Lamborghini Diablo – monellakin tapaa viimeinen “aito Lamborghini”

Lamborghini Diablo muistetaan Suomessa lähinnä IT-kuplasta, mutta ulkomailla se on saavuttanut aseman “viimeisenä aitona Lambona”.

Lamborghini Diablosta on mahdotonta puhua Suomessa ilman tarinoita IT-kuplan hurjimmista vuosista. Suomessa auto niitti mainetta vuonna 2000, kun Rytsölän veljekset hankkivat Lamborghini Diablot, ja saivat niillä osakseen valtavan mediahuomion.

Vaikka pelkästään Rytsölän veljesten autokaupat kaikkine vaiheineen ovat nostaneet Lamborghini Diablon legendaaristen autojen maineeseen, on tuo maine jouduttu saavuttamaan ulkomailla hieman erilaisin keinoin. Lamborghini Diablon suuri suosio perustuu kuitenkin siihen, että sitä pidetään jollain tapaa “viimeisenä aitona Lamborghinina”.

Project 132 ja suuret tavoitteet

Lamborghini Diablon tarina alkaa kesästä 1985, jolloin yritystä johtivat veljekset nimeltään Patrick Mimran ja Jean Claude Mimram. Veljekset olivat ostaneet vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Lamborghinin vuonna 1981 kolmella miljoonalla dollarilla.

Vaikka veljekset olivat ostohetkellä verrattain nuoria, Patrick ainoastaan 24-vuotias ja Jean Claudekin vain 35 vuoden kieppeillä, Mimranit saivat Lamborghinin kukoistamaan uudelleen. Mimranit sekä saneerasivat, että myös investoivat voimakkaasti yrityksen laajentamiseen. Veljesten johdolla Lamborghinin mallistoa laajennettiin mm. Jalpa-urheiluautoon ja LM002-maastoautoon.

Uusi projekti kulki talon sisällä koodinimellä Project 132. Se suunniteltiin tulemaan Lamborghinin uudeksi lippulaivamalliksi, korvaamaan samalla tuotannossa jo vuodesta 1974 asti olleen Lamborghini Countachin.

Lamborghini siirtyy Chrysler Corporationille

Alkuperäisiin vaatimuksiin kuului mm. se, että uuden auton huippunopeuden oli oltava vähintään 315 km/h. Uuden projektin suunnittelusta vastasi tuttuun tapaan Marcello Gandini, joka oli suunnitellut kaksi edellistä huippu-Lamborghinia, eli Lamborghini Countachin ja Lamborghini Miuran.

Projekti sai kuitenkin merkittävän käänteen vuonna 1987, sillä Mimranin veljekset päättivät myydä yrityksen Chrysler Corporationille. Kauppasumma oli 25,2 miljoonaa dollaria, eli veljekset tekivät muutamassa vuodessa todellisen tilin nostamalla Lamborghinin kuolleista takaisin kukostukseen.

Chrysler Corporation johto ei ollut tyytyväinen Gandinin suunnitelmiin ja tilasi oman suunnittelutiiminsä suorittamaan laajan uudelleensuunnittelun. Marcello Gandini oli tästä erityisen pahoillaan, sillä hän koki auton ulkomuodon muuttuneen totaalisesti. Gandini oli lopulta niin pettynyt uuteen “pehmennettyyn” muotoon, että hän myöhemmin toteutti alkuperäisen suunnittelunsa Cizeta-Moroder V16T:ssä.

Nimeksi Lamborghini Diablo

Kaikkea Chrysler ei kuitenkaan mennyt muuttamaan. Uusi omistaja piti kiinni perinteistä, ja myös uusi Lamborghini sai nimeensä härkäviittauksen. Tuore lippulaivamalli olisi nimeltään Diablo, joka oli Veraguan herttuan 1800-luvulla kasvattama hurja härkä, joka tuli tunnetuksi eeppisessä taistelussa “El Chicorron” kanssa Madridissa 11. heinäkuuta 1869.

Lamborghini Diablo esiteltiin yleisölle 21. tammikuuta 1990. Auto oli edeltäjäänsä paremmin varusteltu, mutta myös erilaisille lisävarusteille ja räätälöinneille annettiin luonnollisesti vaihtoehtoja. Erikoisimpia uutena saatavia lisävarusteita olivat tehtaalla asennettu matkalaukkusarja (hinta 2 600 dollaria) ja Breguet-kello kojelautaan (hinta 10 500 dollaria).

Aluksi autosta oli tarjolla vain kaksiovinen coupé, mutta jo vuonna 1992 Lamborghini alkoi esitellä konseptia Diablon avoautoversiosta. Tuotantoon Diablo VT Roadster pääsi vuonna 1995.

Jäätävä suorituskyky

Suorituskyvyiltään Lamborghini Diablo oli hurja. Sen 5,7-litran V12-moottori tuotti 492 hevosvoimaa ja kiihtyvyys nollasta sataan oli noin 4,5 sekuntia ja nollasta 200km/h nopeuteenkin 9,3 sekuntia. Alkuperäinen toive huippunopeudestakin ylitettiin, sillä jo ensimmäiset versiot kulkivat 325 km/h. Myöhemmin vielä Roadster-malliin huippunopeus nousi jopa 335 km/h asti.

Lamborghini Diablo oli keskimoottorinen auto, eli sen moottori sijaitsi auton keskellä parhaan mahdollisen painojakauman saamiseksi. Alkuun Diablot olivat takavetoisia, mutta myöhemmin tarjolle tuli myös neliveto.

Auto sai faceliftin vuonna 1999, jonka kenties merkittävin ulkoinen piirre oli se, että ajovalot eivät olleet enää kääntyvät “sammankonsilmät”, vaan normaalit kiinteät ajovalot. Myös suorituskykyihin liittyviä yksityiskohtia trimmattiin yhä paremmiksi.

Isännät vaihtuvat talossa

Facelift-malli ehti olla tuotannossa vain pari vuotta, sillä vuonna 2001 Lamborghini Diablo teki tilaa sen seuraajalle, Lamborghini Murciélagolle.

Lamborghini Diabloa valmistettiin siis vuosien 1990-2001 välillä, ja autosta löytyy lukuisia erilaisia variaatioita niin siviililiikenteeseen kuin myös kilparadoille. Variaatioiden suuri määrä liittyi siihen, että yhtiön omistajuus vaihteli moneen otteeseen Diablon suunnitelu- ja tuotantovuosina.

Lamborghinin matka Chrysler Corporationin alla jäi jokseenkin lyhyeksi. Jo vuonna 1992 Lamborghini Diablon myynti romahti, ksillä 239 000 dollarin hintalappu osoittautui lopulta liian kalliiksi amerikkalaisille autoharrastajille. Diablo oli ollut myös varsin suuri panostus Lamborghinille, sillä huhujen mukaan sen kehitys maksoi 6 miljardia liiraa.

Lamborghinista oli tullut Chrysler Corporationlle taakka, joka söi enemmä rahaa kuin mitä se toi sitä sisään. Ei siis ihme, että Chrysler Corporation halusi Lamborghinista eroon. Uusi omistaja löytyi hieman eksoottisesta paikasta, nimittäin bermudalaisesta holdingyhtiöstä, joka tosin oli keskittynyt superautoihin.

Myöskään tämä omistaja ei jaksanut katsella Lamborghinia montaa vuotta. Jo vuonna 1997 Aasiaa vavisuttanut talouskriisi sai Lamborghinin taas vaihtamaan omistajaa, ja tällä kertaa brändi päätyi Volkswagen-konserniin Audin tytäryhtiöksi yhdessä Bentleyn ja Bugattin kanssa.

Viimeinen aito Lamborghini

Vaikka Lamborghini onkin saanut saksalaisessa omistuksessa kokea ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin taloudellista vakautta, moni on yhä sitä mieltä, että nimenomaan Lamborghini Diablo on “viimeinen aito Lamborghini”. Se on siis jäänyt viimeiseksi Lamborghiniksi, joka on suunniteltu ennen VAG-konsernin aikakautta.

Toinen merkittävä syy “viimeiselle Lambolle” tulee tuotantomääristä. Diablo oli myös viimeisiä Lamborghineja, joita ei tuotettu “mielin määrin. Diablojen tuotantomäärä (2 884) on huomattavasti pienempi, kuin myöhempien Murciélago- (4 099), Gallardo- (14 022) tai Aventador-mallien (11 465) tuotantomäärät.