Kommentti: Koskahan kasvan kyllin uskottavaksi autokauppaan?

Vaikka allekirjoittaneella ikä lähentelee jo maagista kolmekymppistä, niin yksi asia ei muutu. Autokauppiaiden palvelualttius on välillä todella kehnoa.

Ollessani finninaamainen ja hädin tuskin parikymppinen nuori miehenalku, minulla oli hankaluuksia saada palvelua autokaupoilla. Myyjää ei saanut kiinni, ellei käynyt erikseen repimässä hihasta ja auton ympärillä sai potkia rengasta vaikka tunnin ilman palvelua.

Kuvittelin tuolloin nihkeän suhtautumisen potentiaaliseen asiakkaaseen johtuvan nuoresta iästäni. Ajatuksissani nuori ostaja nähtiin epäuskottavana ostajana, jolla ei ole oikeasti rahaa ostaa hiplaamiaan autoja.

Tämä tapahtui myös siitä huolimatta, että käyttäydyin mielestäni autokaupoilla aina “jalat maassa” -asenteella. Se tarkoitti käytännössä sitä, että olin kiinnostunut vain niistä autoista, joihin minulla oli oikeasti varaa, enkä ruinannut itselleni koeajettavaksi rivistön tehokkaimpia ajoneuvoja.

Toisaalta näin vähän vanhempana olen miettinyt sitä, olisinko sittenkin ollut tuohon aikaan kiinnostunut “liian halvoista autoista”. En ole toiminut koskaan ammattimaisena automyyjänä, mutta uskoisin 50 000 euron Bemarista saavan enemmän provikkaa, kuin 500 euron Skodasta. Okei, en ihan noin halpoja autoja käynyt kuolaamassa, mutta kenties alle 10 000 euron hintaisten autojen myyminen ei ole aina kovin houkuttelevaa.

Vähän harmillisesti en ole kuitenkaan päässyt vieläkään aivan täysin eroon tuosta ongelmasta. Vaikka ikää alkaa olla jo lähes 30 vuotta, vieläkin joudun välillä odottamaan palvelua loputtomiin. Ketään ei kiinnosta palvella.

Omien havaintojeni mukaan autoliikkeen koko on kääntäen verrannollinen saatavan palvelun laatuun. Pienissä autoliikkeissä ymmärretään rahan päälle, eikä siellä pääse autoihin tutustumaan kovin pitkää aikaa ilman palvelua. Sen sijaan taas isoimmilla autoliikkeillä palvelua ei saa aina edes hakemallakaan, mikä on surullinen asia.

En paljasta teille liikkeen nimeä, mutta Pohjois-Savossa sijaitseva ison ja tunnetun autovalmistajan merkkiliike oli hyvä esimerkki sellaisesta autokaupasta, jossa asiakkaan palvelu oli pyöreän nollan arvoista. Ehdin käydä autoliikkeessä peräti kahdesti katsomassa potentiaalista kohdetta, mutta kahden puolituntisen reissun aikana en saanut hetkeäkään palvelua.

Ensimmäisellä kerralla pyörin kiinnostavan C-luokan Mercedes-Benzin ympärillä yli 30 minuuttia ilman myyjän kontaktia. Jos joku myyjä sattui osumaan halliin, hänelle tuli heti kiire pois kun asiakas pyrki tervehtimään myyjää. Erikoisen tilanteesta teki se, etten ollut tuolloin edes ainoa palvelua odottava henkilö. Lisäkseni hallissa pyöri neljä muutakin asiakasta, jotka koittivat tavoittaa turhaan lähintä myyjää.

Seuraava kerta toistui noin kuukautta myöhemmin, jolloin olin menossa katsomaan liikkeen myymää Audi A3:a. Tällä kertaa autoa ei löytynyt hallista, joten olin jo senkin vuoksi pakotettu änkemään myyjän iholle. Koko hallin ainoa myyjä löytyi kaupan jäätelöpisteeltä, jossa hän jutteli paikallisen taksifirman kauluspaitaan pukeutuneen henkilön kanssa.

Kysyessäni myyjältä tuosta Audista, vastaus mahtui kolmeen sanaan: “se on myyty“. Heti vastaamisen jälkeen myyjä käänsi taas selkänsä minulle ja jatkoi jäätelöpuikon nuolemista. Hänen seurassaan olleen taksikuskin myyntivietti heräsi, ja hän alkoi tiedustelemaan minulta minkälaista autoa haluan. Kun kerroin Audien kiinnostavan, myyjä huikkasi minulle jälleen ääneen, ettei meillä ole sellaisia ja jatkoi puikon syömistä.

Koko tilanne oli melkein jo naurettava, eikä suinkaan rasittava. Ehkä minua helpottaa tieto siitä, etten ollut suinkaan ainoa palvelua vailla ollut asiakas tuossa kaupassa, eli en ottanut tästä tilanteesta itseeni.

Välillä tulee kuitenkin mietittyä sitä, että millähän isojen autoliikkeiden myyjät lopulta elävät, jos heidän päiviin ei mahdu lainkaan asiakaspalvelua.