Koeajo: Renault Clio – odotetunlainen pikkuauto, myös Kroatiassa ajettuna

Lomamatkalla Kroatiassa autovuokraamolta tarttui mukaan vuoden 2025 Renault Clio. Ajo-olosuhteet olivat otolliset selvittämään pikkurellun ajo-ominaisuuksia ja mukavuuksia niin moottoriteillä kuin vuoristojen serpenttiiniteillä.

Viidennen sukupolven Clio esiteltiin keväällä 2019 pidetyssä Geneven autonäyttelyssä. Uudistunut malli perustuu CMF-B-pohjalevylle (Common Module Family) ja Clio on ensimmäinen Renault-Nissan-Mitsubishi-allianssin automalli, jossa tämä rakenne otetaan käyttöön.

Huhtikuussa 2023 julkistettiin uudistettu facelift-Clio. Kasvojenkohotuksessa auto sai täysin uudelleen muotoillun keulan, johon kuuluu mm. uusi etupuskuri, valot ja suurempi etusäleikkö. Takaa uuden mallin erottaa agressiivisemmasta takapuskurista ja vaaleista takavaloista.

Ensituntuma ei vakuuta

On olemassa autoja joiden suunnitteluun käytetään paljon rakkautta, taitoa ja vaivaa. Renault Clio ei ole yksi niistä. Nuoruudessani perheessämme oli vuoden 2003 Renault Clio, kolmiovisena ja 16-venttiilin koneella. Tämä oli käsittämättömän hauska hot hatchback. Siksi tuntuukin uskomattomalta että uusi vitoskorin Renault Clio onkin jotain aivan muuta. Tai oikeastaan ei mitään.

Renault Cliossa vaivaavat monet pienet asiat. Heti autoon astuessa huomiota herättävät materiaalivalinnat. Sieltä on menty mistä aita on matalin. Kovaa, nitisevää ja kolisevaa muovia kaikkialla. Jopa nämä tekstiilikuviolta näyttävät tekstuuritkin ovat pelkkää sileää muovia. Kädet liukuvat kahisten ympäri rattia. Hansikaslokeroa avatessa luukku paiskautuu järkyttävällä voimalla matkustajan polville eikä mahdu avautumaan kunnolla.

Sisätilojen toiminnalliseen varustukseen 4,2 tuuman värillinen mittaristonäyttö järkyttävällä käyttöliittymällä ja analogiset mittarit. Apple CarPlayn kytkeminen vaikkapa ei onnistunutkaan koeajolla kovinkaan helposti. Kosketusnäyttö vastaa kosketuksiin huonosti ja näyttöä saa tovin painella ja värkkäillä ennen kuin mitään tapahtuu.

Jotain hyvääkin löytyy

Takatilat ja peräkontti eivät ole järin isot, mutta tämän ei pitäisi pikkuautossa tulla yllätyksenä. Peräkonttiin saatiin kuitenkin mahdutettua hyvin vaikkapa matkarattaita kaupunkipäivälle, mutta myös kaksi kirjattavaa matkalaukkua yhden käsimatkatavaralaukun kanssa, mikä on tämän kokoluokan autossa mielestäni hyvin sumplittu. Vaikka kontissa on tilavuutta vain 300 litraa, tilaan on helpompi saada mahdutettua tavaraa kuin vaikkapa Toyota Yarikseen.

Silti jokin tästä autosta tekee kilpailijoita vähemmän laadukkaamman oloisen. Myös Peugeot 208 tuntuu huomattavasti laatuautolta tämän rinnalla. Onko tässä jaksettu edes yrittää?

Ei ehkä se mukavin kauppakassi

Kaupunkiajo on karseaa. Kytkin luistaa ja kone huutaa, vääntöä ei tunnu olevan laisinkaan. Eipä sitä kyllä olekkaan kuin 160 nm. Kaupunkiajo tuntuu suorastaa kiusalliselta ja hävettää se että joku joutuu ulkona kuuntelemaan pienen 1.0-litraisen kolmisylinterisen nuhapumpun huudatusta josta saadaan irti paljon melua mutta vain 90 hevosvoimaa.

Jarruissa ei ole tuntumaa. Kaasupolkimessa ei ole tuntumaa. Ajomukavuudessa auto häviää mielestäni hyvin olennaisesti vaikkapa Skoda Fabialle tai Volkswagen Pololle. Myönnettäköön kuitenkin että auto vastaa ohjaukseen oikein hyvin ja tuntuma tiehen löytyy hyvin.

Pysäköitäessä huomiota herättävät paksut takapilarit, jotka haittaavat näkyvyyttä. Samoin vakiovarusteena tuleva pysäköintitutka tuntuu hieman kömpelöltä ja kun sivupeileistäkään ei pahemmin näe, taskuparkkeeraus on haastavaa.

Meluisa moottoritiellä

Moottoritiellä tilanne ei parane. Kroatian moottoriteillä nopeusrajoitus on 130 km/h, ja tähän hädin tuskin päästiin. Rengasmelu on korvia huumaavaa eikä kuljettaja meinaa kuulla edes omia ajatuksiaan.

Jos jotain muuta kuulee niin ärsyttävän kaistavahdin piippauksen silloin, kun auto ei piippaa väliaikaisesta 1 km/h nopeusylityksestä. Autoa ei pahemmin pääse itse kaarteissa ajamaan, kun kaistavahti ottaa ratin haltuun yllättävän ja ehkä jopa liiankin helposti omaan makuun.

Yllättäen maantieajossa kaarteissa auto tuntuu kuitenkin hyvin miellyttävältä ja jämyltä ja tämä onkin jäykän jousituksen ansiota. Auto tuntuu pysyvän hyvin tienpinnassa ja ajo tuntuu turvalliselta eikä auto heijaa tai hölsky.

Kaupunkiin palatessa samasta syystä toivoin kovasti ettei eteen tule kaivonkansia, hidasteita tai kuoppia, sillä ne täristävät auton lähes irti liitoksistaan. Tai siltä se ainakin tuntuu. 15 tuuman renkaat eivät tuo paljoa tukea, vaikkakin auto painaa reilun tonnin ja akseliväli on 2,6 metriä.

Edullisuus keihäänkärkenä

Renault Clio on auto jolla pääsee liikkumaan paikasta toiseen kiitettävän suuren tavaramäärän kera. Ei välttämättä kovin nopeasti, mukavasti eikä hirveän luotettavastikkaan. Jopa tämän uusimman sukupolven Clion hylkäysprosentit määräaikaiskatsastuksissa ovat olleet peräti 18 % luokkaa, yleisimpänä syynä etuakseliston viat.

Mutta auto on edullinen pieni kauppakassi kun hinnat ovat uusissa Clioissa alkaen reilusta 20 000 eurosta ylöspäin. Tämä ei kieltämättä ole paljoa, mikä lieneekin syy siihen että auton kanssa on jouduttu tekemään useita ärsyttäviä kompromisseja.

Samaan hintaluokkaan suosittelisin kuitenkin katsomaan muita vaihtoehtoja. Budjettiautoja on monia, mutta väittäisin että samassa hintaluokassa parempiakin autoja löytyy kuin Renault Clio.