksia. Viimeksi matkasimme pohjoisessa varsin isokokoisella Hobby Siestalla, joka oli kahden hengen reissuporukalle oikeasti iso auto. Iso koko toi myös jonkin verran haasteita, kun pienempiin paikkoihin ei ollut asiaa, samalla kun Norjan kapeilla vuoristoteillä isojen vastaan tulevien autojen kohtaaminen sai helposti sydämen hakkaamaan ylimääräisiä lyöntejä.

Asuntoautosta oli suhteellisen loogista hypätä huomattavasti kompaktimpaan retkeilyautoon. Reissun aikana oli siis tarkoitus selvittää sekin, miten ahtaaksi elämä käy kahden aikuisen sulloutuessa viikoksi matkailuauton kyytiin.

Koeajolle.comin käyttämät matkailuautot ovat olleet toistaiseksi ihan kuluttajamarkkinoilta vuokrattuja autoja. Hobby Siestan vuokrasimme Rovaniemeltä Easy Caravanilta ja tämänkertaisen Challenger V217:n vuokrasimme Akaalta Fintravellerilta.

Challenger V217 perustuu Fiat Ducaton rakenteeseen.

Fiat Ducaton pohjalle

Kuten monet muutkin matkailu- ja retkeilyajoneuvot, myös Challenger V217 pohjautuu Fiat Ducaton pakettiautoon. Siinä missä matkailuauton pohjautuminen pakettiautoon on lähinnä ohjaamon osalta, retkeilyautossa alkuperäisen pakettiauton muodot ja ominaisuudet ovat huomattavasti enemmän läsnä.

Vaikka tämäkin auto pohjautui Fiat Ducatoon ja pakettiautojen elinkaaret ovat tunnetusti huomattavasti henkilöautoja pidempiä, oli vuosimallin 2024 Challanger V217 ehtinyt muuttua aiemmin ajamastamme vuosimallin 2018 Hobby Siestasta faceliftin verran. Muutokset huomasi autossa lähinnä ratista ja mittaristosta, muutosten ollessa lähinnä kosmeettisia.

Myös pellin alla oli tapahtunut muutoksia. Challengeria liikutti 2,2-litrainen dieselmoottori, joka kehitti 140 hevosvoiman edestä tehoa. Tässä suhteessa tekniikka oli selvästi kehittynyt, sillä hitusen pienemmästä iskutilavuudesta huolimatta moottorin teho oli kasvanut. Kun ottaa huomioon auton pienemmän koon, Challenger tuntui huomattavasti Hobbyn asuntoautoa ripeämmältä kulkineelta.

Auton ajotietokone osoittautui melko kattavaksi ollakseen pakettiauto.

Erittäin käytännöllinen kahdelle

Jo reissun ensimmäisenä päivänä selviää se, että retkeilyauto on erittäin sopivan kokoinen kahden aikuisen kokoiselle matkaseurueelle. Erityisesti Turun saariston kapeilla saaristoteillä auton pieni koko on hyödyksi, sillä kapealla tiellä ajaessa on aina riski peilien kopsahtamisesta yhteen.

Tästä retkeilyautosta tuntui löytyvän kaikki tarpeellinen matkantekoa varten. Varusteisiin lukeutui mm. vessa, jääkaappi ja kaasuliesi. Lisäksi autossa oli markiisia ja muuta mukavaa, mutta niille ei suoraan sanoen ollut reissun aikana mitään tarvetta.

Auton jääkaappi paljastui erinomaiseksi matkakumppaniksi, sillä toisin kuin aiemmassa asuntoautossa, tämä jääkaappi otti kaiken tarvitsemansa virran hupiakusta. Aiemman asuntoauton kanssa joutui jatkuvasti pelaamaan kaasun, ajoakun ja töpselipaikan väliä, mutta tässä tapauksessa hupiakusta riitti jääkaappiin virtaa noin vuorokaudeksi. Lisäksi jokainen ajomatka latasi hupiakkua.

Retkeilyauton keittiötä.

Jääkaapin toimiminen pelkän sähkön varassa aiheutti meille sen, ettemme olleet enää yhtä tiukasti kiinni karavaanarialueiden palveluista. Aiemmalla reissulla nukuimme noin joka toisen yön karavaanialueella, “piuhan päässä”. Nyt johtojumppaa ei tarvittu, joten koko viikko menikin näppärästi puskaillessa.

Alkuun retkeilyauton kompaktimmat tilat mietityttivät hieman, mutta reissun päällä matka ei käynyt ahtaaksi kahdelle matkaajalle. Kääntyvät etupenkit takasivat sen, että parkissa ollessa tilaa ja istuimia riittää ihan mukavasti kaikille.

Etuistuimet kääntyivät, mikä mahdollisti mukavasti tilaa parkissa.

Nukkumatiloja autossa oli hyvin. Kaksi aikuista nukkui auton takaosassa leveästi. Sänky oli jopa niinkin suuri, että periaatteessa sinne olisi mahtunut vielä kolmaskin aikuinen, mutta tällöin ei voi puhua enää leveästä nukkumakokemuksesta. Lisäksi pienikokoinen lapsi olisi mahtunut nukkumaan ruokapöydän ääressä olevalla leveällä istuimella.

Sänkytilat olivat reilut kahdelle aikuiselle.

Kaappitilaa autossa riitti kylliksi. Koska kyseessä oli vuokra-auto, tässä autossa kaapeissa oli melko paljon vuokranantajan vuokraajalle jättämää omaisuutta, jota me emme tarvinneet koko viikkona. Tällaisia kapistuksia oli mm. kahvinkeitin ja ylimääräiset vuodevaatteet. Jos auto olisi oma ja auton mukana ei tarvitsisi kantaa ylimääräistä tavaraa, tavaratilaa jäisi entistäkin enemmän käytettäväksi.

Kätevin kaappitila löytyi auton katonrajasta. Vähemmän kätevää tilaa löytyi myös sängyn alta.

Elokuinen reissu hoitui Challengerilla näppärästi. Kesän viimeiset hellepäivät hellivät meitä, joten lämmityksen kanssa ei tarvinnut puljata. Kenties suurin puljaaminen autossa tapahtui imukupein toimivien ikkunaverhojen kanssa, jotka olivat kieltämättä työläämmät verrattuna asuntoauton integroituihin verhoihin.

Yölliset pimennysverhot Challengerissa toimivat imukuppiverhojen avulla. Ne oli onneksi suunniteltu tarkasti Ducaton mittojen mukaan.

Pieni koko eduksi tankatessa

Ajomukavuudeltaan Challenger V217 oli normaalia pakettiauton tasoa. Kuusivaihteinen manuaali tarkoitti jonkin verran vaihteiden hämmentämistä, mutta matka-ajossa auto oli oikein mukava. Vakionopeudensäätimet ja muut tarpeellisuudetkin löytyivät.

Yksi omituinen bugi osui vastaan, kun käytimme auton Android Autoa. Joko järjestelmän asetukset olivat pielessä tai vaihtoehtoisesti auto oli vähän turhankin nokkela, mutta tavallisten ajovalojen kytkeminen päälle asetti Android Auton tummaan yötilaan – jolloin sitä oli todella vaikea seurata kirkkaassa päivänvalossa.

Lisäksi moottoritievauhdissa autosta alkoi kuulumaan jonkin verran ärsyttävää suhinaa, erityisesti auton kattoikkunoista. Suhina oli sen verran kovaa, että piti käydä ihan erikseen varmistamassa, että onhan kattoikkuna varmasti kiinni. Oli se, mutta suhisi silti. Onneksi tämä ärsytys alkoi ilmaantumaan vain silloin, kun nopeus ylitti 100 kilometriä tunnissa.

Yhden retkeilyauton merkittävimmistä eroista suhteessa asuntoautoon tapaa siinä vaiheessa, kun autoa pääsee tankkaamaan. Alkovilla varustettu isokokoinen asuntoauto hörppäsi noin 11 litraa sadalla kilometrillä, kun taas pienempi retkeilyauto kulutti noin kahdeksan litraa. Ero on merkittävä, etenkin pidemmillä, jopa tuhansien kilometrien mittaisilla reissuilla.

Pituutta autolla oli 6,36 metriä, joten pituutensa puolesta auto ei mahtunut tavalliseen parkkiruutuun.

Monikäyttöinen auto?

Yksi mielenkiintoinen puoli retkeilyautossa oli ennalta myös se, miten hyvin auto toimisi niin sanotussa pakettiautokäytössä. Voisiko retkeilyauton kustannuksia laskea edes osittain siihen varaan, että auto toimisi arkena jonkinlaisena kuormajuhtana, jolloin autossa voisi kuljettaa sellaista tavaraa, joka ei normaaliin henkilöautoon mahdu?

Tätä tuli testattua hieman reissun viimeisenä päivänä loppusiivouksen aikana. Laitoimme retkeilyauton sängyn hetkellisesti kasaan, tarkoituksenamme selvittää, että miten paljon auton takaosaan on mahdollista tehdä niin sanottua kuormatilaa. Ei siis muuta, kuin sänky pakettiin ja katsomaan syntynyttä tilaa!

Sängyt nostamalla auton takaosaan saa vähän lisätilaa.

Challengerin sänky oli samanlainen kuin monissa muissakin retkeilyautoissa. Sänky menee keskeltä halki ja molemmat sivut sängystä voi nostaa ylös, jolloin tavaratilan keskelle syntyy edes jonkinlainen “kuilu”, jossa voisi kuljettaa suurempaakin tavaraa.

Tämän enempää auton peräosaa ei voi kuitenkaan enää purkaa. Kenties patjat olisi voinut jemmata johonkin välivarastoon, kuten vaikkapa autotalliin, mutta sekään ei olisi tuonut ihan hirveästi lisätilaa tarjolle. Sänkyjen alla olevat laatikot ovat kiinteät ja täynnä tavaraa irtaimistolle kuten kaasupulloille.

Johtopäätökset testistämme olivat, että ihan hirveän suurta kuormajuhtahyötyä retkeilyautosta ei tule koskaan saamaan. Kenties joku kapea ja korkea paketti mahtuu kyytiin, mutta seuraavana haasteena onkin sitten paketin sitominen kyytiin, sillä oikeastaan minkäänlaisia kestäviä sidontalenkkejä ei ole tarjolla.

Voi siis olla, että pahimmillaan retkeilyauto häviää kuorman kantamisessa jopa tavalliselle isokokoiselle farmariautolle.

Myös sänkyjen alta löytyi hieman säilytystilaa mm. kaasupulloille.