Siirtokilvet – näissä tilanteissa siirtolupa tulee hankkia

Ajoneuvokohtainen siirtolupa on kätevä tapa toteuttaa väliaikaisia siirtoajoja, mutta miten siirtokilvet oikein toimivat?

Rekisterikilvet ovat pakollinen osa autoa, jotta auto kyetään tunnistamaan liikenteessä. Koeajolle.com on aiemmin kertonut mm. museoajoneuvojen rekisterikilvistä, mustapohjaisista rekisterikilvistä ja diplomaattikilvistä. Yhteistä näille kaikille on se, että käytössä on rekisterikilpien perinteisin olomuoto, eli peltiä sisältävät kilvet.

Joskus laillinen rekisterikilpi voi Suomessa olla myös tarralla toimiva. Siirtokilvet toimitetaan autoon liimattavana tarrana, jonka jälkeen ne toimivat “väliaikaisena rekisterikilpenä” autolle. Vaikka tarrakilvet tunnetaan paremmin nimellä siirtokilvet, virallinen termi sille on kuitenkin siirtolupa.

Taannoisella Volkswagen Taigon koeajolla auto oli varustettu siirtokilvin.

Mitä ovat siirtoluvat tai siirtokilvet?

Siirtolupa, josta käytetään usein puhekielessä termiä “siirtokilvet”, on Trafin luonnehdinnan mukaan auton, moottoripyörän, mopon tai muun ajoneuvon väliaikaista siirtoa tai käyttöä varten myönnetty lupa, johon kuuluu ajoneuvoon kiinnitettävät tarrat ja liikennevakuutus.

Sen vuoksi siirtokilvet ovatkin erinomainen tapa toteuttaa autolle lyhytaikaista siirtoajoa turvallisesti sekä laillisesti. Liikennevakuutuksen ansiosta autolla voidaan ajaa, ja mahdollisen onnettomuuden sattuessa ajoneuvo on vakuutettu.

Yleensä siirtokilpitarra asetetaan joko normaaliin tapaan rekisterikilven paikalle, mutta myös tuuli- tai takalasiin liimaaminen on sallittu. Toki laseihin liimatessa on syytä käyttää maalaisjärkeä ja asetella tarrakilpi sellaiseen paikkaan, ettei se haittaa näkyvyyttä.

Tässä Hyundai Ioniq Plug-In:ssä siirtolupa on liimatu takalasin yläreunaan.

Milloin siirtokilvet voidaan myöntää?

Siirtolupa on ajoneuvokohtainen ja se myönnetään hakemuksen perusteella hakijalle rekisteröintejä tekevällä katsastustoimipaikalla tai tietyillä Tullin toimipaikoilla. 

Siirtolupaa ei tavallisesti käytetä lainkaan “normaalissa tieliikenteessä”, vaan yleensä autossa on jotain tavallisesta poikkeavaa. Liikennevakuutuskeskuksen mukaan yleisimmät käyttökohteet siirtokilville ovat

• ajoneuvon siirtäminen katsastukseen tai korjaamolle
• maahantuodun ajoneuvon siirtäminen tuontipaikalta vientipaikalle tai muualle maahan
• ajoneuvon tai siihen kiinteästi liittyvän tuotteen esittely
• Suomessa rekisteröidyn ajoneuvourheilun valtakunnallisen keskusjärjestön kilpailukalenteriin kuuluva kilpailu
• ajoneuvon autoverotusta koskevan asian käsittely on tullilaitoksessa kesken
• muu erityinen syy ajoneuvon siirtämiseksi (esim. liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon siirtäminen talvisäilytyspaikkaan)

Siirtolupa on pidettävä aina autossa mukana, kun ajoneuvoa käytetään liikenteessä. Tällä tavoin voidaan varmistua siitä, että autolle on todella hankittu siirtolupa.

Siirtolupa löytyy myös tästä BMW i5 M60 xDRIVE:stä.

Siirtoluvan hankkiminen

Siirtoluvan voi hakea katsastustoimipaikoilta, jotka hoitavat rekisteröintipalveluita. Toisin sanoen valtaosa katsastusasemista, mutta asia kannattaa tarkistaa joko internetistä tai soittamalla toimipaikaan.

Seuraavana vaiheessa on siirtolupahakemuksen tekeminen, jonka voi täyttää joko ennakkoon, tai vaihtoehtoisesti vasta katsastusasemalla. Siirtolupa myönnetään aikaisintaan seitsemän päivää ennen sen voimassaolon alkamista.

Siirtoluvan hakijan ei tarvitse olla auton rekisteriin merkitty omistaja tai haltija, vaan siirtoluvan voi hakea kuka tahansa. Toki huomioitavaa on se, että ajoneuvon omaa liikennevakuutusta voi käyttää ainoastaan ajoneuvon omistaja, haltija tai heidän valtuuttamansa henkilö. Lisäksi liikennevakuutus koskee vain liikennekäytössä olevia ajoneuvoja.

Siirtolupaa hakevan hakijan tulee valmistautua siihen, että tämän henkilöllisyys tarkistetaan ennen siirtoluvan myöntämistä. Ajokortti kannattaakin ottaa mukaan asioinnin ajaksi.

Mikä on siirtoliikennevakuutus?

Siirtoluvasta on vaikea puhua ilman siirtoliikennevakuutuksen mainitsemista. Karkeasti voidaan jaotella, että siirtolupa on ajoneuvon siirtoa varten annettava lupa ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseksi, kun taas siirtoliikennevakuutus on moottoriajoneuvon tilapäistä siirtoa varten otettava määräaikainen liikennevakuutus.

Siirtoliikennevakuutuksia myöntävät katsastustoimipaikat ja myös tietyt Tullin toimipisteet Liikennevakuutuskeskuksen lukuun. Se on voimassa siirtoluvan voimassaoloajan, luvassa määritetyllä alueella.

Siirtoliikennevakuutukseen ei sovelleta seisonta-aikaa tai liikennekäytöstä poistoa eikä sen voimassaolo kerrytä vahinkohistoriaa. Perävaunun siirtolupaa varten myönnetään siirtoliikennevakuutus ilman erillistä vakuutusmaksua.

Mikäli siirtokilvillä varustettu ajoneuvo joutuu osaksi onnettomuutta, Liikennevakuutuskeskus vastaa siirtoliikennevakuutetulla ajoneuvolla aiheutetusta liikennevahingosta.

Ja tässä Volkswagen T-Crossin tyylinäyte.

Siirtoluvan hinta

Siirtoluvan hinta määritellään Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa, ja se on saman hintainen kaikilla katsastustoimipaikoilla. Siirtolupa maksaa 15,00 euroa riippumatta siitä, kuinka monelle päivälle se on myönnetty.

Niissä tapauksissa missä ajoneuvon omaa liikennevakuutusta ei voida syystä tai toisesta käyttää tarvitaan tällöin siirtoliikennevakuutus, joka maksaa 17,00 euroa ensimmäiseltä päivältä ja sen jälkeen 10,00 euroa per päivä.

Hakijan kannattaa uitenkin huomioida, että useamman päivän siirtoluvissa on aina määriteltävä ajoreitti päiväkohtaisesti.