Koeajo: Mercedes-Benz Sprinter W906 – pulla-autojen aatelia

Toisen sukupolven Mercedes-Benz Sprinterin (W906) koeajo suoritettiin kuten pakettiautolla kuuluukin – työn merkeissä.

Pakettiautot päätyvät harmillisen harvoin sivustollemme koeajettaviksi. Se on harmillinen juttu, sillä nykyaikana myös pakettiautoista löytyy hyviä ja mukavia ajettavia yksilöitä, joista rustailee tarinaa mielellään. Pakettiautojen koeajomahdollisuuksia siunaantuu kuitenkin harvemmin, ja vielä harvemmin koeajoja pääsee suorittamaan niin sanotusti työn merkeissä.

Tällä kertaa saimme kuitenkin koeajettavaksi pakettiauton, eikä mikä tahansa pakettiauto, vaan toisen sukupolven Mercedes-Benz Sprinter W906:n. Pakettiautomme oli lisäksi varustettu “pullakorilla”, jonka tilavuutta pääsimme kokeilemaan käytännössä yhden muuton muodossa.

Lue myös: Farmarista pakettiauto – näillä muutoksilla katsastat “veronkiertopakun”

Yleisesti Mercedes-Benz Sprinter W906:sta

Mercedes-Benz Sprinter on sellainen pakettiauto, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Suurikokoista pakettiautoa on valmistettu Sprinter-nimellä vuodesta 1995 alkaen, peräti kolmen sukupolven verran. Auton historia ulottuu kuitenkin vielä kauemmas, sillä sen edeltäjä oli vuonna 1977 markkinoille tullut Mercedes-Benz TN, joka tunnetaan myös nimillä 207 D, 208, 307 D ja 308.

Tämä yksilö oli suoraan finanssikriisin keskeltä vuodelta 2008, ja se edusti täten siis Sprinterin toista W906-nimellä kulkevaa sukupolvea. Koska W906 tuli tuotantoon vuonna 2006, koeajoautomme oli tuotannon alkupäästä. Facelift toisen sukupolven Mercedes-Benz Sprinterille nähtiin vuonna 2014.

Pidemmän Mersun lukeneet autoilijat saattavat tietää, että Mercedes-Benz Sprinterin kahden ensimmäisen sukupolven kohdalla nähtiin hieman eksoottinen logonvaihtoyhteistyö, sillä näitä samoja autoja myytiin myös VW-logolla varustettuna nimellä Volkswagen Crafter.

Mercedes-Benz Sprinter W906 – pullakorilla, kiitos!

Koeajoon saatu Mercedes-Benz Sprinter oli varustettu erinomaisesti muuttoa ajatellen. Sen perästä löytyi perälautanostin, joka helpotti tavaroiden kantamista autoon. Periaatteessa tämän perälautanostimen avulla olisi voinut jopa nostaa tavaraa kyytiin, mutta tällä kertaa muuttokuormaan ei kuulunut niin raskasta kannettavaa, että lautaa olisi tarvinnut sen enempää.

Perälautaakin enemmän tuli kuitenkin käyttöä auton massiiviselle, noin 20 kuution tavaratilalle, josta moni käyttää lempinimeä “pullakori”. Nimi tulee oletettavasti siitä, että pullaahan tällaisilla autoilla ajetaan leipomoilta kauppaan.

Pullakorin 20 kuution tavaratilaa ei välttämättä edes pelkällä katsomisella tai edes tilavuuden lukemisella tajua. Kiitos huomattavan korkeuden, kori vetää ihan simona tavaraa sisäänsä. Vertailun vuoksi aiemmin koeajamamme Opel Vivaron tavaratila oli noin kuuden kuutiometrin kokoinen. Voidaan siis sanoa, että Mersumme imaisi sisäänsä kolme kertaa sen määrä tavaraa, mitä yksi normaali pakettiauto.

Kaksi muuttoa näiden “pullakoriautojen” avulla tehneenä on helppo myhäillä, että tämäntapaiset autot ovat muuttajan unelma. Niihin on helppo kantaa tavaraa sisään, sillä edes koripalloilijan ei tarvitse varoa päätään. Suorat seinät ilman prässäyksiä tai rengaskoteloita tekevät tavaroiden asettelusta erittäin helppoa ja kaiken kruunaa sivuovet, jotka helpottavat myös pakkausurakkaa.

B-kortilla, totta kai!

Pullakori-Sprintereistä tekee mahtavan myös se tavallista autoilijaa hellivä yksityiskohta, että tällä autolla laillinen suhailu ei vaadi tavallista B-korttia väkevämpää ajokorttia. Auto on sen verran suurikokoinen, että hyvällä omatunnolla voi todeta, ettei tämän suurempaa ajoneuvoa tahdo näillä lisensseillä päästä enää ajamaan laillisesti. Toki osa Sprintereistä voi olla myös rekisteröity kuorma-autoksi, joten tarkkuutta ennen liikkeelle lähtemistä!

Laillisuudesta puheen ollen, yksi asia tavallisen autoilijan on syytä muistaa. Kantavuuksien ylittyminen voi aiheuttaa sen, että poliisi keskeyttää tien päällä liikkumisen tämäntapaisella yhdistelmällä. On hyvä muistaa, että B-kortilla saa ajaa ajoneuvoja, joiden kokonaismassa on enintään 3 500 kiloa. Näin isolla tavaratilalla varustettu auto on yllättävän helppo saada ylikuormaiseksi, etenkin jos lastina on jotain vähän painavampaa.

Painorajoitusten lisäksi autoilijan kannattaa kiinnittää huomiota auton lastaamiseen. Mitä enemmän kyydissä on painavaa kuormaa, sitä enemmän on tärkeää kiinnittää huomiota oikeaoppiseen lastaamiseen. Painoa kannattaa jakaa tasaisesti ja pyrkiä pitämään painopiste alhaalla. Lisäksi kuorman sidontaan on syytä kiinnittää huomiota, vaikka ajatus pelkästä luukkujen kiinnittämisestä houkuttaakin.

Historiallinen koeajo – peräti 800 kilometriä!

Mercedes-Benz Sprinter W906:n koeajo jäi siinä mielessä ainakin toistaiseksi sivustomme historiaan, sillä kyseisellä autolla rundattiin kaikista pisin koeajo – ainakin jos Käyttökokemuksia-juttusarjan käyttöpelit (Mercedes-Benz 500 SEL ja Opel Astra K) jätetään ulos laskuista.

Kahden päivän aikana Mersun mittariin kertyi yli 800 koeajokilometriä, joka on melko selkeä ennätys. Lähin haastaja tulee hieman uudemmasta vastaavasta autosta, sillä Volkswagen Crafterilla ajettiin “vain” 600 kilometriä – se tuli tosin kasaan vain 14 tunnissa.

Tuollaiseen ajomäärään pääseminen noin lyhyessä ajassa vaatii vähän jo autoltakin. Mercedes-Benz Sprinter oli oikein mukava ajettava, oli kyydissä sitten kuormaa tai ei. Koeajostamme puolet tapahtui kuorma päällä ja toinen puoli tyhjänä. Hieman yllättäen täyteen pakattuna auton ajo-ominaisuudet tuntuivat paremmilta.

Pellin alla murisee 315 CDI

Koeajoyksilömme virallinen mallinimi oli Mercedes-Benz Sprinter 315 CDI, joka tarkoitti siis sitä, että konepellin alta löytyi 2,1-litrainen ja 150 hevosvoimaa sylkevä diesel. Voimaa autossa oli ihan riittävästi myös täydellä kuormalla suhatessa.

Vaihteiston puolella tähän autoon oli valittu automaattivaihteisto, mikä oli varsin mukava ratkaisu. Verrattuna manuaalivaihteistolla varustetun Volkswagen Crafterin koeajoon, automaatilla oli mukava porhaltaa eteläisen Suomen alati ruuhkautuvilla Kehä-teillä. Sprinterissä ei paljoa tarvinnut vaihteita miettiä, kun taas Crafterin kuuden vaihteen manuaaliaskia sai olla hämmentämässä jatkuvasti.

Paluumatkalla tyhjällä kuormalla autoa vaivasi pieni resonointiongelma. Kun nopeus liikkui 80 kilometrin tietämillä, joku rämisi jossain päin autoa. Hieman poikkeuksellisesti tämä resonointi katosi, kun nopeutta nosti 100 kilometriin tunnissa. Tämä voi siis kuulostaa oudolta, mutta Sprinter oli mukavampi ajettava suurilla kuin pienemmillä nopeuksilla.

Pakettiautot eivät mukavuudella koreile

Tavallista pidempi koeajo tarkoitti samalla sitä, että erilaisia mukavuusvarusteita kaipasi nyt tavallistakin enemmän. Molempina ajopäivinä ratin takana tuli vietettyä aikaa noin viisi tuntia, joten mukavuus ja ergonomia-asiat pääsivät muistuttamaan itsestään.

Varusteiden osalta kenties suurin puute Sprinterissä oli vakionopeudensäätimen puute. Sitä olisi kieltämättä kaivannut, etenkin kun autoa vaivasi tuo resonointiongelma, joka toisaalta herätti kivasti, jos nopeus lähti vahingossa putoamaan.

Lisäksi kesäisessä kelissä suoritetulla koeajolla väsymystä lisäsi Sprinterin aavistuksen tehoton ilmastointilaite. Vaikka keli molempina päivinä oli lähes identtinen, noin parikymmentä astetta lämmintä ja rutkasti aurinkoa, ajo-olosuhteet hytissä vaivasivat vain toiseen, eli etelän suuntaan ajaessa. Kenties auton suuri ikkunapinta-ala teki meille tepposen, jonka ansiosta Sprinter lämpeni vähän turhan lämpöiseksi.

Varusteiden läsnäolon tai kunnon puutteen ohella koeajoa vaivasi hieman tavallisetkin ergonomia-asiat. Tämäntapaisissa pakettiautoissa tilat hytissä ovat melko rajalliset, joten esimerkiksi penkin asentoja ei löydä yhtä paljoa kuin tavallisissa henkilöautoissa. Samoin lähes 300 000 kilometriä ajettuna Sprinterin penkki oli sekin ehtinyt nähdä jo ryhdikkäimmät päivänsä.

Vähän erikoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä Sprinterin niskatuet, jotka olivat yhtä pehmoiset, kuin koulun jumppasalin lattia. Vaikka kyseessä oli Mercedes-Benz, jolla on pitkät perinteet myös hyötyajoneuvojen puolella, niin ajomukavuudesta ei voi pidemmillä matkoilla antaa Mersulle täysiä pisteitä. Toisaalta onhan nämä koppiautot suunniteltu ensisijaisesti vähän lyhyempään jakeluajoon.