Vastaako myyjä auton turbon hajoamisesta? Kuluttajariita­lautakunnan vastaus

Milloin myyjä voi joutua vastaamaan auton turbon hajoamisesta? Kuinka pitkän ajan kuluttua tämä vastuu voi vielä realisoitua?

Tässä kirjoituksessa pyritään vastaamaan näihin kysymyksiin käyttämällä apuna kuluttajariitalautakunnan antamaa ratkaisua koskien auton turboahtimen hajoamista. Tapauksessa auton turbo oli hajonnut neljä vuotta ja 60 000 ajokilometriä kaupan solmimisen jälkeen.

Turbot ovat olennaisessa asemassa turboahdettujen autojen moottorien toiminnassa. Turboahdin löytyy osasta bensiini käyttöisistä autoista ja kaikista dieselautoista. Turbon avulla pienemmästä moottorista saadaan enemmän tehoa irti.

Myyjän vastuu auton virheistä kuluttajansuojalain mukaan

Kuluttajansuojalaki sisältää yleisen virhesäännöksen, jota pidetään lähtökohtana arvioitaessa kaupatun auton virheellisyyttä. Säännöksen mukaan autossa on virhe, mikäli se ei vastaa sitä, mistä voidaan katsoa sovitun.

Usein kauppasopimuksessa ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti sovita auton kunnosta ja ominaisuuksista – tämä säännös onkin jäänyt varsin vähäiselle käytölle. Tällöin auton virheellisyyttä arvioidaan kuluttajan perusteltujen odotusten perusteella. Auton katsotaan tällöin olevan virheellinen, mikäli se ei kunnoltaan ja muuten vastaa sitä, mitä kuluttaja voi sen kaltaiselta autolta yleisesti odottaa.

Siihen, mitä kuluttaja autolta voi perustellusti odottaa vaikuttaa muun muassa auton hinta muihin vastaaviin verrattuna, sen ikä, sillä ajetut kilometrit sekä autosta myyjän autosta antamat tiedot. Uudelta ja vähän ajetulta autolta kuluttaja voi luonnollisesti odottaa enemmän kuin vanhalta autolta. Vanhan auton ostajan on puolestaan varauduttava siihen, että varsinkin kulutusosia joutuu uusimaan.

Pääsääntöisesti kuluttajan katsotaan voivan olettaa autonsa kulutusosien kestävän suunnitellun ajan, eli ne eivät saa hajota ennen valmistajan määrittämän vaihtovälin täyttymistä. Auton valmistajan taikka maahantuojan määrittämät huolto-ohjeet ovat siten merkittävässä asemassa arvioitaessa sitä, onko autossa lain tarkoittama ja myyjän vastuulla oleva virhe vai ei.

Jos auton kaupassa on käytetty ”sellaisen kuin se on” -ehtoa, on autossa virhe, jos auto on huonommassa kunnossa kuin ostajalla on hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen ollut perusteltua aihetta edellyttää. Siinä, mitä kuluttaja voi auton kunnolta odottaa, voidaan viitata edellä esitettyyn. ”Sellaisena kuin se on” -ehdon tapaisen yleisen varauman käyttäminen toki kaventaa myyjän vastuuta hiukan tavallisesta, mutta sen merkitystä on turha korostaa – myyjän vastuuta autossa ilmenevistä virheistä ei voi poistaa käyttämällä ”sellaisena kuin se on” -ehtoa.

Tapauksen taustatiedot

Tapauksessa kuluttaja oli ostanut Volkswagen-merkkisen henkilöauton lokakuussa 2011 noin 26 000 euron kauppahintaan. Kaupantekohetkellä auto oli kaksi vuotta vanha ja sillä oli ajettu noin 32 400 kilometriä. Auton turboahdin jouduttiin korjaamaan tammikuussa 2015, jolloin autolla oli ajettu noin 94 000 kilometriä, autolla oli siis ajettu yli 60 000 kilometriä kaupanteon jälkeen.

Turbon korjaamisesta aiheutuneet kustannukset olivat olleen noin 1800 euroa, joista hän oli vaatinut myyjää korvaamaan 900 euroa. Myyjä ei ollut tähän suostunut vedoten siihen, että auto oli kestänyt yli kolme vuotta ja 60 000 kilometriä kaupanteon jälkeen.

Lautakunnan ratkaisu

Auton virheellisyyttä arvioidaan luovutushetken perusteella. Auton on tullut olla virheellinen jo luovutushetkellä, vaikka vika ilmenisikin vasta myöhemmin. Pääsääntöisesti on ostajan vastuulla näyttää toteen auton virheellisyys luovutushetkellä.

Tätä todistustaakkaa ei kuitenkaan ole asetettu kovinkaan korkealle. Todistustaakan täyttämiseksi riittää, että ostaja osoittaa toimineensa huolellisesti ja, että autoa on huollettu oikein. Tapauksessa ei oltu edes väitetty ostajan toimineen virheellisesti tai turbon rikkoutumisen johtuneen ostajan puolella olevasta syystä.

Suomessa myyjän virhevastuuta ei ole lainkaan ajallisesti rajoitettu. Myyjä voikin joutua vastuuseen autossa ilmenevästä virheestä vielä hyvinkin pitkän ajan kuluttua. Näillä perusteilla lautakunta katsoi auton olleen virheellinen jo luovutushetkellä.

Pääsääntönä vahingonkorvauksessa on niin sanottu täyden korvauksen periaate – myyjä vastaa siten pääsääntöisesti kaikista auton korjaamisesta ja vianetsinnästä ja muusta selvittelystä aiheutuneista kustannuksista. Toinen vahingonkorvausoikeudessa vaikuttava periaate on rikastumiskiellon periaate. Vahinkoa kärsinyt ostaja ei kuitenkaan saa hyötyä auton hajoamisesta myyjän kustannuksella.

Arvioitaessa myyjän vastuun määrää autossa olevasta virheestä, on siten otettava huomioon auton mahdollinen paraneminen korjausten seurauksena. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun autoon vaihdetaan kuluneiden osien tilalle uusia osia, tulee auto aikaisempaa parempaan kuntoon ja sen arvon voidaan katsoa nousevan. Tapauksessa lautakunta katsoi auton paranevan korjausten seurauksena ja suositti 800 euron vahingonkorvausta.

Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Autoriitalakimies.fi-sivustolla, joka on erikoistunut autoriita-asioihin. Termit-sivuilta voit tarkistaa eri autoriitatermejä, joiden avulla voit menestyä autoriidassa. Ota yhteyttä, mikäli sinulla on autoriita käynnissä, Autoriitalakimies.fi hoitaa sen kuntoon.