Koenumerotodistus – milloin autoon saa laittaa koekilvet?

Koenumerotodistus, tuttavallisemmin koekilvet, on yleinen keltainen rekisterikilpimalli, joita näkee tavallisesti mm. autokaupan koeajoilla.

Rekisterikilvet ovat pakollinen osa autoa, jotta auto kyetään tunnistamaan liikenteessä. Koeajolle.com on aiemmin kertonut mm. siirtokilvistä, museoajoneuvojen rekisterikilvistä, mustapohjaisista rekisterikilvistä ja diplomaattikilvistä.

Tällä kertaa esittelemme yhden rekisterikilpimallin, johon tavallinen autoilija törmää useimmiten autoliikkeissä asioidessa. Koenumerotodistus eli koekilvet ovat keltaiset rekisterikilvet, joissa lukee sana “koe” ja sen jälkeen varsinainen rekisterinumero.

Mutta mitä kaikkea koekilvistä tulee tietää? Siitä lisää seuraavaksi.

Autoliikkeestä koeajolla olevassa Hyundai Tucson koekilpineen.

Koenumerotodistuksesta koekilpiin

Koenumerotodistus on dokumentti, joka myönnetään yritykselle – yksityishenkilöillä ei ole usein mahdollisuutta saada sitä, vaan yksityishenkilöille tarjotaan ensisijaisesti siirtolupaa eli siirtokilpiä. Koenumerotodistukseen kuuluu myös koenumerokilvet, eli tuttavallisemmin koekilvet. Koenumerotodistus on voimassa yhden vuoden sen myöntämispäivästä alkaen.

Koekilvet on sinällään mahdollista hankkia lähes ajoneuvoon kuin ajoneuvoon. Niiden avulla voidaan liikuttaa autoa, moottoripyörää, mopoa tai muuta ajoneuvoa. Koekilpien tarkoituksena on toimia väliaikaisena ratkaisuna ajoneuvon siirtämisen mahdollistamiseksi. Idea käytölle on hyvin pitkälle sama kuin siirtoluvilla.

Vaihtoehto koekilville. Tästä Volkswagen T-Crossista löytyy siirtokilvet.

Koekilvet vai siirtokilvet?

Toki yksi merkittävä ero kilvistä löytyy verrattuna siirtolupaan. Siirtolupakilvet ovat tarrapohjaisia ja suunnattu yhteen tiettyyn ajoneuvoon. Siirtokilpiä taas saa käyttää laajemmin ja niitä voi siirtää tarvittaessa autosta toiseen. Yksittäinen siirtolupa on myös merkittävästi koenumerotodistusta halvempi ratkaisu.

Muitakin eroja koekilpien ja siirtokilpien väliltä löytyy. Edes alan yrityksetkään eivät voi laittaa koekilpiä mihin tahansa autoon kiinni. Koekilpiä käytettäessä autojen tulee olla rekisteröitynä Suomeen ja verot maksettuna. Esimerkiksi ulkomailta Suomeen tuodut autot, joista autovero on vielä hoitamatta, voivat käyttää vain siirtolupaa, sillä koekilpiä niihin ei saa kiinnittää.

Myös ääkkösiä. Tässä Mercedes Benz S 320:ssa koekilvistä löytyy vähän harvinaisemmin Ö-kirjain.

Missä koekilpiä käytetään?

Koekilpiä käytetään yleensä autoalan yrityksissä. Koekilpien käyttäjä voi olla esimerkiksi autoja rakentava autovalmistaja, autoja myyvä autoliike tai autoja korjaava korjaamo. Näillä kaikilla voi olla tarvetta liikutella säännöllisesti eri autoja, joten koekilvillä voidaan helpottaa autojen siirtämistä tai testaamista.

Traficom luonnehtii koekilpien käyttötarkoitusta seuraavasti:

• ajoneuvon tai sen laitteiden tutkimukseen tai tuotekehittelyyn liittyvä koe
• ajoneuvon lyhytaikainen koeajo tai esittely myyntitarkoituksessa
• muu ajoneuvon valmistukseen, myyntiin, varustamiseen, korjaukseen tai katsastukseen välittömästi liittyvä siirto

Autoliikkeet käyttävät koekilpiä erityisesti dieseliä käyttövoimanaan käyttävissä ajoneuvoissa. Syy piilee käyttövoima eli dieselverossa. Koekilpien käyttö tarjoaa liikkeelle mahdollisuuden säästää rahaa, sillä myyntivarastossa olevat autot voi poistaa liikennekäytöstä, mutta asiakkaan voi päästää koeajolle koekilpien turvin. Koekilvissä on mukana vakuutus, joka suojaa koeajolla sekä ajoneuvoa että henkilöitä.

Kuten Porsche 944:stä voi nähdä, koekilpien tulee peittää alla oleva tavallinen rekisterikilpi.

Koekilpien kiinnittäminen

Koenumerokilvet kiinnitettään tavallisesti rekisterikilvelle varattuun paikkaan. Tämä käytäntö johtuu siitä, että sekaantumisvaaran poistamiseksi koekilpien tulisi peittää ajoneuvon varsinaiset rekisterikilvet koekilpien käytön ajan.

Yleensä autoliikkeet käyttävät koekilvissä niin sanottua koekilpien kilpitaskua, joka helpottaa kilpien asentamista merkittävästi. Kilpitaskuun kuuluu tavallisesti kuminauhat, joiden avulla koekilpi voidaan helposti pujottaa painonapeilla suljettavaan taskuun, jossa se pysyy myös hyvin suojattuna.

Volkswagen Golf eTSI mk 8:n tapauksessa koekilpi on laitettu suojapussiin.

Koekilven ulkoasu

Koekilvet on aika helppo tunnistaa liikenteessä. Kilpien pohjaväri on keltainen ja numerot sekä kirjaimet ovat kilvessä mustalla värillä.

On kuitenkin syytä huomioida se, että myös traktorit ja armeijan sotilasajoneuvot käyttävät samalta muistuttavaa kelta-mustaa rekisterikilpeä. Koekilven voi kuitenkin tunnistaa erillisestä KOE-tekstistä, joka on kirjoitettu pystyyn rekisterikilven vasempaan reunaan.

Koekilvet käyttävät tavallisesti yhtä kirjainta ja kolmea numeroa. Yleisimmin kirjain tulee ennen numeroa, mutta nykyään voi nähdä myös koekilpimallia, jossa numerot tulevat ennen kirjainta.

Takavuosikymmeninä koekilvissä oli myös läänitunnukset, jossa kirjain viittasi siihen, missä läänissä koenumerotodistus on annettu. Tästä mallista on kuitenkin luovuttu jo 1970-luvulla.

Aiemmin koekilvet olivat usein mallia yksi kirjain ja kolme numeroa, mutta sittemmin on yleistynyt kolmen numeron ja yhden kirjaimen malli. Tässä Maserati Ghiblin tyylinäyte.

Lähteet: Moottori, Kilpimuseo