Käytetyn koeajo: Volkswagen Transporter 4motion – no nyt on rouhea äijäpaku

Nelivetoinen pakettiauto isommilla renkailla ja pienellä lisävarustelulla tekee Volkswagen Transporterista monikäyttöisen kulkuneuvon.

Pakettiautoja pääsee koeajamaan harmillisen harvoin. Yleensä näiden koeajot syntyvät jollain tavalla onnekkaan sattumuksen tai jonkinlaisen muun toiminnan sivutuotteena. Se on harmi, sillä pakettiautomaailmassakin riittää kosolti mielenkiintoisia ajoneuvoja.

Aiemmin sivustollamme on koeajettu pakettiautoista Opel Vivaro A, Mercedes-Benz Sprinter, Volkswagen Crafter ja tietenkin Fiat Ducaton pohjalle rakentuneet Hobby Siesta De Luxe A65 GM ja Challenger V217.

Nyt saamme täydentää koeajettujen pakettiautojen listauksen yhdellä pakumaailman klassikkolla, sillä koeajossa on Volkswagen Transporter – vieläpä monen himoitsemana nelivetoversiona.

Koeajettu Volswagen Transporter oli saanut osakseen äijäuskottavaa lisävarustelua.

Pitkä Transporter-historia

Ennen koeajoa on mukava lausua muutama sana Volkswagenin Transporter-malliston historiasta, joka on komea. Vuonna 1950 aloittanut Transporter on ehtinyt pakettiautojen mittakaavassa komeaan saavutukseen eli seitsemänteen sukupolveen asti.

Sivustomme historiaan keskittyvältä puolelta löytyy jokunen Transporter-juttu. Olemme esitelleet mm. ensimmäisen sukupolven ”junakeula-Volkkarin”. Mielenkiintoinen oli myös toisen sukupolven ”terrotistipaku”. Lempinimet kertovat osaltaan tarinaa siitä, että auto on ollut rakastettu, koska sille on keksitty mitä erikoisempia hellittelynimiä.

Myös vetokoukku löytyi.

Sittemmin Volkswagen Transporter on tullut suomalaisille tutuksi poliisiautona. ”Portteri” suorastaan dominoi suomalaisia poliisiautotilastoja aina 1990-luvulta 2010-luvun lopulle asti, jonka jälkeen se on saanut haastajia Mercedes-Benz Vitosta ja Ford Transitista.

Tätä nykyä tuorein seitsemäs sukupolvi, epävirallisesti T7-sukupolvi on jokseenkin uudella muotilla tehty, sillä Volkswagen on suunnitellut sen yhteistyössä Fordin kanssa.

Koeajossa Volkswagen Transporter T6.1

Onneksi meillä on tänään ilo ja kunnia koeajaa ”aito Volkkari”. Koeajossamme on siis kuudennen sukupolven facelift-malli, tuttavallisemmin Volkswagen Transporter T6.1. Auto on vuosimallia 2020, joten se on ensimmäisiä facelift-mallisia Transportereita. Facelift-Transportereiden myynti alkoi loppuvuodesta 2019.

Mutta ennen kuin menemme facelift-mallin erikoisuuksiin, tehdään autolle tarkempaa sukututkimusta. Kuudes T6-sukupolvi tuli markkinoille vuonna 2015, mutta se käyttää samaa alustaa edellisen vuonna 2003 debytoineen T5-sukupolven kanssa. Täten voidaan sanoa, että olemme periaatteessa aika vanhan raudan kanssa tekemisessä. Automaailmassa se voi olla myös hyvä puoli – lastentaudit on jo korjattu moneen kertaan.

Keulaa koristivat isot lisävalot valorautoineen.

Autoa tutkaillessa ulkoisesti tätä historiaa on vaikea muistaa. Kieltämättä Transporterin ulkomuodoistakin on havaittavissa pitkä historia, mutta toisaalta monet yksityiskohdat on osattu tuoda tyylikkäästi nykyaikaan. Esimerkiksi ajovalot LED-tekniikkoineen edustavat kirkkaasti nykyaikaa.

Facelift-malliksi tämän auton tunnistaakin ulkoa parhaiten juuri ajovaloista ja maskista, joka on kasvanut jälleen. Myös sisätiloissa facelift näkyy ajankohtaisina päivityksinä. Autossa on ollut vakiona 6,5-tuumainen nykyaikainen multimedialaite kaikkine puhelinliitäntöineen. Pakettiauto ei siis häviä piiruakaan henkilöautolle näissä mukavuuksissa.

T6.1-Transporter on etenkin multimedialaitteen osalta melko nykyaikainen auto.

Varustelu jatkunut

Koeajoyksilömme ei ole tällä kertaa mikään hinnat alkaen -malli. Moottori on astetta tehokkaampi 150-hevosvoimainen diesel, joskin tutulla 2-litraisella moottorilla. Vaihteistona on perinteinen 6-vaihteinen manuaalivaihteisto. Autossa on myös neliveto, joka on ollut haluttu ja rahaa maksanut lisäherkku.

 Juuri tämän auton varustelu on jatkunut myös sen jälkeen, kun se on poistunut Volkswagenin tehtaalta. Tästä autosta löytyy varsin äijäuskottava varustelu: on karjapuskuria isoilla lisävaloilla, kylkiputkia, LED-huomiovaloja, seikkailumuoveja, tuuliohjainta, tupakkimuoveja ja isompaa rengastusta.

Lisävaloihin oli kytketty näyttävät parkkivalot.

Autoa myyvä K-Auto kertoo varustelevansa näitä Transportereita asiakkaan toiveiden mukaan. Pikainen vilkaisu liikkeen muihin myytäviin Transportereihin tukee tätä väitettä: lähes jokaisessa pakettiautossa on mukana jotain mukavaa lisävarustetta, usein juuri paikoilleen asennettuna.

Automyyjä jopa myöntää meille, että osa varusteista on hyödyltään lähinnä kosmeettisia – esimerkiksi konepellin tuuliohjaimesta on tuskin kovinkaan paljoa aitoa hyötyä. Mutta kaikesta huolimatta käsissä on poikkeuksellisen komea ajoneuvo.

Keskittyminen varustelussa ulkonäöllisiin seikkoihin on havaittavissa myös auton sisätiloista. Siellä autolle ei ole tehty mitään muutoksia, vaan kaikki on alkuperäistä. Onneksi auto on kuitenkin lähtenyt jo tehtaalta hyvillä varusteilla, mm. polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä. Lisäksi T6.1:n varustelu pitää ohjaamon sangen nykyaikaisena.

Webastoa ohjataan katosta käsin.

Ajoon!

Allekirjoittanut on siinä mielessä omituinen otus, että nautin pakettiautoilla ajamisesta. Niissä on ”suuren auton fiilistä”. Istutaan korkealla, sivulla on usein suurikokoiset peilit ja nykyään harvinaiseksi käynyt dieselmoottori yhdistettynä yleensä melko heikkoon äänieristykseen tarjoilee varsin työkonemaisen ajokokemuksen – joka ei siis missään nimessä haittaa.

Tässä Transporterissa kuljettajaa hellitään erilaisin varustein. Istuin on mallia kapteeni, eli kyynärnojat löytyy. On vakionopeudensäädintä ja jopa parkkitutkia edessä ja takana. Start&stop-järjestelmä tuo sekin henkilöautomaista fiilistä ajamiseen.

Auton varusteluun lukeutuivat mm. Grabber AT3 -maastorenkaat ja kylkiputket.

Koeajamamme nelivetoinen Volkswagen Transporter olisi kenties parhaimmillaan paksun lumikerroksen kanssa, mutta sitä meille ei tänään tarjoilla. Kurvaamme keväisessä kelissä vähän huonommille metsäteille, jotka Portteri selvittää vaivattomasti. Nelivedolle ei ole tänään mitään tarvetta, mutta korkeasta maavarasta on aitoa hyötyä.

Autossa on alla myyjän mukaan täysin uudet Grabber AT3 -maastorenkaat. Ne ovat mukavat ajaa. Totta kai rengasmelua tulee ohjaamoon asti, mutta se ei yllätä ketään. Tätä autoa ei kannata muutenkaan verrata tavalliseen henkilöautoon.

Koeajettu auto oli niin sanotusti pitkä ja matala malli.

Pitkässä autossa iso tavaratila

Pakettiauton etuihin lukeutuu tietenkin suuri tavaratila. Volkswagen Transporter T6.1 on ollut saatavilla lyhyenä (L1) ja pitkänä (L2) mallina, joista meillä on koeajossa jälkimmäinen. Pidempi L2-versio tekee auton akselivälistä 40 senttiä pidemmän, joka tulee suoraan tavaratilan mittaan. Valmistajan mukaan tavaratilan pituus on siis 2,97 metriä.

Sisätiloissa varustelua oli vähemmälti.

Koeajoautoon on laitettu pohjapelti, joka lienee kestävä ratkaisu. Autolla on selvästi kuljetettu paljon materiaa, sillä takaluukun kynnyksessä alkaa olemaan suurempia kulumajälkiä, joille olisi varmasti hyvä tehdä jossain vaiheessa jotain, ettei siitä koidu muuten siistikuntoisen auton akilleen kantapäätä.

Tämä yksilö on siinä mielessä poikkeava, että minkäänlaisia ikkunoita ei tavaratilassa ole mihinkään suuntaan. Oviakin on vain takana yksi ylöspäin aukeneva ovi. Lisäksi apukuljettajan puolella on liukuovi.

Kaikki tarvittava varustelu löytyi vakionopeudensäädintä myöten.

Hieno auto

Koeajo alkaa olla päätöksessä ja on tullut aika palauttaa auto takaisin autoliikkeen pihaan. Minkälaisia ajatuksia Volkswagen Transporter T6.1 jätti?

Ensimmäisenä mieleen tulee se, että vaikka koeajoautomme oli vuodelta 2020 ja periaatteessa tämän Transporterin elinkaari alkaa vuodesta 2005, auto ei tuntunut missään nimessä vanhahtavalta – pikemminkin päinvastoin! Tässä mielessä Volkswagen on siis tehnyt erinomaista työtä.

Autohan on myös oikeasti hieno. Yleensä nelivetoisesta ”äijäautosta” tulee mieleen avolava-autot, mutta tämä Volkswagen Transporter on esimerkki siitä, että myös perinteinen pakettiauto istuu rouheaan äijämuottiin. Itse asiassa tämäntapainen auto on huomattavasti monikäyttöisempi auto kuin avolavamalli.

Volkswagen Transporter T6.1 oli ihan soiva peli, ei mitenkään työkonemainen.