Käytetyn koeajo: Honda CR-V – muistatko mitä Honda-mies sanoi?

Koeajossa takavuosien hittiauto Honda CR-V, joka on sittemmin kadonnut katukuvasta, vaikka elämme katumaasturien buumia.

Elämme katumaasturibuumissa. Sedanit ja farmarit kuolevat sukupuuttoon, kun korkean maavaran crossoverit ja ”katumaasturit” valtaavat mallistot. Sen innoittamana oli hienoa hakea koeajoon eräänlainen katumaasturipioneeri nimeltä Honda CR-V. Tämä auto nousi 2000-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomessa suureen suosion.

Peilaten takavuosien suurteen suosioon, lieneekin sinällään hieman erikoista, että nyttemmin Honda CR-V on melko harvinainen näky liikenteessä. Enää tämä auto ei hallitse tai oikeastaan edes pärjää keskinkertaisesti rekisteröintitilastoissa. Mistä moinen johtuu, mietitään sitäkin pian matkan varrella.  

Koeajossa on kolmannen sukupolven Honda CR-V suoraan vuodelta 2011. Koeajoauto on 2,2-litrainen i-DTEC-diesel nelivedolla – sattumalta juuri sellainen yhdistelmä, jota moni pitää malliston parhaana.

Lue myös: Käytetyn koeajo: Honda Accord Tourer mk7 – Kartano-Volvon muodot Hondan tulkitsemana

Honda CR-V:n suosion vuodet

Kun tämä auto on rullannut uutena ulos tehtaalta, maailma on ollut jokseenkin eri näköinen. Autoilun sähköinen vallankumous on vielä vuosien päässä. Kolmannen sukupolven CR-V tuli vuosimallille 2007. Facelift nähtiin vuoden 2010 tienoilla ja vuonna 2012 alettiin siirtymään kohti neljättä sukupolvea.

Kolmannen sukupolven Honda CR-V oli menestys. Se nousi jo vuoden 2007 tilastoissa kymmenen myydyimmän automallin joukkoon ympäri maailman.  Myös Suomessa Honda CR-V oli monelle tuttu näky. Ilta-Sanomien mukaan vuonna 2010 maassamme oli jo 15 500 kappaletta Honda CR-V -merkkisiä autoja.

Honda CR-V näkyi ja ennen kaikkea kuului myös teiden ulkopuolilla. Allekirjoittanut muistaa erinomaisesti mainokset, joissa seikkailee Tommi Korpelan ääntä kantava ”Honda-mies”. Myös Honda-miehen kaverit ovat hekin tunnettuja näyttelijä-ääniä Petteri Summasta, Jani Volasta ja kumppaneita.

Mainoksien konsepti on simppeli. Lauma miehiä hölöttää jotain mielipidettä ääneen, kunnes paikalle tulee Honda-mies ja lausuu täysin päinvastaisen mielipiteen. Muut lampaat vaihtavat mielipiteensä lennosta Honda-miehen mukaiseksi.

Hillitty ulkonäkö, joka on kestänyt aikaa

Honda CR-V:n muotoilu ei pyrkinyt herättämään huomiota uutenakaan, eikä se tee sitä vieläkään. Pyöristetyt linjat, korkea kattolinja ja lyhyet ylitykset tekevät autosta helposti lähestyttävän ja käytännöllisen näköisen. Vuoden 2011 facelift toi kevyesti päivitetyn ilmeen, mutta kokonaisuus on edelleen enemmän järkivalinta kuin tunteisiin vetoava.

Auton muodot ovat kestäneet ihan mukavasti aikaa. Toki autosta näkee jo kauas, että alla on nyt vähän vanhempaa rautaa, mutta toisaalta Hondan seuraavat sukupolvet eivät olleet kovinkaan eri näköisiä, mikä osaltaan sataa koeajoauton laariin.

Kunnon katumaasturin tavoin Honda CR-V:ssä on maavaraa, joka antaa rohkeutta mennä talvisin auraamattomillekin teille. Autoa ympäröi myös mustat ”seikkailumuovit”, jotta raapivat oksat ja muut eivät tekisi ikäviä jälkiä autoon.

Sisätilat: tilaa ja toimivuutta

Ohjaamossa Honda jatkaa tuttua linjaansa. Kaikki on loogisesti sijoiteltu, ja näkyvyys ulos on erinomainen – kiitos siitä myös auton korkeudelle. Istuinasento on korkea, mutta ei kuitenkaan missään nimessä pakettiautomainen, vaan pikemminkin henkilöautomainen.

Mitään yllätyksiä CR-V:n sisusta ei meille tarjoile. Joskus taannoin Hondalla oli tarjota paikoin hauskojakin ratkaisuja, mutta kolmannen sukupolven CR-V:ssä erikoisuudet rajoittuvat lähinnä poikkeukselliseen käsijarrukahvaan. Sisätilan materiaalit ovat monien haukkumaa kovaa muovia, mutta viimeistely on laadukasta ja kestävän oloista.

Takaistuimilla tilaa riittää aikuisillekin, ja tavaratila on yksi luokan vahvuuksista. Takapenkit kaatuvat helposti ja tasaisesti, mikä tekee CR-V:stä erinomaisen perhe- ja harrasteauton. Todennäköisesti moni suomalainen on rekisteröinyt dieselmoottorisen Honda CR-V:n veroteknisistä syistä pakettiautoksi.

Myös vetokyky on nelivetoisessa dieselissä kunnossa, mikä lisää auton monikäyttöisyyttä. Allamme on malliston tehokkain diesel, joka tarkoittaa 2,2-litraista ja 150 hevosvoiman moottoria. Tällä kelpaa vedellä jo vähän isompaakin kuormaa perässä.

2.2 i-DTEC – yksi Hondan parhaista dieseleistä

Honda 2.2 i-DTEC on tunnettu kestävyydestään ja miellyttävästä luonteestaan. 150 hevosvoimaa ja reilu vääntö riittävät hyvin CR-V:n liikuttamiseen. Moottori vetää tasaisesti jo alhaalta, eikä vaadi jatkuvaa vaihteiden vaihtamista. Vaihteisto koeajoautossa on manuaali, mutta näitä on saanut myös automaattivaihteistollakin.

Kuusivaihteinen manuaalivaihteisto on täsmällinen ja kevyt käyttää. Moottoritienopeuksissa kierrokset pysyvät maltillisina, ja matkanteko on rauhallista. Äänieristys ei ole luokkansa paras, mutta ei kalpene yhtään saman ikäluokan saman hintatason kilpailijoille.

Neliveto lisää varmuutta, ei maastoautoa

Periaatteessa tätä ei tarvitsisi edes sanoa, mutta sanotaan se silti: auto oli nelivetoinen. Kolmannen sukupolven Honda CR-V:t tuotiin Eurooppaan aina nelivetoina, vasta neljännen sukupolven kohdalla tänne alkoi päätymään myös etuvetomalleja.

Honda CR-V:n neliveto on automaattisesti kytkeytyvä järjestelmä, joka painottaa etuvetoa ja siirtää voimaa taka-akselille tarpeen mukaan. Kyse ei ole varsinaisesta maastoautosta, mutta liukkailla teillä, lumessa ja mökkipoluilla järjestelmä tuo selvästi lisää varmuutta – tämä voi toki olla myös epätervettä, sillä nelivedon saa monesti kiinni sellaisiin paikkoihin, mihin etu- tai takavedolla ei olisi päässyt.

Maavara riittää huonokuntoisille teille ja mökkireiteille, mutta CR-V on ennen kaikkea tieauto. Ajotuntuma on vakaa ja neutraali, ja alusta on mukavuuspainotteinen ilman liiallista keinuntaa.

Kun huomioidaan käytetyn auton koeajo, Honda CR-V tuntuu olevan nykyään entistä paremmin elementissään. Enää auto ei ole uusi, joten sitä ei tarvitse ihan aina sääliä. Tämäkin koeajoyksilö kuljettaa säännöllisesti metsästäjiä ja metsästyskoiria pitkin paikallisia metsiä. Siihen toimintaan CR-V soveltuu hyvin.

Kulutus ja käyttökulut

Vuoden 2011 mallivuoden CR-V osuu aikajanalla mallisarjan kypsään vaiheeseen, jossa lastentaudit on hiottu pois ja kokonaisuus on selvästi suunniteltu arkikäyttö edellä. Tästä syystä näissä autoissa arvo on pysynyt suhteellisen hyvin, eikä varmastikaan putoa myös jatkossakaan.

Koeajossa keskikulutus asettui noin 6,5–7 litran tuntumaan sadalla kilometrillä, mikä on realistinen lukema nelivetoiselle dieselkatumaasturille. Huoltokulut ovat kohtuulliset, ja Honda tunnetaan yleisesti hyvästä luotettavuudestaan. Toki dieselvero rassaa lompakkoa hieman, ainakin takapenkkien kanssa ajellessa.

Käytettynä kolmannen sukupolven Honda CR-V on suosittu, mikä näkyy hintapyynnöissä, mutta vastine rahalle on edelleen vahva. Monikäyttöinen auto soveltuu monenlaiseen käyttöön melko kustannustehokkaasti.

Yhteenveto: järkivalinta, joka kestää arkea

Vuoden 2011 Honda CR-V 2.2 i-DTEC 4WD ei yritä olla trendikäs tai urheilullinen. Sen vahvuudet löytyvät luotettavuudesta, tiloista ja helppoudesta. Se on auto, joka tekee sen mitä lupaa – päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Jos etsinnässä on käytetty nelivetoinen perheauto, joka ei vaadi jatkuvaa huomiota tai kompromisseja, kolmannen sukupolven CR-V on edelleen erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Kieltämättä harmittaa hieman Hondan nykytila. Yhtiö ei ole lähtenyt mukaan sähköautoihin, vaan näiden vuosien läpi yhtiö on ollut odottavassa tilassa. Tämän tilan seurauksena myynti on laskenut merkittävästi ja jopa maahantuojan edustus Suomesta katosi. Nykyään jopa Porsche-merkkisiä autoja rekisteröidään uutena Honda-merkkiä enemmän, mikä kertoo jotain ajastamme.

Honda CR-V olisi ansainnut parempaakin.

Lue myös: Käytetyn koeajo: Honda Civic 1.8i AT – kaikkea mitä autosta tarvitsee