Koeajo: Skoda Citigo – pelkistetyn kaunis perusauto

Koeajossa ollut Skoda Citigo muistuttaa siitä, miten yksikertaista autoilu voi tänä päivänä vielä olla.

Joskus toimituksemme saa kyselyitä siitä, miten hankimme ja millä tavalla valitsemme ajettavat koeajoautot. Nyt seuraa pieni salaisuus: ajamme pääasiassa sellaisia autoja, jotka sattuvan ”tipahtamaan suoraan syliimme”.

Esimerkkinä syliin tipahtaneesta autosta ovat erilaiset vuokra- ja sijaisautot, joiden kanssa joutuu välillä olemaan tekemisissä pakonkin edessä. Vuokra-autoina toimineista ajoneuvoista sivustollamme on koeajettu mm. Fiat Panda, Hyundai i30, Volkswagen Crafter ja Mercedes-Benz Sprinter.

Tällä kertaa keskiössä on huollon sijaisauto, sillä asioimme jälleen kerran Mekonomenin autohuollossa. Käyttökokemuksia-Astramme jäi päiväksi Webasto-huoltoon, joten sillä aikaa pääsimme tutustumaan sijaisautona toimivaan Skoda Citygoon, joka oli vuosimallia 2016 ja varustettu 60-hevosvoimaisella 1,0-litran kolmesylinterisellä vapaastihengittävällä moottorilla.

Skoda Citigo – konserniyhteistyön hedelmä

Skoda Citigo on vuosien 2011-20 välissä tuotannossa ollut pienimmän A-segmentin henkilöautomalli. Koska Skoda kuuluu Volkswagen-yhtymään, on tästä autosta tehty luonnollisesti omat painokset konsernin muillakin brändeillä. Skoda Citigo onkin hyvin pitkälle identtinen auto Volkswagen Up!:n ja Seat Miin kanssa.

Vastaavanlaista konserniyhteistyötä on tehty Volkswagen-konsernissa jo vuosikymmenet, mutta Citigon, Miin ja Up!:n kanssa eroavaisuudet ovat tavallistakin pienempiä. Suurin syy mitättömille eroille tulee siitä, että tässä segmentissä auton hinta merkitsee todella paljon, ja mutkia oikoen joka ikinen muutos konsernisisarusten välillä maksaa rahaa.

Huhujen mukaan Volkswagen-konsernin trio olisi täydentynyt vielä Audin merkillä brändätystä Audi A0:sta, mutta oli ehkä ihan hyvä juttu, ettei Audi lähtenyt koskaan tuolle tielle. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin uudelleen.

Pikkuluokasta kajahtaa

Kuten jo todettua, Skoda Citigo edustaa henkilöautojen kaikista pienintä kokoluokkaa. Tämä kokoluokka on siis ihan oikeasti pieni, sillä etenkin kolmeovisena versiona (kuten koeajoautomme sattui olemaan) erot mopoauton mittoihin ovat yllättävän pienet. Se näkyy ja tuntuu väkisinkin monessa asiassa.

Karkeimmat erot tulevat vastaan takapenkin ja tavaratilan mitoissa. Etupenkeille kulkeminen auton kokoon suhteutettuna suorastaan jättiläismäisten ovien läpi on helppoa, ja keskimittainen kuljettaja saa autoon itselleen melko hyvän ajoasennon. Kaava toimii myös silloin, kun viereen istahtaa samankokoinen apukuljettaja.

Yksin tai kaksin matkustaessa etuistuimilla on tilaa ihan asiallisesti.

Sen sijaan takapenkkiläisille ei ole tarjolla kuin korutonta matkustamista. Takapenkeille kulkeminen on melko ahdasta ja etupenkkiläiset joutuvat väkisinkin tinkimään omasta tilastaan, jos taakse aikoo istuttaa vähänkään isompaa lasta kyytiin.

Sen sijaan takapenkille joutuu ahtautumaan.

Myös tavaratilat ovat nuukat, joskin pientä helpotusta tuo mahdollisuus kääntää takapenkit ympäri. Tällä penkinkääntötempulla saa vähän lisää tilaa, mutta sekään ei välttämättä riitä lätkäjunnun tavaroiden kuljettamiseen.

Tavaratila on varsin pienikokoinen, joskin…

…penkit kääntämällä tilan määrä kasvaa.

Varustelussa yksinkertainen on kaunista

Pienen koon ja pitkälle viedyn konserniyhteistyön ohella halvan auton tunnistaa usein siitä, että auton varustelu on hyvin pelkistettyä, eikä autoon saa välttämättä edes lisämaksua vastaan sen suurempia mausteita.

Skoda Citigo ei siis juhli varustelistauksilla, vaan keskittyy enemmän perusaineksiin. Autosta löytyy ”pakolliset” ilmastoinnin kaltaiset varusteet, joten kuumanakaan hellepäivänä Skodalla ei tarvinnut ajaa kainalot märkinä. Itse asiassa kesäkuumalla pienikokoinen auto viilenee raikkaan nopeasti, mikä tuntui suorastaan auton ominaisuudelta.

Aika harmaa fiilis vallitsee sisätiloissa.

Toki ilmastointiin liittyen on helppo tehdä muutamat huomiot autosta. Suorastaan poikkeuksellista on se, että puhaltimen keskiräppänöitä ei voi juurikaan säätää. Keskiräppänä on kojelaudan ”päällä” ja sen säätömahdollisuudet ovat melko rajalliset. Sivuräppänöitä taas voi säätää vähän paremmin, joskin muotoilu paljastaa tässäkin yhteydessä turvautumisen budjettiratkaisuun.

Manuaali-ilmastoinnin lisäksi autosta löytyy sähkölasit, rengaspaineenvalvontajärjestelmä ja ihan asiallinen ajotietokone. Ajotietokone on yllättävän monipuolinen, joskin mustavalkoinen käyttöliittymä ja pieni koko tekee sen seuraamisesta paikoittain vaikeaa. Auton start&stop-järjestelmä tuo viitteitä siitä, että istumme 2010-luvun autossa.

Auton sisusta on monien vihaamaan kovaa ja harmaata muovia, joka ei juuri tunnu sormenpäissä hyvältä. Toisaalta tämä harmaa ja kova muovi on yleensä vastaavasti taas tavallista kestävämpää, eikä kulu samalla tavalla kuin nahkaiset tai nahkajäljitelmäiset versiot.

Mittaristo on erikoisen pieni. Ajotietokoneen lukemat ovat pieniä ja välillä vaikeasti luettavia. Myös vasemmalla sijaitseva kierroslukumittari lienee markkinoiden pienimmästä päästä.

Kaupunkiympäristössä omimmillaan

Lähdetään autolla viimeinkin liikkeelle. Kaupunkiajo paljastaa äkkiä Skoda Citigon valttikortit. Auto on ketterä ja jopa ihan hyvä ajettava. Pieni koko tuo ahtaassa kaupungissa paljon hyviä puolia, kuten pysäköintiin liittyvät helpotukset. Siinä missä isomman auton kanssa ei meinaa löytää kyllin leveää ruutua, Citigo mahtuu ruutuun kuin ruutuun.

Kaikki muukin tuntuu olevan kaupunkiajossa kohdillaan. Auton kulutus ei karkaa suureksi edes kaupunkisuhailussa, vaan kulutus näyttää pyörivän reilusti alle viiden litran tuntumissa sataa kilometriä kohden. Myös asiat kuten ohjaustuntuma ja rengasmelu pysyvät kurissa matalissa nopeuksissa.

Vastaavasti taas maantielle karkaamisessa alkaa taas muistamaan sen, miten pienen auton kyydissä istumme. Rengasmelu alkaa olla suuri jo 80 kilometrin tuntinopeudessa ja satanen tuntuu olevan ”mukava maksiminopeus” autolle. Ihan hirveästi ei ole intoa kiihdyttää moottoritienopeuksiin, vaikka se olisikin nopeusrajoitusten puolesta sallittua. Nykymittapuulla todella vaatimaton 60 hevosvoiman teho näkyy auttamatta.

Suurissa nopeuksissa auto tuntuu myös hieman kiikkerältä. Ylimääräisiä mutkitteluja ei tee mieli tehdä ja kurveihin ajaessa huomaa pudottavan nopeutta tavallista enemmän pois. Hieman stressitasoja nostaa myös se, että ison auton suhahtaessa ohi koko Citigo tuntuu heilahtavan selvästi.

Kuluystävällinen auto

Tähän mennessä koeajoraporttimme on keskittynyt ehkä vähän turhankin paljon auton pieneen kokoon ja sen edesauttamiin ilmiöihin. Artikkelin lopussa on syytä keskittyä myös niihin positiivisiin puoliin, sillä jos nämä autot olisivat vain epäkäytännöllisiä, ei näitä kukaan ostaisi.

Skoda Citigo, Seat Mii ja Volkswagen Up! ovat autoja, joiden omistaja ei juuri autoilusta köyhdy. Auton hinta on ollut uutenakin halpa, sillä näitä myytiin taannoin jopa alle 15 000 euron hintalapuilla, mikä on todella halpa hinta uudesta takuunalaisesta autosta. Täten myös arvonalenema on pysynyt hyvin hallinnassa, vaikka nämäkään autot eivät ole tietenkään immuuneja arvon putoamiselle.

Halvan hinnan ohella käyttökustannukset lienevät autossa varsin maltilliset. Kahdella koeajolenkillä keskikulutukset olivat ajotietokoneen mukaan 4,5 ja 4,0 litraa sadalla kilometrillä, joka on ”polttikselta” erinomainen tulos.

Ja vaikka tässä artikkelissa on tullut vähän haukuttua auton suurta yksinkertaisuutta, monesti yksinkertaisuus on kaunista – etenkin käyttökustannuksia ajatellen. Vapaasti hengittävästä moottorista ”puuttuu” turboahdin ja sitä kautta tehoa, mutta toisaalta eipä Citigon omistaja tule kohdanneeksi kalliita ahdinhuoltoja.

Samat sävelet koskevat myös varustelistausta, jossa erilaiset tutkat, anturit ja härpättimet ovat kalliita korjata, jos ne hajoavat. Kun niitä ei ole, ne eivät voi myöskään hajota. Yksinkertaista, jälleen kerran – tai kuten Skoda sen sanoo; simply clever!

Kenelle Skoda Citigo soveltuu?

Saamme tekstiviestin Mekonomenilta – Käyttökokemuksia-Astra on valmistunut huollosta, ja täten yhteinen päivä Skoda Citigon kanssa on tulossa päätökseen.

Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Skoda Citigo on ihan mukava auto sille soveltuvalle kevyelle arkikäytölle. Mitään pitkän matkan sotaratsua tai kuormajuhtaa tästä autosta ei kannata odottaa, mutta esimerkiksi perheen vähemmän kilometrejä keräävän kakkosauton roolin Skoda Citigo voisi täyttää varsin kelvollisesti.

Hauskaa Skoda Citigon koeajossa oli myös se, että auto paljastaa hyvin autojen kehityksen. Jos joku muistelee miltä 1980- ja 90-lukujen vastaavat pikkuautot kuten Nissan Micra, Ford Ka tai Suzuki Wagon R olivat, niin ne olivat aika kamalia ajokokemuksia. Taso on noussut myös pienimmässä kokoluokassa merkittävästi – ja todennäköisesti nousee jatkossakin.

A-segmentin tulevaisuus?

Loppuun vielä vähän yleistä paasausta A-segmentin ”pikkuautoista”. Kuten artikkelin alkupuolella todettiin, Skoda Citigon tuotanto loppui vuonna 2020. Seat Mii sinnitteli tuotannossa vuoteen 2021 asti ja Volkswagen Up! vuoteen 2023.

Tämän jälkeen Volkswagen-konserni hylkäsi pienet ajoneuvot ja lopetti niiden tuotannon ilman seuraajaa. Reilun 10 vuoden aikana Volkswagen Up!:a, Skoda Citigoa ja Seat Miitä valmistetiin 1,35 miljoonaa kappaletta (ja sen päälle vielä 300 000 kpl vähän riisutumpia Brasilian ja Argentiinan malleja).

Hurjasta valmistuslukumäärästä huolimatta autojen valmistaminen ei ollut Volkswagen-konsernille kovinkaan kannattavaa. Tällä hetkellä odottelemme vielä Volkswagenin vastinetta tähän kokoluokkaan sähköautona, mutta sitä sopii odottaa vielä jonkin aikaa. Ja arvatenkin auton hintalappu tulee silloin olemaan jotain aivan muuta, millä tätä konsernikolmikkoa taannoin myytiin.