Auto – kaikista veemäisin rahareikä

Kevätflunssa yllätti meikäläisen. Ei tahdo jaksaa tehdä mitään muuta kuin olla paikallaan joko istuen tai makoillen.

Tätä tuntuu olevan nyt liikkeellä, kun työpaikalla useampikin saikuttanut tällä viikolla. Tylsyyteeni olen nyt lueskellut taas erilaisia sijoitusblogeja.

Törmäsin Keijujohanssonin blogikirjoitukseen käytetyn auton ostamisesta. Aihe ei ole minulle nyt ajankohtainen, mutta silti se on sitäkin tutumpi vuosien varrelta.

Mulla on tässä blogin pöydällä yksi kirjoitus keskeneräisenä, jossa muistelen niitä hetkiä kun päätin ryhtyä osakesäästäjäksi. Siinä mietin mm. mihin 18-vuotias minä rahojani laittoi, ja mihin olisin halunnut laittaa.

Tuossa iässä autot kiinnostivat vielä todella paljon. Minulle täysi-ikäistymisessä parasta oli juurikin ajokortti ja autoilu, ei niinkään baareihin pääseminen. Abiturienttivuosi ja vielä osittain armeijan aikana suurin osa vapaa-ajasta menikin pääasiassa auton ratissa tai autoa laittaessa.

Nykyään taas autot eivät jaksa kiinnostaa samassa määrin. Kuusi vuotta kun on rahaa upottanut useita kymmeniä tuhansia euroja, niin olen todennut että hinta&hauskuus-suhde ei ole riittävä.

Autoilun kulutilastot hyötykäyttöön

Edellinen autoni oli minulla noin kolme vuotta, ja ihan huvikseni pidin kirjaa kaikista mahdollisista kuluista mitä autoni eteen tuli. Sinne merkattiin kaikki vakuutuksista, huolloista, katsastuksista, veroista, polttoaineista, arvonalenemisista yms. lähtien. Se olikin melkoinen työ, mutta ihan hauskaa ajanvietettä Excelissä.

Tai noh, hauska on ehkä väärä sana. Siinä nimittäin huomaa mitenkä paljon rahaa siihen autoiluun oikeasti menee. Uskallan väittää että 90 % kansasta arvioisi alakanttiin sen paljonko yksi kilometri autoilua maksaa keskimäärin. Huonoimmat varmaan heittäisivät sellaisen lukeman joka lähentelee pelkkien polttoaineiden hintaa.

Tässä vaiheessa kannattaa myös sinun, arvon lukija, hetken aikaa miettiä suuruusluokkaa paljonko ajettu kilometri maksaa pitkässä juoksussa. Kerron vastauksen hetken päästä.

Luvut julki: näin paljon autoilu maksoi minulle

En koskaan kuvitellut julkaisevani näitä tilastointeja missään, mutta päätän tehdä sen nyt hetken mielijohteesta. Aloitetaan huoltojen kuluista. Kirjasin siis jokaisen kulun erikseen Exceliin. Jotain pieniä sieltä saattaa puuttua, kuten jäähdytysnesteiden, öljyjen ja lasinpesunesteen lisäämisiä. Olisi mennyt liian vaikeaksi laskea paljonko säännöllinen nesteiden tarkastaminen ja pieni lisääminen maksoi. Uskon kuitenkin tilastointini antavan rehellisen kuvan paljonko autoilu maksaa.

Yllä on siis ainoastaan kuluja, lähinnä huoltoihin ja katsastuksin menneitä sellaisia. Parit rivit joissa näkyy 0,00e ovat takuuseen menneitä korjauksia. Eipä niitä ollut kuin kerran jakopääremppa ja kerran kaksi rengasta.

Kaikkiaan näitä kuluja meni 5245,51 euroa, mikä on aika paljon rahaa mielestäni. Ja tämähän oli vasta alkua. Tuosta puuttuvat siis vielä polttoaineet, verot, vakuutukset ja auton arvon aleneminen. Näillekin toki olen tehnyt taulukon, olkaa hyvät:

Yllä siis kaikki kulut mitä autoiluuni tuli noin kolmen vuoden ja 61 230 kilometrin aikana. Täytynee hetken aikaa selittää taulukkoa joka luultavasti näyttää kryptiseltä nopealla vilkaisulla.

Ostin autoni siis maaliskuussa 2013, joten päätin jakaa kulut puolen vuoden eriin, kausien ollessa aina 1.3.-30.8. ja 1.9.-28.2. Kilometrit ja tankatut polttoainelitrat ovat minun omaa tilastointiani, mutta polttoaineen litrahinta on heittämäni arvio mitä se on mahtanut olla keskimäärin tuon puolen vuoden aikana. Keskimääräinen hinta kerrottuna tankatut litrat saivat aikaan polttoaineiden kokonaishinnan, mikä näkyy taulukossa sarakkeessa ”Polttoaineet”. Polttoaineisiin minulla paloi siis 4251,93 euroa.

Vakuutuksissa taas kannatta tietää pari juttua. Ensimmäisen vuoden ajan sain hieman halvemmat vakuutukset, johtuen että autoa ostaessani sain jonkinlaisen vakuutustarjouksen kaupan päälle. Siksi vakuutusten hinta nousi toiselle vuodelle. Kolmannelle vuodelle taas kilpailutin vakuutukset, ja taisin hieman karsia jotain mielestäni turhimpia vakuutuksia pois. Siksi silloin vakuutuksen hinta jälleen putosi hieman. Vakuutuksiin minulla meni tilastoinnin aikana 2877,25 euroa.

Veroissa huomaa trendin, miten verotus vain kasvaa vuosi vuodelta. Yhteensä kolmen vuoden aikana veroihin meni 1455,38 euroa. Verot sisältävät sekä diesel- että ajoneuvoveron.

Arvoa ja arvon alenemista pohdin myös tilastoinnin aikana. Taulukon 6900e oli autoni ostohinta. Kävin satunnaisesti kiertelemässä autoliikkeitä, ja seurasin millaisia hintoja autostani hyvitettäisiin. Toki nämäkin ovat loppupeleissä vähän mitä ovat, sillä kauppoihin asti emme ikinä päässeet. Tärkeintä on kuitenkin alin sarake, eli 2500e mikä oli autoni hinta kun sen myin pois. Se on laskettu kaavalla uuden autoni hinta – väliraha = vanhan autoni lopullinen arvo. Autoni arvo aleni siis 4400 euroa. 

Huollot taas ovat otettu suoraan ensimmäisenä käsitellystä taulukosta. Näihin meni 5245,51 euroa.
Nämä kaikki kun lasketaan yhteen, päästään tulokseen 4251,93e + 2877,25e + 1455,38e + 4400e + 5274,51e = 18 230,07e. Siinä kolmen vuoden autoilun lopullinen hinta kaikkineen.

Aiemmin kyselin lukijoilta arviota paljonko yksi ajettu kilometri maksaa. Minun tapauksessani se maksaa 18 230,07e / 61 230 km = 0,2977e/km. Eli pyöreästi 30snt/kilometri. Siitä voi jokainen laskea paljonko se työmatka, kauppareissu tai muu ajomatka maksaa.

Ja mitä taas päivää kohti keskimäärin? Omistin autoni 1036 päivää, joten 18 230,07e / 1036d = 17,6e/d. Aika kovia lukuja.

Toki näitä tilastoja lukiessa on hyvä muistaa fakta, miten autoni oli aika ahkerasti pajalla erilaisten vikojen takia, ja kalliitakin huoltoja tuli, kuten kansiremontti 1400e.

Minkälaisen auton ostin seuraavaksi?

Seuraavan autoni olikin sitten ostohetkellä 6 vuotta vanha bensa-auto, ajettuja kilometrejä 109 tkm. Hintalapussa koreili 10 500e mikä oli aika paljon, ja budjetti karkasi hieman käsistä autoa ostaessa.

Tästä huolimatta olen kauppoihini ollut vielä tyytyväinen. Enää ei ole tarvinnut pelätä, ainakaan niin paljon kuin ennen, autoni jättämistä tielle. Yllättäviä remontteja ei ole tullut vastaan. Tässä näkee miten vähät kilometrit tekevät vielä tehtävänsä. Toki vähät kilometrit taas nostavat auton hintaakin. Mutta nää on näitä.

Nykyisestä autostani en ole jaksanut tehdä enää vastaavaa tilastointia. Yksi kerta riitti. Tämä tilastointi on nimittäin hyvä tapa hankkia itselle paha mieli. Sanonta tieto lisää tuskaa sopii todella hyvin tähän yhteyteen.

Alla on kuvituskuva ja paljastus blogin taakse siitä, millä automerkillä kirjoittaja tällä hetkellä ajelee. En koe olevani vielä niin varakas piensijoittaja että minulla olisi varaa ajaa Mercedeksellä tai Bemarilla. Audia en ottaisi edes ilmaiseksi, sen verran kallista oli edellisen saman konsernin auton ylläpito.

Säästövinkkini autoiluun

Eikä tässä vielä kaikki. En malta olla antamatta omia säästövinkkejäni autoilun saralta. Koska Keijujohansson keskittyi mallikkaasti mihin keskittyä autoa ostaessa, päätin itse ottaa aiheekseni listata mitä auton jo ostanut voi tehdä säästääkseen rahaa.

Ebay on autoilijan ystävä

Kannattaa muistaa että eBay on autoilijan ystävä. Itse olen ajellut lähinnä saksalaisilla autoilla, joten en tiedä miten esim japanilaisten autojen omistajilla asiat ovat, mutta eBay on paljastunut hyväksi ystäväksi autoilijan lompakolle. Osat ovat uusia ja alkuperäisiä, mutta hinnat paljon halvempia kuin mitä härmäläiset marmoritiskit asiakkailtaan nyhtävät.

Sama koskee myös nettikauppoja. Muistan kun harrastin vielä autojen laittamista, tietyt osat sai halvemmalla ja nopeammin tilaamalla suoraan eBaysta kuin suomalaiselta nettikaupalta. Jotkut ilkeät epäilivät että nämä kotimaan nettikaupat tilaavat itse samat osat myös eBaysta ottaen itse luonnollisesti siivun välistä, ja sillä selittyy pitkä toimitusaika ja 50 % kovempi hinta.

Suurin säästö mitä eBayn kautta olen saanut on ollut useita satoja euroja. Siis yhdestä ainoasta osasta. Muutama vuosi sitten ilmastointini lakkasi juuri pahimpien helteiden aikaan toimimasta. Syyksi paljastui ilmastoinnin kompressorin päässä sijaitsevan magnettikytkimen tipahtaminen kyydistä. Ei muuta kuin uutta magneettikytkintä etsimään.

Ensimmäisenä kiertely alkoi marmoritiskeiltä, eli merkkiliikkeistä. Kuulemma pelkkää magneettikytkintä ei saanut ostettua erikseen, vaan minun piti ostaa koko ilmastoinnin kompura saadakseni haluamani osan. Ja kompuralla hintaa liikkeestä riippuen 600-700 euroa. Syletti, koska oma kompurani oli ehjä, eikä tehnyt mieli ostaa koko romua uutena. Purkaamoiltakin kävin kyselemässä, mutta laihoin tuloksin.

Onneksi eräs pienen nyrkkipajan korjaaja sitten onnistui löytämään minulle eBaysta kyseisen magneettikytkimen. Hintaa tuli lopulta 53,9e kotiovelle tuotuna, ja tästäkin meni pari kymppiä ihan vain tippinä kun kikkailimme osan mahdollisimman nopeasti Saksasta Suomeen.

Renkaissa piilee mahdollisuuksia

Minulla on ollut ajokortti kohta kuusi vuotta ja autojakin on ollut tuona aikana kolme erilaista. Koskaan en ole vielä joutunut ostamaan uusia renkaita tai vanteita. Olen aina onnistunut haalimaan jostain Torista tai Nettivaraosasta käytetyt renkaat vanteineen.

Tietysti vaihtoehtohan olisi myös katsella pelkästään renkaita, mutta niissä kannattaa varautua maksamaan pari kymppiä paikalliselle rengasliikkeelle siitä että pyöräyttää ne vanteillesi. Saati että ottaa vanteilta vanhat renkaat ensin pois. Tästä syystä olen suosinut renkaat + vanteet-pakettien ostamista.

Olen vielä vetänyt pihiyden äärimmilleen ja pyrkinyt katsomaan aina keväisin talvirenkaita, ja syksyisin kesärenkaita. Näitä paketteja saa ”kausien” lopussa yleensä selvästi halvemmalla kuin ostamalla juuri alkavan kauden renkaita.

Paritkin hyvät kesärengaskaupat olen onnistunut tekemään nimenomaan syksyinä. Ensimmäisellä kerralla ostin jotkut halpismallin tuuninki-vanteet. Myyjällä oli siinä mielessä huono tilanne että auto oli hajonnut paalauskuntoon, armeijan alkaminen odotti parin kuukauden päässä ja siksi rahalle oli tarvetta. Puhumattakaan että oli syksy, ja kesärenkaille ei kovin suurta markkinaa ollut kaikkien keskittyessä talvirenkaisiin. Puhelinta käteen ja soittoa tekemään.

Puhelimessa vielä tinkasin muistaakseni satasen pois ja sen jälkeen vanteita hakemaan. Maksoin paketista 300 euroa, ajelin niillä seuraavat kaksi kesää ja myin ne sitä seuraavana keväänä pois 450 eurolla. Siis ajelin pari vuotta ja myin selvästi kalliimmalla pois! Tässä näkee miten kauppojen ajankohta vaikuttaa hintaan.

Samana keväänä myin pois myös toiset vanteet. Olin ne ostanut edellisenä syksynä 450 eurolla, ja keväällä kauppasin ne pois 600 eurolla. Tuolloin oli jo mielenkiinto ehtinyt vaihtumaan autoista osakkeisiin, ja myin varastojani tyhjäksi ihan vain rahoittaakseni osakeostoja.

Mutta sen verran voisi vitsailla, että olen plussalla näiden kuuden vuoden aikana tekemistäni rengaskaupoista. Vaatii toki hieman perehtymistä ja useamman illan nettikirpputorien kyttäämiset. Tästä aiheesta olen tehnyt myös kokonaan oma blogikirjoituksen, jossa kerron vinkkejä renkaiden ostoon käytettynä.

Tee asiat itse – jos pystyt

Autoa kannattaa aina huoltaa itse mikäli vain pystyy. Vanha autoni oli omistukseni loppuvaiheessa jo 12-vuotias, joten tein siihen itse mm. öljyjen vaihdot, erilaisten suodattimien vaihdot ja kaiken muun mikä minulta onnistui.

Korostettakoon kuitenkin sitä, etten ole todellakaan mikään ammattilainen autojen kanssa. Hyvänä ystävänä DIY-huolloissa oli YouTube, josta löytyy erilaisia ohjevideoita ties mihinkä remonttiin. Helpottaa paljon itse tehtyä ropaamista. Säästyi pitkä penni, saati paljonko säästyi aikaa ja polttoainetta kun ei tarvinnut lähteä varata aikaa ja lähteä korjaamoille lukemaan vuoden vanhoja Seiskoja.

Toki tilanne voi olla eri, mikäli autosi on melko uusi ja jälleenmyyntiarvo kiinnostaa. Nykyinen autoni on nyt seitsemisen vuotta vanha, ja viimeksi öljyt vaihdatin ihan merkkiliikkeessä. Toki täytyy ottaa huomioon, että mielestäni Opeleilla on yllättävän halvat huollot ihan merkkiliikkeissä. Selvä parannus aiempiin Volkkari-konsernin autoihini. Luultavasti vielä joskus vaihtelen taas itse öljyni, kunhan autoni nyt pääsee ensin edes toiselle vuosikymmenelle.

Merkkiliikkeitä on monenlaisia. On olemassa isoja brändejä ja vähän pienempiä ”nyrkkipajoja”. Pienemmistäkin pajoista löytyy tiettyihin merkkeihin erikoistuneet korjaamot, ja usein niissä hinnat ovat halvempia ja palvelu parempaa. Eikö olekin outo juttu? Maksamalla vähemmän saat parempaa palvelua.

Olen muutaman kerran joutunut asioimaan paikallisella virallisella Opelin merkkihuoltopisteellä (mm. takuuhuoltojen takia, auto ostettu samasta rakennuksesta), ja tuntuu että yksikään kerta ei ole onnistunut kuten pitää.

On ollut epäselvyyttä huollon hinnasta. Esimerkiksi viimeksi minulta koitettiin nyhtää tuplahintaa mitä netissä luvattiin hinnaksi. Huomautettuani netin hinnastosta vähän nolona hintaa sitten pudotettiin luvattuun määrään. Mitään syytä tuplahinnalle ei keksitty. Ja kaikkea muutakin negatiivista löytyy, en nyt jaksa niistä tarinoida sen enempää.

Mutta tuo yllämainittu tarina eBaysta ja ilmastoinnin magneettikytkimestä kertoo jo varmaan paljon virallisten merkkihuoltojen tietotaidosta. Kukaan tuskin yllättyy että pyrin käyttämään aina näitä pienempiä pajoja isojen brändikorjaamojen sijaan.

Loppupäätelmät

Tulipas taas paljon tekstiä. Eiköhän nyt taas olisi Panadol ansaittu. Luin tekstin pariinkin otteeseen läpi, mutta lievä kuume varmaan aiheuttaa jälleen kirjoitus- ja ajatusvirheitä. Toivottavasti sekaan ei kovin pahoja virheitä kuitenkaan joutunut.

Siinä kuitenkin ajatuksiani autoilusta ja sen kuluista. Autoon saa helposti työnnettyä tuhansia ja taas tuhansia euroja, mutta onko se aina kaiken arvoista? Onko auto kaikista veemäisin rahareikä, jota maa päällään kantaa?

Millaisia kokemuksia muilla piensijoittajilla on autoilusta? Onko se meidän pahin kuluerämme, vai aina rahansa väärti?

Lue alkuperäinen julkaisu Inssin osingot -sijoitusblogissa.