Ferrari F40 – superlatiivien Ferrari juhlisti merkin 40-vuotisjuhlaa

Ferrari F40:n geeniperimä tulee hyvin erikoisesta suunnasta, sillä auton edeltäjän oli tarkoitus osallistua legendaariseen rallin B-ryhmään.

Italialainen superautovalmistaja Ferrari on kaikkien tuntema autobrändi. Yleensä punaisella värillä varustetut tanssivat hevoset herättävät paljon tunteita ja intohimoja. Koeajolle.com on aiemmin esitellyt mm. Ferrari 365 GTB:n, eli Ferrari Daytonan ja Ferrari Testarossan.

Yksi parhaiten muistetuista Ferrari-malleista on kuitenkin vuonna 1987 tuotantoon tullut Ferrari F40, jonka nimi viittasi italialaisvalmistajan 40-vuotisjuhliin. Ferrari F40 on jäi historiaan myös vähän surullisempien asioiden myötä, sillä se oli autovalmistajan viimeinen malli, jonka kehitykseen osallistui merkin perustaja Enzo Ferrari.

Ferrari tähyää rallin B-ryhmään

Ferrari ja kilpa-autoilu ei herätä sen kummempia ihmetyksiä, sillä onhan autovalmistaja totuttu näkemään mm. Formula 1 -sarjassa jonkinlaisena kestomenestyjänä. Sen sijaan Ferrari ja ralli on huomattavasti eksoottisempi yhdistelmä, mutta kyllä, tämäkin oli erittäin lähellä toteutua.

Rallin B-ryhmä sai valtavan suosion 1980-luvun alkupuolella. Tälle ajalle oli tyypillistä autojen suorituskykyjen nopea kasvu, nelivetojen yleistyminen, kuljettajapalkkioiden kasvaminen ja valitettavasti myös ihmishenkiä vaatineet onnettomuudet. Tämä yhdistelmä (jopa onnettomuuksia myöten) teki rallin B-ryhmästä hyvinkin mielenkiintoisen kaikkien autovalmistajien kannalta.

B-ryhmään kerkesi myös hieman eksoottisempia autovalmistajia. Ferrarin vinkkelistä katsottuna suurin kilpailija B-ryhmässä oli Porsche, jonka 959-malli osallistui myös ralliin. Ei siis ihme, että myös Ferrarilla lähdettiin toteuttamaan projektia, jonka tavoitteena oli vielä italialaisvalmistaja mukaan ralliin.

Ralliauton pohjaksi valittiin vuonna 1984 tuotantoon tullut Ferrari 288 GTO, ja ralliprojekti kulki nimellä Ferrari 288 GTO Evoluzione. Suunniteltu ralliauto erosi kuitenkin merkittävästi alkuperäisestä niin ulkoisesti, kuin myös teknisesti. Vuoden 1986 aika valmistui kuusi kappaletta Ferrari 288 GTO Evoluzione -autoja, kun autoja tarvittiin 20 kappaletta, jotta B-ryhmän Evolution-mallien hyväksymisvaatimukset täyttyisivät.

Lue myös: Tiedätkö miksi Porschen virtalukko on ratin vasemmalla puolella?

B-ryhmä loppuu – mutta uusi projekti alkaa

Rallin B-ryhmä koki kuitenkin kamalan ja nopean lopun. Kaudella 1986 onnettomuuksien määrä alkoi karata käsistä, kun ensiksi Portugalissa Joaquim Santos ajoi Ford RS200 -autolla yleisöön tappaen kolme katsojaa, ja kahta kisaa myöhemmin Henri Toivonen karttureineen kuoli ulosajossa Korsikan rallissa. Näiden onnettomuuksien myötä FIA oli pakotettu lopettamaan B-ryhmä kauden päätteeksi.

Päätöksen myötä Ferrari ja monet muut autovalmistajat jäivät tyhjän päälle. Monilla oli pöydällä joko keskeneräisiä tai lähes valmiita B-ryhmään soveltuvia projekteja, joiden tulevaisuus oli yht’äkkiä harmaan pilven takana. Tappioiden minimoimiseksi autovalmistajat kehittelivätkin erilaisia keinoja, joilla projekteihin upotetut rahat ja työtunnit saataisiin hyödynnettyä.

Ferrarilla päätettiin laittaa B-ryhmään poltetut resurssit hyötykäyttöön, jossa Ferrari 288 GTO Evoluzionen pohjalta rakennettaisiin kilpailukäytön sijasta tieliikenteeseen soveltuva superauto. Vaikka auto menisikin pääasiassa tieliikkennekäyttöön, se saisi olla siitäkin huolimatta historian tehokkain Ferrari ja muotoilu saisi muistuttaa virtaviivaista 288 GTO Evoluzionea.

Ferrari F40 syntyy nopeasti

Uusi projekti haluttiin synnyttää poikkeuksellisen nopealla aikataululla. Projektin startatessa kesällä 1986 Ferrari halusi auton valmistuvan jo seuraavalle vuodelle, jolloin autovalmistaja täyttäisi 40 vuotta. Juhlavuotta olisi mukava juhlistaa uudella automallilla. Aikamääreeseen pääsemiseksi Enzo Ferrari luovutti projektin käyttöön kaikki talon insinöörit ja rutkasti budjettia.

Myöskään ulkopuolista työvoimaa ei pelätty käyttää projektin aikana. Auton korin suunnitteli Pininfarinan designtalo ja sen valmistuksesta vastasi Michelotto Automobili. Näillä eväillä Ferrari saikin luotua superauton todella nopeassa aikataulussa, sillä projekti valmistui 11 kuukaudessa.

Uuden auton julkaisu sai kuitenkin odottaa vielä kaksi kuukautta, sillä alun perin julkaisupaikaksi kaavailtu Frankfurtin autonäyttely sai käänteen. Tapahtumassa halutiinkin esitellä Alfa Romeo 164, ja tästä Enzo Ferrari ei riemastunut. Julkaisua päätettiin venyttää parilla kuukaudella, jotta uusi Ferrari saisi kaiken mahdollisen mediahuomion.

Lopulta projekti päästiin esittelemään yleisölle 21. heinäkuuta 1987 Civic Centerissä, Maranellossa. Uusi auto sai nimen Ferrari F40, jossa numerot viittaavat tietenkin Ferrarin juhlavuoteen. Auton vastaanotto oli vaihtelevaa. Täysin poikkeuksellinen ulkoasu jakoi aluksi mielipiteitä, ja vain harvat tuntuivat tykkäävän autosta ensisilmäyksellä.

Ferrari F40 – historian nopein Ferrari

Uunituore Ferrari F40 sisälsi tukun erilaisia superlatiiveja, sillä auto oli samaan aikaan italialaisvalmistajan nopein, tehokkain ja kallein myytävä auto koko sen 40-vuotisen historian aikana. Nämä tekijät herättivät entistä enemmän mediahuomiota auton ympärille.

Ferrari F40 oli ajalle tyypillisesti takavetoinen. Vaihteistona autoissa toimi viisivaihteinen manuaalilaatikko. Moottori sijoitettiin keskelle, eli auto oli keskimoottorinen.

Moottorivalinta tapahtui rallihengessä. Moottori sopi “neljän litran luokkaan”, jossa ahdettu moottori sai olla maksimissaan kolmelitrainen. Näin ollen F40:ssä on tuplaturbolla varustettu 2,9-litrainen V8, jonka teho oli vähän mallista riippuen noin 480 hevosvoiman tietämillä.

Jo ulkonäöstä voi arvioida sen, että Ferrari F40:n aerodynaamiset ominaisuudet on hiottu viimeisen päälle. Sen ilmanvastuskerroin oli 0,34. Auton takaspoileri oli Ferrariksi epätyypillisen suuri ja autoa koristi lukuisia ilmanottoaukkoja, ettei moottori kuumentaisi liikaa ohjaamoa.

Lue myös: Lamborghini Diablo – monellakin tapaa viimeinen “aito Lamborghini”

Ylimääräinen paino pois

Myös autossa käytettävät materiaalit oli valittu tarkoin painon minimoimiseksi, joten monet osat oli tehty kevyiksi todetusta materiaaleista kuten kevlarista, hiilikuidusta tai alumiinista. Niin ikään myös auton ikkunat olivat painon säästösyistä polykarbonaattia. Näillä eväillä auton paino jäi täydellä tankilla 1254 kiloon.

Ferrari F40:n kilpailutaustan voi huomata myös siitä, että se oli painon minimoimisen vuoksi hyvinkin pelkistetty. Siitä ei löytynyt “turhuuksia”, kuten erillistä tavaratilaa, hanskalokeroa, äänentoistojärjestelmää tai ylimääräisiä ovenkahvoja. Epäkäytännöllisyyksiä toi myös auton poikkeuksellinen mataluus.

Niin ikään auton rakentaminen tehtiin suorituskyky edellä. Esimerkiksi auton punainen väri laskettiin suoraan autoon ja sen kevlar-pintoihin ilman sen suurempia pohjatöitä. Tarkka ihmissilmä kykenee näkemään Ferrari F40:n maalipinnan läpi mm. kevlar-kuidun muodot. Tästä syystä hätäinen katselija voi pitää suotta autoa viimeistelemättömänä – se on kyllä viimeistelty, mutta ei ulkonäkö vain suorituskyky edellä.

Kaikki nämä mukavuuteen tai viimeistelyyn liittyvät kompromissit näkyivät siis myöhemmin auton suorituskyvyssä. Koska autosta tehtiin vähän erilaisia painoksia erilaisin speksein, myös suorituskykyyn liittyvät lukemat heittelivät.

Voidaan kuitenkin todeta, että joissakin mittauksissa auto todettin kiihtyvän nollasta sataan 4,7 sekunnissa ja nollasta kahteen sataaan 11,0 sekunnissa. Huippunopeutta auto keräsi Ferrarin mukaan mukavat 324 km/h.

Tiettyä yksinkertaisuutta korosti myös se, että kaikki autot lähtivät tehtaalta punaisen Rosso Corsa -värin kera ja vasemmanpuoleisina. Tästä huolimatta ainakin seitsemän autoa muutettiin ja toimitettiin Brunein sulttaanille oikealta ohjattuna. Sulttaani palkkasi Pininfarinan prototyyppipäällikön Paolo Garellan tekemään muutoksia auton väriin, tehoon ja sisätilojen mukavuuteen.

Keinottelua superautoilla ja Enzo Ferrarin kuolema

Superautopiireissä tapahtui 1980-luvun lopulla kummia, sillä kasinotalous ja näyttämisenhalu olivat luoneet superautoille omituisen kysyntäpiikin. Tapahtui samanlainen ilmiö kuin vaikkapa komponenttipulan aikana, eli uudet ja rajoitetusti myytävät superautot nousuvat jälkimarkkinoilla ostohintoja rutkasti kalliimmiksi.

Myös Ferrari F40 sai tuntea 1980-luvun lopulla samanlaisia piirteitä. Parhaimmillaan vuonna 1989 Ferrari F40:n hinta oli jopa seitsenkertaistunut siitä, millä Ferrari autoja myi asiakkaille. Joidenkin arvioiden mukaan myydyistä F40-malleista vain 10 prosenttia meni “käyttöön”, ja loput jäivät erilaisille keräilijöille ja keinottelijoille.

Hurjien arvonnousujen takana oli myös Ferrarin kohdalla surullisia syitä. Enzo Ferrari kuoli leukemiaan 14.8.1988, eli vain hieman yli vuoden Ferrari F40:n julkaisun jälkeen. F40 jäikin siis viimeiseksi Enzon aikaiseksi Ferrariksi, ja sen vuoksi siitä tulikin autovalmistajan perustajan saavutusten symboli.

Enzo Ferrarin kuolema nostikin nopeasti Ferrari F40:n hintoja entisestään, ja osa ostajista oli jopa osannut odottaa tätä – olihan pääjohtajan sairaudet monen tiedossa.

Superautojen kupla kuitenkin puhkesi tultaessa 1990-luvun puolelle. Kuplan puhkeamista edesauttoi myös se, että Ferrari ja muut superautovalmistajat alkoivat suunnittelemaan ja toteuttamaan erilaisia rajotuksia ostosopimuksissaan autojen jälleenmyymiselle.

Lue myös: Superautot – tässä 10 oudointa superautoa, mistä et ole kuullutkaan

Ferrari F40:n perintö

Alun ulkokuoreen liittyvistä epävarmuuksista huolimatta Ferrari F40:stä tuli lopulta äärimmäisen suosittu Ferrari. Siitä kertoo jotain jo auton valmistusmäärät, jotka ylittyivät moninkertaisesti alkuperäisestä suunnitelmasta. Alkujaan autoa oli tarkoitus valmistaa vain noin 400 kappaletta, mutta lopullinen tuotantomäärä nousi yli 1300 yksilön.

Ferrari F40 on noussut myös klassikon asemaan. Sitä pidetään yhtenä parhaimpana tieliikenteeseen suunniteltuna Ferrarina ajettavuudella mitattuna. Superautojen hintakuplan puhkeamisesta huolimatta auto on yhä keräilijöiden suuresti hamuama, ja sen arvonkehitys on ollut vielä 2000-luvullakin omistajalle suotuisa. Suomessa Ferrari F40:n omistaa ainakin Vesa Keskinen ja Juha Kankkunen.

Ferrari F40:n tuotanto kesti vuosien 1987-1992 välisen ajan. Tuotannon loppumisen jälkeen Ferrari ei tuonut useisiin vuosiin uutta superautoa markkinoille. Seuraava malli, eli Ferrari F50 julkaistiin vasta vuonna 1995.