Koeajo: Toyota Prius 1.5 Hybrid (XW20) – hyvästit hybridipioneerille

Toyota Prius koeajettiin varsin ajankohtaisena autona. Hybridi-ikonin tuonti Suomeen nimittäin on ehtinyt jo loppua.

Toyota Prius on automaailman klassikko. Se kantaa titteliä maailman ensimmäisenä sarjatuotettuna hybridiautona, mikä on nykyaikaan peilaten melko kova lisä ansioluettelossa – ovathan hybridit vallanneet viime vuosina markkinat.

Lue myös: Opi termit: miten eroavat hybridi, kevythybridi, lataushybridi ja sähköauto?

Vaikka olemme koeajaneet hybridi-Toyotia ihan mukavan määrän, (Toyota Auris 1.8 Hybrid Active, Toyota C-HR, Toyota Corolla 1.8 Hybrid Active ja Toyota RAV4 2.5 Hybrid AWD), Toyotan ”alkuperäinen hybridimalli” meillä on vielä kokematta. Aivan alkuperäiseen eli Priuksen ensimmäiseen sukupolveen asti emme päässeet, mutta toisen XW20-sukupolven kohdalla osui bingo.

Lisäksi Toyota Priuksen koeajolle osui vielä tuoreita ja suuria ajankohtaisia uutisia, mikä lisäsi entisestään ennakko-odotuksia tulevalle tutustumiselle. Lähdetäänpä tutustumaan hybridi-ikoniin!

Toyota Prius löi läpi viimeistään toisen sukupolven kohdalla. Se ylitti yli miljoonan myydyn auton rajapyykin.

Toyota Prius – klassikko jo syntyessään?

Koeajo on syytä aloittaa jälleen kerran historiasta. Toyota on ollut hybriditeknologian edelläkävijä automaailmassa. Toyota Priuksen valmistus alkoi vuonna 1996 ja ensimmäiset autot tulivat mallivuodelle 1997. Alkuun autoa myytiin vain Japanissa, kunnes sen myynti aloitettiin maailmanlaajuisesti.

Toyota osasi nimetä uuden hybridiauton väkevästi, sillä se sai mallinimen Prius, joka on latinaa ja tarkoittaa ”ensimmäistä” tai ”alkuperäistä”, joskus myös ”voittamatonta”. Nämä sanat kuvaavat hyvin Priuksen nousua kansainväliseksi ilmiöksi 2000-luvun alussa. Prius nousi trendikkääksi ja vihreäksi vaihtoehdoksi, jonka moni julkkiskin hankki (tosin jos omistit entuudestaan jo useamman Hummer H2:n, niin sovittaako yksi Prius kaikki päästösyntisi?).

Trendikkyytensä ja vihreytensä vuoksi Prius sai osakseen myös paljon pilkkaa. Itse muistan henkilökohtaisesti monet meemit ja puskuritarrat 20 vuoden takaa, joissa toivotettiin ytimekkäästi ”f*ck you and your Prius”. Sittemmin meemien ”Prius” on korvattu viime vuosina ensiksi Greta Thunbergillä ja sittemmin vihreällä siirtymällä.

Joka tapauksessa Prius alkaa olla pian jo kolmekymppinen automalli. Se jos joku täyttää jo nyt klassikon määreet, vaikkakin täytyy myöntää, että minulla meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Moottori taannoin teki Priuksesta klassikkojutun. Ehkä reaktiokin kertoo jotain siitä, miten nuorekkaana Prius on onnistunut imagonsa pitämään.

Vähän futuristista, muttei kuitenkaan liikaa. Tältä näyttää Priuksen ohjaamossa.

Tuoreita uutisia Suomesta – Priuksen maahantuonti loppuu

Mutta edes klassikot eivät ole aina suojassa maailman mullistumiselta. Näin näyttää käyneen myös Toyota Priukselle, sillä samoina päivinä koeajon kanssa Helsingin Sanomat uutisoi Toyotan lopettavan Priuksen maahantuonnin Suomeen ja pohjoismaihin.

Syykin on Priuksen kannalta epäimarteleva, sillä auto ei vain yksinkertaisesti käy kaupaksi.

”Kyseessä on pohjoismainen yhteispäätös ilman mitään dramatiikkaa. Emme vain nähneet mallille tulevaisuudessa riittävää kysynnän kasvua. Jos kysyntää olisi, niin se pysyisi mallistossa”, Toyotan Suomen tiedotuspäällikkö Pekka Karvinen kertoi Hesarille.

Penkinlämmittimmet oli poikkeuksellisen helppoa kytkeä päälle. Ei voi ainakaan syyttää, että olisi liikaa nappeja mahdutettuna pieneen tilaan.

Uutinen pääsee vähän yllättämään, sillä Priuksen uusi, viides sukupolvi julkaistiin loppuvuodesta 2023. Toyotalla tuntui tosin olevan haisu siitä mitä asiakkaat haluavat, tai tässä tapauksessa siis eivät halua. Ruotsiin ja Norjaan uusi Prius ei päätynyt enää ollenkaan. Suomeenkin sitä tuotiin vain Plug-in -hybridinä.

Priusten määrä tulee siis todennäköisesti jatkossa vain pienenemään suomalaisilla teillä. Helsingin Sanomien mukaan tällä hetkellä Suomessa on noin 4 500 Toyota Priusta. Osa niistä katoaa ajan myötä luonnollisen poistuman kautta, toisaalta joku hurja voi tuoda autoa vielä ulkomailta Suomeen jatkossakin – Priuksen tuotanto kun ei ole kuitenkaan loppumassa.

Alkuperäinen ensimmäisen sukupolven Toyota Prius oli porrasperäinen, mutta toinen sukupolvi luotti aerodynaamisempaan liftbackiin.

Kohti koeajoa – esittelyssä XW20-Prius

Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä koeajolle, sillä autoliikkeen pihassa meitä odottaa vuosimallin 2009 Toyota Prius. Vuosimallin perusteella voimme todeta, että tämä yksilö lienee viimeisiä tuotantolinjalta tulleita toisen sukupolven Priuksia, sillä mallivuodesta 2010 alkoi jo seuraavan, kolmannen sukupolven Priuksen myynti.

Prius-koeajon osuminen juuri toisen sukupolven (sukupolvitunnuksena XW20) yksilöön on oikeastaan herkullista. Monelle meistä tämän sukupolven Prius on nimittäin se ”alkuperäinen”. Moni meistä nimittäin näkee Priuksen aerodynaamisen muotoisena liftback-korimallisena ajoneuvona. Todellisuudessa ensimmäisen sukupolven Prius oli tavanomaisempi porrasperä, ja ehkä juuri siksi se ei ole jäänyt yhtä hyvin ihmisten mieleen.

Toyota Priuksella on omintakeinen sivuprofiili, josta se tunnetaan hyvin.

Sama auto on ollut aikoinaan myös monen julkkiksen valinta. Yllätyn googlatessani, että netti tarjoaa useamman ”nämä kaikki julkkikset ajavat Priuksella” -artikkelin. Yhdelle niistä on jopa koostettu kuvia, missä julkimot esiintyvät arkistesti Priuksen vierellä. Nimilista on vakuuttava. Jessica Alba, Kate Hudson, Jennifer Aniston, Leonardo DiCaprio, Miley Cyrus, Julia Roberts… Lista vain jatkuu ja jatkuu, enkä esitellyt siitä kuin murto-osan.   

Nykyaikaan peilaten Priuksen liftback-ulkomuoto ei enää herätä yhtä paljon ihmettelyä kuin huhtikuussa 2003, jolloin auto esiteltiin yleisölle New Yorkin autonäyttelyssä. Tuohon aikaan Prius oli mitoiltaan suht isokokoinen, muistuttaen jopa vähän tila-autoa. Tuon ajan myyntihitit Euroopassa olivat monesti vielä porrasperäisiä sedaneita tai farmariautoja – molemmat ovat näin 2020-luvulla jääneet erilaisten crossovereiden jalkoihin.

Toyotamaiseen tapaan Prius on aika yksityiskohdiltaan aika konservatiivinen ja perinteinen. Koeajoyksilöön on valittu musta väri, joka ainakin omasta mielestäni parantaa auton ulkonäköä merkittävästi. Käytetty ajoneuvo on pysynyt myös varsin hyvin ryhdissään, vaikka mittarissa on pian 300 000 ajokilometriä.

Mittaristo sijaitsee tuulilasin alareunassa. Kuvassa näkyvä Parrot MK19200 on ilmeisesti jonkinlainen Bluetoothia hyödyntävä hands-free -laite.

Kaupunkiajossa omimmillaan

Hyppään kuljettajan paikalle ja imago konservatiivisesta autosta saa hieman säröjä. Mittaristo löytyy tuulilasin alareunasta ja keskeltä – kuitenkin sellaisesta paikasta, jossa sitä on suht loogista katsella. Ratti tuntuu käteen mukavalta, mutta suuren keskiosan vuoksi näyttää pieneltä.

Aivan kaikki hallintalaitteet eivät ole selkeästi näkyvillä. Hukkaan muutaman minuutin aikaa siihen, että yritän tuloksetta saada auton virtanapista käytiin. Pian selviää, ettei tässä autossa ole käytössä avaimetonta järjestelmää, vaan nykyaikaiselta avaimelta vaikuttava ”kortti” pitää painaa ratin takana piilossa olevaan avainreikään, jotta auton voi laittaa napista käytiin.

Niin sanottu “virtalukko” oli lähes piilossa ratin takana.

Seuraavaksi tuusaan minua pidättelevän käsijarrun kanssa. Käsijarru on päällä, mutten meinaa keksiä miten se vapautetaan. Syvältä auton poljintilasta löytyy Mersumainen, jalalla käytettävä käsijarrupoljin, mutta toisin kuin Mersuissa, tässä sitä ei voi laukaista käsin. Pienen tutkimisen jälkeen käsijarrupoljin lähtee sillä millä se on tullutkin, eli painamalla jalalla.

Käsijarrupolkimeen oli mahdutettu myös käyttöohjeet.

Toisen sukupolven Toyota Prius yllättää heti liikkeellelähdössä positiivisesti. Auto on varsin hiljainen ajettava. Monille Toyotille tyypillinen muovin natiseminen puuttuu kokonaan. Pienillä kierroksilla ajettaessa on vaikea pysyä kärryillä siitä, liikutaanko nyt sähköllä vai bensiinillä.

Kaupunkinopeuksissa Priuksen ajaminen on melko mukavaa. Autosta näkee hyvin ulos, joskin Hyundai Ioniq Pug-Inistä tuttu kaksiosainen takalasi ei istu tottumattoman silmään, kun on tarve katsoa taakse. Pidemmissä liikennevaloissa seistessä Priuksen start&stop-järjestelmä sahaa hieman omituisesti autoa vuorotellen päälle ja sammuksiin. Ehkä nollan tuntumilla oleva lämpötila tekee meille tepposet.

Pientä likaa, mutta ryhti pitää. Ei heti uskoisi, että näillä istuimilla on matkattu lähes 300 000 kilometriä.

Maantiellä meluisampaa

Nopeuden kasvaessa ajomukavuus heikkenee. Kabiiniin alkaa puskemaan selvemmin moottorin ääni, ja myös joku pyöränlaakeri vaikuttaa pitävän pientä ääntä – näistä jälkimmäinen on tosin helposti korjattavissa.

Pientä hämmennystä koeajolle tuo myös ikkunoista kuuluva suhina. Testaan vaistomaisesti pariinkin otteeseen koeajon aikana, että ovathan kaikki ikkunat varmasti kiinni. Ovat ne, mutta suhinaa kuuluu. Ulkona on tosin keskivertoa kovempi tuuli, joka sekin saattaa kiusata käytettyä ajoneuvoa.

Muilta osin auto on onnistunut säilyttämään ryhtinsä erinomaisesti. Penkit ovat ryhdissään, eikä niissä, ratissa tai hallintalaitteissa näy juuri kulumajälkiä. Jos ei tietäisi, saattaisi auton kunnosta päätellä mittarilukeman helposti 100 000 kilometriä alakanttiin. Jää arvoitukseksi, ovatko Priukset rakennettu kestämään, vai onko autolla ollut vain säntillisiä omistajia.

Takapenkille oli sijoitettu kaksi kesärengasta, koska…

Tilat ja käytännöt

Tiloiltaan Prius on hyvä. Tila-asioita pohtiessa on hyvä muistaa, että vuonna 2003 tämä auto on suunniteltu väliportaaksi Corollan ja Camryn väliin. Lisäksi on hyvä muistaa, että autot ovat kasvaneet 2000-luvulla hurjasti. Siinä missä nykypäivän Corollassa on jo hyvin tilaa, 2000-luvun alussa takapenkkiläisillä ei ollut missään nimessä piiruakaan liikaa tilaa.

Me emme pääse tällä kertaa istahtamaan Priuksen takapenkeille, sillä kesärengassetti on vallannut istumapaikat molemmin puolin. Tästä on lyhyt aasinsilta takakonttiin, johon näyttää mahtuvan vain kaksi kesärengasta. Tavaratilan pohja on suht isokokoinen, mutta liftback-korissa tavaratilan korkeus jää usein matalaksi.

…takakonttiin niitä mahtui vain kaksin kappalein.

Etupenkeillä matkustavien arkea helpottaa runsaskokoinen keskikonsoli, josta löytyy paikat kahdelle mukille ja erilaiselle irtotavaralle. Irtotavaraa saa myös piiloon hanskalokeroon, joka on Priuksessa mallia tupla.

Priuksen varustelistalta löytyy kaikki tarvittava. Ilmastointi, vakionopeudensäädin ja takaperuutustutka ovat varusteista ne käytännöllisimmät. Eniten ihmetystä koeajolla herätti mystinen lisänäyttö, joka ei ollutkaan odotetusti jälkiasenteinen peruutuskamera. Parrot MK19200 on ilmeisesti jonkinlainen Bluetoothia hyödyntävä hands-free -laite. Kaikkea uutta sitä oppiikin.

Säilytystilaa on yllin kyllin etuistuinten välissä.

Myös hanskalokeroista nautitaan Priuksessa tuplana.

Mitä jäi käteen koeajosta?

Toisen sukupolven Toyota Prius yllätti positiivisesti ryhdikkyydellään ja laadullaan. Harmillisesti koeajomme jäi sen verran lyhyeksi, ettemme päässeet tutustumaan oikeastaan lainkaan Priuksen mielenkiintoisimpaan puoleen eli polttoainetalouteen.

Lyhyellä koeajolla ehtii kuitenkin selvitä se, että tässäkin yhteydessä näkyy hybriditekniikan nopea kehittyminen. Kun on ehtinyt ajaa useita 2020-luvun sähkö- ja hybridiautoja, tuntuu 00-luvun hybridit nykyauton rinnalla arvatenkin jo melko vanhalta tekniikalta.

Ehkäpä joskus pyrimme saamaan Priuksen vähän pidempään koeajoon, joka mahdollistaa meille paremmin kulutukseen liittyvää seurantaa. Niin ikään mielenkiintoista olisi tietää, muodostuuko vanhemman hybridiauton omistamisesta yllättäviä kustannuksia – onhan näissä periaatteessa tuplaten erilaisia komponentteja, jotka saattavat rikkoutua kalliisti.