Käytetyn koeajo: Opel Astra GS-line – sporttisuus jätti toivomisen varaa

Käytetyn auton koeajossa meille tarjoillaan lataushybridiä Opel Astra Sports Tourer GS-linen muodossa.

Opel Astra on ollut yksi tämän sivuston eniten koeajetuista autoista. Osasyynä Astra-ähkyyn liittyy se, että muutama vuosi sitten olimme hankkimassa Käyttökokemuksia-juttusarjaan uutta autoa, ja valinta oli kohdistunut K-sukupolven Opel Astraan. Näitä K-Astroja tulikin sitten koeajettua vähän kaikenlaisina versioina.

Nyt on kuitenkin aika hypätä yhtä sukupolvea uudemman Opel Astran rattiin. Miltä tuntuu vuosimallin 2024 Opel Astra Sports Tourer GS-line, josta on mahdollisesti ajettu 24 000 kilometrin aikana pois ”ne kaikista kalleimmat kilometrit”?

Lue myös: Käytetyn koeajo: Opel Astra H – kuuden vuoden mittainen koeajo tulee viimein päätökseensä

Opel Astra on edennyt L-sukupolveen saakka.

Nopea alustus historiaan

Opel Astran L-sukupolvi syntyi mallivuodelle 2022. Erot meille hyvinkin tuttuun K-sukupolveen (tutustu meidän Käyttökokemuksia-Astraan) ovat poikkeuksellisen suuret, sillä L-sukupolvi on ensimmäinen Stellantis-konsernin aikainen Astra. Edeltäjä K-Astra oli taasen vielä General Motorsin aikaisia autoja.

Stellantis-aikakauden myötä saksalainen Opel on ottanut suuria askelia Ranskan suuntaan, sillä auto on teknisesti hyvin lähellä Peugeot 308:a. Toki Astrat valmistetaan yhä perinteitä kunnioittaen Saksan Rüsselsheimissä.

Myös sähkön mukaantulo on Astralle uusi juttu. General Motorsin aikakaudella Astrasta ei nähty edes hybridejä, mutta nykyään Astran voi nauttia hybridinä tai täyssähkönä. Näistä olemmekin jo ehtineet koeajoaa sähköisen Opel Astra Sports Tourer Electricin.

Farmari on säilyttänyt asemansa Opel Astran korivaihtoehdoissa.

GS-line flirttailee GSe:n kanssa

Tämänkertainen koeajoautomme on GS-line. Opelin varustepakettien nimeämispolitiikka on jokseenkin sekavaa ja meinaamme myös itse kompastua siihen – vaikka koemme tuntevamme Opel-malliston hyvin.

Opelin suorituskykyiset mallit saavat tätä nykyä mallinimen GSe, mutta GS-linessa ei ole varsinaisesti mitään ylimääräistä suorituskykyä. Samaa kikkaa käyttävät myös monet muut autovalmistajat. Mercedes-Benzillä AMG tarkoittaa suurta suorituskykyä ja Fordilla sama tapahtuu kirjaimin ST. Taasen AMG-line ja ST-line tarkoittavat urheilullista ulkonäköä ilman sen suurempaa suorituskykyä.

GS-linen kenties kovin juttu löytyi etuistuimilta. AGR-jakkarat ovat jälleen kerran keskivertoa paremmat.

Tästä syystä onkin hieman sekavaa, että L-sukupolven Astran aikana autoa on myyty niin GS-, GS-line- kuin GSe-varustetasoilla. GSe on näistä se aidosti suuren suorituskyvyn malli, GS:n ja GS-linen keskittyessä vähän maltillisempiin tehoihin.

Toisaalta Opelin tapauksessa tehoerot GSe:n ja GS-linen kanssa eivät ole loppujen lopuksi mahdottoman suuria. Molemmat pohjautuvat 1,6-litraiseen pistokeladattavaan bensiinimoottoriin. GSe:ssä tehoa on 220 hevosvoimaa ja GS-linessa lataushybridin perustehot eli 180 hevosvoimaa.

Auton takapenkit ovat suhteellisen tilavat ja takapenkit kääntämällä myös tavaratila kasvaa merkittävästi.

Varusteiltaan muuten tavanomainen

Kuten jo todettua, varustepakettien sisällöt ja kattavuudet ovat Opel Astran mallistossa jokseenkin vaikeasti ymmärrettävät. Siinä missä edellisen sukupolven kohdalla Innovation-varustetaso tarkoitti keskivertoa parempaa varustelua, nyt Innovation on halvimman perustason nimi.

Sekavuutta lisää sekin, että GS-linen varustetaso vaikuttaa päällisin puolin entisen Innovationin tasolta. Kenties kovin juttu autossa ovat Saksan selkäliiton hyväksymän AGR-istuimet. Niissä on hitusen sivuttaistukea, mutta etenkin penkin etuosan reisituet ovat mukava lisä pitkillä matkoilla.

Muita mukavuuksia autossa ovat ajastimella toimiva polttoainekäyttöinen lisälämmitin, lämmitettävä tuulilasi ja lämmitettävä ratti. Tuolla varustetriolla kelpaa ottaa niskalenkkiä Suomen talvesta.

Lataushybridin koeajosta on vaikea puhua, sillä latausakku oli jo lähtiessä ajettu tyhjäksi.

Koeajo alkaa pettymyksellä: latausakku tyhjänä

Käytettyjen autojen koeajo tuottaa meille huomattavasti useammin erilaisia harmaita hiuksia kuin uusien autojen koeajot. Syy on aika helposti ymmärrettävä. Uusia autoja saamme usein pitkään, jopa viikon mittaiseen koeajoon. Joskus teemme uusilla autoilla myös lyhyitä koeajoja, mutta silloinkin autot ovat yleensä tiptop-kunnossa luovutuksen hetkellä.

Sen sijaan käytettyjen maailmassa voi tapahtua suunnilleen mitä vain. Etenkin suurissa käytettyjä autoja myyvissä liikkeissä on suhteellisen yleistä, että koeajo loppuu ennen kuin se ehtii edes alkaa. Autoja ei löydy tai ne eivät ole ajokunnossa. Pahimmillaan olemme tehneet jo ajoluvat sähköauton koeajosta, mutta autosta onkin akku loppu.

Vähän samanlainen haaste yllätti meidät myös Opel Astra Sports Tourer GS-linen koeajolla. Lataushybridistä oli nimittäin latausakku käytetty loppuun jo heti koeajon alkajaisiksi. Ei siis auttanut muu, kuin keskittyä auton muihin ominaisuuksiin.

Takapenkit käännettynä tavaratila nousee 1634 litraan asti. Normaalitilassakin litroja löytyy yli 500.

Lataushybridille sinänsä ei ole ongelma, että akku on tyhjä. Silloin matka jatkuu ensisijaisesti polttomoottorin voimin. Toki akusta on hieman iloa, sillä ajaminen muistuttaa ”perushybridiä”. Tyhjästä akusta huolimatta esimerkiksi leikittelimme koejolla B-ajotilan kanssa, joka ottaa energiaa talteen esimerkiksi moottorijarrutuksissa.  

Tämän virheen myötä meiltä jää tutustumatta tarkemmin hybridijärjestelmän noin 12,4 kWh akkuun, joka tarjoaa WLTP-luokituksen mukaan noin 60–64 km sähköistä toimintamatkaa. Netistä luettujen kokemuksien mukaan plugari-Astra kulkee aika vaivatta 50 kilometriä sähkön voimin.

L-sukupolven Astra on muotoilultaan onnistunut, vaikka tuokin selvästi mieleen ranskalaisen sisaruksensa.

Sittenkin voimaa niin että tuntuu

Haasteista huolimatta koeajo päätetään suorittaa niiltä osin mitä se on tehtävissä.

Hyvin nopeasti paljastuu, että tammikuun lumiset tiet osoittavat meille nopeasti, että myöskään keliolosuhteet eivät olisi olleetkaan nyt sporttisen auton puolella. Jopa suorituskyvyttömäksi haukuttu GS-line ei nimittäin tarvitsisi taivaalta yhtään lisää ”voimaa”, sillä autolla on sitä ihan tarpeeksi jo omasta takaa.

Opel Astran kojetaulussa valtaosa napeista on perinteisiä nappuloita. Multimedialaite ei ole markkinoiden isokokoisin, mutta toisaalta tarvitseeko sen ollakaan?

Aika nopeasti koeajolla käy selväksi sekin, että sporttista ajotilaa on melko turha asettaa päälle. Liukkaalla kelillä autosta tulee yllättävänkin levoton ja liikkeellelähdöstä tulee sutimisen vuoksi hyvinkin hankalaa. Tässä kelissä ei ole mitään toivoa lähteä analysoimaan auton ohituskiihtyvyyksiä tai muita, koska liikennevaloista lähdöt tai rampilta kiihdytykset vaativat keskittymistä.

Menosta tulee kuitenkin helppoa ja sujuvaa heti, kun ajotilana pitää Normalin tai säästäväisen Econ. Niiden myötä Astrasta muodostuu kiva ja rauhallinen matkaseuralainen. Eipä tässä ole enää pätkääkään ikävä GSe:tä.

Eniten ranskalaisuus näkyy kuitenkin tässä. Vaihdevalitsin ja ajotilojen valinta on kuin suoraan Peugeotista.

Ranskalaisuus näkyy

Kuten jo todettua, Opel Astra on nykyään vahvasti ranskalaista alkuperää. Etenkin auton ulkomuodoista pystyy kyllä tunnistamaan helposti sukulaisuussuhteen Peugeot 308-malliin.

Sisätiloissa yhtäläisyyksiä onkin vähemmän. Ratti ei ole Peugeot-tyyliin pienikokoinen, vaan ihan täysikokoinen Opel-ratti. Kojelauta näyttää olevan muutenkin suunniteltu kokonaan uudelleen Opelin toimesta, joten ranskalaisuus hälvenee sitäkin kautta.

Sen sijaan jotain ranskalaista autosta löytyy. Keskikonsoli oli vaihdevalitsimineen kuin suoraan Peugeotista, samoin auton avain. Näiden kanssa pystyy kyllä tosi-Opelistikin elämään.

GS-linen varustepaketin sisältö jäi vähän hähmäiseksi. Kenties siihen kuuluu mustat logo- ja mallimerkinnät sekä musta katto.

Ulkonäkö hieno, mutta mitä tuo GS-line?

L-sukupolven Astra on siinä mielessä erikoinen tapaus, että se on paikoin todella hieno ilmestys, mutta etenkin maltillisemmissa varustetasoissa sama auto saadaan aika tylsän näköiseksi. Tämän taustallahan on muuten ihan valmistajan tarkoituskin: ihmiset ostaisivat paremman katteen kalliimpia lisävarustepaketteja.

Aiemmin koeajamamme sähkö-Astra oli teemaan sopivasti sähkönsininen, mikä teki autosta näyttävän. Vastaavasti taas lataushybridi-Astran valkoinen väri ei ollut yhtä paljon allekirjoittaneen mieleen. Fiilis oli hieman halvahko ja tylsä, jota tosin ympäröivä talvi mahdollisesti korosti entisestään.

Farmariauton mahdollisuudet ovat yhä monipuoliset.

Pikkuista pohdittavaa toi myös se, että mitä GS-line mahtaa tässä yhteydessä tarjoilla asiakkaalle? Yleensähän näissä ”line-autoissa” ostajat ostavat sporttista ulkonäköä, mutta Astran tapauksessa sporttisuus on aika valjua. Auton katto ja pienet yksityiskohdat kuten Opel-logot ja mallimerkinnät ovat mustia, mutta tässäkö tosiaan kaikki?

Vähän tylsän ja halvahkon ulkoasun kruunaavat vielä Opelin mukana tulevat mustat Barzetta-halpavanteet. Aika harvoin näkee sellaista tilannetta, että Suomeen uutena myydyssä autossa on ensimmäisen omistajan jäljiltä jo halpavanteita, mutta jostain syystä tämän auton kohdalla oli käynyt näin. Barzettat kyllä ajoivat asiansa moitteitta, mutta kun GS-linessa on tarkoitus saada sporttista ulkomuotoa, tähän yhtälöön ne istuivat heikosti.

Koeajoautosta löytyi Barzettan vanteet.

Mukava perusauto

On tullut aika palauttaa Opel Astra Sports Tourer takaisin liikkeeseen. Minkälaisia ajatuksia koeajo jätti ilmoille?

Vaikka kuljettajana oli jonkin sortin vannoitunut Astra-kuljettaja, ei uusi L-sukupolvi herättänyt jostain syystä hirveästi omistushaluja. Auto on selvästi ranskalaistunut sitten viime sukupolven. Siinä on yllättävän paljon Peugeotia, mutta harmittavan vähän Opelia. Toki enemmän ranskalaisautojen kanssa pelannut saattaa innostua Astrasta enemmänkin.

Se ei olekaan muuten mitenkään mahdoton skenaario, että nämä L-sukupolven Opel Astrat löytäisivät ostajia juuri Peugeot-piireistä. Stellantis-konsernin hierarkia on nimittäin sellainen, että Opel sijoittuu siellä Peugeotin alapuolelle. Alapuolella oleminen näkyy myös hinnassa, sillä Opel Astra lähtee kaupasta uutena halvemmalla kuin Peugeot-logoin koristeltu sukulainen.

Muilta osin autossa on kaikki palikat sopivasti uomassa. Mikään puoli ei varsinaisesti ärsytä, mutta ei toisaalta ihan hirveästi säväytäkään. Ehkä se on tämän auton vahvuus.

Lue myös: Käytetyn koeajo: Opel Astra K Innovation Plus – tästä alkaa uusi juttusarja