Mercedes-Benz Sprinter – Tämän isompaa ei B-kortilla saa

Amerikkalaiset sanovat usein, että “go big or go home“. Tällä kertaa Mercedes-Benz Sprinter mahdollisti molempien tekemisen kerralla.

Muutto on joka ikinen kerta melkoinen puristus kantamista, stressiä ja aikatauluja. Aiemmilla kerroilla olemme toteuttaneet muutot aina perheen omalla kalustolla, kuten vaikkapa tässäkin blogissa esitellyn Opel Vivaron avulla. Nyt tällä kertaa muuttomatka oli poikkeuksellisen pitkä, muuttoavustajia oli liikkeellä varsin vähän sekä muuton alku- ja loppupisteet sijaitsivat kaukana toisistaan, joten tarvitsimme ylimääräistä apua.

Apu löytyi tällä kertaa vuokraamalla käyttöön ylimääräinen pakettiauto. Koska muuton lähtöpiste sijaitsi Kuopiossa, hankimme pakettiauton Kuopion Pakut -nimisestä vuokraamosta. Pakuvuokraamon pitkästä rivistä ajokiksemme päätyi isointa B-kortilla ajettavaa autoa edustanut Mercedes-Benz Sprinter.

Sprinter oli varustettu noin 20 kuution tavaratilalla, jonka päädyssä oli perälautanostin. Vertailun vuoksi edellä mainittu Opel Vivaro pitää sisällään noin kuuden neliömetrin tavaratilan, joten Mersu imaisee sisääntä kolme kertaa sen määrä tavaraa, mitä yksi normaali pakettiauto.

Kokemuksia Kuopion Pakut -vuokraamosta

Pakettiautojen vuokraus ei ole tänä päivänä ihan läpihuutojuttu, sillä alalla liikkuu jos jonkinlaista kaveria. Me teimme pakettiautovuokraamon valinnan aika kevyin perustein. Nopea googlaus Kuopion tarjonnasta, nopeasti muutamat julkiset asiakaspalautteet firmasta ja ei muuta kuin varausvahvistusta tekemään.

Kieltämättä jonkin aikaa varauksen tekemisen jälkeen sydän meinasi pompsahtaa kurkkuun, kun luin Iltalehdestä tarinaa pääkaupunkiseudulla huonoa asiakaspalautetta keränneestä pakuvuokraamosta. Tässä kohti tuli googlattua uudelleen Kuopion Pakuista jätettyjä kokemuksia, mutta ne olivat käytännössä pelkästään positiivisia. Tämä olkoot opetus siitä, että asiakaskokemuksien googlaaminen todellakin kannattaa ja sen kautta voi joskus säästää rahaa.

Omalla kohdallamme kokemusten kerääminen lähti liikkeelle heti, sillä alkutarkastuksessa emme saaneet Sprinterin perälavanostinta liikkeelle. Paikalle eksyi jopa eräs satunnaiskulkija, joka päätti kokeilla itsekin nostimen käyttöä. Hänen tuomionsa oli, että taitaa olla rikki koko nostin. Otimme soittoa Kuopion Pakujen asiakaspalveluun, josta asiakaspalvelija lähti suoraan vällyjen välistä auttamaan meitä.

Lopulta viaksi paljastui se kaikista tyypillisin, eli itse käyttäjä. Nostolaitteessa ei ollut mitään vikaa, mutta me emme osanneet vain käyttää sitä. Posket hieman punottaen kiittelimme nopeaa asiakaspalvelua ja pahoittelimme aiheuttamaamme vaivaa. Ehkä tämän kokemuksemme opetus oli se, että autoihin olisi hyvä lisätä jonkinlainen perälautanostin for dummies -ohjelappu.

Vaikeuksien kautta liikkeelle

Sen jälkeen kun käyttäjistä johtuneet ongelmat saatiin ratkottua, alkoi tapahtua. Sprintterillä hurautettiin Kuopion Juustoportin pihasta suoraan Niiralaan, jossa alkoi tavaroiden kantaminen. Meillä oli muutossa toisena autona apuna Opel Vivaro, jota olimme täyttäneet pääasiassa muuttolaatikoilla. Sprinteriin oli tarkoitus kantaa kaikki vähän isompi, eli oikeastaan kaikki huonekalut.

Sprinterin perässä ollut koppi osoittautui lopulta jokaisen euron arvoiseksi, sillä sen sisuksiin sujahti kaikki huonekalut sen enempää mittailematta tai asettelematta. Siinä missä joku parisänky olisi pitänyt palastella useisiin palasiin ja leikkiä palasten kanssa Tetriksen pelaamista, Sprinter nieli kaiken “kokonaisena”.

Perälautanostimen yllä olleen seinämän sai myös auki, mikä tarjosi helpon väylän täyttää autoa. Kopin korkeus oli niin korkea, että autossa pystyi mukavasti seisomaan, eikä ollut pelkoa pään kolauttamisesta kattoon. Siinä muuten säästää kummasti niin selkää kuin omia voimia, kun voi kävellä selkä suorassa auton sisällä.

Vaikka tavaraa oli paljon, niin 20 kuution kontti ei ehtinyt täyttyä edes lattiasta kattoon. En tiedä olisimmeko saaneet muutettua koko kaksion irtaimiston pelkän Sprinterin voimin, ehkä. Toisaalta yhdellä autolla olisi joutunut pakkaamaan auton huomattavasti tarkemmin, sekä mahdollisesti jonkinlaiset kantavuudet olisivat tulleet sitä myötä vastaan. Jälkiviisaana voin todeta, että ihan hyvin meni muutto tällä kahden pakun yhdistelmällä.

Johtotähti on johtotähti – myös muuttokuorman kanssa

Tätä blogia pidempään lukeneet saattavatkin tietää, että allekirjoittanut on muuttunut kuluneen kesän aikana kovan luokan Mersu-mieheksi. Löytyyhän tallistani Mercedes-Benz 500 SEL. Ehkä tästäkin syystä nautin täysin rinnoin tällä Mersulla ajamisesta. Vaikka kilometrejä Kuopio-Espoo-Kuopio -välille kertyikin rapiat 800, niin halusin ajaa koko matkan itse alusta loppuun asti.

Kuten jo alussa totesin, allekirjoittaneella ei ole takataskussa normaalia B-korttia väkevämpää ajolupaa. Siitä huolimatta tätä Mersua sai laillisesti ajaa myös normaalilla ajokortilla. Osa näistä Sprintereistä on rekisteröity kevyiksi kuorma-autoiksi, mutta tämä oli normaalin pakettiauton rekisterissä.

En tiedä tarkalleen mitä eroa pakettiautolla ja kevyellä kuorma-autolla on, sillä moni Nettiautossa myyty samanlainen Sprinter oli varustettu myyntipuheilla, että voidaan rekisteröidä myös pakettiautoksi. Villi arvaukseni on, että kevyessä kuorma-autossa saa olla vähän enemmän kantavuutta päällä, joka tosin vaatiikin sitten jo C-kortin.

C-kortista puheenollen, vastaavanlaiset kevyeksi kuorma-autoksi rekisteröidyt Mercedes-Benz Sprinterit kävivät minulle tutuksi armeija-aikoinani Keuruun Pioneerirykmentissä. Vastaavanlaisella autolla tuli ajettua monta kertaa “pönttöjä”, eli muonaa pitkin taisteluharjoitusalueita. Tosin allekirjoittaneen rooli oli aina pelkääjän paikalla, koska tietoisesti vältin kaikenlaisten Puolustusvoimien ajolupien hankintaa. Armeijassa kun näistä ylimääräistä osaamisista tuppasi olemaan aina vain haittaa.

Tähän armeijataustaani peilaten Sprinter ei tarjonnut hirveästi yllätyksiä. Jonkun verran koin ohjaamossa “Roosinpohja-flashbackeja”. Päässäni alkoi esimerkiksi soimaan vuoden 2012 listahittejä, jotka siis soivat oman varusmiespalvelukseni aikana radiossa. Mieleen palasi myös mm. NRJ:n Aamupojat, jotka olivat tuolloin lähes kymmenen vuotta sitten kuumaa kamaa.

Koeajoa peräti 800 kilometriä

Tämä vuoden 2008 Mercedes-Benz Sprinter saa kantaa kunniaa kaikista pisimmän koeajon saaneena yksilönä. Kahden päivän aikana Mersun mittariin kertyi yli 800 kilometriä, joka on jopa enemmän kuin edellä mainitulla omalla ässä-Mersullani koko kesän 2021 aikana.

Auton keulalta löytyi 2,1-litrainen ja 150 hevosvoimaa sylkevä diesel, jonka jatkeena oli automaattivaihteisto. Tämä yhdistelmä tarjosi ihan mukavat ajelut Espoon vieraassa kaupunkiympäristössä. Lisäksi automaattilaatikosta puheenollen, netin keskustelufoorumit kertoivat automaatin olevan vähän poikkeuksellisesti manuaalia varmempi ratkaisu.

Menomatka Espooseen tehtiin melko täydellä kuormalla ja paluu Kuopioon tapahtui käytännössä tyhjän auton kanssa. En osaa oikein sanoa, että kumpaan suuntaan meno oli mukavampaa. Kulutus tuntui luonnollisesti tippuvan pelkkiä terveisiä ajellessa, mutta muuten auto tuntui kuorman kanssa hitusen vakaammalta ajettavalta. Lisäksi ilman kuormaa autossa tapahtui pientä resonointia noin 80 kilometrin tuntinopeudessa, minkä vuoksi kaikista paras nopeus liikkuikin jossain satasen paikkeilla.

Koska Pohjois-Savon ja Uudenmaan välinen etappi vei pysähdyksineen noin viisi tuntia aikaa, autoon olisi kyllä kaivannut vakionopeudensäädintä. Samoin väsymystä lisäsi aavistuksen tehoton ilmastointilaite, jonka vuoksi ison ikkunapinta-alalla ja pienellä ohjaamolla varustettu Sprinter lämpeni vähän turhan lämpöiseksi. Hassu sattuma oli se, että lämpöongelmat vaivasivat ainoastaan etelään päin ajaessa. Vaikka sääolosuhteet olivat seuraavana päivänä Kuopioon mentäessä suunnilleen samat, tällöin lämpö ei kiusannut menoa samalla tavalla.

Vähän erikoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä Sprinterin niskatuet, jotka olivat yhtä pehmoiset, kuin koulun jumppasalin lattia. Vaikka kyseessä oli Mercedes-Benz, jolla on pitkät perinteet myös hyötyajoneuvojen puolella, niin ajomukavuudesta ei voi pidemmillä matkoilla antaa Mersulle täysiä pisteitä. En tiedä onko nämä koppiautot suunniteltu sitten ensisijaisesti vähän lyhyempään jakeluajoon.

Pakun vuokraus oli positiivinen kokemus – eikä jää varmasti viimeiseksi

Minulla on vähän paha epäilys takaraivossa, että tämä ei tullut olemaan viimeinen tekemäni muutto. Olenhan viime vuosina tehnyt muuttoja oikeastaan joka ikinen vuosi.

Siitä olen kuitenkin aivan varma, että tämän pakettiauton vuokraamiskokemuksen jälkeen en enää nuukaile logistiikan kanssa. Joskus aiemmin olen tottunut tekemään muuttoja useissa erissä, eli ajanut uuden ja vanhan asunnon välillä useita kertoja. Jatkossa täytyy hoitaa koko urakka yhdellä kertaa vaikka vuokrapakun voimin.

Mercedes-Benz Sprinterin vuokra kahdelta päivältä rajattomilla kilometreillä kustansi rapiat 200 euroa sekä tietenkin lisäksi polttoaineet omasta pussista. Tästä huolimatta muutto kävi yllättävän helposti vuokrapakun voimin, koska koko orkesteri muuttaa maisemaa yhdellä kerralla. Ajallinen säästö oli merkittävä.

Kuopion Pakut yllätti positiivisesti. Käsittääkseni samoilla omistajilla on olemassa myös brändi nimeltä Jyväskylän pakut, joten elättelen salaa toivoa siitä, että pääsisin vielä joskus tekemään takaisinmuuton Jyväskylään sisarfirman pakuilla.