Koeajo: Volkswagen e-Up – näin käy kun polttiksesta tehdään sähköauto

Muutama vuosi Up-malliston lanseerauksen jälkeen saatiin sähköhoitoa, kun tarjolle tuli Volkswagen e-Up -sähköauto.

Pienet A- ja B-segmentin autot ovat kokeneet karuja kohtaloja viime vuosien autovalmistajien säästötalkoissa. Esimerkiksi saksalaisen Volkswagenin mallistossa lankkua pitkin kävelemään joutuivat ikoninen pikkuauto Polo ja sen vieläkin pienempi pikkuveli nimeltä Up.

Koeajolle.comin lukijoille Up on periaatteessa jo tuttu – olemmehan koeajaneet jo aiemmin auton konsernisisaren nimeltä Skoda Citigo. Citigo oli tosin perinteisempään tapaan bensiinikäyttöinen, kun taas nyt on aika nauttia Up sähköautona. Sähkömallin tunnistaa mallinimen ylimääräisestä e-kirjaimesta, eli koeajoauto on nimeltään Volkswagen e-Up.

Upin matka sähköautoihin

Vaikka Volkswagen e-Up jäi jossain määrin polttomoottorikäyttöisen kollegansa varjoon, oli Volkswagenilla vankka visio sähköisestä Upista jo varhain. Ensimmäistä kertaa e-Up esiteltiin yleisölle konseptina jo vuonna 2013. Tuolloin toki jo tiedettiin, että tuotanto alkaisi vasta vuonna 2013 ja polttomoottoriversion kahta vuotta aiemmin vuonna 2011.

Ilman näitä e-up! -merkkejä kukaan tuskin tietäisi, että tämä Volkswagen Up liikkuu sähköllä.

Alkuperäinen e-Up aloitti tuotannossa loppuvuodesta 2013 ja siinä oli 18,7 kilowattitunnin akku, jonka toimintamatka oli 160 kilometriä (käytännössä kuitenkin vähemmän). Loppuvuodesta 2019 saatiin facelift, jonka merkittävin asia oli akun kasvaminen 36,8 kilowattituntiin, samalla kun toimintamatka saatii 260 kilometriin.

Volkwagen e-Up sai varsin hyvän suosion, jota vauhdittivat erilaiset hankintatuet. Tukipolitiikka oli osaltaan aiheuttamassa Volkswagenille toistuvia toimitusongelmia, joista pahimmat nähtiin vuosina 2020-21 koronakriisin myötä syntyneessä komponenttipulassa. Pian komponenttipulan ratkeamisen jälkeen e-Upin tuotanto ajettiinkin jo alas ilman seuraajaa.

Siniset raidat kielivät myös sähköstä.

Koeajossa ”alkuperäinen” Volkswagen e-Up

Saimme koeajoon vuosimallin 2019 Volkswagen e-Upin, jonka osumista ennen vai jälkeen saimme pohtia hieman. Lopulta auton ensirekisteröintipäivä maaliskuussa 2019 viittasi siihen, että tämä auto on tosiaan sitä vanhempaa versiota. Uudemmat vastaavat ovat todennäköisesti jo isommalla akulla varustettuja versioita.

Ulkoisesti on vaikea sanoa, onko kyseessä e-Up vai kenties ”tavallinen” polttomoottorikäyttöinen Up. Tarkkasilmäiset voivat löytää autosta erilaisia e-Up -merkintöjä ja myös maskin siniset koristeet tuovat autoon sähkön tuntua (aivan kuten Volkswagen Golf GTE:ssä).

Ulkomuotoja katsoessa e-Up tuntuu todella pieneltä, laatikkomaiselta autolta. On vaikea uskoa sitä faktaa, että Up oli tosiaan alkuperäistä ensimmäisen sukupolven Volkswagen Golfia suurempi auto, mutta näin se vain menee. Vaikka Golf on parikin kokoluokkaa Upia suurempi, autot ovat kasvaneet vuosien varrella todella paljon.

Sisätiloissa dinomehun tuoksua

Volkswagen e-Upin sisätilat ovat taasen sen verran monivaiheiset, että niissä riittää ihmeteltävää. Aloitetaa purkaminen sähköautoon liittyvistä asioista.

Vaikka sähkökäyttöinen e-Up oli Volkswagenilla vuosikausia pitkä projekti, sisätiloissa pääsee yllättämään se fakta, että kaikki on kuin polttomoottoriautosta. Polttismaisuus konkretisoituu erityisesti mittaristoon, jossa mittarit ovat viisareilla. Enpä muista nähneeni ennen sähköautoa, jossa esimerkiksi akun kapasiteetti tai ”kierrokset” esitettäisiin viisarein.

Oletko ennen nähnyt sähköautoa, jossa akun varaustasoa esitellään viisarimittarilla? Myös “kierroslukumittari” sähköautossa on hauska ominaisuus.

Myös vaihdevalitsin on kuin suoraan automaattivaihteisesta DSG-laatikosta. Vaihteistosta valitaan vaihteet automaattivaihteiston tapaan, mutta e-Upissa vaihteita on luonnollisesti vain yksi.

Fiilis on aivan erilainen kuin Volkswagenin ainoastaan sähköautoiksi suunnitelluissa malleissa: Volkswagen ID.3 (tai sen konsernisisar Cupra Born), Volkswagen ID.4, Volkswagen ID5. ja Volkswagen ID.7.

E-Upia liikuttaa 1-vaihteinen automaatti.

Yllättävän tilava

Sisätiloiltaan e-Up ei tunnu lähellekään yhtä pieneltä kuin ulkomitoiltaan. Tämä johtuu siitä, että kaikki on venytetty (tai litistetty) äärimmilleen. Esimerkiksi ovet ovet poikkeuksellisen ohuet, jotta sisätilat maksimoituvat. Samoin istuimet tuntuvat poikkeuksellisen pienikokoisilta, mutta se ei onneksi tunnu istuintuntumassa negatiivisesti.

Tilan maksimointi tarkoittaa penkkien kutistamista.

Koeajoautomme on viidellä ovella, mutta kaikella rehellisyydellä myös e-Up on parhaimmillaan kahden henkilön käytössä. Lyhyempiä matkoja voi toki taittaa neljänkin aikuisen kanssa, mutta istahtaminen takapenkille paljastaa heti kupletin juonen. Alle 180-senttisellä matkustajallakin meinaa pää kolahtaa e-Upin kattoon.

Takapenkillä voi pää osua kattoon tavallista lyhyemmilläkin matkustajilla.

Kutistustalkoot näkyvät takapenkillä myös siinä, että takaikkunoita ei voi avata ollenkaan perinteisellä tavalla. Ikkunat saa toki raolleen tuulettamista varten, mutta auki niitä ei saa. Tämäkin ratkaisu tuo takaistuimelle muutaman ratkaisevatuntuisen lisäsentin, joka kasvattaa kirjaimellisesti matkustamomukavuutta.

Ratkaisu se tämäkin. Takaikkunoiden avausmekanismi eroaa totutusta. Jälleen kerran tarkoituksena on maksimoida sisätilat.

Tavaratila on poikkeuksellisen pieni ja hatchback-korimallista huolimatta lastausaukkokin on hattuhyllyn vuoksi olemattoman kokoinen. Ihan vain kahden normaalin repun asettelukin alkaa muistuttamaan Tetriksen pelaamista.

Takaluukun lastausaukko on todella pieni, jos hattuhylly on paikoillaan.

Eikä se tavaratila iso ole muutenkaan. Onneksi takapenkit kääntämällä saadaan vähän lisää tilaa.

Välipohjan alle mahtuu pientä irtaimistoa.

Varusteet

Varustelista autossa on ikään nähden vaatimaton – toisaalta tässä kokoluokassa asia ei varsinaisesti yllätä. Kun autot suunnitellaan lyhyeen ajoon, hinnan minimoimiseksi varustelista halutaan usein jättää maltilliseksi kattaukseksi.

Volkswagen e-Upista löytyy kuitenkin muutamia mainitsemisen arvoisia varusteita. Peruutuskamera on söpön pieni, mutta ajaa asiansa. Takana on myös peruutustutka avittamassa ruutuun peruutuksia. Lisäksi vakionopeudensäädin helpottaa matka-ajoa.

Autosta löytyy myös Volkswagenin Design-paketit sekä ulkoa että sisästä, mutta näiden sisällöt jäivät vähän mysteeriksi. Auton nahalla päällystetyt ratit ja käsijarrukahvat eivät tainneet liittyä edellä mainittuihin paketteihin…?

Hämmentävin varuste on kuitenkin helppo nimetä. Kuvittelimme ensin, että viisituumaisen (kyllä, luit koon oikein) yllä oleva ”häkkyrä” on edellisen omistajan asentama tarvikemallin puhelinteline, mutta ei. Tämä puhelinteline on asetettu tähän jo tehtaalla, ja siihen on määrä asettaa sinun puhelimesi – joka toimii sovelluksen kautta auton ajotietokoneena. Näppärää!

Tämä puhelinteline on asennettu autoon jo tehtaalla. Iso älypuhelin ei välttämättä siihen mahdu.

Aika lähteä koeajolle

Koeajolla Volkswagen e-Up paljastaa nopeasti näppäryytensä. Etenkin ahtailla Konalan kaduilla auto on kuin elementissään. Auto kulkee kuin pikkukala, parista ahtaasta risteyksestä puikkelehtiminen ei ole temppu eikä mikään tälle 3,54 metriä pitkälle ja 1,64 metriä leveälle kipolle.

Sähkömoottorissa on tehoa 60 kilowattia (82 hevosvoimaa), joka liikuttaa autoa yllättävänkin ripeästi. Normaalissa taajamanopeudessa ei ole temppu eikä mikään pysyä liikenteen kyydissä. Pienellä mielikuvituksella voi helposti nähdä, miten tällä autolla tekee tarkasti harkittuja kaistanvaihtoja ruuhkassa, jos johonkin sattuu jäämään pieni e-Upin mentävä reikä.

Polttoaineluukun takana vastassa ovat hieman erilaiset “tankinkorkit”.

Oikeastaan mikään ei myöskään ärsytä taajamanopeuksissa. Auto tuntuu yllättävän jämäkältä ajettavalta, eikä rengasmelut tai suhinat rasita kuljettajaa. Nopeuden noustessa maantietasolle rengasmelu alkaa puskemaan hyttiin saakka, mutta suhinoita ei kuulu. Myös maantiellä liikenteen rytmissä pysyy, vaikka ohituskiihtyvyydessä voikin tulla rajat nopeasti vastaan.

Volkswagen e-Upin akku on sen verran maltillisen kokoinen, ettei autolla kannattaisi hirveästi pelleillä. Jokainen repivä kiihdytys, huolimaton moottorijarrutus tai ylenpalttinen sähkövarusteiden käyttö rokottaa heti toimintamatkaa. Koeajomme perusteella lyhytkin mökkimatka, etenkin täyteen ahdetussa autossa voi vaatia ylimääräisen kahvitauon.

Kaupunkisukkulalla vaikka Venukseen asti

On tullut aika palauttaa auto takaisin autoliikkeen pihaan. Autokeskus Konalan ahdas parkkipaikka ensiksi ahdistaa, mutta e-Upin kanssa alkaa pian naurattamaan, sillä pienikokoinen auto on hyvin helppoa ahtaa ruutuun – viimeistään peruutuskameraa hyödyntämällä.

Koeajon pohjalta Volkswagen e-Up soveltuu hyvin perheen kakkosauton rooliin, jossa sillä ajetaan pääasiassa lyhyttä taajama-ajoa. Toki ”perheestä” puhuminen voi olla yliampuvaa, sillä parhaimmillaan auto on 1-2 henkilön ajossa. Myös tavaratilaa on sen verran rajallisesti, että lasten kannattaa harrastaa jääkiekon sijasta mieluummin vaikka frisbeegolfia.

Kaiken kaikkiaan koeajon jälkeen tulee taas pieni haikeus siitä, että tämäkin pikkuauto on katoavaa kansanperinnettä. Volkswagen e-Up ja sen sähköiset konsernisisaret Seat Mii Electric ja Skoda Citigo-e olivat sähköautojen yleistymisen pioneereja, mutta eivät silti kestäneet autoalan mullistuksissa.

Auton pituus (vaiko lyhyys) 3,54 metriä näkyy etenkin sivuprofiilissa.